Miesystävä loukkaantui, kun en halua muuttaa
yhteen. Rakastan häntä, mutta olen ollut todella tyytyväinen tähän ratkaisuun, että asumme erillämme. Hänellä on pienempi lapsi ja minulla isommat. Välillä olemme olleet yhdessä useita päiviä ja se on sujunut ihan hyvin, mutta usein olen kolmen päivän yhteisasumisen jälkeen jo alkanut kaivata omaa rauhaa. Nyt hän haluaa miettiä uusiksi koko suhdetta. Olemme samanikäisiä. Hänellä on huomattavasti paremmat tulot, joten ei halua muuttaa yhteen siksi, että hyötyisi minusta rahallisesti.
Kommentit (13)
Eli haluat käyttää miestä vain oman elämäsi tyhjiin kohtiin,silloin seura kelpaa, kun ei oo muutakaan?!
Oisko kuitenkin parempi, ettet pitäisi miestä varattuna, vaan päästäisit hänet suhteeseen toisen naisen kanssa, joka kunnioittaa aikuisten oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Eli haluat käyttää miestä vain oman elämäsi tyhjiin kohtiin,silloin seura kelpaa, kun ei oo muutakaan?!
Oisko kuitenkin parempi, ettet pitäisi miestä varattuna, vaan päästäisit hänet suhteeseen toisen naisen kanssa, joka kunnioittaa aikuisten oikeesti.
En ole ap. Miksi luulet ettei ap kunnioita miestä? Ei yhdessäolo tarkoita kunnioittamista, eikä kaikki halua asua yhdessä, vaikka olisivat suhteessa.
En jatkaisi suhdetta ihmisen kanssa, joka ei halua muuttaa yhteen. Ei vaan haeta samoja asioita elämältä. Toivottavasti tekin löydätte sopivammat kumppanit.
Älä vaan muuta yhteen! Joudut miehen lapsen ilmaiseksi hoitajaksi ja siivoojaksi. Omat kämpät ja kumpikin hoitaa omat lapsensa. Yhdessäolo on mukavaa kun ei jatkuvasti kyhjötetä kylki kyljessä.
Omat kämpät ovat ihan parasta! Ei suhteessa tarvitse koko ajan yhdessä nysvätä. Rakkaus ei ole asumispaikasta kiinni. Itse asiassa veikkaan, että erillään asuvilla on vähemmän ongelmia ja riitoja. Toki kukin tyylillään, ja kaikki ei vain sovi kaikille.
Tosi rakkaus kestää myös miehen historian ja siihen liittyvät lapset ja ex-puolisot. Ei kukaan toista aidosti rakastava halua sellaista suhdetta jossa eletään eri asunnoissa ja välillä käydään vaan naimassa viikonloppureissuilla. Ei sellaista voi oikeaksi parisuhteeksi kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Tosi rakkaus kestää myös miehen historian ja siihen liittyvät lapset ja ex-puolisot. Ei kukaan toista aidosti rakastava halua sellaista suhdetta jossa eletään eri asunnoissa ja välillä käydään vaan naimassa viikonloppureissuilla. Ei sellaista voi oikeaksi parisuhteeksi kutsua.
No tämä on jo törkeää. Itse olen aina elänyt yhdessä kumppanini kanssa, mutta on vain hienoa, että ihmiset nykyään tajuavat, että se ei ole ainoa oikea tapa elää vaan uskaltavat tehdä kuten oikeasti haluavat. Tuollainen sheimaaminen mitä harrastat tekee maailmasta huonomman paikan.
Jos ei kaipaa taloudellista etua niin kaipaako kuitenkin hoivaavaa äitipuolta lapselleen? Jos niin on niin ottaako vastaavaa vastuuta lapsiatasi? Vai onko ajatus että samalla kun hoidat omien lasten asioita niin siinä samalla menisi sitten hänenkin lapsen asiat? Hyvä jos noin ei ole mutta tulipahan nyt mieleen kun mietin miksi tahtotilanne eivät tässä asiassa kohtaa.
Riippuen siitä miten molemmat tykkää asua, niin muuttakaa molemmat tyyliin samaan kerrostaloon eri asuntoihin tai samalla asuinalueelle omiin asuntoihin. Saman katon alla asuminen ei tee automaattisesti onnellisemmaksi. Ja onko lapsilta edes kysytty mitä mieltä olisivat? Eivät välttämättä ole innoissaan hekään vaan tyytyväisiä nykytilanteeseen, jossa saa enemmän huomiota omalta vanhemmaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Tosi rakkaus kestää myös miehen historian ja siihen liittyvät lapset ja ex-puolisot. Ei kukaan toista aidosti rakastava halua sellaista suhdetta jossa eletään eri asunnoissa ja välillä käydään vaan naimassa viikonloppureissuilla. Ei sellaista voi oikeaksi parisuhteeksi kutsua.
Ei tietysti haluakaan tuollaista naintisuhdetta, jonka kuvailit. Mutta voi haluta suhteen, jossa välillä ollaan viisi päivää ja yötä yhdessä ja välillä kolme erossa. Suhde voi olla hyvä, rakastava ja kunnioittava, vaikkei ole yhteistä kotia. Yhdessä tehdään paljon muutakin kun naidaan, vaikkei sukunimet samassa ovessa olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Riippuen siitä miten molemmat tykkää asua, niin muuttakaa molemmat tyyliin samaan kerrostaloon eri asuntoihin tai samalla asuinalueelle omiin asuntoihin. Saman katon alla asuminen ei tee automaattisesti onnellisemmaksi. Ja onko lapsilta edes kysytty mitä mieltä olisivat? Eivät välttämättä ole innoissaan hekään vaan tyytyväisiä nykytilanteeseen, jossa saa enemmän huomiota omalta vanhemmaltaan.
Miehen työkaveri asuu naisystävän kanssa vierekkäisissä kerrostalokaksioissa. Naapurit siis rakastuivat toisiinsa. He eivät kuitenkaan aio myydä asuntoja ja muuttaa isompaan vaan jatkavat suhdetta tällä tavoin. Kuulemma ovat oikein tyytyväisiä ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Tosi rakkaus kestää myös miehen historian ja siihen liittyvät lapset ja ex-puolisot. Ei kukaan toista aidosti rakastava halua sellaista suhdetta jossa eletään eri asunnoissa ja välillä käydään vaan naimassa viikonloppureissuilla. Ei sellaista voi oikeaksi parisuhteeksi kutsua.
On se hyvä että aina joku tietää miten eletään oikein.
Toinen sekava tapaus. Kumpi teistä nyt ei siis halua muuttaa yhteen?