Olisi pitänyt elää nuoruus ihan eri tavalla

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoruushan oli ihan parasta aikaa. En tekis mitään toisin.

Joillain oli, toisilla ei. Itse olin niin ahdistunut, että harkitsin itsemurhan tekemistä useaan otteeseen.

Niinpä...

Mutta se oli kuitenkin aikaa, joka muokkasi minusta sen, mitä nyt olen.

Ainoa hetki, jossa voimme elää, on tämä hetki.

Mutta jos ei halua olla sitä, mitä on nyt? Muistan hetken nuorena, kun ajattelin, että jos kaikki jatkuu samanlaisena, kuolen mieluummin nyt heti. Se olisi ollutkin parasta. Enää en pystyisi tekemään itsemurhaa, koska en pysty suhtautumaan epäonnistuneeseen elämääni niin tunteella.

Itse mietin myös välillä, että talvella sinne suvantoon käveleminen teininä olisi oikeasti ollut ihan fiksu veto. Olisi säästynyt monenlaisilta ikäviltä kokemuksilta. 

”Olisi pitänyt” ja ”sitten kun”, täysin turhia pohdintoja.

Kukaan ei varmasti voi tietää, miten asiat olisivat menneet, jos olisikin valinnut toisin elämänsä tienhaarassa. Yhtä hölmöä on ajatella, että elämä alkaa ”sitten kun saan ammatin, sitten kun saan työpaikan, sitten kun on rahaa, sitten kun löydän kumppanin, sitten kun saan lapsia, sitten kun pääsen eläkkeelle etc.”.

Sitten kun aika on loppu kaikkeen ”sitkutteluun”, niin sitten se on.

En kadu sitä, miten rikasta elämää elin nuorena ja tämä ei liity bilettämiseen. Eläisin saman ajan vielä toisenkin kerran.

Menneiden haikailu ei auta asiaa. Henkisesti rikasta elämää voi elää milloin vain, jo nyt, tälläkin hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

En kadu sitä, miten rikasta elämää elin nuorena ja tämä ei liity bilettämiseen. Eläisin saman ajan vielä toisenkin kerran.

Menneiden haikailu ei auta asiaa. Henkisesti rikasta elämää voi elää milloin vain, jo nyt, tälläkin hetkellä.

Jos on köyhtynyt henkisesti vuosien saatossa, miten tulla rikkaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä ajattelen minäkin, mutta on ainakin jotain "hurjasta" nuoruudesta muisteltavaa jos ei muuta.

Mua taas on kaduttanu kun ei ollu sitä hurjaa nuoruutta. Olin vaan kotona pääosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin sitä ajattelen minäkin, mutta on ainakin jotain "hurjasta" nuoruudesta muisteltavaa jos ei muuta.

Mua taas on kaduttanu kun ei ollu sitä hurjaa nuoruutta. Olin vaan kotona pääosin.

Sama. Yksin kotona vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kadu sitä, miten rikasta elämää elin nuorena ja tämä ei liity bilettämiseen. Eläisin saman ajan vielä toisenkin kerran.

Menneiden haikailu ei auta asiaa. Henkisesti rikasta elämää voi elää milloin vain, jo nyt, tälläkin hetkellä.

Jos on köyhtynyt henkisesti vuosien saatossa, miten tulla rikkaaksi?

Keskittyy juuri tähån hetkeen. Jatkuvasti näen ja koen kaunista ympärilläni.

Assburger kirjoitti:

Elin nuoruuteni niillä eväillä, jotka minulla oli.

Mitäpä menneitä katumaan.

Kiitos noista sanoista. Tuo on hieno asenne.

Me jokainen ollaan nuorina niin noviiseja ja kokemattomia ja eväät voivat joissain asioissa olla vähäiset ja toisissa paremmat.

Niinhän se menee. Näillä eväillä juuri tässä tilanteessa mennään. Helppoa on olla myöhemmin viisas....kun siinä hetkessä kuitenkin toimii niillä resursseilla mitä siinä on saatavilla, Ja käytettävissä.

Ihana. Turha sitä mennyttä on katua. Aloittaa alusta. Sen voi.

Mua harmittaa, että en koskaan ymmärtänyt käyttää hyväkseni sitä että olin varsin hyvännäköinen ja hiukan eksoottinen. Niin vain vaan opiskelin, tein töitä sikana ja nuoruus meni siinä. Olisin ihan hyvin varmaan saanut vampattua jonkun elättäjän ja varmaan kivan kumppanin. Elämä olisi ollut helpompaa. Olen raatanut koko ikäni.

Se vaan kun niistä nuoruuden vääristä valinnoista syntyi lapsi (nyt aikuinen) joka kärsii.

Joo, olis kiva jos nuoruus olisi mennyt toisin mutta omat vaikutusmahdollisuudet oli tehdä parhaansa tai lopettaa elämä. Enimmäkseen ei kaduta se, kumman valitsi.

Voi kyllä, ihan samoja mietteitä täälläkin. Olemme 30 vuotiaita, perhe-elämää elävä pariskunta. On vuorotyötä, määräaikaisuuksia, pieniä lapsia, jatkuvaa kiirettä ja stressiä. Voi kumpa pääsisimme takaisin sinne 10 vuotta taaksepäin kun elimme vain kahdestaan. Palkasta jäi vähän säästöön (nykyään ei todellakaan).. jos nyt saisimme päättää, niin matkustelisimme yhdessä ja rentouduttaisiin. Juuri eilen illalla tästä puolisoni kanssa puhuin. Oih ja voih <3 

Vierailija kirjoitti:

Totta. Niin monta pi llua jäi käymättä oman tyhmyyden takia

No tämä nimenomaan. Jahtasin aivan vääriä tyttöjä ja jäin jumiin ensirakkauteen, jota haikailin takaisin vuosi tolkulla. Tyrkyllä oli vaikka millä mitalla, mutta suorastaan maagisella tavalla onnistuin aina välttämään yhtymiset.