Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minua kohdellaan välinpitämättömästi?
Eikö kukaan halua olla ystäväni?
19.01.2019 |
Yrität olla mukava muita kohtaan ja osoittaa käytökselläsi toisille, että tämä ihmissuhde on sinulle tärkeä. Miksi yleensä vastavuoroisuuden sijaan vastineeksi saakin melko tylyä ja välinpitämätöntä käytöstä? Kaikki toimii vain tasan niin kauan, kuin on itse valmis käyttämään ihmissuhteeseen enemmän vaivaa kuin toinen osapuoli. Kun tähän alkaa väsyä, niin ystävyyssuhde alkaa hiipua. Mikä minussa oikein on vikana? Tämä on ollut samanlaista koko elämäni ajan.
Kommentit (64)
Ne, joilla on paljon vastaavia kokemuksia: miten tällaiset ihmissuhteet ovat vaikuttaneet sinuun? Onko se saanut sinua muuttamaan käytöstäsi toisten seurassa tai suhtautumistasi muihin ihmisiin? Itse jaksoin pitkään olla optimistinen ja uskoa vielä joskus löytäväni hyviä ystäviä, mutta nykyään minusta tuntuu siltä, että osani taitaa olla jäädä yksin. Tuntuu turhalta käyttää paljon vaivaa ihmissuhteisiin, jos ei juuri koskaan saa samassa mittakaavassa mitään takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat jotenkin hieman "needylta". Tosiaan kannattaa vain relata ja olla yrittämättä liikaa. Itse en oo kovin sosiaalinen tapaus, mutta mua hieman alkaa ahdistaa, jos toinen yrittää liikaa. Tulee sellainen olo, etten itse pystykään vastaamaan sellaiseen ja toinen on jotenkin yli-innokas tms. Kannattaa tosiaan vähän relata ja koettaa pinnallisesti tutustua moniin erilaisiin ihmisiin - jotkut sitten innostuvatkin lisää, ekkä sun tarvitse niin kovasti satsata heihin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samaa. Älä yritä niin kovasti. Mä oon lakannut yrittämästä niin töissäkin mulla on liuta ystäviä. Lukiossa olin aina yksin kun mietin tollasia kuin sä.
En usko, että tuo on se asia, joka tulee tuomaan muutoksen tilanteeseeni. Introverttina yksinäisyys ihmisten seurassa on minulle jossain määrin myös luontainen olotila.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat jotenkin hieman "needylta". Tosiaan kannattaa vain relata ja olla yrittämättä liikaa. Itse en oo kovin sosiaalinen tapaus, mutta mua hieman alkaa ahdistaa, jos toinen yrittää liikaa. Tulee sellainen olo, etten itse pystykään vastaamaan sellaiseen ja toinen on jotenkin yli-innokas tms. Kannattaa tosiaan vähän relata ja koettaa pinnallisesti tutustua moniin erilaisiin ihmisiin - jotkut sitten innostuvatkin lisää, ekkä sun tarvitse niin kovasti satsata heihin.
En enää halua hakeutua muiden seuraan. Olen hyväksynyt sen, etteivät ihmissuhteet ole minua varten.
Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samaa. Älä yritä niin kovasti. Mä oon lakannut yrittämästä niin töissäkin mulla on liuta ystäviä. Lukiossa olin aina yksin kun mietin tollasia kuin sä.
En usko, että tuo on se asia, joka tulee tuomaan muutoksen tilanteeseeni. Introverttina yksinäisyys ihmisten seurassa on minulle jossain määrin myös luontainen olotila.
No mä oon kans introvertti mutta tosiaan kun otan rennommin enkä liikaa yritä miettiä on helpompi olla muiden kanssa. Lisäksi kun ei yritä olla kiltti sen takia että muut olis sulle kilttejä, tykkää toiset enemmän. Oot kiltti sen takia että välität toisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samaa. Älä yritä niin kovasti. Mä oon lakannut yrittämästä niin töissäkin mulla on liuta ystäviä. Lukiossa olin aina yksin kun mietin tollasia kuin sä.
En usko, että tuo on se asia, joka tulee tuomaan muutoksen tilanteeseeni. Introverttina yksinäisyys ihmisten seurassa on minulle jossain määrin myös luontainen olotila.
No mä oon kans introvertti mutta tosiaan kun otan rennommin enkä liikaa yritä miettiä on helpompi olla muiden kanssa. Lisäksi kun ei yritä olla kiltti sen takia että muut olis sulle kilttejä, tykkää toiset enemmän. Oot kiltti sen takia että välität toisesta.
Olin kiltti sen takia, että välitin muista. Se kuitenkin jättää ihmiseen jälkensä, että antaa paljon, muttei saa juuri mitään takaisin.
Vierailija kirjoitti:
No yritätkö osoittaa sen ihmissuhteen tärkeyttä liian aikaisin tai liian tunkeilevasti?
Ihmiset ahdistuvat, jos joku yrittää jatkuvasti osoittaa omia vahvoja tunteitaan heitä kohtaan - oli kyseessä sitten tuttava, ystävä, sukulainen tai puoliso.
Kaikenlainen pinnallinen imartelu ja huomionanto voidaan kokea ihmissuhteessa myös hälytysmerkkinä ja ihan syystäkin.
