Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

3v lapsi ei halua, että äiti on isän kanssa?

Vierailija
17.01.2019 |

Meillä on ihan pian 3v lapsi, joka on viime viikkoina alkanut tällaisen, että jos isänsä on vessan puolella ja minä menen sinne, juoksee kiljuen perään, takertuu jalkaani ja repii minua pois.

Ajattelin alkuun, että se johtuu vessasta, mutta olen huomannut, että ei ole tätä ongelmaa, ellei hänen isänsä ole siellä. Muualla asunnossa ei tee tätä, nyt on hieman mököttänyt isänsä nähdessään, kun hänellä on ollut paljon iltatöitä ja on ollut aika paljon poissa.

En käsitä, mikä ihme tuollaisen käytöksen voi aiheuttaa? Isä ei ole mitään pahaa tehnyt lapselle, komentaa siinä missä minäkin, lapsella on kyllä nyt aika vahva äiti-vaihe, mutta en vain käsitä. Onkohan tämä nyt sitä, että lapsi yrittää pompottaa minua vai mitä ihmettä?

Ainoa, minkä keksin tuolle syyksi, on se, että meillä korjattiin wc-pönttöä joitakin viikkoja sitten ja vessan puoli oli tietysti kuin pommin jäljiltä, siellä oli kaikenlaisia vahvoja aineita, joten lasta ei päästetty sinne. Kun menin käymään vessassa, eikä jälkiä vielä oltu siivottu, isänsä piti lasta poissa vessan puolelta sen aikaa, kun lukko ei toimi. Koska lapsella on nyt vahva äiti-kausi, se raivo oli jotain aivan kauheaa, kun ei päässyt perääni sinne vessaan. