Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
No just! Sen kerran kun matkustan Helsinkiin niin kuulen että äitini on menossa sinne myös!
18.01.2019 |
Halusin hetken omaa tilaa ja suunnittelin jo kuukausia sitten itselleni, ihan vain itselleni matkaa. Että saa hetken olla omissa oloissaan, arjessa ei koskaan saa. En asu äitini kanssa samassa talossa, mutta samalla kerrostaloalueella kuitenkin, ja kun häntä täytyy arjessa auttaa aina välillä niin se on kuin samassa taloudessa asuisi. Olen valmistellut matkan kaikilta salaa, ettei kukaan änkeä mukaan (kuulostaa uskomattomalta, mutta tämä voisi jopa oikeasti tapahtua). Vaan nytpä kuulen äidiltäni että hänpä on lähdössä Helsinkiin juuri siinä samana viikonloppuna!! Stna! Kun ollaan siellä taas samassa kaupungissa niin pakkohan sitä on treffata, pommittaa muuten viesteillä eli reissu pilalla joka tapauksessa. Enkä voi salata omaa reissuani häneltä, koska olisin muutenkin kertonut hänelle mutta ihan viime tingassa. Kun ollaan näin lähellä toisiamme niin on pakko raportoida milloin ei ole kotona, koska sen huomaa jos ei ole. Menee vaan reissu ihan hukkaan, kun tuntuu kuin ei mihinkään lähtisi, äidin lätinää pitää iuunnella kuten arkenakin. Äitini ei tätä oman tilan tarvetta voi ymmärtää, hän viihtyisi seurassani loputtomiin. Mutta minä todella tarvitsen välillä omaa tilaa, enkä edes erityisemmin tykkää äitini seurasta.
Kommentit (53)
Miksi muka olisi pakko tavata? Sanot vain äidille, että olet menossa Helsinkiin saadaksesi vähän omaa aikaa ja että sinulla on oma ohjelmasi. Eiköhän hänelläkin ole siellä tekemistä, kun kerran on menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka Helsingistä Tallinnaan tai Tukholmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vaihda ajankohtaa tai paikkaa, jos voit.
Tämähän se olisi paras ratkaisu, mutta niin monia juttuja on lyöty lukkoon ettei näin nopeasti enää onnistu vaihtamaan. Tai se ainakin maksaisi ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi muka olisi pakko tavata? Sanot vain äidille, että olet menossa Helsinkiin saadaksesi vähän omaa aikaa ja että sinulla on oma ohjelmasi. Eiköhän hänelläkin ole siellä tekemistä, kun kerran on menossa.
Mutta kun äitini on sellainen luonne että pitää tunkea seuraan jos on tilaisuus. En usko, että malttaa olla puuttumatta tekemisiini kun tietää että olen samassa kaupungissa. Kyllähän sitä nopeat kahvit voisi juoda, mutta se tuskin äidin puolelta jäisi siihen. Ja menisi siinä rehellisesti tunnelma vähän pilalle, kun kotikaupungin asioita lähden nimenomaan karkuun. Jo pelkkä tietoisuus siitä että hän on samassa kaupungissa, kaihertaa. (Tuttu tunne arjessa, ovikello voi soida koska tahansa ja siihen pitää olla valmiudessa).
Älä kerro ressustasi. Jos hänkään ei ole kotona, ei voi tietään sunkin olevan reissussa. Ei ole kovin todennäköistä, että törmäisitte Stadissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota tämä osaksi suurta itsenäistymisprosessiasi vuonna 2019. Muistelet ensi vuonna tähän aikaan, miten et Helsinkiinkään voinut lähteä kuin melkein salaa.
Sinun on aika oppia laittamaan rajat äidillesi. Ei koko ajan viestittelyä. Opettele siitä pois.
Ala elää omaa, itsenäistä elämääsi ilman, että äitisi on tiedettävä menosi koko ajan.
