Lue keskustelun säännöt.
Miksi en opi puhumaan englantia kunnolla?
18.01.2019 |
Luen englanninkielistä kirjallisuutta, katson sarjoja ja uutisia englanniksi ja olen opiskellut kieltä koulussa ala-asteella ja lukiossa.
Mutta aina kun joudun puhumaan englantia ( melko usein) en osaakkaan muodostaa lauseita niin että ne olisivat kieliopillisesti oikein. Aikamuodoissa tapahtuu virheitä ja epäloogisuuksia, ja vaikka tiedän sanajärjestykset teoriassa ( subjekti, predikaattia, objekti, tapa, paikka,aika) en vain saa niitä ulos.
Olenko tyhmä vai mikä mättää?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltä ei opi kuin puhumalla natiivien kanssa ympäristössä, jossa ei pääse karkuun kielellisiä ongelmiaan selittelemällä. Ikävä kyllä. Täytyy olla aito tarve vaikuttaa uskottavalta, jotta pystyy tsemppaamaan itsensä pois mukavuusalueelta. Tähän ei itse asiassa kovin moni pysty, vaan uskottelee muutaman epäonnistumisen jälkeen, että kyllä se huonompikin solkkaus kelpaa. Ja kelpaahan se, jos ei parempaan pysty. Älä ota liikaa stressiä, koska todennäköisesti sinun ei tarvitse oppia kieltä kovin hyvin.
Jokaisella kielellä on vierasta kieltä puhuessaan oma aksenttinsa. Etkö ole koskaan kuullut kun ranskalainen, intialainen, ja saksalainen puhuvat englantia? Todennäköisesti et vain huomaa heidän aksenttiaan, koska korvasi ei ole kehittynyt tarpeeksi, vaan jäänyt ns. välille.
Aksentti ei haittaa mitään, jos se ei häiritse eikä aiheuta väärinkäsityksiä. Varmaan olet itsekin törmännyt Suomessakin m**hanm**ttajiin, jotka puhuvat suomea niin hyvin, että pienet virheet eivät haittaa lainkaan. Toisaalta olet ehkä törmännyt myös sellaisiin, joiden suomesta ei hyvällä tahdollakaan saa selvää. Ihan sama pätee kaikkiin kieliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras kieli pitäisi opetella ennen 8:aa ikävuotta, jos haluaa oppia puhumaan kuin natiivi. Sen jälkeen myöhäistä ellei ole kielellisesti lahjakas.
Tämä lienee totta. Mutta oma kokemus on myös, että jotkut kielet on aikuisena helpompaa oppia kuin toiset.
En tiedä mistä johtuu, mutta minulle englanti on aina ollut aika vaikeaa vaikka olen asunutkin pari vuotta briteissä. Ääntäminen on tästä huolimatta ihan rallienglantitasoa, en osaa niitä intonaatioita enkä kaikkia perusäänteitäkään kunnolla. Lisäksi englannin kielen monet ilmaisut on jotenkin ainakin itselleni suomalaisena vaikeita ja vieraita, ne on täytynyt erikseen opetella eikä mikään "vaisto" sano mitään.
SIksi olinkin yllättynyt, kun olin töistä vierailevana "tähtenä" projektissa Italiassa puolitoista vuotta, että se kieli tuntuikin jotenkin tosi helpolta. Minulla ei ollut edes alunperin ajatus opetella italiaa, koska firman virallinen kieli on englanti ja sillä pärjää. Mutta aika äkkiä alkoi tarttua ilmaisuja, sitten opettelin perusjuttuja kuten numerot, tervehdyksiä, miten kysytään hintaa tai reittiä. Ääntäminen oli helppoa ihan heti. Kielioppi ehkä suunnilleen yhtä vaikeaa kuin englannissa, mutta sitten taas muuten ilmaisut ja kielen yleinen luonne, tapa ilmaista asioita vertauksin ja kielikuvin tms. istui heti suomalaiselle.
