Joskus mietin, millaista olisi, jos olisin löytänyt hyvätuloisen ja kannustavan miehen

Vierailija kirjoitti:

Niko on sellainen lompakollaeläjä. Terveisiä yliopistoon.

Ei liity kehenkään Nikoon koko ketju. Mitä ajat takaa ja kirjoittelet ihmisten nimiä tänne? Aika raukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämä olisi? Miten suhtautuisin kaikkein huonoimmin pärjääviin? Monella on niin, että mies tienaa paremmin. Toisilla ei ole miestä alkuunkaan, mutta lapsia senkin edestä. Perhelomat, omistusasunto ovat jossain tavoittamattomissa, lapsetkin perineet huonoja ominaisuuksia, vaikka tietyissä asioissa on lahjakkuuttakin. Ennen kuin tulee tuvan täydeltä kliseitä rahankäytöstä, niin tupakkaan ja alkoon ei juurikaan mene, eikä rakennekynsiin, irtoripsiin eikä silareihin. Nuo vain esimerkkeinä. Millaista elämäni olisi, jos olisin löytänyt unelmieni kumppanin, joka toisi kaiken muun päälle tuhansia euroja kuukausittain? Olisinko maan pinnalla ollenkaan, olisinko enää ihminen?

Itse mietin millaista elämäni olisi nyt, jos olisin silloin parikymppisenä löytänyt itselleni vanhemman, rikkaan leskinaisen, joka olisi vuoden, parin aviovuoden jälkeen kuollut valitettavassa "onnettomuudessa", ja jättänyt omaisuutensa minulle.

Olisinko Suomessa ollenkaan, vai esimerkiksi Thaimaassa tai Vietnamissa?

En tykkää varmuusvälineistä, joten tautiriski olisi tietysti korkea; mutta toisin kuin Suomessa, tuolla saa apteekista kunnon antibiootteja ja lääkekuureja, ilman että täytyy vakuuttaa joku arvauslääkäri tarpeesta; kuurin voi ottaa vaikka ihan varmuuden vuoksi.

Olisinko jo ehtinyt kuluttaa kaikki varat? Jos olisin, olisinko etsinyt itselleni toisen, pian elämänsä surullisessa onnettomuudessa päättävän rikkaan leskirouvan?

En tiedä, mutta ajatuksilla on toki mukava leikkiä.

Järvimäki syntyi tänne ollakseen rahan perään.

Täytyy sanoa että avaus oli aika vierasta pohdintaa minulle. Ennemmin joskus käy mielessä, jos olisin itse valinnut jonkun isopalkkaisen alan tai lähtenyt omalla koulutuksella "rahojen suuntaan". En oikein ymmärrä ap:n ajatuksenjuoksua vai onko ap oikeasti mies joka yrittää pönkittää ajatustaan naisista miesten rahoja himoitsevina?

Niko näkee naiset kullankaivajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista elämä olisi? Miten suhtautuisin kaikkein huonoimmin pärjääviin? Monella on niin, että mies tienaa paremmin. Toisilla ei ole miestä alkuunkaan, mutta lapsia senkin edestä. Perhelomat, omistusasunto ovat jossain tavoittamattomissa, lapsetkin perineet huonoja ominaisuuksia, vaikka tietyissä asioissa on lahjakkuuttakin. Ennen kuin tulee tuvan täydeltä kliseitä rahankäytöstä, niin tupakkaan ja alkoon ei juurikaan mene, eikä rakennekynsiin, irtoripsiin eikä silareihin. Nuo vain esimerkkeinä. Millaista elämäni olisi, jos olisin löytänyt unelmieni kumppanin, joka toisi kaiken muun päälle tuhansia euroja kuukausittain? Olisinko maan pinnalla ollenkaan, olisinko enää ihminen?

Itse mietin millaista elämäni olisi nyt, jos olisin silloin parikymppisenä löytänyt itselleni vanhemman, rikkaan leskinaisen, joka olisi vuoden, parin aviovuoden jälkeen kuollut valitettavassa "onnettomuudessa", ja jättänyt omaisuutensa minulle.

Olisinko Suomessa ollenkaan, vai esimerkiksi Thaimaassa tai Vietnamissa?

En tykkää varmuusvälineistä, joten tautiriski olisi tietysti korkea; mutta toisin kuin Suomessa, tuolla saa apteekista kunnon antibiootteja ja lääkekuureja, ilman että täytyy vakuuttaa joku arvauslääkäri tarpeesta; kuurin voi ottaa vaikka ihan varmuuden vuoksi.

Olisinko jo ehtinyt kuluttaa kaikki varat? Jos olisin, olisinko etsinyt itselleni toisen, pian elämänsä surullisessa onnettomuudessa päättävän rikkaan leskirouvan?

En tiedä, mutta ajatuksilla on toki mukava leikkiä.

Voi miten ihastuttava, lähes kylmäävä tarina, että oikein leskirouvia. Ihan en tuollaista ajanut takaa, mutta kukin tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että avaus oli aika vierasta pohdintaa minulle. Ennemmin joskus käy mielessä, jos olisin itse valinnut jonkun isopalkkaisen alan tai lähtenyt omalla koulutuksella "rahojen suuntaan". En oikein ymmärrä ap:n ajatuksenjuoksua vai onko ap oikeasti mies joka yrittää pönkittää ajatustaan naisista miesten rahoja himoitsevina?

