Muuton vuoksi minimalistinen koti. Ei ole kodikasta, en tykkää!
Jouduin karsimaan paljon tavaraa muuton vuoksi. Nyt on minimalistinen sisustus. Tosi vähän huonekaluja, vielä vähemmän tavaraa.
Enkä tykkää yhtään!
Täältä puuttuu kaikki kodikkuus. On kylmää, tyhjää ja kolkkoa. Paha mieli luopumistani tavaroista. Toivoisin voivani saada edes osan niistä takaisin, mutta se ei ole enää mahdollista.
En tiedä miten saisin kodistani enää kodikkaan, kun uudet tavarat eivät korvaa vanhoja. Niistä puuttuu tunneside, mikä vanhoihin oli.
Kommentit (8)
Tavara pelkkää materiaa. Et sinä saa sitä mukaan kun aika sinusta jättää.
Tuttu tunne.
Patja lattialla, pöytä, tuoli. 80m2 huoneen valaisee katuvalot verhottomista ikkunoista.
Peltikaton ruuvit tullut laskettua moneen kertaan.
Aika ja voimat ei riitä ajaa paria tuntia vaimon viereen joka päivä.
Kohta ei tarvi ajaa mihinkään, kortti menee kolmannesta ylinopeudesta ensi kuussa.
Onneksi työelämä loppuu vuoden päästä, sitten mökille erakoitumaan.
uuniukko kirjoitti:
Tuttu tunne.
Patja lattialla, pöytä, tuoli. 80m2 huoneen valaisee katuvalot verhottomista ikkunoista.
Peltikaton ruuvit tullut laskettua moneen kertaan.
Aika ja voimat ei riitä ajaa paria tuntia vaimon viereen joka päivä.
Kohta ei tarvi ajaa mihinkään, kortti menee kolmannesta ylinopeudesta ensi kuussa.
Onneksi työelämä loppuu vuoden päästä, sitten mökille erakoitumaan.
Mihis se vaimo sitten jää?
Ymmärrät nyt miltä lukemattomista miehistä tuntuu "yhteisessä" kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät nyt miltä lukemattomista miehistä tuntuu "yhteisessä" kodissa.
Mitä tarkoitat? Yleensä miehillä on huomattavasti askeettisempi sisustustyyli kuin naisilla.
Minulla on esillä alle 10 koriste-esinettä, jokunen viherkasvi, mattoja muutama, verhot ja väljästi huonekaluja. Koti on silti lämmin ja kodikas, miksei voisi olla vähemmälläkin tavaralla?
Asutaan isossa kodissa (yli 200neliötä) eikä täällä ole yhtään kolkkoa tai kylmää. Rakastan kun koti on kaunis, lämmin, puhdas, selkeä.
Muuta pienempään.