"Oli sitä ennen vanhaankin hankalaa" -kertomuksia
Tuli tuossa viikonloppuna juteltua suvun vanhimpien kanssa menneistä. Jäin miettimään, miten sen ajan ihmiset ovat jaksaneet.
Esim. mummoni (s. 1925) elämä: rakas veli hukkui poikasena järveen, lapsuudenystävä kuoli 14-vuotiaana keuhkokuumeeseen, omista taiteellisista taipumuksista huolimatta ei ikinä voimut lähteä alalle vaikka asiantuntija oli sitä tosissaan hänelle ehdottanut, sillä kotiväki tarvitsi kotitalon töissä apuja, kotitalo paloi, lähtö Ruotsiin evakkoon 15-vuotiaana sillä fiiliksellä, että Suomi on mennyttä. Lisäksi vaikeat synnytykset kotona, viidestä lapsesta kaksi kuoli, yksi pariviikkoisena ja toinen taaperona. Koko elämä pelkkää raadantaa, muuttamista työn perässä neljä kertaa, pienten yritysten perustamista puolison kanssa.
Ja minä kun olen hajalla jo siitä, etten ole maisterinopintojen jälkeen päässyt oman alani töihin kuin kahtena pätkänä. Ahdistaa.
*** Kertokaa muutkin, millaisia elämänkohtaloita teidän suvuissanne on ollut.***
Ehkä lohduttaisi tässä hyvinvointiyhteiskunnassa kuulla, mistä tähänkin on tultu. Sana on vapaa.
Tuota... kondomi oli keksitty kyllä, mutta ei sitä jossakin pikkukylällä tiedetty olevan olemassakaan. Porukka ei tainnut edes keskeytettyä yhdyntää harjoittaa? Kun isäntää panetti, niin sitten pantiin. Ja vaimo kantoi tulokset.
1930-luvun naistenlehdessä tosin oli pieni, häveliäs mainos, jossa tuota conduumi-gummi-esinettä mainostettiin. Se piti tilata ja se toimitettiin kirjekuoressa. Mainoksen perusteella ei kyllä tietämätön edes ymmärtänyt, että mikä esine se oli. Isoisäni oli kaupunkilaislääkäri ja käytti todennäköisesti tätä warmuus-wälinettä, koska heillä ei ollut kuin 2 lasta.