Lue keskustelun säännöt.
Seurallisen ihmisen yksinäisyys; mistä uusia ystäviä aikuisena?
20.01.2019 |
Varsinkin eron jälkeen tarve ystäville olisi suuri.
Paras ja luontevin tapa saada uusia kavereita olisi varmaan jonkun vanhan kaverin kautta. Vaan eipä se näytäkään toimivan niin. Kaverit ikään kuin varjelevat omia kaveriporukoitaan eikä niihin pääse mukaan. Ystävät eivät sekoitu, kun yhtä tavataan toisaalla ja muita toisaalla.
Moni ehdottaa ystävystymistä harrastuksen kautta. Käytännössä sekin on harvinaista. Uuden harrastuksen hankkiminen on työlästä ja voi muuttaa aikatauluja. Harrastuksista ihmiset kiirehtivät nopeasti kotiin. Yhteinen harrastus ei välttämättä tarkoita sielujen sympatiaa.
Kun tutustuu aikuisiällä uuteen ihmiseen, hän saattaa vuoden, parin päästä kadota. Yhteydenpito hiipuu eikä kaverilla ole enää aikaa tavata. Tämän olen huomannut jo muutaman kerran.
Miten sinä olet saanut uusia kavereita?
Kommentit (87)
Totta, niin se menee. Moni sanoo tapaamisen esteeksi sen, että on menossa toisten kanssa johonkin. Mukaan ei koskaan pyydetä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen löytänyt uusia ystäviä nettipalstoilta ja facebookin ystäväryhmistä.
Ei tarvi hankkia uusia kavereita, kun on paljon kavereita jo lapsuudesta, koulusta, opiskeluajalta.
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaako sinulle yksinäinen syrjäytynyt kaveriksi, jolla ei ole muita kavereita? Vai onko vähimmäisvaatimuksina esim 2-5 muuta kaveria?
Mä en nuorenakaan viihtynyt porukoissa enkä viihdy nytkään. En jaksa sitä säätämistä, mikä tulee aikataulujen ja tekemisen suhteen, jos on monta ihmistä ja pitää tehdä kaikille sopiva kompromissi. Varsinkin, jos tapaaminen edellyttää jotain järjestelyitä ja osalle porukasta tulee viimetingassa jokin este ja niiden kanssa, jotka tulevat paikalle, olisi paljon mieluummin tehnyt jotain ihan muuta. On paljon helpompaa tavata ystäviä ja kavereita kahdenkesken.
Ystävilläni ja kavereillani on muitakin ystäviä ja kavereita kuin vain minä, joten en nyt ihan allekirjoita mitään varjelemista ainakaan omalla kohdallani. Ei mullekaan aina sovi jonkun ehdotus, joten on pelkästään hyvä, että en ole kenellekään ainoa ystävä vaan he voivat tavata silloin muita ystäviään tai kavereitaan.
Olen löytänyt uusia ystäviä töistä, harrastuksista sekä netistä. En kaipaa mitään hovia vaan muutama hyvä ystävä sekä muutama kaveri riittävät mulle ihan hyvin. Kuitenkin on tämä arki pyöritettävänä eikä hirveän usein ehdi muita tapaamaan. Yhteyttä kyllä pidän viikottain, mutta tapaamisia on harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähibaarissa tapaa mielenkiintoisia ihmisiä
Vierailija kirjoitti:
Totta, niin se menee. Moni sanoo tapaamisen esteeksi sen, että on menossa toisten kanssa johonkin. Mukaan ei koskaan pyydetä.
Ap
On aika epäkohteliasta ottaa mukaansa joku toiselle/toisille tuntematon kysymättä ensin, sopiiko se vai ei. Ystävällä voi olla esim jotain sydämellään, josta haluaa jutella tavatessa ja jos paikalle ilmestyy hänelle ihan vieras ihminen, niin juttelut jää sitten siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Netti tarjoaa erittäin helpon mahdollisuuden tutustua ihmisiin. Ei tarvitse edes poistua kotisohvalta. Kun on kirjoiteltu jonkin aikaa ja toinen vaikuttaa mukavalta ja on samoja kiinnostuksenkohteita, sen jälkeen voi tavata livenäkin. Jos juttu edelleen luistaa yhtä hyvin kuin netissäkin, voi ryhtyä tapaamaan useamminkin ja tekemään molempia kiinnostavia asioita yhdessä.
Ensin kannattaa miettiä, mitä kaverin tai kavereiden kanssa haluaisit tehdä. Kuinka usein ja onko väliä, missä? Oletko valmis matkustamaan tapaamista varten sata kilometriä tai enemmänkin vai pitäisikö kavereiden olla lähempää? Kuinka kauan aikaisemmin sinun kanssasi pitää sopia tapaamisista (eli joudutko hankkimaan lapsenvahtia, sopimaan työvuoroista tms) vai voitko lähteä melko lyhyelläkin varoitusajalla (sovitaan edellisenä iltana tai saman päivän aamuna)? Haluatko nimenomaan jonkun kaveriporukan vai riittääkö yksittäiset kaverit? Odotatko, että kaverin kanssa voisi jossain vaiheessa ystävystyäkin vai riittääkö sulle kevyempi ihmissuhde eli lähinnä vain seuraksi erilaisiin juttuihin?
