Lapsi aiheuttaa taas harmaita hiuksia
Mies soitti taas tänä aamuna, että poika, 11v ei halua mennä eikä mene kouluun. Mies asuu siis lasten kanssa ja on lähivanhempi. Mä turhauduin miehen kasvatuskeinoihin ja jätin sen säätämään yksinään. Koska on niin upea kasvattaja, ei halunnut pakottaa lasta mihinkään. Nyt sitten soittaa mulle, että näin. Edellinen kerta olikin vasta joulukuussa, kun poika oli melkein viikon pois koulusta, ennen kuin meni sinne mun kanssani. Meillä on perheterapeutti, hän silloin neuvoi mua menemään sinne aamulla ja lapsen kanssa yhdessä kouluun.
Mutta minustakin tuntui, ettei syy, miksi lapsi tekee tätä, ratkennut. En tiedä edes, mikä se on tarkalleen ottaen. Lapsella on diagnosoitu toistuva masennus (eli on kausia, ettei sitä ole toisaaalta) ja on erityislapsen piirteitä (as, add).
Onneksi ei tartte olla siellä kotona turhautumassa!
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko harkinneet lapsen sijoitusta, jos ette jaksa olla vanhempia lapselle? Nyt tuntuu, että lapsi oireilee sekavassa ympäristössä. Tiedän, että kuulostaa vaikealta, mutta voisi tuoda suuren avun perheeseenne.
Mulle sopis, mies ei varmaan halua, mutta eihän ne onneksi sitä lopulta siltä kysy, jos lapsen paras ois jotain muuta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies ymmärtää hakea apua kasvatusongelmaan. Hän kyllä tekee hallaa pojalle jos nyt antaa periksi. Voisit ehkä keskustella siitä, että rajojen asettaminen on hyvää kohtelua. Periksi antaminen ei.
Mä olen hakenut meille apua ja itseasiassa kouluterveydenhoitaja hankki perhetyötä, eli oli yhteydessä sinne ja sekin käy. Eli onneksi emme ole / mies ei ole yksin.
Ap
Kuule, oon ihan varma että lapselles olisi parempi asua muualla kuin sun lähettyvilllä. Kuulostat todella epävakaalta ja kypsymättömältä. Syytät lasta siitä että hän voi todella huonosti ja hän ei saa apua. Hän ei tahallisesti ole "ärsyttävä" tai tahalteen ole sinun kiusaksesi masentunut.
Hanki apua sille pojalle! Kunnollista apua! Oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies ymmärtää hakea apua kasvatusongelmaan. Hän kyllä tekee hallaa pojalle jos nyt antaa periksi. Voisit ehkä keskustella siitä, että rajojen asettaminen on hyvää kohtelua. Periksi antaminen ei.
Mä olen hakenut meille apua ja itseasiassa kouluterveydenhoitaja hankki perhetyötä, eli oli yhteydessä sinne ja sekin käy. Eli onneksi emme ole / mies ei ole yksin.
Ap
Hyvä, että olet hakenut apua! On siis toivon pilkahduksiakin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
11-vuotias erityislapsi on vielä aivan liian epäkypsä päättämään elämästään. Erityisesti tuon ikäiselle eritysilapselle suurin päätös, minkä saa antaa tehdä on, että mikä leffa tänään katsotaan. Tai mitä pelataan tai puetaan. Ei isoja kysymyksiä.
Lapsi kärsii siitä, jos joutuu vastaamaan liian isoista päätöksistä. Lisäksi lapsista kasvattaa manipuloijia, jos heidän mielialojen mukaan kaikki säädetään. Erityisesti autistit ovat tälle alttiita. Erityslasten kanssa joutuu olemaan kaksin verroin jämäkämpi.
Mä en saanut mieheltä mitään tukea tuohon. Oon ihan hiton katkera siitä. "Joo ei ku tuokaa vaan lattiat pilaavia ja varpaanne murskaavia painavia, teräviä kiviä sisään leikkikaluiksi, ne on niin sopii sisätiloihin! Eihän sitä nyt voi määrätä, että niillä leikitään ulkona, kun TE toisin haluatte."
