Joskus mietin, millaista olisi, jos olisin löytänyt hyvätuloisen ja kannustavan miehen
Millaista elämä olisi? Miten suhtautuisin kaikkein huonoimmin pärjääviin? Monella on niin, että mies tienaa paremmin. Toisilla ei ole miestä alkuunkaan, mutta lapsia senkin edestä. Perhelomat, omistusasunto ovat jossain tavoittamattomissa, lapsetkin perineet huonoja ominaisuuksia, vaikka tietyissä asioissa on lahjakkuuttakin. Ennen kuin tulee tuvan täydeltä kliseitä rahankäytöstä, niin tupakkaan ja alkoon ei juurikaan mene, eikä rakennekynsiin, irtoripsiin eikä silareihin. Nuo vain esimerkkeinä. Millaista elämäni olisi, jos olisin löytänyt unelmieni kumppanin, joka toisi kaiken muun päälle tuhansia euroja kuukausittain? Olisinko maan pinnalla ollenkaan, olisinko enää ihminen?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän mitä ap hakee koska olen itse köyhän yh äidin lapsi ja ajan myötä sekä minä että äitini olemme rikastuneet aikuisena ja ihan omalla niska limassa työllä.
Ikävuosinani 0-19 olimme köyhiä. Kaupassa kun käytiin kerran viikossa mietittiin onko juusto- vaiko kinkkuviikko, ihan mahdoton ajatus että kumpaankin olisi varaa leivän päälle. Onko kurkku- vai porkkanaviikko. Tomaatit olivat ihan liian kalliita joka tapauksessa. Kun kouluun piti olla pyörä retkeä varten sain lainaksi tutun tutun tutulta miesten ruosteenvärisen pyörän joka oli väärää kokoa. Onneksi vaatemuoti noina aikoina suosi revittyjä farkkuja koska ne ainoat farkkuni repesivät jatkuvan kulutuksen jälkeen. Sääli ettei samalla ollut muotia vajaamittaiset farkut koska kuljin ainakin vuoden päivät liian lyhyissä farkuissa, niissä ainoissa jotka meillä oli ollut varaa minulle ostaa. Matkoilla ei koskaan todellakaan käyty edes Ruotsin-risteilyllä. Autoa ei ollut. Jne jne.
Parikymppisenä tilanne pikkuhiljaa alkoi meillä kummallakin helpottaa. Nyt kun olen itse lähemmäs 40v olen saanut niska limassa opiskellen ja töitä tehden nostettua itseni hyvätuloiseksi. Vuositulot 80000e luokkaa. Välillä meinaa unohtua se köyhä elämä. Sitä vaan shoppailee mitä lystää. Ai kato tossahan on Parmankinkkua otanpa sitä huvikseni. Elämä on hyvin erilaista kuin nuorena.
Mutta ap, ei sitä omaa taustaansa ikinä unohda kokonaan. Olen yhä se luokan köyhin tyttö. Se jolle naljailtiin. Parhaani teen että vaikka omilla lapsillani taloudellinen tilanne on erilainen nyt lapsuudessa niin eivät ota sitä itsestäänselvyytenä. Välillä epäonnistun, myönnän sen.
Kiva, kun kirjoitit noin pitkästi, etkä tuominnut, et mitään. Yritän kannustaa lapsiani hoitamaan kouluasiansa hyvin, ehkä saavat kuulla siitä liikaakin. Toivon heille niin paljon parempia kuvioita. Itsekin opiskelin koko nuoren aikuisikäni, mutta en ole sellainen, joka osaa myydä itsensä ja osaamisensa työnantajille. Paljon on vielä tsempattavaa. Täällä lytätään helposti kaikki. On helppo huudella jotain tai tarttua johonkin yksityiskohtaan ja vääntää siitä ihan ihmeellisiä.
Minäkin ihmettelen minkälaista elämäni olisi jos olisin saanut nymfomaaninaisen joka kutsuu missikavereitaan kolmen kimppaan, mutta voi voi niin ei käynyt
Vierailija kirjoitti:
Sellaisenhan löytää, jos sinulla itselläsi on tarjota kiinnostava paketti tällaiselle miehelle. Luen itseni tuohon joukkoon reilusti yli viidentonnin tuloilla reilusti alle kolmekymppisenä sekä varsin helppoluontoisena, ja naisia on kyllä tarjolla. Nyt olen toki jo valintani tehnyt ja naimisissa. Voin kertoa speksejä valinnalleni, niin saat käsitystä ns. vaatimustasosta:
- klassisen kaunis myös ilman meikkiä
- tuplamaisteri
- entinen ammattiurheilija
- henkisesti läsnä, aina tukena sekä rakastava
- intohimoinen ja kokeilunhaluinen sängyssä
- haluaa lapsia ja on valmis huolehtimaan niistäMinun ei ole tarkoitus provoilla tällä, vaan osoittaa ap:lle, että hänen kuvailemistaan miehistä on jonkin verran kilpailua naismarkkinoilla.
Joo kyllä varmaan. Tunnen kyllä hyvätuloisten miesten naisia, joilta puuttuu moni noista: paras oli ehkä tuplamaisteri ja ammattiurheilija. Kuulosti vähän provolta ja voi kun olet nuori vielä, joten ei muuta kuin onnea jatkoon ja arvosta mitä sulla on.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihmettelen minkälaista elämäni olisi jos olisin saanut nymfomaaninaisen joka kutsuu missikavereitaan kolmen kimppaan, mutta voi voi niin ei käynyt
Pistät nyt silmät kiinni ja annat ajatusten virrata.
Minä menin yksiin työttömän miehen kanssa, ulkkari vielä, mutta äärettömän hyväluontoinen, kannustava ja huolta pitävä minusta. Hullaannuin aivan tosissani. Nykyisin hän käy töissä, on hyvä työmoraali ja katsoo asiakseen pitää huolta perheestään myös taloudellisesti. Lapsikin meillä on. Ja minäkin toki olen ihan hyväpalkkaisissa töissä. Sitä mitä en tiennyt naimisiin mennessäni oli, että mies perii valtavan omaisuuden. Ja perikin. Taloudellisia huolia meillä ei siis ole.
Sen sijaan että mietti mitä jos olisi toisenlainen mies....niin mitäpä jos miettisit millaista elämäsi olisi jos et olis ottanut sitä huonoa miestä, joka nyt sattui siinä tyrkyllä olemaan, vaan elänyt ihan omilla ehdoillasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisenhan löytää, jos sinulla itselläsi on tarjota kiinnostava paketti tällaiselle miehelle. Luen itseni tuohon joukkoon reilusti yli viidentonnin tuloilla reilusti alle kolmekymppisenä sekä varsin helppoluontoisena, ja naisia on kyllä tarjolla. Nyt olen toki jo valintani tehnyt ja naimisissa. Voin kertoa speksejä valinnalleni, niin saat käsitystä ns. vaatimustasosta:
- klassisen kaunis myös ilman meikkiä
- tuplamaisteri
- entinen ammattiurheilija
- henkisesti läsnä, aina tukena sekä rakastava
- intohimoinen ja kokeilunhaluinen sängyssä
- haluaa lapsia ja on valmis huolehtimaan niistäMinun ei ole tarkoitus provoilla tällä, vaan osoittaa ap:lle, että hänen kuvailemistaan miehistä on jonkin verran kilpailua naismarkkinoilla.
Joo kyllä varmaan. Tunnen kyllä hyvätuloisten miesten naisia, joilta puuttuu moni noista: paras oli ehkä tuplamaisteri ja ammattiurheilija. Kuulosti vähän provolta ja voi kun olet nuori vielä, joten ei muuta kuin onnea jatkoon ja arvosta mitä sulla on.
Kaikki pitää paikkansa, mutta toki näin anonyymillä palstalla jää lukijan päätettäväksi, uskooko vai ei. Siitä olen samaa mieltä, että kyllä varmasti lyhyemmälläkin 'CV:llä' voi saada ap:n haluaman miehen, mutta annoin nyt oman referenssini.
Kiitos lopun toivotuksesta, ja todellakin arvostan! Ottaisin luodin päähän vaimoni puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä menin yksiin työttömän miehen kanssa, ulkkari vielä, mutta äärettömän hyväluontoinen, kannustava ja huolta pitävä minusta. Hullaannuin aivan tosissani. Nykyisin hän käy töissä, on hyvä työmoraali ja katsoo asiakseen pitää huolta perheestään myös taloudellisesti. Lapsikin meillä on. Ja minäkin toki olen ihan hyväpalkkaisissa töissä. Sitä mitä en tiennyt naimisiin mennessäni oli, että mies perii valtavan omaisuuden. Ja perikin. Taloudellisia huolia meillä ei siis ole.
Toivottavasti ei tule muitakaan huolia, mutta melkoinen prinsessasatu. 😊
Vierailija kirjoitti:
Sen sijaan että mietti mitä jos olisi toisenlainen mies....niin mitäpä jos miettisit millaista elämäsi olisi jos et olis ottanut sitä huonoa miestä, joka nyt sattui siinä tyrkyllä olemaan, vaan elänyt ihan omilla ehdoillasi?
Ei ole miestä. Oli pakko jättää... Nyt elän ihan omilla ja lasten ehdoilla, en edes deittaile. Välillä sunnuntaiaamuisin ihminen saattaa tupata haaveilemaan hassuja.
Korkeasti koulutettuna ja korkeatuloisena miehenä jolla on korkeasti koulutettu ja korkeatuloinen mies, tulee kyllä toisinaan mietittyä miten erilaista elämä olisi jos olisi toinen osapuoli matalasti koulutetussa ja pienituloisessa lapsiperheessä, jossa vähät rahat menisi ahtaan vanhan vuokra-asunnon vuokraan ja lasten kuluihin...
Niin ja sehän ei käy mielessäkään että itse voisi tienata, ap...?
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sehän ei käy mielessäkään että itse voisi tienata, ap...?
Ei ole käynyt mielessä. Mistä itselle tuli mieleen?
Nikoko täällä etsii hyvätuloisia miestä? Järvimäki?
Toivottavasti löydät jonkun rikkaan miehen elättämään sut.
Vierailija kirjoitti:
Korkeasti koulutettuna ja korkeatuloisena miehenä jolla on korkeasti koulutettu ja korkeatuloinen mies, tulee kyllä toisinaan mietittyä miten erilaista elämä olisi jos olisi toinen osapuoli matalasti koulutetussa ja pienituloisessa lapsiperheessä, jossa vähät rahat menisi ahtaan vanhan vuokra-asunnon vuokraan ja lasten kuluihin...
Kaksi korkeakoulutettua ja korkeatuloista miestä? Yksikin riittäisi ja oikeassa elämässä riittää ihan tavallinen työssä käyvä, sellainen yritän itsekin olla. Miehillä kuitenkin kun tuppaa olemaan paremmat liksat niin teillä on sitten, missä kylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti löydät jonkun rikkaan miehen elättämään sut.
Niinpä, mutta ei niitä täältä palstoilta löydä. Niin helppoa ei minkään pidä olla.
Ehkä unohdan rikkaat miehet ja alan ihan harrastaa pörssejä. Kuulostaako hyvältä? Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin ja sehän ei käy mielessäkään että itse voisi tienata, ap...?
Jos alkaisin spekuloida niitä pörssejä.
Niko on sellainen lompakollaeläjä. Terveisiä yliopistoon.
Sellaisenhan löytää, jos sinulla itselläsi on tarjota kiinnostava paketti tällaiselle miehelle. Luen itseni tuohon joukkoon reilusti yli viidentonnin tuloilla reilusti alle kolmekymppisenä sekä varsin helppoluontoisena, ja naisia on kyllä tarjolla. Nyt olen toki jo valintani tehnyt ja naimisissa. Voin kertoa speksejä valinnalleni, niin saat käsitystä ns. vaatimustasosta:
- klassisen kaunis myös ilman meikkiä
- tuplamaisteri
- entinen ammattiurheilija
- henkisesti läsnä, aina tukena sekä rakastava
- intohimoinen ja kokeilunhaluinen sängyssä
- haluaa lapsia ja on valmis huolehtimaan niistä
Minun ei ole tarkoitus provoilla tällä, vaan osoittaa ap:lle, että hänen kuvailemistaan miehistä on jonkin verran kilpailua naismarkkinoilla.