Kaverisuhteet aikuisiällä usein hiipuvatkin, koska ne eivät ole samalla tavalla merkityksellisiä kuin suhteet läheisiin ja ystäviin. Elämäntilanteet muuttuvat ja joutuu priorisoimaan asioita ja ihmissuhteita uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tälle asialle pitäis oikeasti tehdä jotain! Tää kerrostaloissa asuminen betonin ja asvaltin ympäröimänä uhkaa kyllä tap paa kaiken sosiaalisuuden! Yökerhot on kohtaamispaikkana ainakin toimimattomia ihmispaljouden ja melun takia, ennen pystyi sentään vaikka grillailemaan pihoilla naapuruston kesken ja tanssilavoilla kuuli jopa keskustella, niitä ei enää juuri ole, ja seuraavaksi paras, eli terassikulttuuri on hiipumassa kun sekin verotetaan ja hinnoitellaan hen giltä parasta aikaa. Kaikki muuttuvat ihan sisäänpäin kääntyneiksi nyky vaikutteilla! :/
Niinkuin mitä? Monenlaista yhteisöllistä toimintaa on olemassa vaikka kuinka paljon. Pitää vaan haluta osallistua sellaisiin.
En usko että mitenkään. Hirveälla yksipuolisella yrittämisellä voi saada juuri tuollaisia väliaikaisia tuttavia, mutta ei mitään pysyvämpää. Itse olen lopettanut yritykset, ei ole vaivan väärti. Ja lisäksi alan uskoa että itsessäni on jotain perustavasti vialla, koska kukaan ei ikinä yritä puolestaan tutusta ja kaverustua minuun, vaan kerta toisensa jälkeen olen se ainoa aktiivinen osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisiällä ihmisillä on paljon muutakin elämässään kuin ystävät ja kaverit. Uuteen ihmiseen tutustuminen vaatii aikaa, jota suurimmalla osalla ei ole kuten oli vielä joskus teininä. Moni harmittelee, kun ei ehdi tavata nykyisiä ystäviäänkään niin usein kuin haluaisi. Pinnallisia kaverisuhteita voi syntyä useampiakin harrastusten, työpaikan tms tiimoilta, mutta ne jäävät samalla kuin yhdistänyt asiakin ( harrastus tai työpaikka) jää. Tilan löytäminen uusille ihmissuhteille on vaikeaa, jos on hädin tuskin tilaa nykyisillekään.
Harrastusten tai ryhmä-/kerhotoiminnan kautta sitä saa uusia kavereita helpoiten. Tai näin ainakin miesten maailmassa, en tiedä eroaako naisilla tämä sitten jotenkin, en ole naisvaltaisessa harrastustoiminnassa ikinä ollut.
"Varsinkin eron jälkeen tarve ystäville olisi suuri."
Kuulutko siis niihin ihmisiin, jotka seurustelun aloitettuasi dumppasit kaverisi ja keskityit vain mieheen, miehen kavereihin ja pariskuntiin, jotka haluavatkin tavata vain pariskuntina? Ja nyt taas vanhat kaverit kelpaisivatkin? Ihan vain siinä tarkoituksessa, että heidän kauttaan saisit uusia kavereita eikä heidän itsensä vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Harrastusten tai ryhmä-/kerhotoiminnan kautta sitä saa uusia kavereita helpoiten. Tai näin ainakin miesten maailmassa, en tiedä eroaako naisilla tämä sitten jotenkin, en ole naisvaltaisessa harrastustoiminnassa ikinä ollut.
Mitä kerhoja on aikuisille? Siis muita kuin moottoripyörä- 😂!
Olen käynyt paljon esim salilla, ryhmäliikuntatunneilla, elokuvissa, lenkillä, matkustelen.. Eipä ole parinkymmenen vuoden aikana kavereita löytynyt, salilla hyvä jos muut tervehdykseen vastaavat.
MInä olin todella iloinen, kun joulukorttilistassa oli tänä vuonna kaksi uutta nimeä :-) He löytyivät työpaikalta, jota vaihdoin pari vuotta sitten. Olen samaa mieltä, että tutustumiseen menee vanhempana aikaa ja pitäsi olla yhteinen joku juttu, joka yhdistää. Mutta vaikeata on näin 40 +.
Viimesimmän ystävän sain muuttaessani kerrostaloon. Pihalla mukavan oloinen mies poltteli usein tupakkaa ja juteltiin muutama sana aina nähdessä. Sain tietää hänen nimensä ja pyysin facekaveriksi. Sen jälkeen on viestitelty, soiteltu ja kyläilty. Kemiat natsas hyvin. Vain ystäviä ollaan, sillä minulla on oma rakas. Ainostaan se huono puoli on, että hänestä ei ole kaveriksi baariin tai shoppaileen kun kuitenkin eri sukupuolta on. Kuitenkin tosi ystävä, jolle voi puhua mistä vain.
Muut ystävät asuvat muualla ja nähdään 1-2 kertaa vuodessa ja soitellaan muutaman kerran. Töissä on sitten työkavereita, joiden kanssa on porukalla oltu tekemisissä vapaallakin. Sen verran kuitenkin tiedän, että ystäviksi heistä ei ole. Sen verran kiireisiä ovat eikä varmaan tarvetta uusille ystäville.
Tää kiinnostaa muakin.
Töissä, harrastuksissa ja lasten kavereiden vanhemmista saa helposti moikkaustuttuja, mutta ei niistä sen enempään ole. Monesti nää tutut oikein leuhkii miten kaveriporukan kanssa tehtiin sitä ja sitä, mutta ei vahingossakaan pyydä mua mukaan :(
Ja jos itse erehtyy kysymään mentäiskö johonki, niin vastaukseksi yleensä saa ihmettelevän hymyn ja selityksen ”kun me ollaan suunniteltu menevämme rekan ja pirkon kanssa iltaa istumaan just sillon”.