Lue keskustelun säännöt.
Sain lapsen, ja tuntuu että kaikkialla nousee seinät vastaan
23.01.2019 |
Olen urallani menestynyt, koulutettu nainen, joka ennen lapsen saamista sai pyyntöjä tulla oman alan töihin, jopa niin paljon, että oli varaa monta kertaa kieltäytyä ja valita pinkan päältä kiinnostavin työpaikka ja jopa sanella itse palkkaakin. Lapsen saamisen jälkeen kukaan ei enää ottaisi minua töihin, kun kuulee että minulla on lapsi (haluan vaihtaa työpaikkaa). Harmittelevat ääneen vain sitä, että "pienten lasten äidit on sitten aina pois kun lapsi on kipeä ja eivät voi joustaa työajoista kun on se päiväkoti jne...". Kertokaa muut uraäidit, että miten olette päässeet etenemään lapsen saamisen jälkeen, kun yhtäkkiä kaikkialla nousee seiniä vastaan sen lapsen takia.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mainitse lapsesta. Mitä se rekrytoijalle kuuluu?
Meidän alalla on ns. pienet piirit, ja tunnen paljon alan väkeä eri firmoista ja organisaatioista, ja moni tietää, että minulla on lapsi tai että olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla jonkin aikaa sitten. Lisäksi alan tapa on se, että ne työhaastattelut on enemmän sellaista yhteistä keskustelua kuin perinteisiä haastatteluja, niin vaikeahan siinä on antaa itsestään luotettavaa ja vilpitöntä vaikutelmaa, kun keskustelu koskee aihetta mitä olen tehnyt viimeiset viisi vuotta (ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla jne), jos jotenkin salailen siinä totuutta. Ap
Tässä varmasti vaikuttaa myös se, että olet ollut 5vuotta poissa työelämästä. Moni kenen on pakko taloudellisista syistä palata töihin, palaa heti kun kelan äitiysraha loppuu kun ei kotihoidontukeen ole varaa. Kun on ollut vuosia kotihoidontuella kotona, siitä tulee konservatiivinen miehensä rahoilla elelevä fiilis, ja tunne että se lapsen pitäminen kotona vuosia on ollut tärkeämpää kuin oma ura. Itselläni rekrytoijana ei painaisi se lapsi vaan se että ei kerro kovasta uramotivaatiosta, jos on vuosia kotona.
Tuomitset siis ihmisen uramotivaation huonoksi, jos on halunnut hoitaa omaa lastaan kotona :O
Voisit vähän avartaa ajatteluasi tuollaisesta putkinäköisestä. Monet naiset pystyvät olemaan sekä hyviä äitejä että hyviä työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut, että lapsella on hoitaja kotona, työssä joustaminen ei ole ongelma.
Olen saanut työpaikan vaihtoa halutessani.Niin, jos tuo olisi totuus minullakin niin voisin sanoa, mutta lapseni on päiväkodissa eikä sillä ole kotona hoitajaa. Mies (lapsen isä) toki voi välillä hoitaa, mutta hänenkään työ ei jousta helposti. Ap
Eli ongelma on se että oikeasti et pysty joustamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sanonut, että lapsella on hoitaja kotona, työssä joustaminen ei ole ongelma.
Olen saanut työpaikan vaihtoa halutessani.Niin, jos tuo olisi totuus minullakin niin voisin sanoa, mutta lapseni on päiväkodissa eikä sillä ole kotona hoitajaa. Mies (lapsen isä) toki voi välillä hoitaa, mutta hänenkään työ ei jousta helposti. Ap
Mikä estää sanomasta, että lapsella on kotona hoitaja, vaikkei oliskikaan. Voihan se hoitaja sopivasti ottaa hatkat sitten kun oot saanut työn, eikä uutta sopivaa hoitajaa löydy :D
Jos tilanne on se, että tiedät joutuvasi olemaan töistä paljon poissa lapsen takia, niin onko tuo nyt ihmekään, että sua ei olla enää avosylin ottamassa vastaa mihin vaan työpaikkaan.
Onhan se nyt fakta, että tulet olemaan poissa töistä enemmän kuin silloin, kun sulla ei sitä lasta ollut. Etkä ole valmis joustamaan juurikaan työajoissa, koska lapsi pitää hakea hoidosta yms. Tämä pitää nyt sun vaan hyväksyä. Tilanne muuttuu taas kun lapsi kasvaa teini-ikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko niitä kakaroita pakko tehdä jos elämä on noin kurjaa sen jälkeen? Tässä kohtaan noudattaisivat Minna Helteen neuvoja. Eli vuoroviikkoasumisessa toisella vanhemmalla on joka toinen viikko aina aikaa keskittyä työn tekoon täysillä.
Terveiset täältä sohvanpohjalta!