Mene Helsinkiin, mutta älä sisällytä äitiäsi matkan ohjelmaan. Sano, että on lyöty lukkoon niin paljon tapaamisia ym. ettet mitenkään ehdi nähdä. Näette sitten kotona taas.
Ole johdonmukainen. On aika katkaista napanuora.
Projekti vuodelle 2019: muuta tuolta kerrostaloalueelta väljemmille vesille.
Ala opetella rajojen laittoa. Et sitä näemmä hyvällä saa, joten sinun täytyy opetella sanomaan ei vaikka vihaisesti ja ilkeästikin, kun muu tapa ei ilmeisesti kelpaa äidillesi. Voin sanoa, että tiedän tunteesi. Opettelin äidilleni rajojen laittamisen. Se tapahtui n. 23 vuotiaana ja jatkuu edelleenkin, 40 -vuotiaana. En ole siis vajaaseen 20 vuoteen tuntenut huonoa omaa tuntoa, jos sanon äidilleni "ei" tavalla, jota en koskaan sanoisi muille ihmisille. Tämä on tepsinyt.
Sitäpaitsi, minä en missään tapauksessa tapaisi äitiäni kyseisenä viikonloppuna, jona olisin varannut itselleni "mää -matkan". Sanoisin rehellisesti, että haluan olla ilman hänen seuraansa. Yksinkertaista. Jos hän yrittäisi soittaa minulle, en vastaisi hänelle. Ja tämä kaikki ihan hyvällä omalla tunnolla.
Sitäpaitsi: mikä laki määrää sinua raportoimaan äidillesi, milloin olet kotona jne.? Kun oma äitini aikoinaan perusteli asian sillä, että hänen täytyy tietää, ettei minulle ole sattunut jotakin, olen vastannut hänelle, että niin kauan kun viranomainen ei ota yhteyttä, kaikki on hyvin.
Olen opettelemalla opetellut, etten välitä, vaikka hänestä tuntuisi kurjalta, sillä eihän hänkään välitä, miltä minusta tuntuu, vaikka olen sen hänelle sanonut. Sitä saa mitä tilaa -tyylillä :-D Todellisuudessa kyse on vääristyneestä asenteesta äiti-lapsi -suhteessa: minusta on aikoja sitten tullut se henkisiä rajoja asettava "aikuinen", jotta "lapsi" oppisi kestämään pettymyksiä.
Tsemppiä! Ja aloita itsenäistyminen jo tänään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt opettelet laittamaan rajoja. Et todellakaan tapaa äitiäsi Helsingissä ja menette sinne yhtä aikaa, kuten molemmat ovat alun perin suunnitelleetkin.
Vierailija kirjoitti:
Ala opetella rajojen laittoa. Et sitä näemmä hyvällä saa, joten sinun täytyy opetella sanomaan ei vaikka vihaisesti ja ilkeästikin, kun muu tapa ei ilmeisesti kelpaa äidillesi. Voin sanoa, että tiedän tunteesi. Opettelin äidilleni rajojen laittamisen. Se tapahtui n. 23 vuotiaana ja jatkuu edelleenkin, 40 -vuotiaana. En ole siis vajaaseen 20 vuoteen tuntenut huonoa omaa tuntoa, jos sanon äidilleni "ei" tavalla, jota en koskaan sanoisi muille ihmisille. Tämä on tepsinyt.
Sitäpaitsi, minä en missään tapauksessa tapaisi äitiäni kyseisenä viikonloppuna, jona olisin varannut itselleni "mää -matkan". Sanoisin rehellisesti, että haluan olla ilman hänen seuraansa. Yksinkertaista. Jos hän yrittäisi soittaa minulle, en vastaisi hänelle. Ja tämä kaikki ihan hyvällä omalla tunnolla.
