Lue keskustelun säännöt.
Kun tietää, että on löytänyt elämänsä miehen mutta mies haluaa olla vain ystävä
21.01.2019 |
Todella raastavaa.
Mietin häntä jatkuvasti, haluaisin häntä jatkuvasti, haluan olla lähellä ja elää hänen kanssaan. Haluan aina kertoa kaiken ensimmäisenä hänelle.
Tätä on jatkunut nyt todella pitkään enkä pääse yli vaikka olen yrittänyt vain jatkaa elämääni. En saa häntä pois mielestäni.
Vieläkin elättelen toiveita.
Onneksi hän on sentään edes ystäväni. Hän on antanut niin paljon toivoa ja aina arvostanut minua ja nähnyt minussa sellaisia asioita, joita en välttämättä olisi uskaltanut lähteä tavoittelemaan ilman hänen kannustustaan.
Hän on niin rakas ihminen minulle.
Kuitenkin sitoutumiskammoinen ja jos järjellä miettii, niin ehkä olemme liian erilaisissa elämäntilanteissa tällä hetkellä.
Kuitenkin toivon, että hän pysyisi elämässäni vaikka elämä muuttuu.
Vertaistukea?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus- tai parisuhdetta tuosta tuskin koskaan tulee, mutta jos pystyt tyytymään ystävyyteen ja ehkä omiin salaisiin fantasioihisi, sitten tuo sude voi hyvinkin olla elämääsi rikastuttava. Itselläni oli jossain vaiheessa lähes 10 vuotta näin, tiesin etten miestä koskaan saa, en edes yrittänyt koska oli varattu, mutta ai että elämä oli onnea umpirakastuneena. Ja fantasiat riittivät minulle oikein hyvin antamaan sen, mitä tosielämässä en häneltä saanut.
Fantasiat riittivät?
Anna jumala ihmiselle anteeksi hänen yksinkertaisuutensa.
Miksi? Minulla ei ole ollut koskaan mitään ihannetta pariutua saati saada lapsia. Niinpä minulle oli aika luonnollista valita olla mieluummin edes mielikuvituksessani juuri sen miehen kanssa jota rakastan, kuin valita käytännön elämä jonkun kanssa josta välitän vähemmän.
Itse asiassa lopulta valitsinkin pysyvästi sinkkuuden, viihdyn oikeasti parhaiten yksin. Eipä olisi meikä tavikselle löytynyt kummoista oikeaa miestä, mutta fantasioissani voin luoda ulkoisesti superkuuman, älyllisesti huippuälykkään, luonteeltaan juuri minulle sopivan kaverin ja elää fantasiassani. Ei niin hyvää voisi olla tosielämässä, koska vaikka olisikin yhtä komea, älykäs jne niin oikealla ihmisellä on aina ärsyttävätkin piirteensä, mutta fantasiamiehestä ne voi karsia pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ylipainoa? Siitä kannattaa aloittaa. Jos painoasia on kunnossa niin sitten varmaan kannattaa vain unohtaa.
Mauno, Mauno. Sinä et saa haaviisi kuin lepakoita.
Olen samassa tilanteessa, kaikenlaista lässytystä on mutta eipä sitä kunnollista parisuhdetta. Vihdoin on omassa päässä kirkastunut että homma jatkuu näillä paskaehdoilla niin kauan kuin sen mahdollistan, enkä pistä stoppia koko hommalle. Ei riitä mulle tämä ystävyys (with benefits), joten antaa olla koko homma. Hävettääkin että monta vuotta homma on näin saanut jatkua. Eli ap.lle: välit poikki ja uutta matoa koukkuun!
No kyllähän kivat naiset kannattaa aina pitää kavereina, tai ainakin panokavereina, niiltä voi saada hetken kivoja fiiliksiä sitoutumatta kuitenkaan mihinkään.
Pohjimmiltaan mies voi olla hyvinkin syvällinen, ja rakastua syvästikin sitten, kun kohtaa sen elämänsä naisen.
Sitä odotellessa on ihan kiva että on niitä kaverinaisia elämässä. Jotkut niistä jäävät miehen elämään norkoilemaan vielä sen jälkeenkin, kun mies löytää oikean parisuhteen itselleen.
