Palkkatyöstä ei puhuta, kodit myyvät sähköä ja oman henkilödatan voi kaupata – tällainen Suomen ennustetaan olevan vuonna 2050 (IL tänään)
Mielenkiintoisia visioita, ennen kaikkea tuo työn muutos.
Heinosen mukaan koko työn käsite tulee muuttumaan. Vuonna 2050 emme enää puhu palkkatyöstä.
– Työn suurin haaste on se, että vauraus on keskittymässä, tuloerot kasvussa ja uudet teknologiat korvaamassa suuren osan ihmisen fyysisestä ja henkisestä työvoimasta. Pitkän aikavälin rakenteellinen työttömyys on ”business as usual” eli yllätyksetön ennuste.
Heinosen mukaan luonnontieteiden ja insinöörityön koulutuksen kehittäminen on hyvä keino, mutta lopulta sekin on riittämätöntä työttömyyden parantamiseksi ja uusien teknologioiden hyödyntämiseksi.
– Tarvitsemme kokonaisvaltaista työn tulevaisuuden luotausta, joka kattaa myös sosiaaliset ja kulttuuriset näkökulmat.
Heinonen esittää kolme skenaariota työn tulevaisuudesta. Ne ovat ajatushautomo Millenium Projectin laatimat. Ensimmäisessä skenaariossa ihmiskuntaa vaivaa massiivinen työttömyys, ja monien tavoitteena on itsenäinen ammatin harjoittaminen. Toisen skenaarion nimi on Sekasorto.
– Sen maailmassa korostuvat poliittiset ristiriidat ja lyhyen aikavälin voitontavoittelu. Ihmiskunta ei ole osannut ennakoita, kuinka nopeasti teknologia kehittyy ja aikaansaa liiketoimintaa.
Viimeisessä skenaariossa ihmiset alkavat keskustella siitä, minkälaisen yhteiskunnan he haluavat ja miten he haluavat kehittyä yksilöinä. Elämän tarkoitusta ja mahdollisia tulevaisuuksia pohditaan laajalti eri yhteiskunnan sektoreilla.
Pitkälle edennyt automaatio on mahdollistanut sen, että ihmisten ei tarvitse enää tehdä pakonomaista työtä elantonsa ansaitsemiseksi, vaan he voivat toteuttaa itseään vapaasti.
Heinosen mukaan työttömyyden raskauttamassa yhteiskunnassa on tärkeää löytää keinoja mielekkääseen toimintaan, mikäli halutaan välttyä yhteiskunnan levottomuudelta.
– Suomi voisi tavoitella digitaalista merkitysyhteiskuntaa, jossa jokainen löytää paikkansa yhteiskunnassa ja pystyy ammentamaan merkityksellisyyttä kokonaisvaltaisesti arjestaan.
Sähköautot ovat 30 vuoden kuluttua arkipäivää, mutta liikkuvatko silloin veneet ja lentokoneetkin sähköllä?
Kommentit (4)
Luultavasti kulutus vähenee. Monesta asiasta on pakko luopua. Materiasta ja kulkemisesta. Asuminen on muuttuu pienempään ja yhteisöllisenpään. Monet asiat jaetaan tehokkaammin.
Tein tästä jo aloituksen.
Tuossa sanotaan, että pyritään yritysmuotoisesti työllistämään itsensä. Eli rikkaat, joilla on itsellään palkkatöitä, palkkaavat tarpeen mukaan varmaan piikoja.
1900-luvun alussa ovilla kierteli pienten pal velusten tekijöitä. Lisäksi pienissä taloissa asui pyykkäri, klapintekijä, saunottaja, silittää jne. Noita sitten isovanhempani palkkasivat lähinnä hyvänteväisyysmielessä. (eivät superrikkaita, mutta hyvin toimeentuleva virkamies)
Sitä skenaarioita ei käsitellä lainkaan, että millaiseksi suomi muodostuu, kun tulee sota ja sitten, jos joudumme miehityksen alle.
Eikä sitä, että millaista on, kun tulleiden määrä ylittää täällä alunperin olleiden määrän. Huomioiden tulijoiden hyvin erilainen kulttuuri.
Yksi usein esille nouseva keino yhä suuremman toimettomien joukon elättämiseksi on robottivero, mutta mitä järkeä on toisaalta hankkia tuotantokustannuksia alentavaa automaatiota, jos sen tuomat hyödyt leikataan verotuksella? Sitä paitsi suurin osa tuotannosta on siirretty jo nyt halpatyövoiman maihin, eikä robotiikalla luultavasti pystytä edes alittamaan kaukoidän hikipajoissa aiheutuneita työvoimakustannuksia.
Mikä on ihmisen arvo tässä muutoksessa ja ennen kaikkea, millä hän elää, kun työtä nykymääritelmän mukaan ei tule riittämään kaikille? Kuka maksaa ja kenelle? Ihminen tarvitsee suojaa päänsä päälle, ravintoa, terveydenhoitoa jne. Onko tarkoituksena, että osa kansasta jätetään kylmästi näiden perustarpeiden ulkopuolelle kerjäämään ja rikoksilla hankkimaan elantonsa?
t.ap