Miksi minua kohdellaan välinpitämättömästi?

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vääräntyyppisessä seurassa luultavasti. Kenties haet tietyn tyylisiä ihmisiä ystäviksesi, syy siihen sinun pitää selvittää itse, usein se tulee opistusta kasvuympäristöstä ja siitä miten olet tottunut sinua kohdeltavan.

Voi pitää jossain määrin paikkansa. Vanhempani olivat todella voimakastahtoisia ihmisiä, joilla oli omat ongelmansa. Kannoin nuorena paljon vastuuta ja yritin jotenkin sinnitellä siinä ristipaineessa.

Siinä luultavasti syy, koet että et ansaitse muuta tai/ja koet välinpitämättömät ihmiset turvallisena, koska se se kn se mihin olet tottunut eli tuttua, joten ajaudut heidän kaltaisten seuraan.

Hyvä jos huomaat itsestäsi tämän, oman seuran voi ja kannattaakin valita, kannattaa aina miettiä kenen seurassa tuntee itsensä hyväksi hyväksytyksi ja kenen seurassa taas ei, kannattaa kuunnella tunteita ja valita seuransa sen mukaan.

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko mies vai nainen? Minkä ikäinen?

Miksi kysyt? Saatan vastata, jos onnistut perustelemaan hyvin miksi haluat tietää nuo asiat. En koe niillä olevan merkittävästi vaikutusta tähän asiaan.

Kuhan kysyin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vääräntyyppisessä seurassa luultavasti. Kenties haet tietyn tyylisiä ihmisiä ystäviksesi, syy siihen sinun pitää selvittää itse, usein se tulee opistusta kasvuympäristöstä ja siitä miten olet tottunut sinua kohdeltavan.

Voi pitää jossain määrin paikkansa. Vanhempani olivat todella voimakastahtoisia ihmisiä, joilla oli omat ongelmansa. Kannoin nuorena paljon vastuuta ja yritin jotenkin sinnitellä siinä ristipaineessa.

Siinä luultavasti syy, koet että et ansaitse muuta tai/ja koet välinpitämättömät ihmiset turvallisena, koska se se kn se mihin olet tottunut eli tuttua, joten ajaudut heidän kaltaisten seuraan.

Hyvä jos huomaat itsestäsi tämän, oman seuran voi ja kannattaakin valita, kannattaa aina miettiä kenen seurassa tuntee itsensä hyväksi hyväksytyksi ja kenen seurassa taas ei, kannattaa kuunnella tunteita ja valita seuransa sen mukaan.

Olen löytänyt elämäni aikana ainoastaan yhden sellaisen ihmisen, johon koen todella pystyväni luottamaan. Se tuntuu kurjalta, sillä en ole enää mikään nuori.

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa että kuulostat ihmiseltä joka ei ota vastuuta omasta itsestään ja sysäät kaiken muiden syyksi. Muutenkin viestisi ovat vähän sen tyylisiä että ei vika oo siinä eikä tuossa, on vaan ollut sellaiset ja tällaiset vanhemmat jne.

Sinulla on varmasti omat syysi tulkita kommenttini noin. En ole tilanteeseeni tyytyväinen, mutten myöskään kykene muuttumaan täysin toiseksi ihmiseksi.

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Ne, joilla on paljon vastaavia kokemuksia: miten tällaiset ihmissuhteet ovat vaikuttaneet sinuun? Onko se saanut sinua muuttamaan käytöstäsi toisten seurassa tai suhtautumistasi muihin ihmisiin? Itse jaksoin pitkään olla optimistinen ja uskoa vielä joskus löytäväni hyviä ystäviä, mutta nykyään minusta tuntuu siltä, että osani taitaa olla jäädä yksin. Tuntuu turhalta käyttää paljon vaivaa ihmissuhteisiin, jos ei juuri koskaan saa samassa mittakaavassa mitään takaisin.

Mulla oli ennen, kunnes keksin että keskityin vain niihin "ystäviin" joiden hyväksyntää piti hakea. Kun karsin nämä ihmiset pois, ymmärsin miten paljon hyviä ystäviä minulla onkaan ollut kokoajan lähellä, he vain olivat jääneet ns. näiden negatiivisia tunteita tuovien ystävien peittoon.

Jos jonkun seurassa ei koe, että tulee hyväksytyksi omana itsenään, niin kannattaa vaihtaa seuraa.

On jopa parempi olla yksin, kuin huonossa seurassa, mutta uskon että kun karsii ne itseensä huonosti vaikuttavat ihmiset ympäriltään, jää tilaa niille hyville ja voimaannuttaville ystäville.