Ei miehellä mitään hätää tuossa kuviossa ole, naiset vaan kiusaavat itseään.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Joistakin miehistä ei vain ota selvää. Tuossa on tuttuja elementtejä kahdesta ihmissuhteestani. En osaa silti sanoa muuta kuin että pidä hänet jollain tapaa elämässäsi, koska muuten mietit loppuelämäsi häntä kuitenkin. Äläkä rupea elämään hänen ehdoillaan, vaan elät kuitenkin omaa elämääsi. Luultavasti et sisäistä tuota jälkimmäistä, vaikka luulisit tekeväsi niin (tiedän omasta kokemuksesta, jälkiviisaana), mutta yritä edes.
Ehkä hän ei tunnista omia tunteitaan tai pakenee niitä. Semmoinen ei välttämättä ikinä muutu. Kyllä siinä näppinsä polttaa kuitenkin, ihan sama miten toimit ja mihin kaikki johtaa. Varaudu siihen. Älä odota ihmeitä, niin et pety. Kokonaisuus voi silti jäädä plussalle. Jos aloitat suhteen jonkun toisen kanssa, niin älä silti luovu tästä ystävästä.
Minkä ikäisiä olette?
Kiitos vastauksestasi.
On totta, että varmasti tulen miettimään häntä vielä vuosia. Kunhan nyt vain sopeudun tilanteeseen, että näin tämä ehkä tulee aina olemaan eikä minun kannata pitää toivoa liikaa yllä.
Olen onnellinen, että hän on elämässäni ja voisin jopa sanoa, että rakastan häntä.
Hän on minua reilusti vanhempi.
Kuitenkin kokee, että olen ikäistäni kypsempi ja nauttii keskusteluistamme sekä haluaa minun tekevän oikeita valintoja elämän suhteen. Häntä kiinnostaa kuinka kuljen elämääni ja sanoo, että on aina läsnä jos jokin asia painaa. Silloin hän kuuntelee ja rohkaisee.
Jospa suhde ei olisi edennyt, olisimme vain ystäviä. Ei olisi mustasukkaisuudelle tilaa ja haaveille joita ei tapahdu kuitenkaan.
Pahinta oli kun puhui kanssani perheen perustamisesta.
Toisinaan olen vihainen tästä kaikesta turhasta johdattelusta mutta kuitenkin yritän ymmärtää häntä. En usko hänen haluavan pahaa, ei vaan tosiaan tiedä itsekään mitä haluaisi ja hänen on yksin turvallista olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joistakin miehistä ei vain ota selvää. Tuossa on tuttuja elementtejä kahdesta ihmissuhteestani. En osaa silti sanoa muuta kuin että pidä hänet jollain tapaa elämässäsi, koska muuten mietit loppuelämäsi häntä kuitenkin. Äläkä rupea elämään hänen ehdoillaan, vaan elät kuitenkin omaa elämääsi. Luultavasti et sisäistä tuota jälkimmäistä, vaikka luulisit tekeväsi niin (tiedän omasta kokemuksesta, jälkiviisaana), mutta yritä edes.
Ehkä hän ei tunnista omia tunteitaan tai pakenee niitä. Semmoinen ei välttämättä ikinä muutu. Kyllä siinä näppinsä polttaa kuitenkin, ihan sama miten toimit ja mihin kaikki johtaa. Varaudu siihen. Älä odota ihmeitä, niin et pety. Kokonaisuus voi silti jäädä plussalle. Jos aloitat suhteen jonkun toisen kanssa, niin älä silti luovu tästä ystävästä.
Minkä ikäisiä olette?
Kiitos vastauksestasi.
On totta, että varmasti tulen miettimään häntä vielä vuosia. Kunhan nyt vain sopeudun tilanteeseen, että näin tämä ehkä tulee aina olemaan eikä minun kannata pitää toivoa liikaa yllä.
Olen onnellinen, että hän on elämässäni ja voisin jopa sanoa, että rakastan häntä.
Hän on minua reilusti vanhempi.
