Mikä oli lapsuutesi omituinen hyvä haju?
Toisesta ketjusta innostuneena, jossa keskusteltiin lapsuuden pahoista hajuista. Eli omituinen haju/tuoksu, jota muut pitivät pahana. Itselläni oli pakokaasujen hajut, jotka olivat omituisella tavalla hyvänhajuisia :D
Kommentit (592)
Lapsena vietettiin kesät maalla, sateella istuttiin eteisen rapuilla, siellä tuoksui kosteat takit ja kumisaappaat kotoisasti.
Vierailija kirjoitti:
Uusien koulukirjojen tuoksu oli hyvä. Joissakin kuulakärkikynissä oli hyvä haju.
Totta! Joissain kuulakärkikynissä ja vesiliukoisissa tusseissa oli sellainen makea tuoksu, joka muistutti mielestäni jotain cocktail-kirsikkaa. Ne eivät siis olleet mitään "virallisia" tuoksukyniä. Etenkin Tiimarissa myydyissä oli usein sellainen tuoksu.
Vierailija kirjoitti:
Olen maalaiskunnasta kotoisin (synt -69) jossa ei oltu junia nähtykään ennen kun ehkä joskus 7v lähikaupungissa. Miellyin ratapölkkyjen kyllästysaineen tuoksuun. Nuorena tätini luona tampereella istuin radan varressa kalliolla katselemassa junia ja muistan yhä sen rayapölkkyjen ihanan hajun. Olen tyttö ja minua viehätti junat muista poiketen jollain ihmeellisellä tavalla, ne tuoksuivat ihanalta (paisi pissanhaju vessassa). Ehkä nuorena vielä tiedostamaton "levoton sielu" nosti jo tuolloin päätään, junissa ja juna asemilla oli lähdön tunnelmaa, juna vie pois sieltä missä olen. Rakastan edelleen lähdön fiilistä, reissaamista (tiettyyn rajaan saakka), levoton sielu kaipaa lähdön tunnelmaa, niin sielu kuin keho vaeltaa alati jossain, saamatta rauhaa ja löytämättä sitä tunnetta ja olotilaa jota on aina kaivannut ja etsinyt.
Aivan ihanasti kirjoitettu. Samaistun.
Rautatieasemien ja lentokenttien tuoksussa on jokin sanoinkuvaamaton odotuksen tuoksu, jota ei ole missään muualla.
Betoni. Eli esimerkiksi kerrostalojen häkkikomeroiden ja pyörävaraston tuoksu.
Rakastan mäntysuovan tuoksua. Yhdistän sen aina mielessäni puhtauteen ja kesään.
Sitä käytettiin kun oltiin mattopyykillä järvenrannassa. Äitini käytti sitä usein myös yleispuhdistusaineena, etenkin kesäisin, kun sitä oli ostettu mattoja varten. Koti tuoksui aina suursiivouksen jälkeen männyltä. Asun nykyään ulkomailla, eikä vastaavaa tuotetta saa täältä. Olen joskus tuonut Suomesta mukanani pullollisen ja käyttänyt lattioiden pesuun, kun siitä tulee niin nostalginen ja kotoisa olo.
Vasta sahatun puun tuoksu. Polttoaine - pikkuperämoottori ja kalastusreissut tulee mieleen. Ja banaani-deodorantti jonka ostin Portugalin lomalta teini-ikäisenä.
Hiekkateille levitettava aine kesaisin! Mikahan on nimeltaan?
navetan haju.tulee hyvät muistot aina kun ajelee laitumen ohi missä lehmät elävät.
Alkukesän sateen jälkeen kotipihan kukkivien syreenien tuoksu johon sekoittui kukkien ja nurmikon tuoksu.
Vanhan sopu- / kupoliteltan tuoksu.
Rantasaunan lämmityksen tuoksu ja löylynheiton tuoksu joka välillä tuntuu.
Saunavastojen teossa koivuntuoksu ja saunassa.
Touko- kesäkuun juuri kaadetun kuusen näreen tuoksu ja kun sen kuorii. Kuusen nilan tuoksu ja makea maku sitä nuollessa. Moniko on siitä tietoinen, ikivanhasta karkista?
Anttilan kuvasto. Kesällä maalattu harmaa puulattia. Saunan savuntuoksu. Kielot. Saunavihta. Terva. Puutyöpaja. Auton sisätila.
Auringossa lämmennyt pumpattava uima-allas. Siis sellainen muovinen. Yhdistän sen tuoksun aina mielessäni ihaniin hellepäiviin ja lomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Uimahallin tuoksu
Uimahalliin pääsy oli lapsena aina niin valtava keskeytys junnaavaan harmaaseen arkeen, että siitä hajusta tulee vielä aikuisenakin joka kerta sellainen lapsen jännittynyt "ai että, kohta on taas kivaa" -tunne.
Lisäksi
Kiiktokuvat
Tuore aikakauslehti
Pannuhuoneessa tulen tuoksu kun isä teki tulet taloa lämmittääkseen
Talvella ulkosaunassa karjakeittiössä kylmän betonin, talvisen pakkasen ja saunalta tuleva lämpö. Niistä jännä yhdistelmä.
Äidin ikivanhat meikit tuolloin
Starttipilotilla käynnistyvän Zetor 25 A:n haju...
Äidin käsien tuoksu, kun solmi talvihattuni naruja leuan alle tai laittoi takkiani kiinni. Ehkä siihen liittyi myös hienoinen kahvin tuoksu.
Yleensä ei tule haisteltua ihmisten käsiä, eikä ne lapsena haisseet millekään erityiselle, ellei pienesti kahville.
Kaupan tuoksu kun sinne kulkee, aina sitä ei erota nykyisin, joku sellainen lehtien, karkkien ja tuotteiden sekamelskatuoksu.
Istuin äidin pyöräntarakalla, ajoimme joskus ,aamuisin lepomon ohitse ja se vasta leivotun ihana ruisleivän tuoksu, jäänyt ikuisesti mieleen.