Ap
Jaa, tämä olikin äitihullu. 🙄 En tajua miten ette ole koko poppoo mt-palvelujen ja lastenhuollon asiakkaita. Kai ne opettajat tajuaa tehdä lasua pojasta, joka ei mene kouluun? Nykyään lasuja tuutataa, joka asiasta. Ei ilmeisesti edelleenkään niistä, joista pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, oon ihan varma että lapselles olisi parempi asua muualla kuin sun lähettyvilllä. Kuulostat todella epävakaalta ja kypsymättömältä. Syytät lasta siitä että hän voi todella huonosti ja hän ei saa apua. Hän ei tahallisesti ole "ärsyttävä" tai tahalteen ole sinun kiusaksesi masentunut.
Hanki apua sille pojalle! Kunnollista apua! Oikeesti.
Ole sä hiljaa saa.tananvatipää. Kun et tiedä mun lapsena saamastani kohtelusta mitään, vtun urpo. Olen hankkinut apua, on perheterapia, sairaalakontakti ja perhetyö ja sitä ennen minä hankin lapselle toimintaterapiat ja kaikki.
Ap
Soitapa sossuun, se perhetyöntekijä voisi tulla laittamaan lapsen kouluun. Pieni mies on tosin hyvin kipeä nyt jo ja voisi tarvita oikeasti hoitoa jossain kunnon paikassa. Sairaus ei ole kenenkään syytä, siitä on turha jaaritella ja vanhempi on sen kanssa neuvoton, jopa ap olisi mutta onkin ovelana häipynyt vastuusta jo aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies ymmärtää hakea apua kasvatusongelmaan. Hän kyllä tekee hallaa pojalle jos nyt antaa periksi. Voisit ehkä keskustella siitä, että rajojen asettaminen on hyvää kohtelua. Periksi antaminen ei.
Mä olen hakenut meille apua ja itseasiassa kouluterveydenhoitaja hankki perhetyötä, eli oli yhteydessä sinne ja sekin käy. Eli onneksi emme ole / mies ei ole yksin.
ApHyvä, että olet hakenut apua! On siis toivon pilkahduksiakin :)
En ainakaan halua lasta kohdeltavan yhtä törkeästi kuin itseäni aikanaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ihme, että Äitihullun poika on masentunut. Jos narsistinen äiti hylkää, niin eihän siitä juuri muita seuraamuksia voi odottaakaan.
Masennusta on ollut jo nelivuotiaana, sanoi diagnosoiva lääkäri vuosi sitten . Asuin silloin vielä lasten kanssa. Ja eihän tää nyt lapsen masennuksesta johdu tää tilanne, typerys. Siis ettei mene kouluun.
Ap
Niin, mikäs ihme tuo nyt on. Sinä olet inhonnut omia lapsiasi aina. Syyllistänyt, huutanut, kiukutellut. Et tehnyt heille ruokaa, et pitänyt siisteydestä huolta, raivosit, että lapsesi ovat epäviihdyttäviä! Kyllä siinä kuule aikuisenkin lapsen itsetunto järkkyy, saati lapsen! Katso peiliin, siellä on syy lastesi oireiluun!
Vierailija kirjoitti:
Soitapa sossuun, se perhetyöntekijä voisi tulla laittamaan lapsen kouluun. Pieni mies on tosin hyvin kipeä nyt jo ja voisi tarvita oikeasti hoitoa jossain kunnon paikassa. Sairaus ei ole kenenkään syytä, siitä on turha jaaritella ja vanhempi on sen kanssa neuvoton, jopa ap olisi mutta onkin ovelana häipynyt vastuusta jo aikaisemmin.
