Lue keskustelun säännöt.
Mikä saa ihmisen pysymään samassa työpaikassa kymmeniä vuosia?
tervaskanto, ei mikään tuuliviiri
26.01.2019 |
Tuon palvelusvuosimuistamisketjun pohjalta kysytäänpä sitten tällaista.
Meillä on vaativissa asiantuntijatehtävissä ihmiset olleet enimmillään yli 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Onhan se toki sanomattakin selvää, että varsinkin nykyaikana muutostahti on kova ja jo 10 vuotta on niin pitkä aikajänne, että tänään ei puhuta enää samasta työpaikasta kuin 10 vuotta takaperin.
Kommentit (51)
Yleensä nää on just niitä, jotka ei pääse muualle eikä oo ikinä päässy. Jos on kykyjä niin ei notku samassa työssä 40 v. Huoh..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen ja koko ajan kehittyvä työ. Erikoissairaanhoidossa työskentelen, samassa yksikössä jo 22 vuotta. Ei ole vielä käynyt mielessä että pitäisi vaihtaa paikkaa.
Syitä on monia.
Joku on oikeasti alansa huippuasiantuntija eikä muualla pysty hyödyntämään syvällistä mutta kapeaa osaamistaan.
Muutos pelottaa. Työpaikan vaihtoon liittyy aina riskejä, joita kaikki eivät ole valmiita ottamaan. Tuttu ja turvallinen on huonoissakin oloissa helpompi valinta kuin muutos, jonka tarkkaa lopputulosta ei tiedä, vaikka se saattaisi johtaa johonkin nykyistä parempaan tilanteeseen.
Osa ei saa mitään muuta duunia, vaikka yrittäisi.
Osa vaan haluaa päästä mahdollisimman helpolla ja odottaa eläkepäiviä.
Jos on hyvä duuni ja suunnilleen tyytyväinen tilanteeseen, ei ehkä halua ottaa riskiä siitä, että uusi duuni olisi jotenkin huono.
Hyvässä työpaikassa se oma duuni saattaa kehittyä ja samakin duuni voi tarjota tasaisesti uusia haasteita siten, että ei ole tarvetta lähteä muualle.
Osa on vuosikymmenien aikana hankkinut itselleen hyvän kokemuksen siitä organisaatiosta ja edennyt ylemmäs kuin yleensä heidän koulutuksellaan on mahdollista. Uudessa paikassa pitäisi ottaa vastaan alemman tasoinen paikka.
Näitä pohtiessa kannattaa miettiä, missä ja miten omaa osaamistaan kehittää parhaiten. Typerintä on olla 30 vuotta samassa duunissa ilman että laajentaa osaamistaan tai kehittyy mitenkään ja sitten ihmetellä, kun sai 50 vuotiaana potkut eikä kelpaa enää mihinkään.
Minä olen ollut 21 vuotta samalla työnantajalla asiatuntijatehtävissä. On se vaihto joskus käynyt enemmänkin mielessä kun on oli homma oikein rieponut, mutta mieli on aina leppynyt. Sanotaan että vaihdan kyllä heti, jos tarjotaan tonni-puolitoista lisää palkkaa, en vähemmällä.
Se on se muutoksen pelko. Ja toisekseen tyypit pelkää sitä, että uuteen työpaikkaan mennessä kesälomat nollautuvat...
Kannattaa siis keskustella tavallisen duunarin kanssa, niin tietää mitä hän ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin ministeriöissä on vakiviroissa ihmisiä, jotka eivät ikipäivänä saisi mistään töitä sillä olemattomalla osaamisella ja asenteella!
Kyllä. Ja jopa johtotehtävissä.
Mukavuuden halu ja hyvät edut. Palkkani on matalalla koulutuksella (no, tradenomi) 3700 e kk, pitkät lomat (6 viikkoa) ja hyvät edut (puhelin yms). Jos lähtisin tästä muualle ni palkka tippuisi ihan tuntuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apteekissa kaikki työntekijät ovat olleet eläkeikään asti. Niin aion olla minäkin, jos ei mitään ihmeitä tapahdu. Miksi vaihtaa, kun on mukava työ ja työkaverit ja kävelymatka kotiin?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on niin helpot hommat, saattaisin joutua tekemään oikeesti töitä muualla.