Kuitenkin kokee, että olen ikäistäni kypsempi ja nauttii keskusteluistamme sekä haluaa minun tekevän oikeita valintoja elämän suhteen. Häntä kiinnostaa kuinka kuljen elämääni ja sanoo, että on aina läsnä jos jokin asia painaa. Silloin hän kuuntelee ja rohkaisee.
Jospa suhde ei olisi edennyt, olisimme vain ystäviä. Ei olisi mustasukkaisuudelle tilaa ja haaveille joita ei tapahdu kuitenkaan.
Pahinta oli kun puhui kanssani perheen perustamisesta.
Toisinaan olen vihainen tästä kaikesta turhasta johdattelusta mutta kuitenkin yritän ymmärtää häntä. En usko hänen haluavan pahaa, ei vaan tosiaan tiedä itsekään mitä haluaisi ja hänen on yksin turvallista olla.
Ap
Voisiko tuo ikäero olla se syy, miksi mies sekoilee? Hän saattaa miettiä sitä, miten jotkut muut suhtautuisivat joko hänen ympyröistään tai sinun. Tai hän miettii, että sitten kun hän on x ikäinen, sinä olet vasta y. Tai hän pelkää, että jossain vaiheessa haluatkin vielä nähdä elämää ja olet jumissa vanhan ukon kanssa. Tai lähdet nuoremman matkaan. Tai ehkä hän ihan tosissaan ajattelee (luulee ajattelevansa) sinun parastasi.
Tietysti tuntuisi, että jos hän olisi hulluna sinuun, noilla asioilla ei olisi merkitystä. Mutta ehkä jotkut ihmiset pystyvät
hillitsemään tunteidensa kehittymistä järkisyillä perustelemalla. Tai sitten se pelko on niin suuri, että se nousee siihen väliin. En tosiaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joistakin miehistä ei vain ota selvää. Tuossa on tuttuja elementtejä kahdesta ihmissuhteestani. En osaa silti sanoa muuta kuin että pidä hänet jollain tapaa elämässäsi, koska muuten mietit loppuelämäsi häntä kuitenkin. Äläkä rupea elämään hänen ehdoillaan, vaan elät kuitenkin omaa elämääsi. Luultavasti et sisäistä tuota jälkimmäistä, vaikka luulisit tekeväsi niin (tiedän omasta kokemuksesta, jälkiviisaana), mutta yritä edes.
Ehkä hän ei tunnista omia tunteitaan tai pakenee niitä. Semmoinen ei välttämättä ikinä muutu. Kyllä siinä näppinsä polttaa kuitenkin, ihan sama miten toimit ja mihin kaikki johtaa. Varaudu siihen. Älä odota ihmeitä, niin et pety. Kokonaisuus voi silti jäädä plussalle. Jos aloitat suhteen jonkun toisen kanssa, niin älä silti luovu tästä ystävästä.
Minkä ikäisiä olette?
Kiitos vastauksestasi.
On totta, että varmasti tulen miettimään häntä vielä vuosia. Kunhan nyt vain sopeudun tilanteeseen, että näin tämä ehkä tulee aina olemaan eikä minun kannata pitää toivoa liikaa yllä.
Olen onnellinen, että hän on elämässäni ja voisin jopa sanoa, että rakastan häntä.
Hän on minua reilusti vanhempi.
Kuitenkin kokee, että olen ikäistäni kypsempi ja nauttii keskusteluistamme sekä haluaa minun tekevän oikeita valintoja elämän suhteen. Häntä kiinnostaa kuinka kuljen elämääni ja sanoo, että on aina läsnä jos jokin asia painaa. Silloin hän kuuntelee ja rohkaisee.
Jospa suhde ei olisi edennyt, olisimme vain ystäviä. Ei olisi mustasukkaisuudelle tilaa ja haaveille joita ei tapahdu kuitenkaan.
Pahinta oli kun puhui kanssani perheen perustamisesta.
Toisinaan olen vihainen tästä kaikesta turhasta johdattelusta mutta kuitenkin yritän ymmärtää häntä. En usko hänen haluavan pahaa, ei vaan tosiaan tiedä itsekään mitä haluaisi ja hänen on yksin turvallista olla.