Italia polveutuu latinasta, ihan kuten suomi
Italia on kehittynyt latinasta, mutta suomi ei tosiaan ole. Latinassa ja suomessa käytetään sijamuotoja, mutta muuta yhteistä niillä ei ole. Italia on suomalaiselle helppo kieli omaksua ääntämisen kannalta, englantilaiselle se on jo paljon vaikeampi. Englantilaiselle sitten taas ranska on jo helpompi kieli kuin suomalaiselle. Britit tai jenkit eivät välttämättä ole kovin innokkaita kielenopiskelijoita, isossa joukossa toki heitäkin on ja toki korkeakoulutetut aina opiskelevat edes hieman vieraita kieliä, mutta tavis, tai ei kovin koulutettu jenkki tai britti uskoo pärjäävänsä äidinkielellään. Sata vuotta sitten suomalaisen olisi pitänyt opiskella englannin sijasta saksaa tai ranskaa koulussa. Enkusta tuli uusi lingua franca vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Ei tosiaan ehkä polveutunut, mutta jotain yhteistä niillä on, wikipedia:
Suomessa latinaa on puhuttu jo lähes tuhannen vuoden ajan välillä vähemmän, välillä enemmän. Latina saavutti Suomen yli puoli vuosituhatta Rooman luhistumisen jälkeen, mutta siitä tuli silti hallinnon ja uskonnon kieli. 1600-luvuilta lähtien latina oli keskeinen osa suomalaista yliopisto-opetusta, ja se oli pitkään pakollinen osa ylioppilaskirjoituksia. Yliopistollinen opetus oli niin ikään pitkään latinankielistä, samoin yliopistolliset väitöskirjat laadittiin 1700-luvulle saakka lähes yksinomaan latinaksi.
Latina vaikutti suomen kielen muotoutumiseen välillisesti, kun kirjakielen luojat ja kielioppien kirjoittajat muovasivat kieltä osittain latinan mallin mukaisesti. Kuten muuallakin Euroopassa latinan lukijoiden määrä on tasaisesti laskenut. Edelleen sitä voi yhä opiskella monissa kouluissa ja sen voi kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa sekä lyhyenä että laajempana kielenä.[4]
Kokeile katsoa englanninkielisiä leffoja toistele ääneen näyttelijöiden vuorosanoja. Siis oikeasti menet läppärin kanssa jonnekin missä saat olla yksin ja sitten ihan häpeilemättä harjoittelet. Tarvittaessa kelailet taaksepäin jos et ensimmäisellä kuuntelukerralla saanut jostain kunnolla selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieras kieli pitäisi opetella ennen 8:aa ikävuotta, jos haluaa oppia puhumaan kuin natiivi. Sen jälkeen myöhäistä ellei ole kielellisesti lahjakas.
Tämä lienee totta. Mutta oma kokemus on myös, että jotkut kielet on aikuisena helpompaa oppia kuin toiset.
En tiedä mistä johtuu, mutta minulle englanti on aina ollut aika vaikeaa vaikka olen asunutkin pari vuotta briteissä. Ääntäminen on tästä huolimatta ihan rallienglantitasoa, en osaa niitä intonaatioita enkä kaikkia perusäänteitäkään kunnolla. Lisäksi englannin kielen monet ilmaisut on jotenkin ainakin itselleni suomalaisena vaikeita ja vieraita, ne on täytynyt erikseen opetella eikä mikään "vaisto" sano mitään.
SIksi olinkin yllättynyt, kun olin töistä vierailevana "tähtenä" projektissa Italiassa puolitoista vuotta, että se kieli tuntuikin jotenkin tosi helpolta. Minulla ei ollut edes alunperin ajatus opetella italiaa, koska firman virallinen kieli on englanti ja sillä pärjää. Mutta aika äkkiä alkoi tarttua ilmaisuja, sitten opettelin perusjuttuja kuten numerot, tervehdyksiä, miten kysytään hintaa tai reittiä. Ääntäminen oli helppoa ihan heti. Kielioppi ehkä suunnilleen yhtä vaikeaa kuin englannissa, mutta sitten taas muuten ilmaisut ja kielen yleinen luonne, tapa ilmaista asioita vertauksin ja kielikuvin tms. istui heti suomalaiselle.
Juu tuota on tutkittu, ja natiivitason kielenomaksuminen on todennäköisintä noin 8-10-vuotiaaksi asti. Kymmenen ikävuoden jälkeen kielten oppimiskyky lähtee selvään laskuun ja natiivitasolla kieliopin ymmärryksen ja ääntämyksen omaksuminen on lähes mahdotonta. 17-18-vuotiaat pystyvät vielä suht hyvin omaksumaan kielioppia (ei kuitenkaan natiivitason ymmärryksen tasoisesti), mutta sen jälkeen sekin on hankalampaa. Senpä takia onkin vähän ironista, että Suomessa vieraiden kielten opiskelu alkaa vasta kun tuo raja, jolloin aivot pystyisivät parhaiten omaksumaan vieraita kieliä, on jo ohitettu.
