Lue keskustelun säännöt.
Miten löytää uusi suhde, kun on totaaliyksinhuoltaja?
24.01.2019 |
Lapset ovat jo isoja koululaisia, mutta heitä ei vielä voi jättää ilta-aikaan yksin. Omaa aikaa saan lähinnä viikonloppuisin, enkä silloinkaan voi olla paria tuntia pidempään poissa kotoa, ellen saa lapsenvahtia. Miten ihmeessä pystyn aloittamaan seurustelun, kun uutta kumppania ei voi tietenkään heti alkuun esitellä lapsille? Isovanhemmat asuvat kaukana ja pääsevät korkeintaan kerran kuukaudessa avuksi. Käytännössä en siis voi tuoda kotiini ketään vierasta.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaista kokemusta löytyy lapsen asemassa. Vanhempani laittoi meidät isovanhemmille tai sukulaisille hoitoon aina kun uusi tyyppi oli kiikarissa. Ei siinä oikein muuta kai voi tehdä.
Saitko asiasta traumoja? Mistä tiesit, että vanhempasi on etsimässä uutta kumppania? ap
En minä mitään traumoja siitä saanut. Tosin tajusin asian vasta vanhemmalla iällä, mutta yhtä kaikki, ymmärsin että vanhemmallani oli normaalin ihmisen kaipuu parisuhteeseen, joten mikäs siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei elättää toisten kakaroita.
Minä elätän ja olen elättänyt jo 15 vuotta. Enemmän minä olen isä lapselle, kun biologinen luuseri, joka ei kanna vastuuta missään asiassa, mutta aina se on vttuilemassa kun vien tyttären lätkämatseihin tai uimaan jne. Nyt on se aika, että lasta ei kiinnosta koko isä pätkän vertaa ja sehän on tietenkin mun syyni. Huvittavin tilanne oli, kun se itki elatuksista miksi sen pitää maksaa, kun olemme naimisissa. Sanoin vaimolle sillon, että tee se paperi ettei sen tarvi maksaa niitä elareita, niin ei tarvi kuunnellla.. No vaimo teki ettei tarvi maksaa, niin se alko vttuilee kun sen ei tarvi maksaa. Sanoin sille ettei taida olla oikein mikään hyvä sulle. Luulis olevan iloinen, kun pääsi vastuusta eroon ja kehtaa aukoo päätään kaupan päälle. Tietenkin toivoisin että niiden välit olis paremmat, mutta minkäs tee kun toinen pettää kaikki lupaukset aina ja ei lapsi sitä loputtomiin siedä.
Olet harvinaislaatuisen hyvä mies. Varmasti tyttökin osaa arvostaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai toikin riippu iästä aika paljon. Jos nyt esim 40v nainen jolla on kaksi lasta ja ikää lapsilla 6 ja 9, niin kuinka moni mies menee sellasen kanssa yhteen jos esim omat lapset on 17 ja 20 vuotiaita tai ei halua lapsia olllenkaan. Keski-ikäsenä sitä ajattelee jo ihan muita asioita, kun pienten lasten perheasioita ja alottaa sen saman rumban alusta. Omissa 40 paremmalla puolella olevista yh äideistä kaikki on sinkkuja ja he tietävät mikä se syy on. Aika surullistahan se on, mutta kyllä ne pienet lapset vaikuttaa paljon. Sit jos ei ole sitä aikaa ikinä muutenkaan, niin miten siinä tutustuu edes toiseen.
Mikä se syy on?
Pienet lapset on se syy.
Minulla ei ole enää pieniä lapsia, joten tilanne on vähän helpompi. ap
Aikas harva mies haluaa lapsellisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Kuppikoko ja painoindeksi?
En etsi sellaista miestä, jolle nuo asiat ovat päällimmäisenä mielessä. Siitä en ole huolissani, ettenkö löytäisi seuraa. Minua mietityttää vain se, miten pystyn käytännössä aloittamaan suhteen ja ylläpitämään sitä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikas harva mies haluaa lapsellisen naisen.
Tässä iässä suurimmalla osalla miehistäkin on jo isompia lapsia, joten tuskin on lapset esteenä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai toikin riippu iästä aika paljon. Jos nyt esim 40v nainen jolla on kaksi lasta ja ikää lapsilla 6 ja 9, niin kuinka moni mies menee sellasen kanssa yhteen jos esim omat lapset on 17 ja 20 vuotiaita tai ei halua lapsia olllenkaan. Keski-ikäsenä sitä ajattelee jo ihan muita asioita, kun pienten lasten perheasioita ja alottaa sen saman rumban alusta. Omissa 40 paremmalla puolella olevista yh äideistä kaikki on sinkkuja ja he tietävät mikä se syy on. Aika surullistahan se on, mutta kyllä ne pienet lapset vaikuttaa paljon. Sit jos ei ole sitä aikaa ikinä muutenkaan, niin miten siinä tutustuu edes toiseen.
