Minkälainen ihminen on ABORTINVASTUSTAJA?

varmaan silti vaikka sen alkuperä näkyisi esim etnisen taustan takia. SILTI EN sano yhtään mitään kenenkään muun oikeudesta tehdä abortti. Tiedän olevani hyvässä asemassa. Abortin pitää olla laillinen ja lailla säädelty. Siihen ei saa ketään pakottaa eikä sitä saa kieltää.



Raiskauksista saa alkunsa iso kasa raskauksia, eikä se ole mikään mahdottomuus. Shokissa oleva nainen ei pysty järkevään toimintaan eikä mene sen enempää hakemaan jälkiehkäisyä kuin poliisiasemallekaan. Monissa etnisissävainoissahan naisten joukkoraiskaukset ja sitten heidän pitämisenssä vankina kunnes jälkiehkäisy tai aborttikin on myöhäistä, on tavanomaista kansanmurhaa - ei tapeta vain tätä sukupolvea vaan seuraavienkin mahdollisuudet.

Siksi että minulla on jo 3 lasta ja he tarvitsevat äidin. Pitäisin huolta, etten enää tule raskaaksi. Olenko sitten abortin vastustaja...kyllä varmaan, koska en hyväksy aborttia kuin joissain harvoissa tapauksissa. Ehdottomasti suurin osa aborteista tehdään täysin itsekkäistä syistä.

Vierailija:

Raiskaustapauksessa en aborttia hyväksy, se on sitten vaan naisen kestettävä jos on kerran niin helvetin tyhmä ettei ymmärrä jälkiehkäisyn päälle. Ei ole lapsen vika että äiti on raiskattu, paha teko ei oikeuta lapsen murhaa.

Minä olen kahden lapsen äiti, koulutukseltani merkonomi ja yo, nyt suunnittelen yliopistoon menoa.

En ole kasvanut pumpulissa, päinvastoin. Lapsuudenkotini oli väkivaltainen, ja nuoruuteni vietin psykiatrisissa laitoksissa koska vanhempani eivät halunneet minua.

Raiskauksella on tekijä, raiskaaja. Joka siis on mies. Mies käyttää äärimmäistä valtaansa naiseen. Jos ei ole tullut raiskatuksi, ei voi tietää, millaisia tunteita sen jälkeen mielessä liikkuu. Shokki voi olla niin paha, ettei tule mieleen mennä hakemaan jälkiehkäisyä. Poliisille ilmoitetaan vain murto-osa raiskauksista. Sitten vielä naiselle IKUINEN tuska joutumalla kantamaan ja synnyttämään raiskaajan lapsen. Huh.

Miksi uhrin taakkaa pitää lisätä?

Tilastot loytyvat Stakesin sivuilta. Raiskauksen osuus aborteista alle 1%, joten on ihan vanhanaikaista edes toitottaa raiskauksista. Kylla suurinosa aborteista tehdaan sosiaalisten syiden takia. Tarkista tilastot tasta linkista. http: // www . stakes . info / 2/ 1/ 2,1,2. asp

Ei tietenkään raiskattu nainen, joka ei ole ilmoittanut raiskauksesta viranomaisille, hae aborttia syynä raiskaus, vaan käyttää jotakin sosiaalista syytä!

suurin osa aborteista tehdään sosiaalisten syiden takia!

Jos perheellä ei kerta kaikkiaan ole rahaa? Ok, Suomessa ei pysty lapsi kuolemaan nälkään. Mutta muuhun sitä rahaa ei ehkä koskaan olisikaan. Rahanpuute vaikuttaa yleensä myös parisuhteeseen. Onko kiva sitten, 4-5 lasta ja vanhemmat eroavat, koska ainaista huolta rahoista?



Tai jos tulee vaikka 45v raskaaksi, eikä vaan jaksa enää ottaa vauvaa vastaan? Muut lapset isoja, eikä terveyskään ehkä ole paras mahdollinen, korkeaa verenpainetta ja muuta saattaa olla.



Eikö kaikille syntyville lapsille olisi parasta syntyä tasapainoiseen parisuhteeseen toivottuina, kaikin puolin terveille vanhemmille, jotka kykenevät vastaamaan perheestään taloudellisesti ja muutenkin? Onhan näitä nyt nähty, että miten käy, kun nainen tulee raskaaksi, ei tee aborttia ja sitten surmaa lapsen vastasyntyneenä tai taaperoiässä. Sekö on parempi? Kun kaikki eivät oikeasti kykene sitä lasta hoitamaan. Syyllistämisen pitäisi loppua ja ottaa suomut silmiltä ja nähdä, että abortti on joissain tapauksissa kaikista vastuullisin teko mitä siinä on mahdollista tehdä.

Olen 24 vuotias nainen.

Kokenut lapsuuden helvetin (vanhempien riidat, koulukiusaamishelvetin jne.)

Mielestäni abortti on murha.

Sen lapsen, jos sitä ei halua, voi antaa adoptioon.

ja siten pelastaa vanhemmille lapsilleen äidin, ei rakasta lapsiaan yhtään? Herää nyt hyvä ihminen tähän maailmaan!

Onko sinusta todella lapsen edun mukaista syntyä, jos hän on saanut alkunsa raiskauksesta? Onko todella kenenkään edun mukaista jatkaa raskautta, jos voidaan olla varmoja siitä, että se johtaa äidin kuolemaan?

Onneksi tästä maailmasta löytyy vähemmän ehdottomiakin ihmisiä. Kaikki ei ole mustavalkoista.