Mä en ois häipynyt mihinkään, jos mies edes ajattelis lasten asioista samoin kuin mä, ja tukis mun ajatuksia silloin kun ne ovat omiaan parempia. Ja osais senkin erottaa. Mutta ei. Katselen nyt kun mies selvittää sotkua, jota ei halunnut selviittää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ihme, että Äitihullun poika on masentunut. Jos narsistinen äiti hylkää, niin eihän siitä juuri muita seuraamuksia voi odottaakaan.
Masennusta on ollut jo nelivuotiaana, sanoi diagnosoiva lääkäri vuosi sitten . Asuin silloin vielä lasten kanssa. Ja eihän tää nyt lapsen masennuksesta johdu tää tilanne, typerys. Siis ettei mene kouluun.
ApNiin, mikäs ihme tuo nyt on. Sinä olet inhonnut omia lapsiasi aina. Syyllistänyt, huutanut, kiukutellut. Et tehnyt heille ruokaa, et pitänyt siisteydestä huolta, raivosit, että lapsesi ovat epäviihdyttäviä! Kyllä siinä kuule aikuisenkin lapsen itsetunto järkkyy, saati lapsen! Katso peiliin, siellä on syy lastesi oireiluun!
En ole inhonnut, ja raivo oli seurausta turhautumisesta typerään mieheen tai siis hänen typeryyteensä. Ei ole kokonaan typerä. Mutta osin on. Kuvittelin silti itseäni häntä tietämättömämmäksi. Selvitelkööt nyt sitten sotkua, kun osoittautuukin, että KAIKKI ovatkin samaa mieltä mun kanssa asioiden hoidosta.
Ap
Siis selvitelkööt sotkua näiden perhetyöntekijäihmisten kanssa. Ei mun. Jos ei mua usko.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitapa sossuun, se perhetyöntekijä voisi tulla laittamaan lapsen kouluun. Pieni mies on tosin hyvin kipeä nyt jo ja voisi tarvita oikeasti hoitoa jossain kunnon paikassa. Sairaus ei ole kenenkään syytä, siitä on turha jaaritella ja vanhempi on sen kanssa neuvoton, jopa ap olisi mutta onkin ovelana häipynyt vastuusta jo aikaisemmin.
Mä en ois häipynyt mihinkään, jos mies edes ajattelis lasten asioista samoin kuin mä, ja tukis mun ajatuksia silloin kun ne ovat omiaan parempia. Ja osais senkin erottaa. Mutta ei. Katselen nyt kun mies selvittää sotkua, jota ei halunnut selviittää.
Ap
Pskan marjat, sinä luikit karkuun ja jätit miehesi siivoamaan SINUN aiheuttamiasi ongelmia, raukkis.
Vierailija kirjoitti:
Mies soitti taas tänä aamuna, että poika, 11v ei halua mennä eikä mene kouluun. Mies asuu siis lasten kanssa ja on lähivanhempi. Mä turhauduin miehen kasvatuskeinoihin ja jätin sen säätämään yksinään. Koska on niin upea kasvattaja, ei halunnut pakottaa lasta mihinkään. Nyt sitten soittaa mulle, että näin. Edellinen kerta olikin vasta joulukuussa, kun poika oli melkein viikon pois koulusta, ennen kuin meni sinne mun kanssani. Meillä on perheterapeutti, hän silloin neuvoi mua menemään sinne aamulla ja lapsen kanssa yhdessä kouluun.
Mutta minustakin tuntui, ettei syy, miksi lapsi tekee tätä, ratkennut. En tiedä edes, mikä se on tarkalleen ottaen. Lapsella on diagnosoitu toistuva masennus (eli on kausia, ettei sitä ole toisaaalta) ja on erityislapsen piirteitä (as, add).
Onneksi ei tartte olla siellä kotona turhautumassa!