Sitäpaitsi: mikä laki määrää sinua raportoimaan äidillesi, milloin olet kotona jne.? Kun oma äitini aikoinaan perusteli asian sillä, että hänen täytyy tietää, ettei minulle ole sattunut jotakin, olen vastannut hänelle, että niin kauan kun viranomainen ei ota yhteyttä, kaikki on hyvin.
Olen opettelemalla opetellut, etten välitä, vaikka hänestä tuntuisi kurjalta, sillä eihän hänkään välitä, miltä minusta tuntuu, vaikka olen sen hänelle sanonut. Sitä saa mitä tilaa -tyylillä :-D Todellisuudessa kyse on vääristyneestä asenteesta äiti-lapsi -suhteessa: minusta on aikoja sitten tullut se henkisiä rajoja asettava "aikuinen", jotta "lapsi" oppisi kestämään pettymyksiä.
Tsemppiä! Ja aloita itsenäistyminen jo tänään!
Minä en ole joutunut aiemmin koskaan sanomaan kenellekään tiukasti "ei" ennen kuin nelikymppisenä sain mielenkiintoisen naapurin. Kannattaa opetella pitämään kiinni rajoistaan, kun se hetki tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes kerro(i)t äidillesi, että olet menissa Helsinkiin samana viikonloppuna kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet?
35. Muutin kotoa pois jo nuorena mutta jotenkin jäin tähän äidin lähistölle, vaikkei pitänyt pitkäksi aikaa. Eihän tämä asumisjärjestely todellakaan mikään ideaalitilanne ole, mutta kun kukaan muu ei käy hänelle kaupassa, siivoa jne. Äidin avuntarve on kyllä todellinen, ei liioittele sitä yhtään. Olen usein miettinyt että haluaisin kyllä jo kokonaan oman elämän, mutta kuka auttaisi äitiäni arjessa sen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kerro(i)t äidillesi, että olet menissa Helsinkiin samana viikonloppuna kuin hän.
Se tulee ilmi pakostakin. Kun olen matkoilla, en ole joka päivä käymässä hänen luonaan ja silloin pitää tehdä vähän järjestelyjä etukäteen. Eli asiaa ei voi jättää kertomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: kunnalta tiedustelemalla lääkärien kanssa yhteistyössä saa apua, jos hänellä on todellinen avuntarve. Jos lääkäri ei puolla asiaa, avuntarve ei ole todellinen, usko pois.
Jos et itsenäisty, saatat päätyä kuten muutama tuntemani keski-ikäinen nainen: koko elämä on yhtä äitiä vaan. Mitä hyvänsä yrittää jutella, kohta se jo kääntyy äitiin. Yksi sana on jo allergisoinut minut: pirteä. Kuinka äiti oli pirteässä kunnossa, kuinka äiti tänään ihan pirteästi sitä tai tätä, kuinka pirteästi jaksoi olla mukana.
Jää junasta Keravalle. Nästä Kjärvö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kerro(i)t äidillesi, että olet menissa Helsinkiin samana viikonloppuna kuin hän.
Se tulee ilmi pakostakin. Kun olen matkoilla, en ole joka päivä käymässä hänen luonaan ja silloin pitää tehdä vähän järjestelyjä etukäteen. Eli asiaa ei voi jättää kertomatta.
Mutta Helsinkiin hän pääsee avuttakin?
2/5. "Saattaisi vaikka tapahtuakin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kerro(i)t äidillesi, että olet menissa Helsinkiin samana viikonloppuna kuin hän.
Se tulee ilmi pakostakin. Kun olen matkoilla, en ole joka päivä käymässä hänen luonaan ja silloin pitää tehdä vähän järjestelyjä etukäteen. Eli asiaa ei voi jättää kertomatta.
Mutta Helsinkiin hän pääsee avuttakin?
No matkoilla ei tarvitse tehdä kodinhoidollisia hommia, sen kun vain nukkuu hotellihuoneessa ja syö ravintolassa.
Alue: Aihe vapaa
Vaihda ajankohtaa tai paikkaa, jos voit.