En oikeasti halua enää töihin..
Minulla on mielekäs ja ihan hyväpalkkainen työ, josta olen tällä hetkellä hoitovapaalla. Töissä olen käynyt 16v lähtien, nyt ikää 38.
Olen paljon pohtinut paluuta töihin. Kiireisiä aamuja, jatkuvan paineen alla suorittamista, ruuhkissa istumista, lasten päiväkoti/koulu/harrastusrumbaa jne. Lopputulos on, että en vaan enää jaksaisi. Lyhennetty työviikko ei sekään ole ratkaisu, ei se oikeastaan poista näitä ongelmia.
Onko muilla ollut samoja fiiliksiä? Miten olette saaneet asian käsiteltyä? Oletteko tehneet vain jotain radikaaleja elintason alennuksia ja jääneet pois työelämästä, vai palanneet töihin ja löytäneet sen motivaation taas?
Kommentit (46)
41 jatkaa: siis teki mielellään, ei kielellään ;). Unohtui tuo oikoluku.
Hei ap, katso duunitorilla on juuri nyt haastattelussa nainen, joka vaihtoi oman oravanpyöränsä viestintäalalta H&M:n osa-aikaiseksi myyjäksi. Tosi mielenkiintoinen stoori! Hän saa vähemmän palkkaa ja vastuuta, mutta enemmän aikaa. Vaikutti tyytyväiseltä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten mitään tukia nosta jos huvikseen vaan kotiin jäät. Elintaso sen mukaiseksi että pärjäät omillasi, jos et oikeasti vaan viitsi mennä töihin vaikka sellaisia olisi.
Ah, eipä se montaa viestiä vaatinut, kun pätijä on paikalla. Kysyin kokemuksia, en moraalisaarnoja kiitos. Ap
Ei ole kyse mistään moraalisaarnasta. Jokaisen vain pitäisi ajatella hieman omaa napaansa pidemmälle. Ei Suomella ole varaa elättää lusmuilijoita, on todella vastuutonta olla ihan huvikseen vaan menemättä töihin, vaikka sellaisia olisi tarjolla. Toki, jos on varaa elättää itsensä ilman työntekoa ja tukia, niin sittenhän on järkevää jättää työt niille, jotka tarvitsevat palkkansa elämiseen. Miettisit vähän, minkälaista yhteiskuntaa lapsillesi rakennat!
Yhteiskunnan kannalta on samantekevää, teenkö minä nykyiset työni vai vakinaistetaanko sijaiseni siihen hommaan. Me molemmat emme tässä työpaikassa voi olla yhtä aikaa. Ap
Hienoa ajattelua! Kyllä aina tulee joku sijainen ja yhteiskunta elättää. Jäädän kaikki vaan kotiin kun meillä on niin hieno systeemi elättämässä... eikun hetkinen 🤔
Sijainen on jo. Olisiko se parempi, että hän saa tuet? Ap
Jääköön kaikki vaan kotiin nostamaan tukia, se on ihan ok. Sitähän sinä tässä esimerkilläsi meille kerrot. Eikai kenenkään nyt itse tarvitse mitään tehdä oman elämisensä eteen. Lapset pitänyt pyöräyttää, mutta eihän heitäkään nyt itse tarvitse elättää, eikä varsinkaan näyttää hyvää esimerkkiä. Kyllä yhteiskunnan pohjattomassa kassassa riittää rahaa kaikille.
Enhän minä ole jäänyt kotiin, ja lähinnä pohdin vaihtoehtoja. Vai tarkoitatko todella hoitovapaata, että se on jotenkin pahasta?
Se että minulla on sijainen on ihan fakta ja sekin on fakta, että hän lähtee, kun/jos palaan. Yhteiskunnan kannalta parasta on, että saa mahdollisimman paljon kokemusta tuolta nyt, jatkomahdollisuudet paranevat olennaisesti alalla, jossa on haastava työllisyystilanne.
ApEn tarkoittanut hoitovapaata. Luin varmaan aloituksen huonosti, kun luulin että hoitovapaa on loppumassa. Otin kantaa siihen, ettei ole järkevää jäädä pois työelämästä, jos on mahdollisuus sinne palata. Kyllähän kaikille sijainen palkataan jos pois jää, on kovin lyhytnäköistä ajatella, että kyllä minä voin pois jäädä kun aina joku muu hoitaa hommat. Mitä jos kaikki ajattelisi niin? Sijaisetkin? Kohta ei kukaan tekisi töitä.
Ihan ohiksena, niin kauan kuin meillä ei ole lähelle täystyöllisyys, tuollainen mantra on aika turhaa. Aina löytyy sijainen, ja vaikka sijaisenkin sijainen ja töiden jakaminen on vain plussaa. Aivan hyvin ap voisi jäädä muutamaksi vuodeksi loisimaan ja hoitamaan lapsia ja perhettä ja sitten uudella energialla takaisin työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa vaikka kumppani hyväpalkkainen, niin aina voi sattua jotain jolloin jäät omillesi. Tosi tärkeä asia muistaa!!
Jep. Munkin mies tienaa yrittäjänä sen verran, että voisin jäädä kotiin, mutta käyn silti töissä. Hyväkin firma voi mennä joskus nurin ja mies voi jättää mut. Siinä kohtaa on ongelma, kun eläkettä ei oo kertynyt eikä yhtään omia säästöjä.
No, eläkettä saa kerryttää melko lailla, että pääsee edes yli takuueläkkeen. Eli eläke ei oikeasti ole mikään validi syy käydä töissä, vaikka moni muu onkin.
Tämä on ihan totta. Joku 2000e eläke on tulevaisuudessa ihan luksusta.
Olipa taas aloitus. Hoitovapaalla ja haluaisi KOKONAAN pois töistä, ei osa-aikatyötä. Kun ei ole iäkäskään, täytyy olla lottovoittoja, jos voi siis jäädä omien sanojensa mukaan hyvästä työstä pois kokonaan. Eli ei uskottavaa.
Jäin kotiin yhteisellä päätöksellämme. Ainoastaan lapsilisät nostin, muita tukia en kysellyt.
Mies oli tyytyväinen, että kotona oli tyytyväinen vaimo ja hoidetut lapset sekä siisti koti.
Hänen ei käytännössä tarvinnut tehdä mitään muuta kun työnsä ja vapaa-aikana puuhata lasten kanssa, minkä hän teki kielellään ja pyytämättä. Hänen palkkansa riitti mainiosti koko perheen elättämiseen.
Järjestely toimi meillä mainiosti, ei ollut kiireisiä aamuja, ei tarvinnut ihmetellä, kuka jää kotiin hoitamaan sairaat lapset, viikonloppuna ei tarvinnut viettää ”laatuaikaa” ostoskeskuksissa, eikä siivotessa, kun kauppa-asiat ja siivoukset oli hoidettu viikolla. Koululaisten ei tarvinnut tulla tyhjään kotiin ja kaveritkin poikkesivat mielellään koulumatkalla meille välipalalle.