Olen tyytyväinen elämääni, mutta onko se vanhuksena arvioituna kuitenkin pettymys (40-kriiseilyä ilmassa)

Heti alkuun selityksenä todettakoon, että täytän kohta 40 v. ja jokainen oman elämänsä sherlock pystyy päättelemään tämän ongelman liittyvän kiinteästi siihen...

Olen kaikin puolin tyytyväinen tämän hetkiseen elämääni ja siihen mitä olen vuosien varrella saavuttanut. En heti lähtisi muuttamaan elämässäni mitään. MUTTA en voi lakata ajattelemasta, koenko 70-vuotiaana, että jätin elämäni elämättä tai että minun olisi pitänyt näinä vuosina tehdä jotakin enemmän/toisin. Eli onko minun nyt kuitenkin syytä riuhtaista itseni turvallisesta keski-ikäisestä ja -luokkaisesta elämästäni ja lähdettävä joogaamaan Intiaan, jotta voin hoivakodissa kertoa dementoituneile tovereilleni, miten mahtavaa elämäni olikaan 2010-luvulla...