Kuuluuko kaksi vuotiaan itkeä joka ilta koko siihen astisen elämänsä ajan?

Lasu!

Kuulostaa kamalalta. :(

On tehty kuulkaa lasuja usean eri ihmisen taholta, on soitettu hätäkeskukseenkin, josta tehty lasu.

Vaan kukapa siellä uskoo, millainen todellisuus se heidän kotiarki on, kun eivät ole kuulemassa iltaisin ja öisin?

Viranomaisille selitetään,että menossa on unikoulu tai tissistä vieroitus, milloin mitäkin; tekee hampaita, korvakipua jne. Vielä kun sattuu olemaan vanhemmat, jotka eivät syötä lapselle sokeria tai lisäaineita, pukevat muotitamineisiin ja esittelevät häntä somessa ja kuvauttavat ammattikuvaajalla potretteja seinälle suurennettavaksi, ei kukaan usko, vaikka mitä kukakin sanoisi.

Vaan jos ei olisi itse vierestä seurannut pitkän aikaa jos sitä totaalista lapsen ghostaamista, ei olisi näin varma siitä, että se lapsi tulee jossain vaiheessa tekemään tässä yhteiskunnassa jotain tosi pahaa.. ei voi selvitä tuosta lapsuudesta traumoitta. :(

2vuotias on vielä todella pieni ja varmasti itkee paljon, tietysti myös lapsen luonne vaikuttaa kuinka paljon lapsi itkee vai onko hän "tyytyväinen elämäänsä". Kannattaa ensin keskustella vanhempien kanssa. Joskus lapsi ei lopeta itkua vaikka saisi vanhempien huomion, varsinkin jos lapsi on kipeä, kaikki vaivat eivät näy päällepäin, esim. refluksia on hyvin yleinen pienillä lapsilla ja tekee lapsesta usein itkuisen. On myös hyväksi opettaa lapselle että ensimmäiseen inahdukseen ei reagoida, lapsi saattaa raihoittua aivan itse, joillakin lapsilla voi olla tapana pitää itkua nukahtaessa tai suuttuessa (jälkimmäinen on varsinkin 2vuotiaan uhmassa hyvin todennäköistä), mutta lasta ei silti jätetä yksin itkemään pitkäksi aikaa, vaan käydään katsomassa kuinka lapsi voi, on myös lapsia jotka eivät suostu raivareiden aikana syliin, vaan raivostuvat tästä entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

2vuotias on vielä todella pieni ja varmasti itkee paljon, tietysti myös lapsen luonne vaikuttaa kuinka paljon lapsi itkee vai onko hän "tyytyväinen elämäänsä". Kannattaa ensin keskustella vanhempien kanssa. Joskus lapsi ei lopeta itkua vaikka saisi vanhempien huomion, varsinkin jos lapsi on kipeä, kaikki vaivat eivät näy päällepäin, esim. refluksia on hyvin yleinen pienillä lapsilla ja tekee lapsesta usein itkuisen. On myös hyväksi opettaa lapselle että ensimmäiseen inahdukseen ei reagoida, lapsi saattaa raihoittua aivan itse, joillakin lapsilla voi olla tapana pitää itkua nukahtaessa tai suuttuessa (jälkimmäinen on varsinkin 2vuotiaan uhmassa hyvin todennäköistä), mutta lasta ei silti jätetä yksin itkemään pitkäksi aikaa, vaan käydään katsomassa kuinka lapsi voi, on myös lapsia jotka eivät suostu raivareiden aikana syliin, vaan raivostuvat tästä entistä enemmän.

2-vuotias itkee todella paljon vai? anteeksi, mutta en tunne yhtään tervettä kaksivuotiasta, joka itkee tuntikausia vuorokaudessa suoraa parkua?? Taidat itse huudattaa lastasi, kun noin kovasti puolustelet?? 

