Ihmissuhteet hajoavat, kun en enää ole ylivastuullinen

Osaako joku selittää tämän ilmiön? Miksi joidenkin mielestä vain heillä on oikeuksia ja kaikilla muilla on velvollisuuksia?

Sama täällä ja nykyään olen hyvin vähän tekemissä kenenkään kanssa.

Väsyin olemaan se joka hyppii volttia yksinään

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä ja nykyään olen hyvin vähän tekemissä kenenkään kanssa.

Väsyin olemaan se joka hyppii volttia yksinään

Samaan tulokseen olen itsekin päätynyt. Ihmisuhteista saa liian vähän iloa suhteessa siihen miten paljon vaivaa ja mielipahaa ne tuottavat.

Myöhästelijöiden kanssa kannattaa sopia tapaamisaika 15-30 minuuttia aikaisemmaksi kuin mihin aikaan olisi oikeasti tarkoitus tavata. Jos siis haluat tavata myöhästelijän klo 13, sovi tapaaminen klo 12:30 ja mene klo 13:ksi tapaamispaikalle. Näin mä olen tehnyt ja toimii hyvin. 

Noin muuten ei kannata tutustumisvaiheessakaan ryhtyä vastuunkantajaksi, mikä toki voi olla vaikeaa, jos on luonteeltaan järjestäjä- ja vastuunkantajatyyppiä tai koet, että sinun tapasi hoitaa asioita on parempi kuin muiden. Jos kuitenkin nakittaa vastuun välillä toisellekin ja myös hyväksyy, että asiat on ehkä hoidettu eri tavalla kuin miten itse olisi hoitanut, ei jatkossakaan kaikki kaadu omaan niskaan. Ihmiset ovat usein aika mukavuudenhaluisia ja antavat mielellään toisen hoitaa, jos tämä sen roolin haluaa ottaa.

Aiemmin yritin joko sietää huonoakin käytöstä tai pyrkiä rakentavalla tavalla kertomaan ajatuksistani toisille, jotta tilanne korjaantuisi. Kumpikaan toimintamalli ei kuitenkaan tuottanut mitään muuta kuin ahdistusta.

Koska niin monet ovat jääneet lapsen tasolle ja kun se toinenkin lopettaa sen äitinä olemisen ja ryhtyy jopa itsekin lapseksi, niin nämä ”lapsukaiset” alkavat metsästämään itselleen uutta äitiä tai isää.

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelijöiden kanssa kannattaa sopia tapaamisaika 15-30 minuuttia aikaisemmaksi kuin mihin aikaan olisi oikeasti tarkoitus tavata. Jos siis haluat tavata myöhästelijän klo 13, sovi tapaaminen klo 12:30 ja mene klo 13:ksi tapaamispaikalle. Näin mä olen tehnyt ja toimii hyvin. 

Noin muuten ei kannata tutustumisvaiheessakaan ryhtyä vastuunkantajaksi, mikä toki voi olla vaikeaa, jos on luonteeltaan järjestäjä- ja vastuunkantajatyyppiä tai koet, että sinun tapasi hoitaa asioita on parempi kuin muiden. Jos kuitenkin nakittaa vastuun välillä toisellekin ja myös hyväksyy, että asiat on ehkä hoidettu eri tavalla kuin miten itse olisi hoitanut, ei jatkossakaan kaikki kaadu omaan niskaan. Ihmiset ovat usein aika mukavuudenhaluisia ja antavat mielellään toisen hoitaa, jos tämä sen roolin haluaa ottaa.

Olen todennut, että on parempi etten tapaa myöhästelijöitä, koska ihmissuhteisiin heidän kanssaan liittyy yleensä muitakin isoja ongelmia myöhästelyn lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Koska niin monet ovat jääneet lapsen tasolle ja kun se toinenkin lopettaa sen äitinä olemisen ja ryhtyy jopa itsekin lapseksi, niin nämä ”lapsukaiset” alkavat metsästämään itselleen uutta äitiä tai isää.

Kuulostaa uskottavalta selitykseltä. Helpottava ajatus, ettei käytös välttämättä millään tavalla liity minuun.

Vierailija kirjoitti:

Heti jos alan käyttäytyä samalla tavalla kuin toinen osapuoli, niin ihmissuhde päättyy. En kuitenkaan yksinään jaksa olla loputtomiin rakentava ja kannatella ihmissuhdetta. Miksi moni tuntuu ajattelevan, että heillä on oikeus käyttäytyä miten vain, mutta toiselta sama käytös tulkitaan loukkauksena? Esimerkiksi myöhästelijä hermostuu siitä, kun toinenkin alkaa tulla paikalle miten sattuu jne.

