Miksi en opi puhumaan englantia kunnolla?
Luen englanninkielistä kirjallisuutta, katson sarjoja ja uutisia englanniksi ja olen opiskellut kieltä koulussa ala-asteella ja lukiossa.
Mutta aina kun joudun puhumaan englantia ( melko usein) en osaakkaan muodostaa lauseita niin että ne olisivat kieliopillisesti oikein. Aikamuodoissa tapahtuu virheitä ja epäloogisuuksia, ja vaikka tiedän sanajärjestykset teoriassa ( subjekti, predikaattia, objekti, tapa, paikka,aika) en vain saa niitä ulos.
Olenko tyhmä vai mikä mättää?
Kommentit (61)
Ihan sama juttu minulla.
Et ole tyhmä.
Ja lisään vielä että 13 v poikani puhuu erittäin hyvää enkkua. Turhauttavaa.
Ap
Sama. Harjoituksen puutetta, jos pelit kiinnostaa, niin siellä voi hyvin harjoitella muiden pelaajien kanssa puhuessa
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään vielä että 13 v poikani puhuu erittäin hyvää enkkua. Turhauttavaa.
Ap
Käykää silloin tällöin pojan kanssa keskusteluja englanniksi? Hyvää harjoitusta molemmille, puhumaan tosiaan oppii vain puhumalla.
Jännitätkö puhumista ja mahdollista virheiden tekemistä? Se nimittäin voi heijastua juuri niin, että puhe ei solju kovin luontevasti ja johdonmukaisesti. Jos kuuntelet natiiveja englanninpuhujia, niin harva heistäkään puhuu kieliopillisesti prikulleen olevaa englantia. Aksenttiakaan sinun ei kannata häpeillä. Kovasti mm. tällä palstalla aina morkataan suomalaisten englannin aksenttia mutta tosiasiassa se on sieltä selkeimmästä ja helpoiten ymmärrettävimmästä päästä. Esimerkiksi intialaisilla tai japanilaisilla on monesti aivan käsittämätön korostus puheessaan eikä ääntäminen muutenkaan ole yhtä hyvin hanskassa kuin meillä.
No oletko aivan tampio käytännössä vai tuntuuko sinusta vaan siltä, että et puhu yhtä hyvin kuin natiivit? Rumasti on ehkä liian korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Jännitätkö puhumista ja mahdollista virheiden tekemistä? Se nimittäin voi heijastua juuri niin, että puhe ei solju kovin luontevasti ja johdonmukaisesti. Jos kuuntelet natiiveja englanninpuhujia, niin harva heistäkään puhuu kieliopillisesti prikulleen olevaa englantia. Aksenttiakaan sinun ei kannata häpeillä. Kovasti mm. tällä palstalla aina morkataan suomalaisten englannin aksenttia mutta tosiasiassa se on sieltä selkeimmästä ja helpoiten ymmärrettävimmästä päästä. Esimerkiksi intialaisilla tai japanilaisilla on monesti aivan käsittämätön korostus puheessaan eikä ääntäminen muutenkaan ole yhtä hyvin hanskassa kuin meillä.
Varmaan vähän jännitänkin, en kiellä sitä. Joskus vaan tuntuu että pää lyö tyhjää enkä tiedä mistä aloittaa. Silloin turvaudun fraaseihin, mikä saattaa auttaa alkuun. Mutta siis virheitä tulee edelleen paljon, ja huomaan ne kyllä itsekin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No oletko aivan tampio käytännössä vai tuntuuko sinusta vaan siltä, että et puhu yhtä hyvin kuin natiivit? Rumasti on ehkä liian korkealla.
Joskus tuntuu että en osaa mitään, vaikka sanavarastoni onkin melko laaja. En saa vain niitä ulos järkevässä järjestyksessä.
Poika pelaa jonkin verran, mutta on aina ollut hyvä enkussa, ihan luontaisesti.
Tämä on kyllä aika haastava ongelma kaltaisilleni, jotka tarvitaan puhuttua englantia vain satunnaisesti.
Itse luen ja kirjoitan englantia erittäin hyvin. Yleensä tämä esim. työssäni riittääkin. Mutta välillä tulee tilanne, jossa pitäisi asiakkaan tai yhteistyökumppanin kanssa käydä vaikka Skype-neuvottelu englanniksi. Siinäpä on niillä yllätys, kun sama henkilö jonka sähköpostit ja muistiot oli aika lailla virheetöntä englantia, sönköttää takellellen jotain epämääräistä, etsii sanoja pitkään jne.
Tiedän että oppisin myös puhumaan englantia, jos tulisi tarpeeksi harjoitusta, mutta kun ei sitä tule missään, jos ehkä kerran kuussa tarvitsee max tunti puhua sitä. Kielikurssit, sekä erilaiset webbi- tai mobiili, sekä esim. kansalaisopiston kurssit, usein keskittyy sanastoon ja kielioppiin, mutta niitä minä jo osaan enkä tarvitse opetusta siinä puolessa ainakaan alkeistasolla. Täytyisi olla erikseen kielikursseja ihmisille jotka tarvitsee puhetreeniä lähinnä.
Minulla taas on joku ongelma englannin kuullun ymmärtämisen kanssa. Kirjallisen kanssa sujuu ihan hyvin mutta usein puheesta en vaan saa selvää. Tämä turhauttaa niin paljon kun korvissa sanat puuroutuu yhdeksi jonoksi. Jos katson englanninkielistä elokuvaa ilman mitään tekstejä niin puolet menee ohi
Kieltä ei opi kuin puhumalla natiivien kanssa ympäristössä, jossa ei pääse karkuun kielellisiä ongelmiaan selittelemällä. Ikävä kyllä. Täytyy olla aito tarve vaikuttaa uskottavalta, jotta pystyy tsemppaamaan itsensä pois mukavuusalueelta. Tähän ei itse asiassa kovin moni pysty, vaan uskottelee muutaman epäonnistumisen jälkeen, että kyllä se huonompikin solkkaus kelpaa. Ja kelpaahan se, jos ei parempaan pysty. Älä ota liikaa stressiä, koska todennäköisesti sinun ei tarvitse oppia kieltä kovin hyvin.
