Kauanko sinulla kesti päästä eksästä yli?

Hieman yli kuuden vuoden suhde päättyi 2,5 vuotta sitten ja edelleen työstän asiaa

2v meni päästä yli. Suhde kesti 5v.

Mistä tietää, että on päässyt yli? Ettei itketä? Ettei ole yhtään suru? Että toinen on samantekevä? Ettei toisen olemassa oloa edes muista?

Olin naimisissa 21 vuotta. Mies petti. Ekat 1,5 vuotta oli kauheaa. Kolme vuotta meni, että aloin olemaan kuivilla vesillä. Viiden vuoden päästä mies vaikutti jo vieraalta ihmiseltä.

Nyt erosta on 8 vuotta, ja olen päässyt yli. Olen uusissa naimisissa, ja elämäni on monilta osin parempaa kuin ennen. En kaipaa miestä, enkä sitä elämää. Olen onnellinen. Mutta SILTI välillä iskee suru. Suru lasten puolesta. Suru siitä, etten saanut elinikäistä parisuhdetta.

Olenko päässyt yli, vai en?

Pääsin yli jo suhteen aikana

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää, että on päässyt yli? Ettei itketä? Ettei ole yhtään suru? Että toinen on samantekevä? Ettei toisen olemassa oloa edes muista?

Olin naimisissa 21 vuotta. Mies petti. Ekat 1,5 vuotta oli kauheaa. Kolme vuotta meni, että aloin olemaan kuivilla vesillä. Viiden vuoden päästä mies vaikutti jo vieraalta ihmiseltä.

Nyt erosta on 8 vuotta, ja olen päässyt yli. Olen uusissa naimisissa, ja elämäni on monilta osin parempaa kuin ennen. En kaipaa miestä, enkä sitä elämää. Olen onnellinen. Mutta SILTI välillä iskee suru. Suru lasten puolesta. Suru siitä, etten saanut elinikäistä parisuhdetta.

Olenko päässyt yli, vai en?

Et. Luultavasti levittäisit reitesi heti jos ex-miehesi sinulle sellaista ehdottaisi.

Virallisesta erosta noin kolme vuotta. Suhde kesti 13 vuotta. En ole vieläkään täysin yli päässyt vaikka koko ajan vähitellen kohti valoa mennään.

Yritän järkeillä, että ero oli välttämätön ja lopulta parasta minulle. Silti välillä tulee hyvin surumielisiä hetkiä tai näen unia jotka liittyvät eksän kanssa yhteen palaamiseen. Meillä on yhteisiä lapsia joten eksän kanssa joutuu olemaan tekemisissä ja se on minulle vaikeaa. Aina kun kuulen hänen äänensä tai näen hänen kasvonsa sydämeni muljahtaa rinnassani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tietää, että on päässyt yli? Ettei itketä? Ettei ole yhtään suru? Että toinen on samantekevä? Ettei toisen olemassa oloa edes muista?

Olin naimisissa 21 vuotta. Mies petti. Ekat 1,5 vuotta oli kauheaa. Kolme vuotta meni, että aloin olemaan kuivilla vesillä. Viiden vuoden päästä mies vaikutti jo vieraalta ihmiseltä.

Nyt erosta on 8 vuotta, ja olen päässyt yli. Olen uusissa naimisissa, ja elämäni on monilta osin parempaa kuin ennen. En kaipaa miestä, enkä sitä elämää. Olen onnellinen. Mutta SILTI välillä iskee suru. Suru lasten puolesta. Suru siitä, etten saanut elinikäistä parisuhdetta.

Olenko päässyt yli, vai en?

Et. Luultavasti levittäisit reitesi heti jos ex-miehesi sinulle sellaista ehdottaisi.

En levittäisi. En ikinä palaisi yhteen, vaikka yhtäkkiä olisimme molemmat samaan aikaan sinkkuja. En halua olla hänen kanssaan yhteydessä, enkä olekaan kuin pari kertaa vuodessa, kun on pakko.

Olin nuori ja halusin itse eron niin ei ollut vaikeaa vain hiukan haikeaa ja outoa pari päivää. Suhde kesti 5 vuotta ja 4 vuotta siitä asuimme avoliitossa.

Viikon päästä erosta menin nykyisen mieheni kanssa treffeille ja nyt olemme olleet yhdessä jo 28 vuotta.

Minulla on sellainen asenne elämään että elämä ei saa olla yhdestä miehestä kiinni. Saa olla surullinen, vihainen ja jopa katkera mutta ei voi jäädä siihen tunteeseen vellomaan vuosikausiksi. Mennyttä ei voi muuttaa tai saada takaisin joten paras keskittyä itseensä ja tulevaisuuteen.

Monet haikailee mennyttä elämää tai oikeastaan sitä omaa haavekuvaa siitä vanhasta elämästä. Ukko on voinut oikeasti olla ihan paska ja suhde vaikea mutta muistetaan vaan ne ihanat puolet. Elämä olisi paljon helpompaa jos elettäisiin tätä päivää ja pikkaisen sitä realismia peliin.

Suhde kesti 10 vuotta, joista viimeiset 4 oli jonkinlaista hidasta eroprosessia. 

Tuntuu että nyt 6kk eron jälkeen olen siitä yli 99%, mutta koska ex osoittautui sen verran valheelliseksi paskahousuksi, vihavaihe menee päälle jos ex ottaa yhteyttä liian usein ja turhista asioista.

Niin, ne, jotka pääsevät itse erosta nopeasti yli, ovat tehneet erotyötä ennen eroa. Jossain vaiheessa se työ on tehtävä. Jos sellaista ei ole tarve tehdä, niinnsitten ei ole koskaan ollut mitään tunteita tai ei ole ollut sitoutunutkaan.

Sanotaan, että prosessiin menee kolmannes siitä, kuinka kauan suhde kesti.

Olin kihloissa noin vuoden. Minä laitoin sormuksen pöydälle. Tunti tästä olin jo toipunut ja jatkanut eteenpäin. Annoin hänelle viikon aikaa löytää uusi asunto, itse lähdin kaverin luo viikoksi.