Rehellisestä vastauksesta pisteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu ja turvallinen. Jos ei ole töissä isoja ongelmia, haluaako sitä riskeetata sen tutun ja turvallisen? Moni näemmä ei.
Vaihtaisin, mutta olen töissä suvun perheyrityksessä ja mikään alani yritys tuskin palkkaisi minua. Ala on vanhoollinen ja kaikki päättäjät tuntevat toisensa.
Kiinnostukseni lopahti kun omistajat eläköityivät ja yritys jäi ikään kuin lillumaan ilman päämäärää. Yritystä ei saatu myytyä myöskään ja mitään uudistuksia ei enää saa läpi.
Koulutusta löytyy yliopistotutkinon verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suht ok palkka jota ei muualta saa tällä koulutuksella. Tärkein kuutenkin pitkät lomat. Muualla 10 pöivää vähemmän.
Nyt koittaa kyllä työttömyys 20v jälkeen. Uutta duunia tuskin enää saan tällä iällä (45v) ja tällä koulutuksella. Eikä kannata kouluttautua kun sit ei iän takia en enää todellakaan saa duunii.
Kokemus ei merkkaa mitään nykyään.
Älä vielä heitä pyyhettä kehään, et tiedä mitä elämällä on annettavana. Jäin itse työttömäksi yli nelikymppisenä. Sain nopeasti uuden työn jossa olin usean vuoden, sitten taas lyötiin puukkoa selkään ja työttömäksi jälleen, mutta vain vähäksi aikaa. Nyt olen tehtävässä, jossa en koskaan kuvitellut koulutuksellani olevan, palkka on hyvä, työaika erinomainen, enemmän lomaa ja joustavuutta. (Olen aloittanut nykyisessä työssä vanhempana kuin olet nyt)
En tiedä onko tämä loppuelämän työ, mutta en enää tosissaan ajattelekaan niin pitkälle, sen verran paljon on mahtunut muutoksia työelämäni varrelle. Nyt nautin tästä ja jos muutoksia tulee, katsotaan tilannetta taas uudelleen.
Toiset pitävät pysyvyydestä. Ja ilmeisesti myös ovat ihan viihtyneet työpaikassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suht ok palkka jota ei muualta saa tällä koulutuksella. Tärkein kuutenkin pitkät lomat. Muualla 10 pöivää vähemmän.
Nyt koittaa kyllä työttömyys 20v jälkeen. Uutta duunia tuskin enää saan tällä iällä (45v) ja tällä koulutuksella. Eikä kannata kouluttautua kun sit ei iän takia en enää todellakaan saa duunii.
Kokemus ei merkkaa mitään nykyään.
Sun kokemus ei merkkaa mitään, JOS olet tehnyt samaa työtä 20 vuotta samalla tavalla. Ei se pohjakoulutus ratkaise ainakaan yksityisellä puolella, jos olet työssäsi kehittynyt ja tehnyt useampaa eri tehtävää ja sinä (ja työpaikka!) olet pysynyt ajan tasalla.
Miksi sitä työpaikkaa pitäisi vaihtaa jos ei ole ongelmia minkään suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Syitä on monia.
Joku on oikeasti alansa huippuasiantuntija eikä muualla pysty hyödyntämään syvällistä mutta kapeaa osaamistaan.
Muutos pelottaa. Työpaikan vaihtoon liittyy aina riskejä, joita kaikki eivät ole valmiita ottamaan. Tuttu ja turvallinen on huonoissakin oloissa helpompi valinta kuin muutos, jonka tarkkaa lopputulosta ei tiedä, vaikka se saattaisi johtaa johonkin nykyistä parempaan tilanteeseen.
Osa ei saa mitään muuta duunia, vaikka yrittäisi.
Osa vaan haluaa päästä mahdollisimman helpolla ja odottaa eläkepäiviä.
Jos on hyvä duuni ja suunnilleen tyytyväinen tilanteeseen, ei ehkä halua ottaa riskiä siitä, että uusi duuni olisi jotenkin huono.
Hyvässä työpaikassa se oma duuni saattaa kehittyä ja samakin duuni voi tarjota tasaisesti uusia haasteita siten, että ei ole tarvetta lähteä muualle.