Ihme kitinää. Mulla on 4 lasta ja olen johtaja. Ison 4000 ihmisen organisaation johtoryhmässä. Jos sulla on lapsi(a) niin sun pitää vaan tehdä työt TEHOKKAAMMIN. Baisten vika on se että kaikki pitää tehdä täydellisesti. Eikä tarvi, ehkä 50% pitää tehdä hyvin, loput huonommin tai ei ollenkaan.
Jos lapsi on kipeä niin kotoa käsin voi tehdä etätöitä.
Meillä ei ole mitään tukiverkkoja, esim isovanhemmat ei ikinä ole kertaakaan hoitaneet lapsia. Aina on selvitty ja sumplittu poissaolot, mies kotona asmupäivän sairaan lapsen kanssa, minä sit iltapäivän.
Vaativan työn ja perheen yhdistäminen vaatii vain yhtä asiaa - ei, ei organisointikykyä - vaan TÄRKEÄN JA TURHAN EROTTELUKYVYN. Tärkeät tehdään, turhat ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme kitinää. Mulla on 4 lasta ja olen johtaja. Ison 4000 ihmisen organisaation johtoryhmässä. Jos sulla on lapsi(a) niin sun pitää vaan tehdä työt TEHOKKAAMMIN. Baisten vika on se että kaikki pitää tehdä täydellisesti. Eikä tarvi, ehkä 50% pitää tehdä hyvin, loput huonommin tai ei ollenkaan.
Jos lapsi on kipeä niin kotoa käsin voi tehdä etätöitä.
Meillä ei ole mitään tukiverkkoja, esim isovanhemmat ei ikinä ole kertaakaan hoitaneet lapsia. Aina on selvitty ja sumplittu poissaolot, mies kotona asmupäivän sairaan lapsen kanssa, minä sit iltapäivän.Vaativan työn ja perheen yhdistäminen vaatii vain yhtä asiaa - ei, ei organisointikykyä - vaan TÄRKEÄN JA TURHAN EROTTELUKYVYN. Tärkeät tehdään, turhat ei.
Kun ei töitä löydy, niin eipä näitä kykyjä pääse missään osoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mainitse lapsesta. Mitä se rekrytoijalle kuuluu?
Meidän alalla on ns. pienet piirit, ja tunnen paljon alan väkeä eri firmoista ja organisaatioista, ja moni tietää, että minulla on lapsi tai että olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla jonkin aikaa sitten. Lisäksi alan tapa on se, että ne työhaastattelut on enemmän sellaista yhteistä keskustelua kuin perinteisiä haastatteluja, niin vaikeahan siinä on antaa itsestään luotettavaa ja vilpitöntä vaikutelmaa, kun keskustelu koskee aihetta mitä olen tehnyt viimeiset viisi vuotta (ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla jne), jos jotenkin salailen siinä totuutta. Ap
No jos oot ollut viisi vuotta poissa työelämästä, niin se on varmaan suurempi syy kuin se että olet äiti?
Eihän aloittaja kertonut olleensa viittä vuotta poissa työelämästä...
Joka tapauksessa kotihoidontuella pystyy olemaan kotona vain jos on rikas, puoliso elättää tai on niin köyhä että saa toimeentulotukea. Mikään näistä määritelmistä ei minun mielestäni kerro kovasta motivaatiosta uran suhteen.
Ei pidä paikkaansa. Voi olla myös säästöjä (ilman että on rikas), mikä kertoo suunnitelmallisuudesta. Ainahan täällä kielletään lapsenteko, ellei kaikki ole ensin täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin äitiyslomalla 6 kuukautta, mieheni on ollut kotona lapsen syntymästä. Vaihdoin työpaikkaa johtoryhmäpositioon lapsen ollessa 10kk. Lapsiasiasta kyllä puhuttiin, mutta sanoin että miehetkin palaavat töihin ja pystyvät tekemään työnsä vaikka on lapsia. Mieheni toki on kotona ja hoitaa arjen ja kaikki juoksevat asiat, jos lapsi on kipeä niin se ei vaikuta töihin menoon. Olen vielä miesvoittoisella alalla, emmekä asu Suomessa, joten mitään tukia ja muita mahdollisuuksia ei ole toistaiseksi. Maksan miehelleni eläkettä ja kerrytämme hänelle rahastoa.
Minä olen niin sanottu uraäiti, jolla on kaksi lasta. Olin ensimmäisen kanssa kotona noin vuoden ja toisen kanssa hieman pidempään, varmaankin 1 v 9 kk.
Mulla ura lähti kunnolla vasta lentoon lasten jälkeen. Kukaan ei nykypäivänä sano tuolla tavalla. Se on syrjivää ja ainakin meidän alalla myös miehet ovat olleet todella aktiivisesti perheen hoidossa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mainitse lapsesta. Mitä se rekrytoijalle kuuluu?