Ainoa syy miksi (huom. ilman pätevyyttä) osaisin epäillä 2-vuotiaan lapsen itkevän tuntikausia olisi mahd. autismi. Voi olla, että lapsi on todella vaikea vaikka käytökselle ei vielä keksittäisi syytä. Tietenkin vanhemmatkin voivat olla hirviöitä, mutta toisena vaihtoehtona esitän, että lapsi ei ole terve eikä siksi käyttäydy kuin terve lapsi. Ja jos on siitä kyse niin se on varmasti raastavaa vanhemmallekin jos syli ei rauhoita, joten voivat ulkopuolisen silmin vaikuttaa kylmiltä. Mutta mitään normaaliahan tuo ei ole terveeltä lapselta vaikka lapset ovatkin erilaisia. Eli lasta joko kaltoinkohdellaan tai hän on sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2vuotias on vielä todella pieni ja varmasti itkee paljon, tietysti myös lapsen luonne vaikuttaa kuinka paljon lapsi itkee vai onko hän "tyytyväinen elämäänsä". Kannattaa ensin keskustella vanhempien kanssa. Joskus lapsi ei lopeta itkua vaikka saisi vanhempien huomion, varsinkin jos lapsi on kipeä, kaikki vaivat eivät näy päällepäin, esim. refluksia on hyvin yleinen pienillä lapsilla ja tekee lapsesta usein itkuisen. On myös hyväksi opettaa lapselle että ensimmäiseen inahdukseen ei reagoida, lapsi saattaa raihoittua aivan itse, joillakin lapsilla voi olla tapana pitää itkua nukahtaessa tai suuttuessa (jälkimmäinen on varsinkin 2vuotiaan uhmassa hyvin todennäköistä), mutta lasta ei silti jätetä yksin itkemään pitkäksi aikaa, vaan käydään katsomassa kuinka lapsi voi, on myös lapsia jotka eivät suostu raivareiden aikana syliin, vaan raivostuvat tästä entistä enemmän.

2-vuotias itkee todella paljon vai? anteeksi, mutta en tunne yhtään tervettä kaksivuotiasta, joka itkee tuntikausia vuorokaudessa suoraa parkua?? Taidat itse huudattaa lastasi, kun noin kovasti puolustelet?? 

Yhdellä lapsista on ollut paha korvakierre ja voi vannoa että itki jatkuvasti, ilmeisesti tämä aloittaja kuitenkin kuuluu perheen lähipiiriin, joten kannattaa tarjota apua, oli itkun syy mikä tahansa, niin se väsyttää myös vanhempia, ja silloin olisi erittäin suotavaa että läheiset tarjosivat apua lapsen hoidossa, vaikka viemällä lapsen ulos ja tarjoamalla vanhemmille tilaisuuden nukkua edes päiväunet.

Noh kyllähän niitäkin kaksivuotiata on, jotka itkee paljon. Uhmaikäisen näkyy joissain lapsissa vahvasti. Samoin yöhuudot ovat monille tuttua, jos perheessä on 2-vuotias, mielikuvituksen kehitys ja unet jne.

Mutta AP:n kuvaama tilanne kuulostaa kamalalta, siis vanhempien käytös!

Mutta kyllä meillä tuossa vaiheessa saattoi lapsi vetää illasta tunnin itkupotkuraivarit ja sitten vielä aamuyöllä herätä huutamaan äitiä. Rauhoittui ehkä puolen tunnin päästä, kun tajusi että näki unta ja äiti pitää sylissä.

Olet AP ilmeisesti perheen läheinen, kun tiedät noin hyvin kuitenkin miten vanhemmat reagoivat itkuun?

Ei välttämättä narsisti, mutta mahdollisesti tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, masentunut ja ahdistunut ihminen. Lastensuojeluilmoituksen paikka!

Minulla kyllä tuli mieleeni sellainen, että ainakin kiintymyssuhdeteorian valossa, jos lapsen itkuun ei ikinä reagoi, niin hän oppii kätkemään tunteensa ja olemaan hakematta turvaa vanhemmaltaan.

Siihen nähden ap:n kuvaus lapsesta ja vanhemmistaan kuulostaa erikoiselta.

Onko perhe kuinka läheinen sinulle? Oletko ihan oikeasti viettänyt öitä heillä ja nähnyt ettei itkua ikinä lohduteta?

Tehkää lastensuojeluilmoitus. Lapsi kiittää myöhemmin.

Itse olin kova itkemään lapsena. Joskus naapurikin valitti asiasta. Piti mua varmaan ärsyttävänä kakarana. Mutta syy oli se, että olin lapsena hyvin ahdistunut ja stressaantunut. Ei halattu, otettu syliin, sanottu kivoja asioita. Lisäksi isä oli ilkeä ja aggressiivinen minua kohtaan. Toivoin monesti, että isovanhempani olisivat oikeat vanhempani.

Eli tehkää ihmiset lasu, jos kuulette naapuristanne jatkuvaa lapsen itkua ja huutoa. Perheessä ei tuolloin ole kaikki hyvin lapsella. Vaan siellä kasvaa ihmisen alku josta tulee aikuisena hyvin rikkinäinen.