Tuota noin.. Ne ovat sinun elämäsi ihmissuhteita, mutta ehkä näillä toisilla ihmisillä on parempiakin ihmissuhteita kuin se, mikä heillä on sinun kanssasi? Sinä siis et voi syyttää muita ihmissuhteistasi, niiden puutteesta tai mistä vain. Jokainen tekee ratkaisunsa itse ja jos toisesta pitää, niin silloin kyllä kaveruudesta pidetään huolta. Ymmärsitkö?

"Volttia hyppivät" ihmiset vetävät puoleensa juuri tuollaisia pompottajia, joilla on oikeuksia muttei velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti jos alan käyttäytyä samalla tavalla kuin toinen osapuoli, niin ihmissuhde päättyy. En kuitenkaan yksinään jaksa olla loputtomiin rakentava ja kannatella ihmissuhdetta. Miksi moni tuntuu ajattelevan, että heillä on oikeus käyttäytyä miten vain, mutta toiselta sama käytös tulkitaan loukkauksena? Esimerkiksi myöhästelijä hermostuu siitä, kun toinenkin alkaa tulla paikalle miten sattuu jne.

Tuota noin.. Ne ovat sinun elämäsi ihmissuhteita, mutta ehkä näillä toisilla ihmisillä on parempiakin ihmissuhteita kuin se, mikä heillä on sinun kanssasi? Sinä siis et voi syyttää muita ihmissuhteistasi, niiden puutteesta tai mistä vain. Jokainen tekee ratkaisunsa itse ja jos toisesta pitää, niin silloin kyllä kaveruudesta pidetään huolta. Ymmärsitkö?

Miksi luulet aloituksen käsittelevän nimenomaan ystävyyssuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myöhästelijöiden kanssa kannattaa sopia tapaamisaika 15-30 minuuttia aikaisemmaksi kuin mihin aikaan olisi oikeasti tarkoitus tavata. Jos siis haluat tavata myöhästelijän klo 13, sovi tapaaminen klo 12:30 ja mene klo 13:ksi tapaamispaikalle. Näin mä olen tehnyt ja toimii hyvin. 

Noin muuten ei kannata tutustumisvaiheessakaan ryhtyä vastuunkantajaksi, mikä toki voi olla vaikeaa, jos on luonteeltaan järjestäjä- ja vastuunkantajatyyppiä tai koet, että sinun tapasi hoitaa asioita on parempi kuin muiden. Jos kuitenkin nakittaa vastuun välillä toisellekin ja myös hyväksyy, että asiat on ehkä hoidettu eri tavalla kuin miten itse olisi hoitanut, ei jatkossakaan kaikki kaadu omaan niskaan. Ihmiset ovat usein aika mukavuudenhaluisia ja antavat mielellään toisen hoitaa, jos tämä sen roolin haluaa ottaa.

Olen todennut, että on parempi etten tapaa myöhästelijöitä, koska ihmissuhteisiin heidän kanssaan liittyy yleensä muitakin isoja ongelmia myöhästelyn lisäksi.

Tuo on toki ihan hyvä vaihtoehto. Ajattelin lähinnä sellaisia tilanteita, joissa on jostain syystä vähän pakko tavata. Esimerkiksi työkaverit. Mulla on yksi myöhästelijä työkaverina ja hänen kanssaan joudun välillä pitämään palavereja, mutta sovin ne aina 15 minuuttia aikaisemmaksi kuin milloin itse menen paikalle. Yleensä tullaan neukkariin samaan aikaan :D

Vierailija kirjoitti:

"Volttia hyppivät" ihmiset vetävät puoleensa juuri tuollaisia pompottajia, joilla on oikeuksia muttei velvollisuuksia.

Kotona toinen vanhempi usein löi minua menettäessään hermonsa ja toinen mollasi minkä ehti. Onhan se jatkuva varpaillaan oleminen toki vaikuttanut omaan persoonaan. Eivät ihmiset silti yleensä käyttäydy yhtään sen mukavammin, vaikka tietoisesti pyrkisi olemaan jämäkkä.

Onko joku muukin kokenut, että jämäkkyyttä ihmissuhteissa hypetetään ehkä liikaakin? Toki omien rajojen tunnistaminen auttaa poistumaan huonoista ihmissuhteista, mutta ei se välttämättä ihmissuhteiden laatua paranna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heti jos alan käyttäytyä samalla tavalla kuin toinen osapuoli, niin ihmissuhde päättyy. En kuitenkaan yksinään jaksa olla loputtomiin rakentava ja kannatella ihmissuhdetta. Miksi moni tuntuu ajattelevan, että heillä on oikeus käyttäytyä miten vain, mutta toiselta sama käytös tulkitaan loukkauksena? Esimerkiksi myöhästelijä hermostuu siitä, kun toinenkin alkaa tulla paikalle miten sattuu jne.

