Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teimmekö virheen, kun hankimme lapsen?
25.01.2019 |
Saimme mieheni kanssa esikoisemme viime viikonloppuna. Olemme kauan toivoneet lasta, ja vihdoin hänet meille suotiin. Vauva on kuitenkin todella vaativa ja itkuinen, ja kärsii pahoista mahavaivoista. Edelleenkään ei ole ollut hereillä ja ollut itkemättä, huutamatta tai kiljumatta.
Sydämeni särkyy kun en voi auttaa lastani kivuissaan, ja itken kokoajan. Samalla pelkään, että tämä on tällaista ikuisesti ja en enää koskaan pääse olemaan mieheni kanssa.
Pelottaa, itkettää, harmittaa. Mietin, teimmekö elämämme isoimman virheen nyt kuitenkin hankkimalla lapsen. Olenkohan maailman huonoin äiti?
Onko kellään parisuhde parantunut lapsen jälkeen, ja jos on, voisitteko kertoa siitä tarkemmin?
Huhhuh, tulipahan purettua tunteita.
Kommentit (39)
Kauheita vastauksi. Teille on syntynyt pieni ihminen joka vaatii nyt teidän huomionne. Sinä olet väsynyt ja hormoonien takia tavallista itkuisempi. Kyllä se elämä siitä tasaantuu. Parisuhdetta voi hoitaa kunhan vauva hieman kasvaa ja alkaa nukkua paremmin. Ennen kaikkea, olette nyt perhe, ette enää kaksi ihmistä parisuhteessa, se ottaa aikansa, että sen sisäistää. Pyytäkää apua, jos väsytte liikaa tai vauvan vaivat sitä vaativat. Kyllä asiat kirkastuvat, tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
jos totta puhutaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alku on aina enemmän tai vähemmän hankalaa, uuden opettelua. Omat tunteet heittelehtivät, nukkuminen on vaikeaa ja kaikki tuntuu äärikokemuksilta. Menee ohi - ja fiilikset tasaantuu!
Melkoista valehtelua. Ihan yhtä raskaita on ne "liikun itse mutta en tajua mistään vielä mitään"- vaihe, taaperouhma, 4v uhma, eskariuhma kuningasvuosineen, teini-iät jne. Saatikka sitten jos tulee jotain korvatulehduskierrettä tai kauhukohtauksia öisin tms.
Mahtuu sinne väliin hyvääkin, mutta kyllä sitä p*skaa riittää noin seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Onnea ja tsemppiä nyt kuitenkin, et ole yksin. 😁
Jälkeenpäin pidän vauva-aikaa raskaimpana. Nyt pian 4 v lapsi.
Joo, ekat 3 kk on vaikeimmat. Nyt lapset pian 28, 27 ja 25 v
Nehän oli ihanimmat kuukaudet. <3
Antakaa vauva adoptioon jos ei sitä kestä. Kyllä maailmasta löytyy lapsettomia ihmisiä jotka riemusta kiljuen ottavat adoptiolapsen vastaan vaikka miten itkuisen.
T: M46 kahden lapsen isä
Omat lapset nyt 8 ja 9. Ja kyllä mun mielestä se vauva-aika oli raskainta.
Totta kai teitte. Lisääntyminen ja lasten tekeminen on aina virhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat 17, 13 ja 11. Eka vuosi on kauhea.
Vierailija kirjoitti:
jos totta puhutaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alku on aina enemmän tai vähemmän hankalaa, uuden opettelua. Omat tunteet heittelehtivät, nukkuminen on vaikeaa ja kaikki tuntuu äärikokemuksilta. Menee ohi - ja fiilikset tasaantuu!
Melkoista valehtelua. Ihan yhtä raskaita on ne "liikun itse mutta en tajua mistään vielä mitään"- vaihe, taaperouhma, 4v uhma, eskariuhma kuningasvuosineen, teini-iät jne. Saatikka sitten jos tulee jotain korvatulehduskierrettä tai kauhukohtauksia öisin tms.
Mahtuu sinne väliin hyvääkin, mutta kyllä sitä p*skaa riittää noin seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Onnea ja tsemppiä nyt kuitenkin, et ole yksin. 😁
Jälkeenpäin pidän vauva-aikaa raskaimpana. Nyt pian 4 v lapsi.
Mulla on 18-vuotias. Raskaimmuusjärkestyksessä vauvavuosi tuli kolmantena (ja oli tyytymätön koliikki- ja korvakierrelapsi), toisena kauhea 6 v ja eittämättä kirkkaimmalla sijalla villi 15-v, joka oli viedä järjen muiltakin. Mutta selvittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä ajatella, että lapsi on joko saavutus tai virhe; joko siunaus tai kirous. Se on ennen kaikkea elämää, johon mahtuu koko asteikko, koko tunneskaala.
Onnea <3 Te olette nyt ihan sekaisin, ja se on täysin normaalia. Sinullakin on hormoonimyllerrys, jo sen takia saatat yhtäkkiä alkaa itkemään, plus vielä kun univelka lisätään niin avot.