Miksi sitten korkeakouluissa tarjotaan sellaisia kieliä joista opiskelijoilla ei ole aikaisempaa kokemusta? Eikö ne mene ihan hukkaan jos tuossa vaiheessa ei enää oikein pysty hyvin niitä oppimaan ja tuntimäärä jollain valinnaisella kurssilla yhtenä vuonna on suhteellisen pieni.
Vierailija kirjoitti:
Luen englanninkielistä kirjallisuutta, katson sarjoja ja uutisia englanniksi ja olen opiskellut kieltä koulussa ala-asteella ja lukiossa.
Mutta aina kun joudun puhumaan englantia ( melko usein) en osaakkaan muodostaa lauseita niin että ne olisivat kieliopillisesti oikein. Aikamuodoissa tapahtuu virheitä ja epäloogisuuksia, ja vaikka tiedän sanajärjestykset teoriassa ( subjekti, predikaattia, objekti, tapa, paikka,aika) en vain saa niitä ulos.
Olenko tyhmä vai mikä mättää?
Kielissä ihan sama kuin monessa muussakin asiassa, se että tietää teoriassa jotain ei tarkoita että käytännössä tulisi yhtään mitään. Tuskin suomea puhuessakaan alat miettimään jotain subjekteja ja predikaatteja ja missä järjestyksessä ne pitäisi olla, eihän siitä puhumisesta tulisi silloin yhtään mitään.
Sama on englanniksi että nyt pitäisi vaan harjoitella sitä puhetta niin paljon että ne sanat alkavat tulla oikeaan järjestykseen ihan itsestään, tuolla tavalla se ei tule koskaan onnistumaan että rakentelet lauseita teoreettisen tiedon pohjalta päässäsi kun pitäisi puhua, kirjoittaessa se varmaan vielä onnistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi järkätä kaikille paikkakunnille englannin keskustelupiirejä. Ihmiset joisi vaikka kahvia ja puhuisi englantia. Varsinkin jos saisi jonkun natiivin mukaan niin olisi mahtava. Sille natiiville tarjottaisiin kahvit ja paakelssit palkkioksi.
Miksi ihmeessä? Netti on täynnä sivustoja joilla pääsee juttelemaan natiivien kanssa niin paljon kuin haluaa. Miten ihmeessä luulisit että tuollaisista keskustelupiireistä tulisi etenkään suomessa yhtään mitään kun ihmiset hyvä että uskaltaa edes suomeksi sanoa huomenta tuntemattomille?
Taidat myös olla liian kriittinen puhumisesi suhteen. Ei puhutussa kielessä niin haittaa, vaikka kaikki ei olisikaan kieliopillisesti oikein, kunhan tulee helposti ymmäretyksi. Kannattaa kiinnittää huomiota niihin asioihin, jotka oikeasti haittaavat ymmärtämistä (esim. he- ja she-pronominien sekoittaminen, mikä suomalaisella käy helposti) ja luottaa siihen, että lopuissa harjoitus tekee mestarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi järkätä kaikille paikkakunnille englannin keskustelupiirejä. Ihmiset joisi vaikka kahvia ja puhuisi englantia. Varsinkin jos saisi jonkun natiivin mukaan niin olisi mahtava. Sille natiiville tarjottaisiin kahvit ja paakelssit palkkioksi.
Miksi ihmeessä? Netti on täynnä sivustoja joilla pääsee juttelemaan natiivien kanssa niin paljon kuin haluaa. Miten ihmeessä luulisit että tuollaisista keskustelupiireistä tulisi etenkään suomessa yhtään mitään kun ihmiset hyvä että uskaltaa edes suomeksi sanoa huomenta tuntemattomille?
Missä? Minä olen kyllä nähnyt sivustoja, joissa voi chattailla kirjoittamalla, mutta en pelisivustoja lukuunottamatta sellaisia, joissa voi käyttää kieltä suullisesti. Ja jotkut pelisivustot eivät taas kiinnosta minua pätkääkään.
Ainakin Helsingissä on kielikahvila, jossa voi sen kokoontumisaikoina harjoitella eri pöydissä haluamansa kielen puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi järkätä kaikille paikkakunnille englannin keskustelupiirejä. Ihmiset joisi vaikka kahvia ja puhuisi englantia. Varsinkin jos saisi jonkun natiivin mukaan niin olisi mahtava. Sille natiiville tarjottaisiin kahvit ja paakelssit palkkioksi.
