Lue keskustelun säännöt.
Joskus mietin, millaista olisi, jos olisin löytänyt hyvätuloisen ja kannustavan miehen
27.01.2019 |
Millaista elämä olisi? Miten suhtautuisin kaikkein huonoimmin pärjääviin? Monella on niin, että mies tienaa paremmin. Toisilla ei ole miestä alkuunkaan, mutta lapsia senkin edestä. Perhelomat, omistusasunto ovat jossain tavoittamattomissa, lapsetkin perineet huonoja ominaisuuksia, vaikka tietyissä asioissa on lahjakkuuttakin. Ennen kuin tulee tuvan täydeltä kliseitä rahankäytöstä, niin tupakkaan ja alkoon ei juurikaan mene, eikä rakennekynsiin, irtoripsiin eikä silareihin. Nuo vain esimerkkeinä. Millaista elämäni olisi, jos olisin löytänyt unelmieni kumppanin, joka toisi kaiken muun päälle tuhansia euroja kuukausittain? Olisinko maan pinnalla ollenkaan, olisinko enää ihminen?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Tuota noin, elämässä nyt on aika paljon enemmän muuttujia kuin se hyvätuloinen ja hyväluonteinen puoliso - nuo asiat eivät takaa hyvää elämää, sen enempää kuin lottovoitto.
Näillä mennään. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se elämä hyvätuloisesta miehestä parane. Siinä se syö ja haisee, kuten pieni tuloinenkin. Hyvätuloisenkin miehen tulot voivat tippua vaikka työttömyyden takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin. Ei hän toki ollut vielä hyvätuloinen kun tavattiin, vaan eleli ihan sossun tuella vuokrayksiössä. Mutta muutama vuosi opintoja ja taidot käyttöön niin nyt on tilanne jo aivan toinen. Koen kyllä olevani edelleen ihminen ja ihan maan päällä. En ymmärrä mitä ap tällä edes haki? Itse olen melko keskituloinen, olin jo tavatessamme eikä minun tuloissani tule varmasti koskaan suurempaa muutosta tapahtumaankaan.
Hain sitä, että jos sitä rahaa olisi, nyt kun ei ole ja jos olisi hurmaava mies, niin kykenisinkö ymmärtämään todellisen elämän kaltaisiani pienituloisia.
Millä tavalla ymmärtämään? Voihan sitä rahaa tienata ihan tarpeeksi itsekin, ilman mitään hyvätuloista miestä?
Ihan voi lähteä siitä, että ymmärtää, ettei aina kaikki ole itsestä kiinni ja siitä, mitä haluaa. Esimerkiksi yksinhuoltajana voi olla vaikea keskittyä uraan. Sairaana voi olla vaikea keskittyä uraan. Matalapalkka-alalla voi olla vaikea tienata. Mies oli tuolla aloituksessa, kun onhan monella mies ja usein itseä hyvätuloisempi. Siksikin oli mies, kun mielelläni ottaisin elämääni sopivan miehen. Miksi siis ei miestä?
Kaikki ei toki ole itsestä kiinni, aina voi esimerkiksi sairastua. Mutta vaikka nykyään minulla se hyvätuloinen aviomies on niin en tiedä miten se vaikuttaisi ymmärrykseen pienituloisuudesta. Olen pienituloisen yh-äidin kasvattama, mutta ei sekään automaattisesti tarkoita että elämä olisi jotenkin kituuttamista tai muuten negatiivista. Pienilläkin tuloilla pärjää useimmiten tässä maassa kun ne vaan käyttää oikein.
Miehestä kysyin vain siksi että ei sitä miestä kuitenkaan pärjäämiseen tarvita. Kohtuullisen lyhyelläkin koulutuksella saa tässä maassa töitä joista saadulla palkalla pärjää itsekseenkin vallan mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään, että naiset on rahan perään..
Mitä sitten?
Niin mitä sitten? Kaikki ovat rahan perään. Sitten, kun sitä on tarpeeksi, voi jesustella, että ei se merkkaa, voit itsekin tienata, voit nostaa sen pään, älä ny ainakaan uhriudi.
Voi nyyh.
Eipä ne miehen rahat naista auttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten edes tulee mieleen miettiä asiaa. Minä ainakin miettisin että jos voitan lotossa, tai saisin naurettavan hyväpalkkaisen työn. Kai tässä on vähän sukupuoli eroja, vaikka tämän sanominen ei ole kaikkien mieleen.
Minä ymmärrän mitä ap hakee koska olen itse köyhän yh äidin lapsi ja ajan myötä sekä minä että äitini olemme rikastuneet aikuisena ja ihan omalla niska limassa työllä.
