Onko muilla se tunne että menette hukkaan täällä Suomessa?

Kuinka sekainen ihminen kirjoittaa vauvapalstalle että menee hukkaan suomessa? Hahahahahah! Hukkaan ja palstailee :D sitä on liikkeellä hahahaha :D

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan. Ahdistaa ja raivostuttaakin, että täällä lähinnä halutaan kytätä ja rankaista ihmisiä, jos eivät täytä hyvän suomalaisen kriteereitä. Aktiivimalli, synnytystalkoisiin patistaminen, terveysterrorismi, et saa olla työtön mutta et saa myöskään haluta hyödyntää osaamistasi (koska muuten olet ahne narsisti). Myös epäkohtien hyssyttely ja haluttomuus paneutua tiettyihin ilmiöihin syvemmin on usein rasittavaa.

Toisaalta olen aiemmin asunut ulkomailla eikä arkielämä ollut siellä yhtään sen vapautuneempaa tai kannustavampaa. Voi olla, että maavalintani oli epäonnistunut eikä kyseisen maan kulttuuri sopinut yhteen oman mentaliteettini kanssa. Vaikka onhan se niin, että ruoho helposti näyttää aina vihreämmältä aidan toisella puolella. Aika näyttänee, jäänkö vai lähdenkö ja jos lähden, niin minne ja kuinka pitkäksi aikaa.

Mitä jos asuisi ulkomailla marras-huhtikuun? Tahtoisiko sitä lopulta edes käydä täällä - on tämä aikamoinen junttila...

Ainakin marraskuun aion viettää ulkomailla, olen päättänyt. Vaihtoehtoina olisi Portugali, Etelä-Ranska, Kreeta...

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa, onko joskus ollut sellaista tunnetta.

Olen kuitenkin päässyt kokeilemaan sellaista elämää, jossa omat kykyni eivät "menisi hukkaan". Pääsin töihin kansainväliseen korkeatasoiseen huippututkimusyksikköön jenkkeihin. Siellä viimeistään tajusin, että minusta todella on siihen. Siinä ympäristössä pärjäsin loistavasti ja sain aikaan kovaa tulosta niin kuin kaikki muutkin. Ympärillä oli pelkkiä huippuja ja vauhti huimasi päätä. Kaikki oli monin tavoin ihan loistavaa. Oli helppo omistaa työlle 14 tuntia vuorokaudesta, kun ei ollut muita sosiaalisia kontakteja kuin työkaverit.

Silti tein päätöksen, että en hae jatkoa sopimukseeni. Vaikka tuossa ympäristössä yksi osa potentiaalistani oli ihan täydellisesti käytössä, tunsin että menetän kaiken sen mikä tekee minusta oman itseni. Se, että saa olla välillä yksin rauhassa. Se, että voi nähdä parhaita kavereitaan aika spontaanisti vaikka viikolla. Se, että omat vanhemmat voi tavata viikonloppuna eikä pelkästään jouluna. Se, että ehtii tehdä "turhia" asioita, joissa ei koskaan tule parhaaksi eikä ole tarkoituskaan: hoitaa puutarhaa, piirrellä, soittaa kavereiden amatööribändissä.

Minusta on oikeastaan aika ihanaa, että täällä Suomessa ei kukaan rypistä kulmiaan näille uraa ajatellen turhille puuhasteluille.

Tulit Suomeen trolliksi 40 v sitten?

Suomi on hyvä maa elää koska täällä autetaan heikommassa asemassa olevia. Täällä on myös turvallista elää, verrattuna moniin muihin maihin. Mutta jos puhutaan siitä haluanko ruveta yrittäjäksi tai kuvataiteilijaksi Suomessa niin kyllä mielestäni haaskaan aikaani tässä maassa jossa byrokratia ja verotus on melkoista eikä rikastumaan pääse. Siksipä haluisin viedä taitoni ulkomaille ja markkinoida niitä siellä. Suomessa kukaan ei halua maksaa mistään, ulkomailla on enemmän taitojani arvostavia ihmisiä jotka viitsivät höllätä kukkaron nyörejään. Kyllä vain :D Näin yrittäjyyden näkökulmasta. En ole kuitenkaan yrittäjä mutta olen sitä kokeillut. taidettani tilaa enimmäkseen ihmiset ulkomailta, suomesta ei melkein koskaan. 