Kannattaa opetella ulkoa sanomaan että ei ole puhunut kieltä pitkään aikaan, ja pahoitella jos tulee takelleltua siksi. Tällä kun aloittaa keskustelut, niin vastapuoli on heti kartalla.
Itse aloitan sönköttämään ruotsia aina "ursäkta, min svenska är kanska dåligt" Tai miten se nyt kirjoitetaankaan ;)
No ei ne kieliopillisesti oikein ole edes briteillä ja jenkeillä.Onneksi et tarkoittanut ääntämistä kuten natiivi.
Vierailija kirjoitti:
Kieltä ei opi kuin puhumalla natiivien kanssa ympäristössä, jossa ei pääse karkuun kielellisiä ongelmiaan selittelemällä. Ikävä kyllä. Täytyy olla aito tarve vaikuttaa uskottavalta, jotta pystyy tsemppaamaan itsensä pois mukavuusalueelta. Tähän ei itse asiassa kovin moni pysty, vaan uskottelee muutaman epäonnistumisen jälkeen, että kyllä se huonompikin solkkaus kelpaa. Ja kelpaahan se, jos ei parempaan pysty. Älä ota liikaa stressiä, koska todennäköisesti sinun ei tarvitse oppia kieltä kovin hyvin.
Selvittääkö tämä sitten sen miksi jotkut lapset/nuoret osaavat erittäin hyvin puhua englantia mutta joillain aikuisilla, useista yrityksistä huolimatta, ei vaan tahdo onnistua. Jos siis kokemusta puhumisesta on aikuisella enemmän kuin nuorella?
Onko sinulla mahdollisesti lukihäiriö, jossain oli juttu lukihäiriöisillä ongelmia vieraan kielen oppimisessa /ymmärtämisessä.
Jos mahdollista, asuminen englannin kielisellä alueella autta. Mutta älä pelkää suomalaisia kielipoliiseja, tällä tyrmätään heti jos puheesta kuuluu pienikin suomalainen aksentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltä ei opi kuin puhumalla natiivien kanssa ympäristössä, jossa ei pääse karkuun kielellisiä ongelmiaan selittelemällä. Ikävä kyllä. Täytyy olla aito tarve vaikuttaa uskottavalta, jotta pystyy tsemppaamaan itsensä pois mukavuusalueelta. Tähän ei itse asiassa kovin moni pysty, vaan uskottelee muutaman epäonnistumisen jälkeen, että kyllä se huonompikin solkkaus kelpaa. Ja kelpaahan se, jos ei parempaan pysty. Älä ota liikaa stressiä, koska todennäköisesti sinun ei tarvitse oppia kieltä kovin hyvin.
Selvittääkö tämä sitten sen miksi jotkut lapset/nuoret osaavat erittäin hyvin puhua englantia mutta joillain aikuisilla, useista yrityksistä huolimatta, ei vaan tahdo onnistua. Jos siis kokemusta puhumisesta on aikuisella enemmän kuin nuorella?
Lapset haluavat ihan sisäsyntyisesti miellyttää ja kuulua joukkoon. Aivot on muutenkin joustavammat kuin aikuisella eli tietenkin heidän on helpompi oppia mitä hyvänsä. Olen itse huomannut, että hyvät aikuiset kielenoppijat pystyvät vielä palaamaan lapsenomaiseen kokonaisvaltaiseen miellyttämisenhaluun, jolloin yrittävät joka solullaan ja kaikilla aisteillaan puhua sitä kieltä ja kulttuuria, jossa haluavat menestyä. Aikuiset yleensä eivät tähän ihan pysty, koska oma minuus on monella jo niin jäykkä, ettei siihen pysty lisäämään eri kielten ajattelumalleja ja ei-kielellisiä ominaisuuksia. Vaikka ne ovat itse asiassa vieraissa kielissä kaikkein mielenkiintoisinta antia.
Esim. suomalaisista huomaa monesti, että vaikka sanavarasto ja puhenopeuskin olisivat jo hyvällä natiivitasolla, meillä on helmasyntinä unohtaa esim. brittien ja amerikkalaisten kanssa tekemisissä ollessamme kulttuurilliset ominaispiirteet. Eli unohdamme kohteliaissuussäännöt, vuorovaikutuksellisuuden (ei varmaan missään muussa kielessä kuin suomessa ole kohteliasta olla hiljaa ja odottaa toisen olevan hiljaa ennen kuin itse puhuu mitään), intonaation ja huumorin.
Telle54 kirjoitti:
Onko sinulla mahdollisesti lukihäiriö, jossain oli juttu lukihäiriöisillä ongelmia vieraan kielen oppimisessa /ymmärtämisessä.
Se voi vaikuttaa myös kuullun ymmärtämiseen.
Vieras kieli pitäisi opetella ennen 8:aa ikävuotta, jos haluaa oppia puhumaan kuin natiivi. Sen jälkeen myöhäistä ellei ole kielellisesti lahjakas.
Harjoituksen puutetta. Eikä puhumisen oppimiseen siis auta kuin puhuminen, ei lukeminen tai edes kuunteleminen oikein. Puheen tuottamisprosessi on niin erilainen kuin esim. kirjoitetun kielen, ettei sitä opi sujuvaksi kuin puhunmalla.