Mikä se syy on?
Pienet lapset on se syy.
Miehet hankkivat lapset keskimäärin hieman vanhempina kuin naiset, joten todennäköisemmin sillä nelikymppisellä miehellä on pienet lapset, jolloin lasten eri-ikäisyys ei ole tähän suuntaan este.
Itse tein kerran sen virheen, että aloitin seurustelemaan itseäni 10 vuotta vanhemman miehen kanssa, hän jätti minut heti, kun hänen nuorempi lapsi muutti pois kotoa, koska "tahtoi alkaa elää vapaata elämää".
Tämän jälkeen vahingosta viisastuneena etsin omanikäisen kumppanin. "Vapaata elämää" halunnut eksä on nyt pitkäaikaissairas ja äitinsä omaishoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapset hankittu saman miehen kanssa?
Haaveiletko yhteenmuutosta vai etsitkö miesystävää, jota vain tavata säännöllisesti? Uskon, että on paljon eronneita miehiä, jotka haaveilevat jälkimmäisestä.
Itse tapailin joskus totaali-yh:tä, jonka lapsi oli oli 10-vuotias. Sovimme heti alussa, ettei suhteemme tavoite ole yhteenmuutto myöhemminkään. Näimme kerran pari viikossa, joskus hänen lapsi oli yökylässä muualla ja olimme pidempään yhdessä.
Aika pitkälle suhde oli illallinen, liikunta, TV:n katselu ja seksi-linjaa. Tämä riitti meille silloin, molemmat olimme vuosi pari sitten eronneita. Suhde loppui kuitenkin myöhemmin. Alkujaan tapasimme Tinderissä, molemmat noin 40-vuotiaita, molemmilla 1 lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haaveiletko yhteenmuutosta vai etsitkö miesystävää, jota vain tavata säännöllisesti? Uskon, että on paljon eronneita miehiä, jotka haaveilevat jälkimmäisestä.
Itse tapailin joskus totaali-yh:tä, jonka lapsi oli oli 10-vuotias. Sovimme heti alussa, ettei suhteemme tavoite ole yhteenmuutto myöhemminkään. Näimme kerran pari viikossa, joskus hänen lapsi oli yökylässä muualla ja olimme pidempään yhdessä.
Aika pitkälle suhde oli illallinen, liikunta, TV:n katselu ja seksi-linjaa. Tämä riitti meille silloin, molemmat olimme vuosi pari sitten eronneita. Suhde loppui kuitenkin myöhemmin. Alkujaan tapasimme Tinderissä, molemmat noin 40-vuotiaita, molemmilla 1 lapsi.
En haaveile yhteenmuutosta ainakaan niin kauan kuin lapset vielä asuvat luonani. Haluaisin pitää erilliset taloudet ja varsinkin, jos molemmilla on alaikäisiä lapsia. Uusperhekuviot ovat vaikeita. En halua, että kummankaan lapset joutuvat muuttamaan pois omasta kodistaan.
Olen viestitellyt parin miehen kanssa ja yllätyksekseni molemmilla oli tiukka kanta siinä, ettei parisuhde ole kunnollinen, jos ei asuta yhdessä. Toisella oli osa lapsista jo lentänyt pois pesästä ja toisella vanhempien lasten lisäksi yksi pienempi. Mistähän löytää niitä, jotka eivät halua heti muuttaa yhteen, mutta ovat kuitenkin täysillä mukana parisuhteessa? ap
Vierailija kirjoitti:
Haaveiletko yhteenmuutosta vai etsitkö miesystävää, jota vain tavata säännöllisesti? Uskon, että on paljon eronneita miehiä, jotka haaveilevat jälkimmäisestä.
Itse tapailin joskus totaali-yh:tä, jonka lapsi oli oli 10-vuotias. Sovimme heti alussa, ettei suhteemme tavoite ole yhteenmuutto myöhemminkään. Näimme kerran pari viikossa, joskus hänen lapsi oli yökylässä muualla ja olimme pidempään yhdessä.
Aika pitkälle suhde oli illallinen, liikunta, TV:n katselu ja seksi-linjaa. Tämä riitti meille silloin, molemmat olimme vuosi pari sitten eronneita. Suhde loppui kuitenkin myöhemmin. Alkujaan tapasimme Tinderissä, molemmat noin 40-vuotiaita, molemmilla 1 lapsi.