Miksi ihmeessä? Netti on täynnä sivustoja joilla pääsee juttelemaan natiivien kanssa niin paljon kuin haluaa. Miten ihmeessä luulisit että tuollaisista keskustelupiireistä tulisi etenkään suomessa yhtään mitään kun ihmiset hyvä että uskaltaa edes suomeksi sanoa huomenta tuntemattomille?
Missä? Minä olen kyllä nähnyt sivustoja, joissa voi chattailla kirjoittamalla, mutta en pelisivustoja lukuunottamatta sellaisia, joissa voi käyttää kieltä suullisesti. Ja jotkut pelisivustot eivät taas kiinnosta minua pätkääkään.
Ainakin Helsingissä on kielikahvila, jossa voi sen kokoontumisaikoina harjoitella eri pöydissä haluamansa kielen puhumista.
No esimerkiksi tässä: http://bfy.tw/Lr9N
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile katsoa englanninkielisiä leffoja toistele ääneen näyttelijöiden vuorosanoja. Siis oikeasti menet läppärin kanssa jonnekin missä saat olla yksin ja sitten ihan häpeilemättä harjoittelet. Tarvittaessa kelailet taaksepäin jos et ensimmäisellä kuuntelukerralla saanut jostain kunnolla selvää.
Tämä on toiminut minulla erittäin hyvin. Ei englannin vaan erään toisen kielen opettelussa mutta kumminkin. Toinen, mikä kehittää lausumista ja suullista puheen tuottamista muutenkin, on englanninkielisten biisien laulaminen. Ei siis tarvitse edes mennä minnekään karaokeen vaan lauleskelet artistin mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile katsoa englanninkielisiä leffoja toistele ääneen näyttelijöiden vuorosanoja. Siis oikeasti menet läppärin kanssa jonnekin missä saat olla yksin ja sitten ihan häpeilemättä harjoittelet. Tarvittaessa kelailet taaksepäin jos et ensimmäisellä kuuntelukerralla saanut jostain kunnolla selvää.
Tämä on toiminut minulla erittäin hyvin. Ei englannin vaan erään toisen kielen opettelussa mutta kumminkin. Toinen, mikä kehittää lausumista ja suullista puheen tuottamista muutenkin, on englanninkielisten biisien laulaminen. Ei siis tarvitse edes mennä minnekään karaokeen vaan lauleskelet artistin mukana.
Mahtaa olla naapureilla hauskaa jos asut kerrostalossa ja laulesket nuotin vierestä jotain biisejä harjaantumattomalla äänellä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas on joku ongelma englannin kuullun ymmärtämisen kanssa. Kirjallisen kanssa sujuu ihan hyvin mutta usein puheesta en vaan saa selvää. Tämä turhauttaa niin paljon kun korvissa sanat puuroutuu yhdeksi jonoksi. Jos katson englanninkielistä elokuvaa ilman mitään tekstejä niin puolet menee ohi
Mä taas ymmärrän englanninkielistä puhetta erittäin hyvin (lähes täydellisesti), mutta lukeminen tai kirjoittaminen ei ole lähellekään niin sujuvaa. Puheen tuotto ihan ok, en jännitä enkä häpeä virheitä.
Ja he/she-asian opettelemisen lisäksi prepositiot ja epämääräinen/määräinen artikkeli ovat tosi tärkeitä asioita, joiden kanssa sählääminen vaikeuttaa ymmärtämistä tosi paljon. Nämä jos saa haltuun, on asiat suomalaiseksi jo todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile katsoa englanninkielisiä leffoja toistele ääneen näyttelijöiden vuorosanoja. Siis oikeasti menet läppärin kanssa jonnekin missä saat olla yksin ja sitten ihan häpeilemättä harjoittelet. Tarvittaessa kelailet taaksepäin jos et ensimmäisellä kuuntelukerralla saanut jostain kunnolla selvää.
Tämä on toiminut minulla erittäin hyvin. Ei englannin vaan erään toisen kielen opettelussa mutta kumminkin. Toinen, mikä kehittää lausumista ja suullista puheen tuottamista muutenkin, on englanninkielisten biisien laulaminen. Ei siis tarvitse edes mennä minnekään karaokeen vaan lauleskelet artistin mukana.
Mahtaa olla naapureilla hauskaa jos asut kerrostalossa ja laulesket nuotin vierestä jotain biisejä harjaantumattomalla äänellä :D
Ei kukaan ole käskenyt laulaa niin kovaa, että naapuriin kuuluu. Kieltenopettajat hyödyntävät ihan yleisesti musiikkia yhtenä opetusvälineenä. Lukioaikainen englannin opettajani sanoi, että laulaminen on erinomaista harjoitusta ääntämiselle. Koska se on väkisinkin puhuttua puhetta melodisempaa, siinä pystyy myös harjoittamaan intonaatiota, mikä ei aina luonnistu suomalaisilta kovin hyvin vieraita kieliä puhuessa.