Ikävuosinani 0-19 olimme köyhiä. Kaupassa kun käytiin kerran viikossa mietittiin onko juusto- vaiko kinkkuviikko, ihan mahdoton ajatus että kumpaankin olisi varaa leivän päälle. Onko kurkku- vai porkkanaviikko. Tomaatit olivat ihan liian kalliita joka tapauksessa. Kun kouluun piti olla pyörä retkeä varten sain lainaksi tutun tutun tutulta miesten ruosteenvärisen pyörän joka oli väärää kokoa. Onneksi vaatemuoti noina aikoina suosi revittyjä farkkuja koska ne ainoat farkkuni repesivät jatkuvan kulutuksen jälkeen. Sääli ettei samalla ollut muotia vajaamittaiset farkut koska kuljin ainakin vuoden päivät liian lyhyissä farkuissa, niissä ainoissa jotka meillä oli ollut varaa minulle ostaa. Matkoilla ei koskaan todellakaan käyty edes Ruotsin-risteilyllä. Autoa ei ollut. Jne jne.
Parikymppisenä tilanne pikkuhiljaa alkoi meillä kummallakin helpottaa. Nyt kun olen itse lähemmäs 40v olen saanut niska limassa opiskellen ja töitä tehden nostettua itseni hyvätuloiseksi. Vuositulot 80000e luokkaa. Välillä meinaa unohtua se köyhä elämä. Sitä vaan shoppailee mitä lystää. Ai kato tossahan on Parmankinkkua otanpa sitä huvikseni. Elämä on hyvin erilaista kuin nuorena.
Mutta ap, ei sitä omaa taustaansa ikinä unohda kokonaan. Olen yhä se luokan köyhin tyttö. Se jolle naljailtiin. Parhaani teen että vaikka omilla lapsillani taloudellinen tilanne on erilainen nyt lapsuudessa niin eivät ota sitä itsestäänselvyytenä. Välillä epäonnistun, myönnän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mäkin mietin.
Ei eurollakaan ole eron jälkeen auttanut lasten suhteen. Ennen eroa mun menot oli vielä isommat kun röyhkeästi maksatti kaiken mulla. Myls juopottelua, nyt kaikella mahdollisella kiusaamista.
No, uskon että ihminen saa elämässä sen mitä ansaitsee. Muut tehneet fiksumpia valintoja. Nyt olen tyytyväinen että jotenkin selvitään ja saan olla rauhassa. Sekin on jo maailman mittakaavassa paljon. Täällä instagram suomessa sitä ei vaan huoma.
Mulla ihan sama, että kun ex jäi työttömyyskierteeseen, meni itseltä kaikki elämiseen. Nyt eronneena saan päättää menoistani itse ja helpompaa on. Eihän minua kukaan rikas edes huolisi, hyvä jos kukaan. Siksi onkin hauska ihan vain pohdiskella, jos tässä tilanteessa mikään niin hauskaa on. Kaikki tsemit sulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään, että naiset on rahan perään..
Mitä sitten?
Niin mitä sitten? Kaikki ovat rahan perään. Sitten, kun sitä on tarpeeksi, voi jesustella, että ei se merkkaa, voit itsekin tienata, voit nostaa sen pään, älä ny ainakaan uhriudi.
Voi nyyh.
Niin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltähän tuntuisi jos olisin löytänyt naisen mikä olisi oikeasti rakastanut ja halunnut minua eikä vain paremman elintason takia olisi asunut meillä ja muutettuaan pois kun laittelin rahahanoja kiinni vaatii oikeudessa kaikesta omaa osaansa, lapsen huoltajuutta ja elareita.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ne miehen rahat naista auttaisi.
Kyllä niillä taloja rakennetaan ja etelään lennetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat naislapselta, joka perustaa onnensa toisen varaan. Onnellisuus tulee sisältä, ei muista. Prinsessa syndrooma on monen naisen ongelma, kuvitellaan että parisuhde on jotain niin ihanaa ja ihana mies palvoo naista ja nainen on miehen elämän keskipiste. Hohhoijaa.
Hohhoijaa itsellesi. En kuvittele mitään, pohdiskelen ainoastaan.
Jos sun täytyy tuollaista pohtia, että olisitko ihminen ollenkaan (wtf?), niin kyllä se jotain susta kertoo. Ei minua muuttanut "lottovoittomies" yhtään millään tavalla. Tai sanotaanko, ettei muuttanut ihmisyyttäni tai arvomaailmaani millään tavalla. Opetti minulle kyllä optimismia ja itseluottamusta, muttä tämä on sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin. Ei hän toki ollut vielä hyvätuloinen kun tavattiin, vaan eleli ihan sossun tuella vuokrayksiössä. Mutta muutama vuosi opintoja ja taidot käyttöön niin nyt on tilanne jo aivan toinen. Koen kyllä olevani edelleen ihminen ja ihan maan päällä. En ymmärrä mitä ap tällä edes haki? Itse olen melko keskituloinen, olin jo tavatessamme eikä minun tuloissani tule varmasti koskaan suurempaa muutosta tapahtumaankaan.
Hain sitä, että jos sitä rahaa olisi, nyt kun ei ole ja jos olisi hurmaava mies, niin kykenisinkö ymmärtämään todellisen elämän kaltaisiani pienituloisia.
Siis kykenisitkö ymmärtämään niitä, jotka jatkuvasti tekevät vääriä valintoja ja kuvittelevat jonkun toisen tuovan onnen? Ei, et ymmärtäisi, koska ne omaa elämäänsähallitsevat eivät kuvittele, että mies rahoineen toisi onnea. He tietävät, että tämä lämä eletään itse ja kaltaisiasi katsotaan lähinnä kummastellen, että etkö tosissaan tajua, että äijän rahoje perään kuikuilun sijaan voisit itse tehdä elämällesi jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotona opetettiin siihen, että läksyt on tehtävä ja kokeisiin luettava ja opiskeltava mahdollisimman pitkälle. Näin tein opintorahan ja -lainan voimin.
Enkä opiskellut mitään kivaa ei-työllistävää hömppää.
Töissä olen ollut heti valmistumiseni jälkeen, ensin määräaikaisissa työsuhteissa ha sitten vakinaisessa. Olen myös muuttanut töiden perässä.
En ole lukenut ketjua ja varmaan tämä on sinulta jo kysytty, mutta minkä ihmeen takia haluaisit, että miehellä on hyvät tulot ja omaisuutta? Minkä ihmeen takia et halua niitä itse? Käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Miltähän tuntuisi jos olisin löytänyt naisen mikä olisi oikeasti rakastanut ja halunnut minua eikä vain paremman elintason takia olisi asunut meillä ja muutettuaan pois kun laittelin rahahanoja kiinni vaatii oikeudessa kaikesta omaa osaansa, lapsen huoltajuutta ja elareita.
Vahingosta viisastuu. Itse en pystyisi tuollaiseen. Kaikenlaisia naisia sitä on ja heihin te miehet lankeette. Parempaa onnea jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat naislapselta, joka perustaa onnensa toisen varaan. Onnellisuus tulee sisältä, ei muista. Prinsessa syndrooma on monen naisen ongelma, kuvitellaan että parisuhde on jotain niin ihanaa ja ihana mies palvoo naista ja nainen on miehen elämän keskipiste. Hohhoijaa.
Joo. Minusta tuo kuulosti todellisuudesta vieraantuneen vakavasti mt-ongelmaisen henkilön ajatuksilta. Käykö täällä ”normaaleja” ihmisiä ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua ja varmaan tämä on sinulta jo kysytty, mutta minkä ihmeen takia haluaisit, että miehellä on hyvät tulot ja omaisuutta? Minkä ihmeen takia et halua niitä itse? Käsittämätöntä.
Haluan itsekin, totta kai haluan ja olen sitä mieltä, ettei kenenkään pidä jättää elämäänsä miehen tulojen varaan. Ei vaan ole onnistunut. Kaikki eivät voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä löysin. Ei hän toki ollut vielä hyvätuloinen kun tavattiin, vaan eleli ihan sossun tuella vuokrayksiössä. Mutta muutama vuosi opintoja ja taidot käyttöön niin nyt on tilanne jo aivan toinen. Koen kyllä olevani edelleen ihminen ja ihan maan päällä. En ymmärrä mitä ap tällä edes haki? Itse olen melko keskituloinen, olin jo tavatessamme eikä minun tuloissani tule varmasti koskaan suurempaa muutosta tapahtumaankaan.
Hain sitä, että jos sitä rahaa olisi, nyt kun ei ole ja jos olisi hurmaava mies, niin kykenisinkö ymmärtämään todellisen elämän kaltaisiani pienituloisia.
Siis kykenisitkö ymmärtämään niitä, jotka jatkuvasti tekevät vääriä valintoja ja kuvittelevat jonkun toisen tuovan onnen? Ei, et ymmärtäisi, koska ne omaa elämäänsähallitsevat eivät kuvittele, että mies rahoineen toisi onnea. He tietävät, että tämä lämä eletään itse ja kaltaisiasi katsotaan lähinnä kummastellen, että etkö tosissaan tajua, että äijän rahoje perään kuikuilun sijaan voisit itse tehdä elämällesi jotain.
Jösses.
Niin mitä sitten? Kaikki ovat rahan perään. Sitten, kun sitä on tarpeeksi, voi jesustella, että ei se merkkaa, voit itsekin tienata, voit nostaa sen pään, älä ny ainakaan uhriudi.