Plus pidän siitä että monissa muissa maissa ollaan sosiaalisempia, solidaarisempia ja iloisempia. Suomen epäsosiaalinen kulttuuri ahdistaa. Tuntuu ettei muihin helposti ystävysty ja kaikki on niin epäilyttävää. Hohhoijaa. 

Ajattelin että tulevaisuudessa muutan ulkomaille kokeilemaan onneani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa, onko joskus ollut sellaista tunnetta.

Olen kuitenkin päässyt kokeilemaan sellaista elämää, jossa omat kykyni eivät "menisi hukkaan". Pääsin töihin kansainväliseen korkeatasoiseen huippututkimusyksikköön jenkkeihin. Siellä viimeistään tajusin, että minusta todella on siihen. Siinä ympäristössä pärjäsin loistavasti ja sain aikaan kovaa tulosta niin kuin kaikki muutkin. Ympärillä oli pelkkiä huippuja ja vauhti huimasi päätä. Kaikki oli monin tavoin ihan loistavaa. Oli helppo omistaa työlle 14 tuntia vuorokaudesta, kun ei ollut muita sosiaalisia kontakteja kuin työkaverit.

Silti tein päätöksen, että en hae jatkoa sopimukseeni. Vaikka tuossa ympäristössä yksi osa potentiaalistani oli ihan täydellisesti käytössä, tunsin että menetän kaiken sen mikä tekee minusta oman itseni. Se, että saa olla välillä yksin rauhassa. Se, että voi nähdä parhaita kavereitaan aika spontaanisti vaikka viikolla. Se, että omat vanhemmat voi tavata viikonloppuna eikä pelkästään jouluna. Se, että ehtii tehdä "turhia" asioita, joissa ei koskaan tule parhaaksi eikä ole tarkoituskaan: hoitaa puutarhaa, piirrellä, soittaa kavereiden amatööribändissä.

Minusta on oikeastaan aika ihanaa, että täällä Suomessa ei kukaan rypistä kulmiaan näille uraa ajatellen turhille puuhasteluille.

Tulit Suomeen trolliksi 40 v sitten?

En tullut. Tämä on kaikki ihan totta. Vakuutan.

Jos on tyytymätön johonkin, on koitettava ottaa etäisyyttä ja miettiä itseä ja muita ja niitä syitä tyytymättömyyden takana.

"Olette lahjakkaita ja hyviä ja pyritte monimutkaisesti hyvään esteettiseen elämään". :DD Tää sai mut nauramaan. Puhun nyt itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa, onko joskus ollut sellaista tunnetta.

Olen kuitenkin päässyt kokeilemaan sellaista elämää, jossa omat kykyni eivät "menisi hukkaan". Pääsin töihin kansainväliseen korkeatasoiseen huippututkimusyksikköön jenkkeihin. Siellä viimeistään tajusin, että minusta todella on siihen. Siinä ympäristössä pärjäsin loistavasti ja sain aikaan kovaa tulosta niin kuin kaikki muutkin. Ympärillä oli pelkkiä huippuja ja vauhti huimasi päätä. Kaikki oli monin tavoin ihan loistavaa. Oli helppo omistaa työlle 14 tuntia vuorokaudesta, kun ei ollut muita sosiaalisia kontakteja kuin työkaverit.

Silti tein päätöksen, että en hae jatkoa sopimukseeni. Vaikka tuossa ympäristössä yksi osa potentiaalistani oli ihan täydellisesti käytössä, tunsin että menetän kaiken sen mikä tekee minusta oman itseni. Se, että saa olla välillä yksin rauhassa. Se, että voi nähdä parhaita kavereitaan aika spontaanisti vaikka viikolla. Se, että omat vanhemmat voi tavata viikonloppuna eikä pelkästään jouluna. Se, että ehtii tehdä "turhia" asioita, joissa ei koskaan tule parhaaksi eikä ole tarkoituskaan: hoitaa puutarhaa, piirrellä, soittaa kavereiden amatööribändissä.

Minusta on oikeastaan aika ihanaa, että täällä Suomessa ei kukaan rypistä kulmiaan näille uraa ajatellen turhille puuhasteluille.

Mitä nykyään teet?