Meidän alalla on ns. pienet piirit, ja tunnen paljon alan väkeä eri firmoista ja organisaatioista, ja moni tietää, että minulla on lapsi tai että olin äitiyslomalla ja hoitovapaalla jonkin aikaa sitten. Lisäksi alan tapa on se, että ne työhaastattelut on enemmän sellaista yhteistä keskustelua kuin perinteisiä haastatteluja, niin vaikeahan siinä on antaa itsestään luotettavaa ja vilpitöntä vaikutelmaa, kun keskustelu koskee aihetta mitä olen tehnyt viimeiset viisi vuotta (ollut äitiyslomalla ja hoitovapaalla jne), jos jotenkin salailen siinä totuutta. Ap
Tässä varmasti vaikuttaa myös se, että olet ollut 5vuotta poissa työelämästä. Moni kenen on pakko taloudellisista syistä palata töihin, palaa heti kun kelan äitiysraha loppuu kun ei kotihoidontukeen ole varaa. Kun on ollut vuosia kotihoidontuella kotona, siitä tulee konservatiivinen miehensä rahoilla elelevä fiilis, ja tunne että se lapsen pitäminen kotona vuosia on ollut tärkeämpää kuin oma ura. Itselläni rekrytoijana ei painaisi se lapsi vaan se että ei kerro kovasta uramotivaatiosta, jos on vuosia kotona.
Nainenko siellä puhuu?
Itseasiassa, omasta kokemuksesta sanoisin, että kyllä se äitiys vaikuttaa ilman työelämästä poissaoloakin.
Itselläni kävi samoin, minnekkään ei huolittu töihin, vaikka olin vastavalmistunut (opiskelin ammattiin lapsen vauva-aikana).
Ei auttanut vakuuttelut hyvistä tukiverkostoista, joiden ansiosta ei olisi pakotettu jäämään kotiin lapsen sairastellessa jne. Tai sekään, että lapsikiintiö tuli täyteen sen ensimmäisen kohdalla.
Lähdin sitten kouluttautumaan lisää ja yoivottavasti, työllistynkin vielä, nyt kun ei ainakaan voi olla enää pikkulapsesta kiinni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ois varmaan kannattanut vakipaikka hankkia ennen lapsia....
T. Viiden mom
Vaikuttaa siltä, että olet vähän anteeksipyyntelevä sen suhteen, että sulla on lapsi. Totta on, että kun lapsi menee päiväkotiin, niin sairastelut lisääntyy, kun ne pöpöt liikkuu koko ajan siellä ja on työelämän paine viedä kipeä lapsi hoitoon. Nyt kun lapsesi on ollut siellä hoidossa, niin kai itse tiedät, paljonko se lapsi loppujen lopuksi sairastelee. Ja asiaan voi todeta, että mieskin kantaa ristinsä lapsen sairasteluista. Miehen työnantaja ei voi velvoittaa vain sinua hoitamaan lapsen sairasteluja, joten ne tietenkin vuorotellaan. Voit myös kertoa, mitä vahvuuksia sinulla on, eikä keskustella vain koko ajan niistä negatiivisista asioista. Sillä tavalla pitää olla vähän amerikkalaisittain itsevarma, vaikka täällä sitä pidetään röyhkeytenä.
Kyllä se siitä, tsemppiä!
Miksi naiset ei ole oikeasti hommanneet vakituista työtä? Tyhmä tekee lapsia ilman työpaikkaa tai kunnon koulutusta.
Ei oo työtä eikä lapsella isää joten mitäs nyt?
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ei ole oikeasti hommanneet vakituista työtä? Tyhmä tekee lapsia ilman työpaikkaa tai kunnon koulutusta.
Luitko aloitukseni ja muut kommenttini? Kerroin niissä, että olen koulutettu ja minulla on vakityöpaikka, ollut myös ollessani perhevapailla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset ei ole oikeasti hommanneet vakituista työtä? Tyhmä tekee lapsia ilman työpaikkaa tai kunnon koulutusta.
Minulla on vakituinen työpaikka. Olin siellä kiusattu. Ellei uutta työtä löydy äitiysloman päättyessä, niin ilmoittaudun työttömäksi. Entiseen työpaikkaan en enää palaa.
Jos joku olisi hengaillut Balilla pari vuotta hän tuskin yllättyisi siitä että töissä puurtaneet kaverit eivät häntä ensimmäiseksi duuneihin harkitsisi.
Eipä tohon oikein mitään muuta keinoa ole kuin että yrität rakentaa verkostosi uudelleen, ja kierrätät naamaasi niissä kekkereissä joissa ne tyypit käyvät jotka saattaisivat sinut palkata.