Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kärsin derealisaatio-kohtauksista.
23.01.2019 |
Tovereita?
Ois mahtava puhua jonkun anonyymin kanssa aiheesta kun kaikki tuntemani henkilöt melkein vaan pyörittelee silmiään ja kysyy että mikä se semmoinen derealisaatio on. En edes ole kertonut monelle, vaikka yli vuoden näitä on tullutkin.
Kommentit (35)
Joo, olen. Millaisissa tilanteissa niitä sinulle tulee? Mitä diagnooseja sinulla on tai on ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä nuo on sinulla laukaissut päälle?
Kuuluu aivojen kehittymiseen lapsena ja nuorena.
Usein tuntuu tuolta. Nyt löytyi termikin ilmiölle. Katselen maailmaa kuin kuplan sisästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, olen. Millaisissa tilanteissa niitä sinulle tulee? Mitä diagnooseja sinulla on tai on ollut?
Suuret väkijoukot, konsertit ja muut. Koululla olen töissä (Lukio) ja välillä tapahtumissa esim. salissa tulee.
keskivaikeaa masennusta epäilty.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu aivojen kehittymiseen lapsena ja nuorena.
:D Ahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usein tuntuu tuolta. Nyt löytyi termikin ilmiölle. Katselen maailmaa kuin kuplan sisästä.
Tältä ne just tuntuu, yhtäkkiä vastapuolen sanomiset ei tunnukaan mistään eikä herätä minkäänlaista mielenkiintoa, joutuu pakottamaan itsensä vastaamaan. Eli tunnetilat katoaa.
Vilinää, hälinää ympärillä ja tuntuu vähän unelta mutta sitä se ei valitettavasti ole. Kerran puhuin ystävälleni ja hetki sen jälkeen mietin, tapahtuiko se oikeasti.
Lyhyesti sanottuna ei vaan ole maailmassa mukana. Tuntuu epätodelliselta ja myös menetän välillä ajantajun ja olen törmäillyt esim. kaappiin kun kävellyt sellaisen ohi (ihmisiin myös)
Kauhea tunne.
Minulle on käynyt noin, kun olen lamaantunut ahdistelijan käsissä. Tilanne tuntui hyvin epätodelliselta, aivan kuin olisi seurannut sitä jostain itseni ulkopuolelta. Jouduin käyttämään kaikki voimani siihen, että kykenin toimimaan päästäkseni pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kerro? :)
Edellinen viesti + ei oikein tunne mitään. On vaan, muut näkevät sut ja minkälainen olet mutta sinä et tajua edes mitä muut tekevät. Näät, et koe. Mikään ei tapahdu spontaanisti. Vähän vaikea selittää, mutta toisaalta löytyis niin paljon sanoja kuvaamaan tätä tilaa.
Joku sentapainen taisi olla kerran. Olin kai ylikuormittinut fyysisesti ja emotionaalisesti. Töissä tuli outo kokemus että olisin ikäänkuin "heilahtanut" paikaltani ja katsoin maailmaa kuin ruudun läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on käynyt noin, kun olen lamaantunut ahdistelijan käsissä. Tilanne tuntui hyvin epätodelliselta, aivan kuin olisi seurannut sitä jostain itseni ulkopuolelta. Jouduin käyttämään kaikki voimani siihen, että kykenin toimimaan päästäkseni pois.
Ai kauhea. Jep! 50% tajuaa että nyt se tapahtuu sinulle, sä olet tässä nyt mutta 50% tuntuu joltain elokuvalta jota katsoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On ollu pms-oireena pari kertaa.
Ok, kiva kuulla että en ole yksin asian kanssa (netissäkään tästä ei kauheasti keskustelua löydy) Itsellä vaan noita kohtauksia tuli joskus tosi usein, kesti pitkään (enemmän kuin esim. 5min mitä jossain sanottiin) Ei ole mukavaa
Kotona oli perheväkivaltaa, joten dissosiaatiosta tuli tietynlainen vakiintunut reagointitapa jo silloin. Aikuisenakin se yhä välillä iskee päälle hämmentävissä tai traumaattisissa tilanteissa tai jos kuormitusta on muuten paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kotona oli perheväkivaltaa, joten dissosiaatiosta tuli tietynlainen vakiintunut reagointitapa jo silloin. Aikuisenakin se yhä välillä iskee päälle hämmentävissä tai traumaattisissa tilanteissa tai jos kuormitusta on muuten paljon.
Just, kauheeta tällänen. Sekin että lääkkeitä ei tähän ole olemassa.
Mulla on noita usein. Liittyy monesti siihen että jokin asia pelottaa ahdistaa tai surettaa. Katson jostain kaukaa esim. Itkevää itseäni ja mietin miksi kuori parkuu. Olen jotenkin eriytynyt kahteen osaan; kuoreksi ja omaksi sisimmäkseni. Minulla on ahdistuneisuushäiriö johtuu ehkä siitä
Täällä yksi. Eniten noita oli ihan lapsena ja sitten uudestaan välillä 15 - 22 kun oli järkyttävä ahdistus ja stressi päällä. Yleensä menen sellaiseen tilaan että aivan kuin olisin vain tarkkailemassa maailmaa silmieni kohdalla olevien kameroiden kautta. Omat raajatkin näyttävät vain "kuvamateriaalilta", vaikka järjellä ajatellen tiedän niiden olevan minun raajani. Tilassa pystyn kyllä toimimaan mutta osa itsestä on "pois päältä".
Ekan "kohtauksen" muistan ajalta jolloin äiti vielä luki iltasatuja. Tuli sellainen ihmeellinen näköhäiriö ja epätodellinen olo ja tunsin kehoni todella omituiseksi.
Tuleeko teille muille hirvittävä väsymys noiden kohtausten jälkeen? Sellainen, että kestää monta päivää, ennen kuin on normaali olo.
Alue: Aihe vapaa
Minä kärsin niistä lapsena ja teininä, loppuivat itsekseen kun aikuistuin. Olivat todella pelottavia kokemuksia.