Kärsin derealisaatio-kohtauksista.

Juu, nyt olen ollut 2 viikkoa kuumeessa, hiffaan vain puolittain realiteetteja, mutta, olen kondiksessa.

Minulla on ollut vastaava tila päällä jo vuosikausia, ei tosin enää tuollaisena unenomaisena, mutta tunne-elämä on hyvin latteaa. Ahdistukseen ja masennukseen liittyy. Luin joskus kirjan nimeltä Kun tiikeri herää, siinä kerrottiin hyvin aivojen biologiasta. Tuo tulee jostain hyvin syvältä, liskoaivoista, ja eläimillä tunnettu valekuolemana, reaktio voi pelastaa eläimen hengen. Koska ihminen tajuaa oman kuolevaisuutensa, se on hyvin ahdistava kokemus eikä mene aina ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi. Eniten noita oli ihan lapsena ja sitten uudestaan välillä 15 - 22 kun oli järkyttävä ahdistus ja stressi päällä. Yleensä menen sellaiseen tilaan että aivan kuin olisin vain tarkkailemassa maailmaa silmieni kohdalla olevien kameroiden kautta. Omat raajatkin näyttävät vain "kuvamateriaalilta", vaikka järjellä ajatellen tiedän niiden olevan minun raajani. Tilassa pystyn kyllä toimimaan mutta osa itsestä on "pois päältä".

Ekan "kohtauksen" muistan ajalta jolloin äiti vielä luki iltasatuja. Tuli sellainen ihmeellinen näköhäiriö ja epätodellinen olo ja tunsin kehoni todella omituiseksi.

Mulla tulee sellainen olo, että kaikki ihmiset itseni mukaan lukien ovat kuin koneita. Kaikki tuntuu mekaaniselta.

Hei, vieläkö seuraat tätä ketjua? Tiedän tarkalleen mistä puhut

3 peräkkäinen sivuvaikutus postaus. Parempi sulkee tältä päivältä tämä

realnotrare.com

Täällä kohtalotovereita.

reddit.com/r/vaccinelonghaulers/new/

Kuulostaa tutulta tuollainen derealisaatiohäiriö..

Katselin koiramme kuleman jälkeen käsiäni, jotka vaikuttivat vierailta. Nyt ymmärrän, että kyse on verenkiertohäiriöstä, ei hulluudesta. Muistutan siitä itseäni aina, kun oire iskee..

Vierailija kirjoitti:

Usein tuntuu tuolta. Nyt löytyi termikin ilmiölle. Katselen maailmaa kuin kuplan sisästä.

Minulla oli noita erityisen stressaavassa tilanteessa, tosin sitä kutsuttiin dissosiatiiviseksi häiriöksi. Juuri tuo kuvaamasi kupla, jonka sisällä olet sinä yksin. Aistit tavallaan toimii, näkö, kuulo, haju ja tunto, mutta jotenkin eri tavalla, ikäänkuin ei täysin, niiden välittämät viestit on jotenkin eri tuntoisia ja pienennettyjä

Maksaisin maltaita (ei tosin ole) etten enää eläisi tuossa tilassa

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vastaava tila päällä jo vuosikausia, ei tosin enää tuollaisena unenomaisena, mutta tunne-elämä on hyvin latteaa. Ahdistukseen ja masennukseen liittyy. Luin joskus kirjan nimeltä Kun tiikeri herää, siinä kerrottiin hyvin aivojen biologiasta. Tuo tulee jostain hyvin syvältä, liskoaivoista, ja eläimillä tunnettu valekuolemana, reaktio voi pelastaa eläimen hengen. Koska ihminen tajuaa oman kuolevaisuutensa, se on hyvin ahdistava kokemus eikä mene aina ohi. 

Tuollainen voi olla myös ns. altered/clouded sensorium ja johtua jopa elimellisestä sairaudesta. Kuvaillaan monesti myös unenomaisena tilana, mutta ei yhteyttä dissosiaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein tuntuu tuolta. Nyt löytyi termikin ilmiölle. Katselen maailmaa kuin kuplan sisästä.

Tältä ne just tuntuu, yhtäkkiä vastapuolen sanomiset ei tunnukaan mistään eikä herätä minkäänlaista mielenkiintoa, joutuu pakottamaan itsensä vastaamaan. Eli tunnetilat katoaa.

Vilinää, hälinää ympärillä ja tuntuu vähän unelta mutta sitä se ei valitettavasti ole. Kerran puhuin ystävälleni ja hetki sen jälkeen mietin, tapahtuiko se oikeasti.

Lyhyesti sanottuna ei vaan ole maailmassa mukana. Tuntuu epätodelliselta ja myös menetän välillä ajantajun ja olen törmäillyt esim. kaappiin kun kävellyt sellaisen ohi (ihmisiin myös)

Kauhea tunne.

Eikö tämä ole ojan normaali tila?

Kuulostaa tutulta. Terveyskirjaston mukaan tuo on kuitenkin kohtalaisen yleistä.

Vaihtelee derealisaation ja depersoonallisuuden välillä. Tuntuu, kuin tämä vaiva olisi voimakkaimmillaan aamuisin. Unissa ei ole ongelmia.

Tiedän omasta kokemuksestani, että niiden selittäminen on vaikeaa. Sairastin nuorena polion, jonka vuoksi, kenties, sain epileptisiä kohtauksia. Niiden jälkeen oli oloni hyvin outo. Ihmisaivot (anteeksi, Luojamme) kehnosti varustettu tällaisten varalta. Älykkyyteni todettiin testeissä ja Rouvani taholta verrattain korkeaksi ja sen ansiosta kykenin suhtautumaan asiaan analyyttisesti.

Tuttua, tuttua...

Derealisaatio tai depersonalisaatio ei lonkalta tarkoita että se olisi huono tai että siitä pitäisi kärsiä. Tila voi olla mielenkiintoinenkin jos pääsee yli outoudesta ja varsinkin jos tila ei ole syntynyt stressistä eli henkinen mojo on tallella. Dp/dr voi tulla spontaanistikin ilman triggereitä. kuume aiheutti lapsena minulla näitä tiloja.