Tuota noin.. Ne ovat sinun elämäsi ihmissuhteita, mutta ehkä näillä toisilla ihmisillä on parempiakin ihmissuhteita kuin se, mikä heillä on sinun kanssasi? Sinä siis et voi syyttää muita ihmissuhteistasi, niiden puutteesta tai mistä vain. Jokainen tekee ratkaisunsa itse ja jos toisesta pitää, niin silloin kyllä kaveruudesta pidetään huolta. Ymmärsitkö?

Onko sinulla tapana olla vapaamatkustajana ihmissuhteissasi?

Älä ota alussakaan vastuuta toisen puolesta. Jos et ota, niin kieroutunutta ihmissuhdetta ei synny alun alkaenkaan. Ne suhteet, jotka sybtyvät, perustuu alun alkaen molempien vastuullisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Älä ota alussakaan vastuuta toisen puolesta. Jos et ota, niin kieroutunutta ihmissuhdetta ei synny alun alkaenkaan. Ne suhteet, jotka sybtyvät, perustuu alun alkaen molempien vastuullisuuteen.

Yritän toimia jämäkästi, mutta en löydä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa saisin muodostettua tasavertaisia ihmisuhteita. Olen siis yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota alussakaan vastuuta toisen puolesta. Jos et ota, niin kieroutunutta ihmissuhdetta ei synny alun alkaenkaan. Ne suhteet, jotka sybtyvät, perustuu alun alkaen molempien vastuullisuuteen.

Yritän toimia jämäkästi, mutta en löydä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa saisin muodostettua tasavertaisia ihmisuhteita. Olen siis yksin.

Mitä tarkoittaa jämäkästi? Määräilevästi? Asiat pitää tehdä sinun tavallasi?  Monesti kaksi jämäkkää ihmistä ovat niin tiukkoja ja periksiantamattomia omista näkemyksistään, että eivät tule keskenään toimeen, jos yhdestäkin asiasta ollaan eri mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota alussakaan vastuuta toisen puolesta. Jos et ota, niin kieroutunutta ihmissuhdetta ei synny alun alkaenkaan. Ne suhteet, jotka sybtyvät, perustuu alun alkaen molempien vastuullisuuteen.

Yritän toimia jämäkästi, mutta en löydä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa saisin muodostettua tasavertaisia ihmisuhteita. Olen siis yksin.

Olet varmaan niin jämäkkä, että perässävedettävät tykkäävät tulla mukaasi. On joku joka hoitaa.

On totta, että tasavertaisia ihmisiä on vähemmistö. Kyllä meitä on, odota vain.

Olen huomannut, että jotkut pitävät meitä tasavertaisia epäempaattisina ihmisinä. Se korostuu täällä av:lla. Jos kertoo, ettei kanna vastuuta toisen asioista, niin lytätään ihmiseksi, joka on kylmä.

Minä olin vuosikymmenet avioliitossa, jonka vastuullisuus ei ollut tasavertaista. Minä olin se alivastuullinen, mielistelijä, sopeutuja. Vuodet ajoivat siihen, en nyt selitä miksi. Mutta eron jälkeen tasapainotin itseni, niin voi luoja sitä eksän haukkumista. Olin yhtäkkiä itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ota alussakaan vastuuta toisen puolesta. Jos et ota, niin kieroutunutta ihmissuhdetta ei synny alun alkaenkaan. Ne suhteet, jotka sybtyvät, perustuu alun alkaen molempien vastuullisuuteen.

Yritän toimia jämäkästi, mutta en löydä sellaisia ihmisiä, joiden kanssa saisin muodostettua tasavertaisia ihmisuhteita. Olen siis yksin.

Mitä tarkoittaa jämäkästi? Määräilevästi? Asiat pitää tehdä sinun tavallasi?  Monesti kaksi jämäkkää ihmistä ovat niin tiukkoja ja periksiantamattomia omista näkemyksistään, että eivät tule keskenään toimeen, jos yhdestäkin asiasta ollaan eri mieltä. 

Tarkoitin jämäkällä assertatiivista vuorovaikutustyyliä, jossa pyritään pitämään omia puolia jyräämättä toisia.

https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/201701262200058931