Osa on vuosikymmenien aikana hankkinut itselleen hyvän kokemuksen siitä organisaatiosta ja edennyt ylemmäs kuin yleensä heidän koulutuksellaan on mahdollista. Uudessa paikassa pitäisi ottaa vastaan alemman tasoinen paikka.
Näitä pohtiessa kannattaa miettiä, missä ja miten omaa osaamistaan kehittää parhaiten. Typerintä on olla 30 vuotta samassa duunissa ilman että laajentaa osaamistaan tai kehittyy mitenkään ja sitten ihmetellä, kun sai 50 vuotiaana potkut eikä kelpaa enää mihinkään.
Juurikin tuo ettei alemman tason paikka kelpaa. Mielummin ollaan vaikka työttömänä, mutta duunarin/assarin paikkaa ei voi ottaa vastaan kun on päällikkötasoa tehty. Minusta tuo on aika näköalatonta. Toki toisiin paikkoihin ei edes liian hyvällä koulutuksella pääse, mutta jos koulutus on sopiva ja on ed. työnantajalla noussut korkealle, niin sieltä ei haluta laskeutua millään. Haetaan epärealistisesti paikkoja johon kokemus ei riitä ja joissa ei pysty opettelemaan hommaa ihan alusta asti.
Torpataan kokonaan se ajatus että sillä matalamman tason tehtävällä voisi näyttää osaamisensa ja edetä ylemmäs. Eikö sitten vanhempana ole sitä kärsivällisyyttä enää, tai on alentavaa tehdä omasta mielestä ns. huonompaa työtä. En tiedä.
Itse olen aina ollut avoimin mielin erilaisia töitä kohtaan. Olen saanut tehdä monia mielenkiintoisia tehtäviä, en ole arvottanut huonoiksi / hyviksi töiksi vaan yrittänyt oppia kaikista ja pääpointtina se että elätän itseni ja perheeni. Uskon että siksi minulla onkin töitä riittänyt koko ajan. Olen tehnyt lyhennettyä työaikaa huonolla palkalla, ajatuksena että näytän osaamiseni ja siitä mahdollista siirtyä kokoaikaiseen hyvälle palkalle ja juurikin näin on käynyt.
En ole rohkea, olen osin vaihtanut töitä työnantajastakin johtuvista syistä, mutta huomaan että ne ovat opettaneet itsestäni paljon ja saaneet tarttumaan tilaisuuksiin joita en muuten olisi hyödyntänyt
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä työpaikkaa pitäisi vaihtaa jos ei ole ongelmia minkään suhteen?
Kannattaa miettiä sitä, että säilyttää arvonsa työmarkkinoilla ja pysyy haluttuna työntekijänä työnantajien silmissä. Tämä on ainoa keino varmistaa työllisyys pitkässä juoksussa. Tämä edellyttää osaamisestaan huolehtimista ja oman ammattitaitonsa säännöllistä päivittämistä. Tämä voi onnistua pysymällä kymmeniä vuosia samassa paikassa, mutta aika monessa tapauksessa oma kehittyminen edellyttää työpaikan vaihtoa. Jo ihan se, että oppii useamman organisaation tavat toimia, voi lisätä osaamista.
Kyllä minut on pitänyt samassa työpaikassa kohta 15v, hyvä työilmapiiri, mukavat, osaavat työkaverit ja esimiehet, mahdollisuus vaikuttaa työhönsä, oikeus sanoa, nyt tämä on padkaa, en tänään jaksa antaa 100%, työpaikan joustavuus, niissä kohden kuin se on työnluonteen vuoksi mahdollista.
Toivottavasti työpaikka säilyy vielä 10v, joka on eläkeikään.
Aikoinaan olen vaihtanut työpaikkaa x monta, etsinyt sitä omaa työtä ja paikkaa ja sen olen löytänyt, työ on ihmisläheistä ja vaatii itseltä kehittymistä, ei käy tylsäksi kun ei voi olla koskaan valmis.
Työ itsessään, mukavat työkaverit, hyvä palkka, hyvä työilmapiiri, sijainti, turvattu rahatilanne jne.
Olin 28 v. samalla työnantajalla koska pidän työstäni vaikka se on raskasta ja nyt 2v. yrityskaupan takia uudella työnantajalla ja hyvin sujuu sekin. Mukava vastuullinen työ, suht hyvä palkka ja hyvä ilmapiiri.