ApVoisiko tuo ikäero olla se syy, miksi mies sekoilee? Hän saattaa miettiä sitä, miten jotkut muut suhtautuisivat joko hänen ympyröistään tai sinun. Tai hän miettii, että sitten kun hän on x ikäinen, sinä olet vasta y. Tai hän pelkää, että jossain vaiheessa haluatkin vielä nähdä elämää ja olet jumissa vanhan ukon kanssa. Tai lähdet nuoremman matkaan. Tai ehkä hän ihan tosissaan ajattelee (luulee ajattelevansa) sinun parastasi.
Tietysti tuntuisi, että jos hän olisi hulluna sinuun, noilla asioilla ei olisi merkitystä. Mutta ehkä jotkut ihmiset pystyvät
hillitsemään tunteidensa kehittymistä järkisyillä perustelemalla. Tai sitten se pelko on niin suuri, että se nousee siihen väliin. En tosiaan tiedä.
Hmm...
Omien sanojen mukaan ei olisi siitä kyse. Olemme puhuneet aiheesta joskus ja hänen mielestään meidän suhteessa iällä ei ole merkitystä.
On vain sanonut, ettei minussa ole mitään vikaa, päinvastoin. Tuo kyllä on aika kliseistä..
Joka tapauksessa hän syyllistää itseään.
Ei vaan pysty, ei uskalla, ei tiedä. Kuulemma pitää minusta ja pitää minua viehättävänä ja haluaisi olla kanssani. Ei vain osaa ja toivoisi hänen tilanteen muuttuvan.
Sitten palaa hänen edelliseen suhteeseen josta on useita vuosia aikaa.
Hän oli kai kovin rakastunut mutta nainen muuttui parisuhteessa oudoksi ja ilkeäksi. Sen koommin ei ole kuulemma seurustellut.
Hän on aika herkkä ja minä vielä herkempi ainakin näissä asioissa.
Puhumme lähes mistä vain mutta meidän välinen juttu...
Se on hankala keskustelu. Päädymme lähes aina pysymään keskustelujen päätteeksi ystävinä ja jossain vaiheessa me taas keskustelemme seksistä ja tulevaisuudesta hänen luonaan kainalossa.
Näemme melko harvoin kuitenkin. Tässä tapauksessa onneksi.
Kova kuori minulla on enkä hätkähdä helpolla mutta nämä tunnepuolen asiat saavat tolaltaan. Tunnen olevani vähän kuin rekan alle jäänyt. Vie yllättävän paljon voimia rakastuminen ja sen tuomat ongelmat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole hänen elämänsä nainen. Lopeta stalkkaaminen.
Stalkkaaminen, miten ap muka stalkkaa? Mieshän tahtoo olla ystävä.
Kateeksi käy minun elämäni mies ei tahdo olla edes ystävä. Se riittäisi minulle mainiosti, mutta kun ei niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ajoissa tuo hölmöily. Ihminen on raadollinen, ja kun olet tuollainen höyrähtänyt pelle, niin mies kyllä kohta huomaa kuinka helppoa sinua on hyväksikäyttää. Suoraan sanonut ettet riitä hänelle parisuhteeseen, mutta ehkä patjaksi silloin tällöin ja muuhun apuun kun ei muuta irtoa. Herää, valoja päälle. ”Ystävyys.” Joopa joo.
No ei esim.mun ihastus mua halua ollenkaan... Mikä ystävyydessä muka vikana?! Sehän on mahtava asia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän on vielä liian kiinni siinä entisessään. Silloin on varmasti sinullekin parempi, ettei hän ala suhteeseen kanssasi vielä. Valitettavasti on mahdoton sanoa, kannattaako tästä elätellä mitään toiveita vai ei. Kukaan meistä ei tiedä, miten tämä juttu jatkuu.
Kuulostaa siltä että ap:lla on mielikuvitusystävä. Mielikuvituksessa kaikki on mahdollista, seksiäkin on kiva harrastaa mielikuvitusystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on vielä liian kiinni siinä entisessään. Silloin on varmasti sinullekin parempi, ettei hän ala suhteeseen kanssasi vielä. Valitettavasti on mahdoton sanoa, kannattaako tästä elätellä mitään toiveita vai ei. Kukaan meistä ei tiedä, miten tämä juttu jatkuu.