Tätä se on. Meillö soittaa nainen joka päivä lapsiviikollaan. Joskus soittaa viisikin kertaa päivässä. Väkisin pakko saada kuitenkin lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitapa sossuun, se perhetyöntekijä voisi tulla laittamaan lapsen kouluun. Pieni mies on tosin hyvin kipeä nyt jo ja voisi tarvita oikeasti hoitoa jossain kunnon paikassa. Sairaus ei ole kenenkään syytä, siitä on turha jaaritella ja vanhempi on sen kanssa neuvoton, jopa ap olisi mutta onkin ovelana häipynyt vastuusta jo aikaisemmin.
Mä en ois häipynyt mihinkään, jos mies edes ajattelis lasten asioista samoin kuin mä, ja tukis mun ajatuksia silloin kun ne ovat omiaan parempia. Ja osais senkin erottaa. Mutta ei. Katselen nyt kun mies selvittää sotkua, jota ei halunnut selviittää.
Ap
Eli olet salaa tyytyväinen kun lapsi on sairas?
Ja sit ap syyttää kaikesta omaa lapsuuttaan ja saamaa kohteluaan. Hahah. Klassinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soitapa sossuun, se perhetyöntekijä voisi tulla laittamaan lapsen kouluun. Pieni mies on tosin hyvin kipeä nyt jo ja voisi tarvita oikeasti hoitoa jossain kunnon paikassa. Sairaus ei ole kenenkään syytä, siitä on turha jaaritella ja vanhempi on sen kanssa neuvoton, jopa ap olisi mutta onkin ovelana häipynyt vastuusta jo aikaisemmin.
Mä en ois häipynyt mihinkään, jos mies edes ajattelis lasten asioista samoin kuin mä, ja tukis mun ajatuksia silloin kun ne ovat omiaan parempia. Ja osais senkin erottaa. Mutta ei. Katselen nyt kun mies selvittää sotkua, jota ei halunnut selviittää.
ApEli olet salaa tyytyväinen kun lapsi on sairas?
En ole, en vain ajatellut, että lapsi ois sairas. Vaan että oon itse huono vanhempi. Mutta nyt nää on mun kanssa samaa mieltä. Mutta multa puuttu keinot ajaa asioitani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt mielipiteeni, mutta minä en vaan voi ymmärtää, miten aikuinen ihminen ei osaa olla aikunen ja käyttäytyä sen mukaisesti. Ei aikuisella ole oikeutta turhautua lapseen. Ei aikuisella ole oikeutta kiroilla ja huutaa lapselle. Siis LAPSELLE!
Aikuisen tehtävä on niellä suuttumuksensa tai ainakin osoittaa se kypsällä tavalla ja keskustelemalla, ja käsitellä se sitten itsekseen/jonkun avulla ilman, että lapsi on sitä kuulemassa.
Kaikenlaisille ihmisille sitä lapsia suodaankin...
No mä nyt turhaudun lapseen, koska muhunkaan ei olla mitään muuta kuin turhauduttu kasvatuksessani, saata.nan ääliö.
Ap
Miten tällaista tekstiä suoltava ihminen on vapaana yhteiskunnassamme? Hakeudu hoitoon, ap.
Eiköhän mies lopulta ala asettaa pojalle rajoja, kun hän on tarpeeksi kauan katsellut tuota.
Ap, kun sä kerran olet sanoutunut irti arkivanhemmuudesta /(tai jotain sinnepäin), niin sanoudu sitten kunnolla, äläkä ota noita miehen puheluja vastaan, tai jos otat ja mies valittaa sinulle, niin sano vain että jaa, niinkö, ahaa. Pakota mies olemaan se jämäkkä vanhempi vetäytymällä kokonaan, tai olemaan vaan se hupivanhempi. Nyt teidän perhedynamiikka on aivan vinksallaan, mutta mies voisi kyetä muuttumaan, jos sinä et yhtään ota sitä rajojen asettajan roolia edes välillisesti.
Toivottavasti mies ymmärtää hakea apua kasvatusongelmaan. Hän kyllä tekee hallaa pojalle jos nyt antaa periksi. Voisit ehkä keskustella siitä, että rajojen asettaminen on hyvää kohtelua. Periksi antaminen ei.