No eiköhän juuri tästä ole kyse. Palstalla on muutamia erittäin aktiivisia miehiä, jotka yrittävät luoda palstalle rinnakkaistodellisuuden missä naiset ovat avuttomia miesten elättejä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että avaus oli aika vierasta pohdintaa minulle. Ennemmin joskus käy mielessä, jos olisin itse valinnut jonkun isopalkkaisen alan tai lähtenyt omalla koulutuksella "rahojen suuntaan". En oikein ymmärrä ap:n ajatuksenjuoksua vai onko ap oikeasti mies joka yrittää pönkittää ajatustaan naisista miesten rahoja himoitsevina?

Ei löydy mitään miehekästä housuistani ja totta vieköön olen miettinyt myös noita isopalkkaisia aloja. Toimeentuleva mies vaan olisi pikantti lisä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että avaus oli aika vierasta pohdintaa minulle. Ennemmin joskus käy mielessä, jos olisin itse valinnut jonkun isopalkkaisen alan tai lähtenyt omalla koulutuksella "rahojen suuntaan". En oikein ymmärrä ap:n ajatuksenjuoksua vai onko ap oikeasti mies joka yrittää pönkittää ajatustaan naisista miesten rahoja himoitsevina?

No eiköhän juuri tästä ole kyse. Palstalla on muutamia erittäin aktiivisia miehiä, jotka yrittävät luoda palstalle rinnakkaistodellisuuden missä naiset ovat avuttomia miesten elättejä.

Vain sinun kuvitelmissasi. Avuton voin olla, mutta elätti en ole toisin kuin suurin osa parisuhteessa olevista naisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että avaus oli aika vierasta pohdintaa minulle. Ennemmin joskus käy mielessä, jos olisin itse valinnut jonkun isopalkkaisen alan tai lähtenyt omalla koulutuksella "rahojen suuntaan". En oikein ymmärrä ap:n ajatuksenjuoksua vai onko ap oikeasti mies joka yrittää pönkittää ajatustaan naisista miesten rahoja himoitsevina?

No eiköhän juuri tästä ole kyse. Palstalla on muutamia erittäin aktiivisia miehiä, jotka yrittävät luoda palstalle rinnakkaistodellisuuden missä naiset ovat avuttomia miesten elättejä.

Olen huomannut saman. "Miksi naiset..." kyselijä on yksi näistä.

Minäkin mietin, todella voimakkaasti. Tapasin itse miljonäärin 23-vuotiaana jenkeissä, joka olisi varmasti jatkanut kanssani vaikka naimisiin saakka. Olimme tunteneet sitä ennen jo vuosia tavatessamme yhdellä matkalla ja yhteydenpito oli ollut tiivistä. Jostakin syystä kuitenkaan "kemiaa" ei ollut omalta puoleltani ja nuorena idealistisena suomineitona en tosiaan osannut pelailla vaan en ryhtynyt vakavampaan suhteeseen vaan jatkoin sinkkuna vaikka tämä suhde olisi ollut tarjolla. Mies olisi maksanut kaiken, tekemättä siitä numeroa. Jenkkityyliin, lenneltiin Amerikan sisällä business luokassa, hän maksoi aivan kaiken mitä halusin, osan kieltäydyin ottamatta vastaan jopa kun aloin potea morkkista hänen rahojensa kulumisesta. Kaunein muisto silti ajasta hänen kanssaan on sänkyyn tuodut aamukahvit ja punaviinin juominen suurkaupungin yllä ikkunalaudalla hyvän seksin jälkeen tupakkaa poltellen. Tunsin olevani taivaissa ja sitä hetkellisesti olinkin. Vieläkin mietin, miksi tunsin niin voimakkaasti, ettei meillä kemiat kohdanneet. Kaksi vuotta tämän jälkeen kun päätin tulla takaisin Suomeen ja jatkaa sinkkuna tämä mies kuoli auto-onnettomuudessa. Jos olisin jäänyt hänen kanssaan, tai esimerkiksi kumi pettänyt ja tullut vahinkoraskaaksi, elämäni olisi ollut 25-vuotiaana miljonäärin lesken elämä. Tai sitten olisin ollut samassa autossa ja kuollut myös. Joko menetin miljonäärin elämän taikka sitten pelastuin kuolemalta. Kukapa sitä tietää miten todellisuudessa se tarina olisi oikeasti mennyt.

Nyt olen 38-vuotias kahden lapsen äiti, pienipalkkaisen miehen vaimo ja itse hoitovapaalla. Useammin kuin kerran olen miettinyt näitä elämän valintoja ja rahakasta elämää. Raha ei pelkästään tuo onnea, mutta se huolta poistaessaan tuo sitä ihanaa kepeyttä elämään sekä tilaa muille tunteille, kun ei tarvitse tuntea huolta pärjäämisestä ja voi ostaa itselleen sitä rauhallista hyvää oloa sekä turvallisuuden tunnetta.