Mikä oli lapsuutesi omituinen hyvä haju?

Koskenkorva ja hammasmätä.

Mummon paistaman leivän tuoksu.

Mummon psrfyymina kielon tuoksu.

Kenkälankin tuoksu.  Sitä entisajan kenkälankkia ei varmaan edes valmisteta enää, ne on nykyään vain jotain kenkä voiteita eikä tuoksu juuri miltään 

Kun isä otti säännöllisin väliajoin kaikki porukan nahkakengät lankattavaksi niin oli ihanaa olla siinä lähellä ja nuuhkia sitä tuoksua.  Muutenkin se näytti jännittävältä.  Oli erityinen lankkiharja ja kangasriepu, jolla lopuksi vielä kiillotettiin kengän pinta.  Ja vanhatkin kengät näytti uusilta!

Toinen ihana tuoksu oli kuin fairyn tuoksu.  Fairya se ei varmaan ollut, vaan jotain muuta puhdistusainetta, jota otettiin käteen purkista ja sillä pestiin naama ja kädet.  Selvennykseksi kerron, että kyse oli kansanopiston näytelmäpiiristä, jossa sain ihan pienenä esittää pikkulasta muiden penskojen kanssa näytelmissä, joissa tarvittiin lapsia vähän kuin rekvisiittana.  Oltiin siis jotain "kylän lapsia" tms.  Kun näytös oli ohi, näyttelijät takahuoneessa putsasi maskit kasvoiltaan tuolla fairyn tuoksuisella aineella.  Olin 14-vuotias, kun ostettiin kotiin ensimmäisen kerran Fairya, ja se tuoksu palasi välittömästi mieleeni.  Olin innokas tiskaamaan, koska samalla tuli muistoja mieleen.

Erikeeper.

Isän villapusero, kun istuin illalla hänen sylissään.

Se haisi hieltä, navetalta ja tupakalta, mutta se oli hyvä tuoksu.

Tupakan ensisavut, isä poltti melkein ketjussa Aroma-tupakasta käärittyjä sätkiä.

Lapsuuteni oli varsinaista aromaterapiaa...

Kesä aurinko ja bensasäiliö, josta käsin pumpattiin bensaa tankkiin. Tervantuoksuinen vene ja rautatiepölkyt. Piipputupakka.

Vierailija kirjoitti:

Lauantai-iltaisin ku käveli tiellä niin tuoksui puusaunoista tai takoista lähtevä haju.

Tämän muistan!  Kauniina kesäiltoina sellainen saunanlämmitystuoksu!

Myös aikaisin keväällä, juuri kun lumi oli sulanut kaikki pois ja oli vielä kuitenkin pieni pakkanen, niin jostain tuleva savun haju, joka johtui roskien polttamisesta, on jäänyt mieleen jotenkin miellyttävänä tuoksuna.

Saunapuhdas pikkuveli, joka kiipesi syliin istumaan kylpemisen jälkeen, on jäänyt ihanasti mieleen.  Aina kun juuri kylvystä tullut pikkulapsi tulee lähelle, muistan samantien veljeni pienenä.  

Olen aina pitänyt myös koiran hajusta, sellainen metsän ja ulkoilman ja karkean turkin tuoksusekoitus, se jäi mieleen jo lapsuuteni koirista.

Puunatut lattiat.

Ratapölkyn tuoksu!  Johtuu lapsuuden mummolareissuista, jotka tehtiin aina junalla ja joita odotin aina valtavasti, sai matkustaa junalla ja pääsi mummolaan!

Vitaliksen haju oli miellyttävä lapsena. 

Palaneen autonromun haju. Oli metallia ja se haju on iskostunut mieleeni. Ei ollut paha, muovinen, vaan ihan oma hajunsa. Toinen on kerrostalon kylmäkellarin haju. Seinät jotain metallia ja ne kaapit lautaa. Pottuja vaari piti siellä.

 Ahh niin ja junaradan kreosootin haju. Espoo 80-luku.

Äidin tekemä viinimarjamehun tuoksu keittiössä oli ihana syyskesäisin.

Vihta. Tykkään vieläkin mutta harvoin tulee tehtyä vihtaa. 

Maalla saunan ja uuden vihdan tuoksu kesäiltana kun avasi saunan oven. Ai että!

Ai niin ei vihta ole omituinen. Vastaan sittenkin Yleiskumi -kaupan tuoksu. 

Mäntysuovalla pestyt räsymatot tuvan lattialla

Poikaystävän kotona oli useampi nuorukainen ja ulkowc haisi sper..... se haju oli oksettava.

Yskänlääkkeen haju lapsena oli omituisen miellyttävä.  

Liiterin haju oli aina myös jotenkin mukava.  Varsinkin kesällä siellä oli kivaa istuskella.

Kesäpaikassa, vanhassa talossa, oli tuvassa senkki, jonka ylälaatikko tuoksui ihanalta. Siellä oli pidetty voita ja ruisleipää.

Jos tunnen jossain sen tuoksun, hulvahtaa mieleen aina tunne lapsuudesta, kun pääsi siihen ihanaan kesätaloon.