Vierailija:

En tuomitse, mutta ajattelen näin enkä voi sille mitään. Rakastan lapsiani niin paljon, etten voi ymmärtää aborttia missään tilanteessa. Ikävää, että on paljon naisia, jotka eivät rakasta lapsiaan yhtään. Abortintekijät ei ymmärrä minua, enkä minä heitä.

Luulisin, että he ovat aika musta-valkoisesti ajattelevia, fundamentalistikristittyja tmv. Itse koen, että alkio ei ole vielä ihminen, ja kyllä asettaisin itseni sen edelle, esim. jos raskaus olisi hengenvaarallinen, en todellakaan suostuisi uhraamaan itseäni.

25-vuotias, yhden lapsen äiti, toinen kasvaa kohdussa. Ylempi korkeakoulututkinto. Kristitty uskova, ei kuitenkaan mikään " fundamentalisti" .



Ikinä en voisi toisen tekoa tuomita, se ei ole minun tehtäväni. Mutta sen voin sanoa, että raamatun mukaan ei toista elävää saa tappaa. Kukin tekee omat valintansa itse ja kantaa niistä vastuun.

Abortti on silloin ainoa vaihtoehto, jos äidin elämä on vaarassa raskauden takia. Ts. silloin pitää pelastaa äiti (ja samalla steriloida) vauvan kustannuksella.

Olen nuori nainen, akateeminen tutkinto on olemassa ja mielenkiintoista työtä. Kasvoin humanistisessa ateistiperheessä. Olen naimisissa, toivottavasti saan lapsiakin. Pidän luonnosta, harrastan valokuvausta.

Silloin jo nuorena ahdisti ympäristön oletus siitä, että jos olisin raskaana raiskauksen seurauksena, tekisin tietenkin abortin. En olisi tehnyt, mutta en löytänyt tälle ymmärrystä.

32

En tiedä olenko valtuutettu vastaamaan tähän, koska hyväksyn abortin tietyissä tapauksissa, siis että esim. lapsi on todella vaikeasti vammainen.

Raiskaustapauksessa en aborttia hyväksy, se on sitten vaan naisen kestettävä jos on kerran niin helvetin tyhmä ettei ymmärrä jälkiehkäisyn päälle. Ei ole lapsen vika että äiti on raiskattu, paha teko ei oikeuta lapsen murhaa.



Minä olen kahden lapsen äiti, koulutukseltani merkonomi ja yo, nyt suunnittelen yliopistoon menoa.

En ole kasvanut pumpulissa, päinvastoin. Lapsuudenkotini oli väkivaltainen, ja nuoruuteni vietin psykiatrisissa laitoksissa koska vanhempani eivät halunneet minua.

Siis sellaisia, että periaatteessa lapselle voitaisiin tarjota hyvän elämän edellytykset, mutta se ei nyt vain satu sopimaan omiin suunnitelmiin. Mielestäni länsimaalaiset ja kohtuullisen hyväosaiset ihmiset ovat vastuussa tekemistään asioista. Ei pidä tehdä mitään sellaista, jonka seurauksia ei ole valmis kantamaan. Tämä pätee kaikilla elämänalueilla.



Mutta on olemassa pitkä liuta muita syitä, joihin abortti voi olla jopa suositeltavaa. Valitettavasti näillä tytöillä tai naisilla vain harvemmin aborttiin on edes mahdollisuutta. Ajatelkaapa vaikkapa niitä pikkuisia 9-vuotiaita, vanhempien naittamia lapsia, jotka tulevat raskaaksi viisikymppisen miehen seitsemäntenä jalkavaimona. Tai tilanteessa, jossa on päivän selvää, että lapselle ei voida tarjota mitään sellaista, josta voisi rakentaa normaalin elämän edellytykset. Sairaudet, äärimmäiset kurjuudet, raiskaukset, lapsena raskaaksitulemiset ovat syitä, jolloin en ikipäivänä kehtaisi lähteä julistamaan omaa abortinvastaista ajattelutapaani ja paatoksella kertomaan, kuinka kyseessä olisi murha.



Eri asia olemme me, joilla on mahdollisuus ja keinot vaikuttaa omaan elämäämme ja tehdä siinä valintoja. Valintoihin liittyy tällöin myös vastuu. Aikuisella, terveellä ja länsimaisella naisella on useimmiten mahdollisuus valintoihin. Mukavuus ei mielestäni tällöin ole peruste väärien valintojen mitätöimiselle.

minut on myös raiskattu joten ymmärrän tilanteen hirveyden.

9kk odotuksen jälkeen adoptioon. Enempi adoptioon luovuttaminen aiheutta syyllisyyttä kuin ensimmäisillä raskausviikoilla tehty abortti. Ja onko näillä adoptiovanhemmilla sitten oikeus peitellä lapsen alkuperä eli että hän on saanut alkunsa INSESTISTÄ tai RAISKAUKSESTA! Kun lapsi saa tämän selville (valheethan tulevat aina julki) niin miltä mahtaa lapsesta tuntua?

piilosovinisti jolla ei ole miehenä huolta että raskaus tai aborttiasiat tulisivat ikinä omalle kohdalle.

Eivät kai adoptiovanhemmat välttämättä tiedä, jos lapsi olisikin saanut alkunsa vaikka insestistä taikka raiskauksesta. Ja kuvitteletko sitten, että ihminen, joka on saanut kasvaa rakastavassa perheessä iloisena ja nauttii elämästään, yhtäkkiä toivookin, että häntä ei olisikaan olemassa, jos saa kuulla, että hedelmöittyi surullisissa olosuhteissa?