Tapasitteko lainkaan lapsen aikana ja muodostuiko lapseen suhdetta? Kuinka nopeasti etenitte siihen, että tutustuit lapseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet totaaliyksinhuoltaja, on sinun helpompi löytää uusi kumppani kuin yhteishuoltajuus-yksinhuoltajan. Jos joku lapseton, lapsirakas mies voisi hyvinkin suostua isäksi.
Sellaista ihmistä joka olisi oikeasti totaaliyksinhuoltaja ei todellakaan ole olemassa. Jokaisella ihmisellä on sukulaisia tai kavereita jotka varmasti auttaisivat tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ihmistä joka olisi oikeasti totaaliyksinhuoltaja ei todellakaan ole olemassa. Jokaisella ihmisellä on sukulaisia tai kavereita jotka varmasti auttaisivat tarvittaessa.
Ei sukulaisia ja kavereita voi jatkuvasti rasittaa, kaikilla kun on omat perheensä ja kiireensä. Oikeasti pakollisia menoja on sen verran, että saa olla kiitollinen, kun niihin suostuvat rientämään avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet totaaliyksinhuoltaja, on sinun helpompi löytää uusi kumppani kuin yhteishuoltajuus-yksinhuoltajan. Jos joku lapseton, lapsirakas mies voisi hyvinkin suostua isäksi.
Olen huomannut, että yli nelikymppiset lapsettomat miehet haluavat vielä perustaa oman perheen, mutta minun lapsilukuni on täynnä. Oikeasti lapsettomuudesta kärsiviä taas on hyvin vähän liikkeellä ja haluavat päästä osalliseksi pienempien lasten elämään. ap
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ihmistä joka olisi oikeasti totaaliyksinhuoltaja ei todellakaan ole olemassa. Jokaisella ihmisellä on sukulaisia tai kavereita jotka varmasti auttaisivat tarvittaessa.
Totaaliyksinhuoltaja on lapsen/lasten ainoa vanhempi, joka käytännössä hoitaa kaikki lapseen liittyvät asiat yksin.
Ei nelikymppisiä lapsettomia miehiä kannata edes harkita. Jotain vakavampaa vikaahan heissä on kun kerran eivät ole pukille päässeet.
Vierailija kirjoitti:
Ei nelikymppisiä lapsettomia miehiä kannata edes harkita. Jotain vakavampaa vikaahan heissä on kun kerran eivät ole pukille päässeet.
Suurin osa on varmaan entisiä sitoutumiskammoisia, joille on neljänkympin jälkeen iskenyt lapsettomuuspaniikki. Jos onnistuvat jonkun epätoivoisen ylipuhumaan vielä äidiksi, niin lopputuloksena on muutaman vuoden päästä ero ja lapsi heittopussina, kun ei tajuta ollenkaan, kuinka paljon vastuuta ja työtä lapsesta on. Yli nelikymppinen ei enää taivu samaan valvomiseen ja halua luopua kaikesta siitä vapaudesta, johon on tottunut kuin nuoremmat.
Se, että YH.lla ei ole vientiä kuuluu samaan maailman turhimpien agendojen koriin, kuin moni muukin turhanpäiväinen hokema.
Parisuhdeasiat ovat AINA naisen hallinnassa, mies on niin heikoksi perseen edessä tehty, ettei hän muutakuin vikise ja kitise.
Olin aikoinaan YH ja ikinä, en koskaan oikeassa elämässä ole kohdannut, ettei olisi ollut vientiä ja mahdollisuuksia.
Mutta jos saisin alusta aloittaa keskittyisin kylläkin enemmän siihen oleelliseen eli lapseen ja jättäisin parisuhteet toisarvoiseksi.
Jotenkin se vain meni niin, että halusi kasvattaa lapsen "perheessä". Täällä peräpohjolassa oli vielä 2000 luvun alussakin havaittavissa kummastelua yksinhuoltajuudesta ja sortui sitä sitten pyrkimään standardimuottiin, vaikka sisimmässään aina tiesi, ettei tällainen perheidyllileikki ole minun juttuni.
Eipä sitä parikymppisenä vielä tiedä mistään mitään ja tekee sitten niin kuin on aina tehty, niin kuin muutkin, enemmistö, yhdyskunnan hyväksyntä.com. Toki taloudellisesti se on parempi, kun elää parisuhteessa.
Keskity lapseesi/lapsiisi niissä on sinun elämäsi työ. Mies siihen voi tulla vain ikävästi sekaamaan loputtomalla huomionkivullaan, seksihimoillaan, lapsenomaisella tarpeella tarvitsemaan sinua ja ikävimmillään se on lapsilta pois.
Pienet lapset on se syy.