Menee ohi, lupaan, ja olette maailman parhaat vanhemmat lapsellenne <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheita vastauksi. Teille on syntynyt pieni ihminen joka vaatii nyt teidän huomionne. Sinä olet väsynyt ja hormoonien takia tavallista itkuisempi. Kyllä se elämä siitä tasaantuu. Parisuhdetta voi hoitaa kunhan vauva hieman kasvaa ja alkaa nukkua paremmin. Ennen kaikkea, olette nyt perhe, ette enää kaksi ihmistä parisuhteessa, se ottaa aikansa, että sen sisäistää. Pyytäkää apua, jos väsytte liikaa tai vauvan vaivat sitä vaativat. Kyllä asiat kirkastuvat, tsemppiä!
Miten sinulla, tasaantuiko hormoonit ja elämä kirkastui? Entä parisuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea <3 Te olette nyt ihan sekaisin, ja se on täysin normaalia. Sinullakin on hormoonimyllerrys, jo sen takia saatat yhtäkkiä alkaa itkemään, plus vielä kun univelka lisätään niin avot.
Menee ohi, lupaan, ja olette maailman parhaat vanhemmat lapsellenne <3
Kauanko jatkat, alkaa olla jo liiankin siirappista touhua.
Kuten aina näissä. Aina kannattaa erota, miehet on sikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä oikeastaan ole väliä...teillä on nyt lapsi, ja.homma on hoidettava kunnialla, kun siihen on lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita vastauksi. Teille on syntynyt pieni ihminen joka vaatii nyt teidän huomionne. Sinä olet väsynyt ja hormoonien takia tavallista itkuisempi. Kyllä se elämä siitä tasaantuu. Parisuhdetta voi hoitaa kunhan vauva hieman kasvaa ja alkaa nukkua paremmin. Ennen kaikkea, olette nyt perhe, ette enää kaksi ihmistä parisuhteessa, se ottaa aikansa, että sen sisäistää. Pyytäkää apua, jos väsytte liikaa tai vauvan vaivat sitä vaativat. Kyllä asiat kirkastuvat, tsemppiä!
Miten sinulla, tasaantuiko hormoonit ja elämä kirkastui? Entä parisuhde?
Kiitos kysymästä, kyllä tasaantuivat ja elämä kirkastui. Toki en ollut aloittajan kaltaisessa shokissa esikoisen synnyttyä, mutta vieläkin muistan sen väsymyksen tunteen ja ajatuksen, että enkö enää ikinä saa nukkua. Nyt tuo esikoinen on pian neljätoista ja sai sisaruksenkin alle kaksi vuotta syntymästään. Parisuhde päättyi eroon ihan muista syistä vuosia sitten. En yhtään ymmärrä tällaista tuoreen äidin lyttäystä ja alentuvia kommentteja aikuisilta(?) ihmisiltä.
Kun lapsi tulee teini-ikään, miettii, miten helppoa vauvan kanssa olikaan, kun kaikki oli vielä ihan hallinnassa. Ja nyt kun lapset ovat juuri muuttaneet kotoa, on kauhea ikävä niitä pieniä kurahousutyttöjä ja -poikaa. Näin se vain menee. Vauvan kanssa täytyy keskittyä vain tähän hetkeen eikä ruveta murehtimaan tulevaa. Päivät ja viikot ovat erilaisia. Palautusosoitetta ei ole. Lapsi on hoidettava.
Teitte. Mutta myöhäistä rypistää, kun p***a on jo housuissa =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita vastauksi. Teille on syntynyt pieni ihminen joka vaatii nyt teidän huomionne. Sinä olet väsynyt ja hormoonien takia tavallista itkuisempi. Kyllä se elämä siitä tasaantuu. Parisuhdetta voi hoitaa kunhan vauva hieman kasvaa ja alkaa nukkua paremmin. Ennen kaikkea, olette nyt perhe, ette enää kaksi ihmistä parisuhteessa, se ottaa aikansa, että sen sisäistää. Pyytäkää apua, jos väsytte liikaa tai vauvan vaivat sitä vaativat. Kyllä asiat kirkastuvat, tsemppiä!
Miten sinulla, tasaantuiko hormoonit ja elämä kirkastui? Entä parisuhde?
Kiitos kysymästä, kyllä tasaantuivat ja elämä kirkastui. Toki en ollut aloittajan kaltaisessa shokissa esikoisen synnyttyä, mutta vieläkin muistan sen väsymyksen tunteen ja ajatuksen, että enkö enää ikinä saa nukkua. Nyt tuo esikoinen on pian neljätoista ja sai sisaruksenkin alle kaksi vuotta syntymästään. Parisuhde päättyi eroon ihan muista syistä vuosia sitten. En yhtään ymmärrä tällaista tuoreen äidin lyttäystä ja alentuvia kommentteja aikuisilta(?) ihmisiltä.
Kuka sitä nyt pirteä on heti synnytyksen jälkeen. Eikö ensimmäinen tunne pitäisi olla ilo vauvasta ei siitä, että saako nukkua enää koskaan. Sitähän sinä olet nyt saanut.
Alue: Aihe vapaa
Viime viikonloppuna...pitäisikö enemmin satukirja kirjoittaa.