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vääräntyyppisessä seurassa luultavasti. Kenties haet tietyn tyylisiä ihmisiä ystäviksesi, syy siihen sinun pitää selvittää itse, usein se tulee opistusta kasvuympäristöstä ja siitä miten olet tottunut sinua kohdeltavan.

Voi pitää jossain määrin paikkansa. Vanhempani olivat todella voimakastahtoisia ihmisiä, joilla oli omat ongelmansa. Kannoin nuorena paljon vastuuta ja yritin jotenkin sinnitellä siinä ristipaineessa.

Siinä luultavasti syy, koet että et ansaitse muuta tai/ja koet välinpitämättömät ihmiset turvallisena, koska se se kn se mihin olet tottunut eli tuttua, joten ajaudut heidän kaltaisten seuraan.

Hyvä jos huomaat itsestäsi tämän, oman seuran voi ja kannattaakin valita, kannattaa aina miettiä kenen seurassa tuntee itsensä hyväksi hyväksytyksi ja kenen seurassa taas ei, kannattaa kuunnella tunteita ja valita seuransa sen mukaan.

Olen löytänyt elämäni aikana ainoastaan yhden sellaisen ihmisen, johon koen todella pystyväni luottamaan. Se tuntuu kurjalta, sillä en ole enää mikään nuori.

Miksi se tuntuu kurjalta, yksi on parempi kuin ei yhtään, yksi hyvä on myös parempi kuin sata huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vääräntyyppisessä seurassa luultavasti. Kenties haet tietyn tyylisiä ihmisiä ystäviksesi, syy siihen sinun pitää selvittää itse, usein se tulee opistusta kasvuympäristöstä ja siitä miten olet tottunut sinua kohdeltavan.

Voi pitää jossain määrin paikkansa. Vanhempani olivat todella voimakastahtoisia ihmisiä, joilla oli omat ongelmansa. Kannoin nuorena paljon vastuuta ja yritin jotenkin sinnitellä siinä ristipaineessa.

Siinä luultavasti syy, koet että et ansaitse muuta tai/ja koet välinpitämättömät ihmiset turvallisena, koska se se kn se mihin olet tottunut eli tuttua, joten ajaudut heidän kaltaisten seuraan.

Hyvä jos huomaat itsestäsi tämän, oman seuran voi ja kannattaakin valita, kannattaa aina miettiä kenen seurassa tuntee itsensä hyväksi hyväksytyksi ja kenen seurassa taas ei, kannattaa kuunnella tunteita ja valita seuransa sen mukaan.

Olen löytänyt elämäni aikana ainoastaan yhden sellaisen ihmisen, johon koen todella pystyväni luottamaan. Se tuntuu kurjalta, sillä en ole enää mikään nuori.

Miksi se tuntuu kurjalta, yksi on parempi kuin ei yhtään, yksi hyvä on myös parempi kuin sata huonoa.

Tuo on siinä mielessä huono tilanne, että silloin tämän yhden merkitys elämässä kasvaa turhankin suureksi, jos hän on ainoa johon voi luottaa.

Up

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vääräntyyppisessä seurassa luultavasti. Kenties haet tietyn tyylisiä ihmisiä ystäviksesi, syy siihen sinun pitää selvittää itse, usein se tulee opistusta kasvuympäristöstä ja siitä miten olet tottunut sinua kohdeltavan.

Voi pitää jossain määrin paikkansa. Vanhempani olivat todella voimakastahtoisia ihmisiä, joilla oli omat ongelmansa. Kannoin nuorena paljon vastuuta ja yritin jotenkin sinnitellä siinä ristipaineessa.

Siinä luultavasti syy, koet että et ansaitse muuta tai/ja koet välinpitämättömät ihmiset turvallisena, koska se se kn se mihin olet tottunut eli tuttua, joten ajaudut heidän kaltaisten seuraan.

Hyvä jos huomaat itsestäsi tämän, oman seuran voi ja kannattaakin valita, kannattaa aina miettiä kenen seurassa tuntee itsensä hyväksi hyväksytyksi ja kenen seurassa taas ei, kannattaa kuunnella tunteita ja valita seuransa sen mukaan.

Olen löytänyt elämäni aikana ainoastaan yhden sellaisen ihmisen, johon koen todella pystyväni luottamaan. Se tuntuu kurjalta, sillä en ole enää mikään nuori.

Miksi se tuntuu kurjalta, yksi on parempi kuin ei yhtään, yksi hyvä on myös parempi kuin sata huonoa.

Tuo on siinä mielessä huono tilanne, että silloin tämän yhden merkitys elämässä kasvaa turhankin suureksi, jos hän on ainoa johon voi luottaa.