Kun täällä on kommentteja, että nuoret osaavat englantia paremmin/hyvin, niin olenko vanhempana tehnyt virheen, kun olen kieltänyt pelichatit/keskustelut ja somekanavat 5. luokkalaiselta. Ei se osaa sitä enkkua nyt :(
On me matkusteltukin, mutta siellähän kuulee ranskaa/espanjaa/italiaa/saksaa jne riippuen kohteesta ja yhden jäätelön tms. nyt osaa englanniksi tilata ja muuten pärjää kieliä puhumatta tai ymmärtämättä, kun ei ole yksin siellä reissussa :D
Vierailija kirjoitti:
Ja he/she-asian opettelemisen lisäksi prepositiot ja epämääräinen/määräinen artikkeli ovat tosi tärkeitä asioita, joiden kanssa sählääminen vaikeuttaa ymmärtämistä tosi paljon. Nämä jos saa haltuun, on asiat suomalaiseksi jo todella hyvin.
Harvoin ymmärtämistä vaikeuttaa, jos esim. sekoittaa prepositiot in, on ja at keskenään. Eri juttu sitten, jos ei käytä prepositioita lainkaan. Sen sijaan tuo he/she-ero on tärkeä, koska se on virhe, johon ei-suomalainen ei osaa varautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja he/she-asian opettelemisen lisäksi prepositiot ja epämääräinen/määräinen artikkeli ovat tosi tärkeitä asioita, joiden kanssa sählääminen vaikeuttaa ymmärtämistä tosi paljon. Nämä jos saa haltuun, on asiat suomalaiseksi jo todella hyvin.
Harvoin ymmärtämistä vaikeuttaa, jos esim. sekoittaa prepositiot in, on ja at keskenään. Eri juttu sitten, jos ei käytä prepositioita lainkaan. Sen sijaan tuo he/she-ero on tärkeä, koska se on virhe, johon ei-suomalainen ei osaa varautua.
Korvaa ne sanalla "they" niin ei tule virheitä ja on nykyaikainen, sukupuolineutraali ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja he/she-asian opettelemisen lisäksi prepositiot ja epämääräinen/määräinen artikkeli ovat tosi tärkeitä asioita, joiden kanssa sählääminen vaikeuttaa ymmärtämistä tosi paljon. Nämä jos saa haltuun, on asiat suomalaiseksi jo todella hyvin.
Harvoin ymmärtämistä vaikeuttaa, jos esim. sekoittaa prepositiot in, on ja at keskenään. Eri juttu sitten, jos ei käytä prepositioita lainkaan. Sen sijaan tuo he/she-ero on tärkeä, koska se on virhe, johon ei-suomalainen ei osaa varautua.
Jokainen virhe aiheuttaa hämmennystä ja jos virheitä tulee joka toisessa lauseessa, alkaa olla jo vaikeaa pysyä kärryillä, varsinkin kun yleensä puheessa on silloin jo paljon muutakin vialla. Ja todellakin prepositioiden takia syntyy jatkuvasti väärinkäsityksiä.
Prepositions are not to be trifled with. The collision of two 747s in 1997, killing 583 people, resulted from a misunderstanding over the preposition at. "At take-off" was understood by the air controller to mean that the plane was waiting at the take-off point; and not that it was actually taking off.
Vierailija kirjoitti:
reert kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei ne kieliopillisesti oikein ole edes briteillä ja jenkeillä.Onneksi et tarkoittanut ääntämistä kuten natiivi.
Ei natiiveilla niitä kielioppivirheitä kyllä yleensä hirveästi ole. Puhekieltä voi olla, mutta se ei ole sama asia kuin kielioppivirhe.
Objekteista tulee verbejä.Voisin väittää kielioppivirheeksi.Prinssi Charles kritisoi kovasti Amerikan englantia.
Antaisitko esimerkin tuollaisesta?
Jokaisella kielellä on vierasta kieltä puhuessaan oma aksenttinsa. Etkö ole koskaan kuullut kun ranskalainen, intialainen, ja saksalainen puhuvat englantia? Todennäköisesti et vain huomaa heidän aksenttiaan, koska korvasi ei ole kehittynyt tarpeeksi, vaan jäänyt ns. välille.