Mikä siinä ahdistaa ja tekee hälytysmerkin? Minusta se on vahvuutta jos pystyt kertomaan tunteesi ja vielä selvinpäin. Ihmeellisiä nykyään ihmiset. Tunteettomia zombeja naamat kännykän ruudussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat jotenkin hieman "needylta". Tosiaan kannattaa vain relata ja olla yrittämättä liikaa. Itse en oo kovin sosiaalinen tapaus, mutta mua hieman alkaa ahdistaa, jos toinen yrittää liikaa. Tulee sellainen olo, etten itse pystykään vastaamaan sellaiseen ja toinen on jotenkin yli-innokas tms. Kannattaa tosiaan vähän relata ja koettaa pinnallisesti tutustua moniin erilaisiin ihmisiin - jotkut sitten innostuvatkin lisää, ekkä sun tarvitse niin kovasti satsata heihin.
Needy on ihan normaali tunnetila jos on kasvanut lapsuuden kodissa missä ei ole annettu yhtään huomiota ja muutenkin hoidettu lasta hyvin. Tällainen ihminen kaipaa silloin rakkautta enemmän ja on myös usein valmis antamaankin sitä enemmän.
Eikö kukaan halua olla ystäväni? kirjoitti:
Yrität olla mukava muita kohtaan ja osoittaa käytökselläsi toisille, että tämä ihmissuhde on sinulle tärkeä. Miksi yleensä vastavuoroisuuden sijaan vastineeksi saakin melko tylyä ja välinpitämätöntä käytöstä? Kaikki toimii vain tasan niin kauan, kuin on itse valmis käyttämään ihmissuhteeseen enemmän vaivaa kuin toinen osapuoli. Kun tähän alkaa väsyä, niin ystävyyssuhde alkaa hiipua. Mikä minussa oikein on vikana? Tämä on ollut samanlaista koko elämäni ajan.
Olet joko mies tai sitten ikäseinään naamansa lyönyt nainen jota nyt kohdellaan samoin kuin miehiä kohdellaan syntymästä saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat jotenkin hieman "needylta". Tosiaan kannattaa vain relata ja olla yrittämättä liikaa. Itse en oo kovin sosiaalinen tapaus, mutta mua hieman alkaa ahdistaa, jos toinen yrittää liikaa. Tulee sellainen olo, etten itse pystykään vastaamaan sellaiseen ja toinen on jotenkin yli-innokas tms. Kannattaa tosiaan vähän relata ja koettaa pinnallisesti tutustua moniin erilaisiin ihmisiin - jotkut sitten innostuvatkin lisää, ekkä sun tarvitse niin kovasti satsata heihin.
Needy on ihan normaali tunnetila jos on kasvanut lapsuuden kodissa missä ei ole annettu yhtään huomiota ja muutenkin hoidettu lasta hyvin. Tällainen ihminen kaipaa silloin rakkautta enemmän ja on myös usein valmis antamaankin sitä enemmän.
Tarkoitus oli kirjoittaa *hoidettu lasta hyvin huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä kuule kiinnosta
Älä narraa. Kommentointi on selvä merkki siitä, että aihe kiinnostaa sinua.
Oletko mies vai nainen? Minkä ikäinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies vai nainen? Minkä ikäinen?
Miksi kysyt? Saatan vastata, jos onnistut perustelemaan hyvin miksi haluat tietää nuo asiat. En koe niillä olevan merkittävästi vaikutusta tähän asiaan.
Olet vääräntyyppisessä seurassa luultavasti. Kenties haet tietyn tyylisiä ihmisiä ystäviksesi, syy siihen sinun pitää selvittää itse, usein se tulee opistusta kasvuympäristöstä ja siitä miten olet tottunut sinua kohdeltavan.
Mä olen varmaan porukassa antanut itsestäni kuvan, että olisin jotenkin mielipiteetön jeesjees -tyyppi. Tämä vain sen takia, että introverttina inhoan huomion keskipisteenä olemista. En halua antautua väittelyihin, kun kaikkien silmäparit tuijottavat. Siksi pysyn helpoissa aiheissa tai jätän kommentoimatta, jos olen eri mieltä. Kahden kesken, oikeassa seurassa voin sitten käydä ne parhaat keskustelut ja mielipiteenvaihdot.
Vierailija kirjoitti:
Olet vääräntyyppisessä seurassa luultavasti. Kenties haet tietyn tyylisiä ihmisiä ystäviksesi, syy siihen sinun pitää selvittää itse, usein se tulee opistusta kasvuympäristöstä ja siitä miten olet tottunut sinua kohdeltavan.
Voi pitää jossain määrin paikkansa. Vanhempani olivat todella voimakastahtoisia ihmisiä, joilla oli omat ongelmansa. Kannoin nuorena paljon vastuuta ja yritin jotenkin sinnitellä siinä ristipaineessa.
Sanot, että he kuitenkin ilahtuvat yhteydenotoistasi ja ehdotuksistasi. Mutta ongelma on siinä, etteivät he järjestä mitään sulle. Kuulostaa oudolta. Mulla on kolme tosiystävää, eikä nähdä usein tai järjestellä mitään. Oletteko nuoria?
Pakko sanoa että kuulostat ihmiseltä joka ei ota vastuuta omasta itsestään ja sysäät kaiken muiden syyksi. Muutenkin viestisi ovat vähän sen tyylisiä että ei vika oo siinä eikä tuossa, on vaan ollut sellaiset ja tällaiset vanhemmat jne.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on samaa. Älä yritä niin kovasti. Mä oon lakannut yrittämästä niin töissäkin mulla on liuta ystäviä. Lukiossa olin aina yksin kun mietin tollasia kuin sä.