En jotenkin usko miehen olevan kiinni entisessään. Kuulemma he ovat ystäviä ja nykyään tuntuu enemmän siskolta. Ei ole kuulemma minkäänlaisia romanttisia tunteita häntä kohtaan. Siitä on siis hyvin pitkä aika kun ovat olleet yhdessä.
Mies on älykäs ja kärsivällinen. Hän ottaa opiksi melko nopeasti ja pelkää virheitä jossain määrin. On kovin järjestelmällinen, karttaa riskejä.
Ehkä olen suuri riski. Ei vain ikäni puolestakaan mutta muutenkin.
Mutta tosiaan hankala kyllä sanoa. Ei kai tässä jatkuvasti voi vikoja etsiä.
Onpa kiva kuinka paljon neuvoja oon teiltä saanut.
Ap
Niele tappiosi ja survo uusi mato koukkuun. Mies ei sinusta tykkää "sillai" ja sillä sipuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ikävä kyllä tunne fyysistä vetoa sinua kohtaan. Tämä asia erottaa ystävänaiset parisuhdenaisista. Asiaan ei oman kokemukseni perusteella voi vaikuttaa mitenkään.
Se on valitettavaa, sillä tunnen itsekin monta sellaista naista, jotka ovat luonteeltaan aivan upeita, mutta jotka eivät herätä minkäänlaista fyysistä intohimoa minussa. Naiset kutsuvat tätä käsittääkseni "kemiaksi'.
Tämä on niin totta. Sitä kemiaa joko on tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ikävä kyllä tunne fyysistä vetoa sinua kohtaan. Tämä asia erottaa ystävänaiset parisuhdenaisista. Asiaan ei oman kokemukseni perusteella voi vaikuttaa mitenkään.
Se on valitettavaa, sillä tunnen itsekin monta sellaista naista, jotka ovat luonteeltaan aivan upeita, mutta jotka eivät herätä minkäänlaista fyysistä intohimoa minussa. Naiset kutsuvat tätä käsittääkseni "kemiaksi'.
Kyllä asiaan voi paljonkin vaikuttaa esim. laihduttamalla jolloin muuttuukin ykskaks etenkin miehen silmissä fyysisesti haluttavaksi. Kaikki kun ei vaan syty niistä tuhdeista tytöistä, vaikka miten olisi persoona kunnossa. Mutta tämä olisi kai sitten jonkin sortin itsensä huijaamista eikä ole "tyytyväinen kehossaan" ja muuta diibadaabaa.
Itse tuhlasin pari vuotta elämästäni roikkuessa "ystävämiehen" perässä. Onneksi olen jotenkuten päässyt hänestä yli, kun lopetin yhteydenpidon kun hän löysi muka elämänsä naisen. Enää en suostu ikinä aloittamaan suhteita aluksi vain kavereina.
Onko hän pitkä ja komea? Ehkä tummakin?
sun pitää ghostaa se heti, naiset ei voi olla miehien kanssa pelkkiä ystäviä ja toisinpäin
Joistakin miehistä ei vain ota selvää. Tuossa on tuttuja elementtejä kahdesta ihmissuhteestani. En osaa silti sanoa muuta kuin että pidä hänet jollain tapaa elämässäsi, koska muuten mietit loppuelämäsi häntä kuitenkin. Äläkä rupea elämään hänen ehdoillaan, vaan elät kuitenkin omaa elämääsi. Luultavasti et sisäistä tuota jälkimmäistä, vaikka luulisit tekeväsi niin (tiedän omasta kokemuksesta, jälkiviisaana), mutta yritä edes.
Ehkä hän ei tunnista omia tunteitaan tai pakenee niitä. Semmoinen ei välttämättä ikinä muutu. Kyllä siinä näppinsä polttaa kuitenkin, ihan sama miten toimit ja mihin kaikki johtaa. Varaudu siihen. Älä odota ihmeitä, niin et pety. Kokonaisuus voi silti jäädä plussalle. Jos aloitat suhteen jonkun toisen kanssa, niin älä silti luovu tästä ystävästä.
Minkä ikäisiä olette?