Voiko ystävyyden merkitys olla ikinä liian suuri? Jos nyt puhutaan tasavertaisesta ystävyydestä, eikä siitä että toinen olisi trapeuttina ja lohduttajana toiselle?

Se yksi tärkeä ihmis-suhde voi avata ovet monelle uudelle hyvälle. Huomaa ettei kaikki ole samanlaisia, on ihmisiä jotka arvostaa, joiden seurassa voi voida hyvin, antaa oikean käsityksen siitä mitä ystävyyden pitäisi olla, vastavuoroisuutta ja toisen hyväksymistä sellaisena kun on. Se antaa hyvän pohja.

Toki on itsestään myös kiinni saako niitä uusia ystäviä, pitää pysty olla avoin ja herkkä muiden seurassa, ilman sitä ei luottamusta synny tai toinen ei opi tuntemaan itseään.

Pitää myös olla aktiivinen, uusia ystäviä voi saada töistä, koulusta, harrastuksista jne. kukaan ei tule kotoa hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vääräntyyppisessä seurassa luultavasti. Kenties haet tietyn tyylisiä ihmisiä ystäviksesi, syy siihen sinun pitää selvittää itse, usein se tulee opistusta kasvuympäristöstä ja siitä miten olet tottunut sinua kohdeltavan.

Voi pitää jossain määrin paikkansa. Vanhempani olivat todella voimakastahtoisia ihmisiä, joilla oli omat ongelmansa. Kannoin nuorena paljon vastuuta ja yritin jotenkin sinnitellä siinä ristipaineessa.

Siinä luultavasti syy, koet että et ansaitse muuta tai/ja koet välinpitämättömät ihmiset turvallisena, koska se se kn se mihin olet tottunut eli tuttua, joten ajaudut heidän kaltaisten seuraan.

Hyvä jos huomaat itsestäsi tämän, oman seuran voi ja kannattaakin valita, kannattaa aina miettiä kenen seurassa tuntee itsensä hyväksi hyväksytyksi ja kenen seurassa taas ei, kannattaa kuunnella tunteita ja valita seuransa sen mukaan.

Olen löytänyt elämäni aikana ainoastaan yhden sellaisen ihmisen, johon koen todella pystyväni luottamaan. Se tuntuu kurjalta, sillä en ole enää mikään nuori.

Miksi se tuntuu kurjalta, yksi on parempi kuin ei yhtään, yksi hyvä on myös parempi kuin sata huonoa.

Tuo on siinä mielessä huono tilanne, että silloin tämän yhden merkitys elämässä kasvaa turhankin suureksi, jos hän on ainoa johon voi luottaa.

Voiko ystävyyden merkitys olla ikinä liian suuri? Jos nyt puhutaan tasavertaisesta ystävyydestä, eikä siitä että toinen olisi trapeuttina ja lohduttajana toiselle?

Se yksi tärkeä ihmis-suhde voi avata ovet monelle uudelle hyvälle. Huomaa ettei kaikki ole samanlaisia, on ihmisiä jotka arvostaa, joiden seurassa voi voida hyvin, antaa oikean käsityksen siitä mitä ystävyyden pitäisi olla, vastavuoroisuutta ja toisen hyväksymistä sellaisena kun on. Se antaa hyvän pohja.

Toki on itsestään myös kiinni saako niitä uusia ystäviä, pitää pysty olla avoin ja herkkä muiden seurassa, ilman sitä ei luottamusta synny tai toinen ei opi tuntemaan itseään.

Pitää myös olla aktiivinen, uusia ystäviä voi saada töistä, koulusta, harrastuksista jne. kukaan ei tule kotoa hakemaan.

Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa pystyäkseni rohkaistumaan luottaakseni toisiin, kuunnellut muita ja kertonut myös avoimesti itsestäni ja ajatuksistani. Aivan turhaan. Hyvältäkään vaikuttavat ja pitkäaikaiset ystävyyssuhteet eivät pysy kasassa ellen koko ajan tee töitä hartiavoimin. Minä en saa koskaan olla se tarvitseva osapuoli ystävyyssuhteessa tai muuten toinen alkaa selvästi etääntyä (ei esimerkiksi ota juurikaan yhteyttä jne.)

En tarkoita tätä ilkeilyksi, mutta ehkä olet vain hiukan ... tylsä?

Kun mietin suurinta osaa tapaamistani ihmisistä, niin moni on (minun näkökulmastani) oikeastaan aika tylsä(ä seuraa). Kaveeraamisen "arvoisia" ihmisiä löydän harvoin, ja heitäkin pitää välillä kissojen ja koirien kanssa kaivella (ja esim. kokonaiselta luokka-asteelta tai monta kymmentä työllistävältä duunipaikalta saattaa löytyä yksi tai kaksi).

Minulle on kyllä kertynyt joitain hyvänpäiväntuttuja, jotka ovat siinä määrin "hyviä tyyppejä" tai "mukavia ihmisiä", että voisin lähteä heidän kanssaan vaikkapa leffaan, jos sattuisivat kysymään. Saattaisin jopa olla rehellisesti ilahtunut, koska olisihan se vaihtelua.

Mutta kovinkaan monen kanssa en tunne minkäänlaista "sielujen sympatiaa", ja koska olen introvertti, niin pidän tällaiset ihan-ok -kontaktit aikalailla minimissään.

Lisäksi, varsinkin näin aikuisena sitä harvemmin haluaa uhrata vähäistä vapaa-aikaansa, ellei tiedossa ole jotain Superjännittävää. Moni jääkin varmaan mieluummin sohvalle Netflixiä katselemaan sen sijaan, että lähtisi keilaamaan sen "ihan mukavan" Marjatan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla kiltti? Kiltteys ei kuulu nyky aikaan. Pitää olla kova ja ahnas.

Niin, se onkin hullunkurisen näköistä kun muumipeikoilta näyttävät ihmiset koittavat esittää kovista ja olla vielä ahnaita, vaikka ulkonäöllisesti niiden pitäisi olla jumalan uskossa, heikkomielisiä pellejä. *nauran*

AP, surullista että sinulla on ollut tuollaista. Ihan näin yleisellä tasolla, ei välttämättä liity sinuun: älkää ystävää etsivät aina yrittäkö niitä suosituimpia ihmisiä, joilla on jo entuudestaan paljon ystäviä. Katselkaa sieltä takarivistä, niitä syrjässä olevia. Joku, jolla on jo useita ystäviä, ei välttämättä omaa riittävästi aikaa ja energiaa solmia uusia syviä ystävyyssuhteita. Ns. tylsän hissukan oloinen ihminen voi olla huikean mielenkiintoinen, kun pikkuhiljaa häntä ns. pääsee kerimään auki.

Minäminäminä ihmiset saa minulta ainakin lähdöt tai kroonisesti itseään korostavat.. itseään paeempana pitävät.972

Täällä ilmoittautuu yksi kai sitten "tylsä" ihminen, kun ystävyyssuhteet kanssa hiipuvat. Olenkin ratkaissut asian niin, että jos ei tykätä, niin ei tupata. Ei jaksa tuollaisia vastavuorottomia suhteita. Muutama ystäväksi luokiteltava on ilmoittanut itsestään n. 1,5-2 vuotta sitten viimeksi, sekin minun aloitteesta, kun ensin olin ottanut yhteyttä ja he soittivat takaisin. Ei jaksa enää.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu yksi kai sitten "tylsä" ihminen, kun ystävyyssuhteet kanssa hiipuvat. Olenkin ratkaissut asian niin, että jos ei tykätä, niin ei tupata. Ei jaksa tuollaisia vastavuorottomia suhteita. Muutama ystäväksi luokiteltava on ilmoittanut itsestään n. 1,5-2 vuotta sitten viimeksi, sekin minun aloitteesta, kun ensin olin ottanut yhteyttä ja he soittivat takaisin. Ei jaksa enää.

Tämä on ilmeisesti aika yleinen ongelma. Se on hyvin surullista. Ihmisyyden eivät osaa pitää ystävyyssuhteita yllä. Hyvän ystävän arvo ymmärretään vasta siinä vaiheessa, kun ystävyys on ohi.

Up

Mä en jaksa enää edes yrittää. Olen päättänyt että jos joku ei minusta tälläisenä pidä. Niin ei voi mitään, olkoot. Ei ole mun murhe. Minä olen minä. Hyväksy tai älä hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa enää edes yrittää. Olen päättänyt että jos joku ei minusta tälläisenä pidä. Niin ei voi mitään, olkoot. Ei ole mun murhe. Minä olen minä. Hyväksy tai älä hyväksy.

Miten kestät yksinäisyyttä?

Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:

Millainen tyyppi täällä alapeukuttelee ja miksi? Tämä käy raskaasti itsetunnon päälle.

Tämä kertoo sinusta ainakin sen, että itsetuntosi on nollilla ja jostain syystä suomalaiset kaihtavat sellaisia ihmisiä.

Meillä on aina ihailtu kovia ja itsevarmoja tyyppejä, vaikka olisi miten kusipäitäkin - tämä näkyy myös politiikassa.

Eduskuntaankin pääsee vaan ne kovaäänisimmät rääväsuut, jotka lupaavat vaikka mitä, mutta takki kääntyy moneen kertaan hillotolppien edessä.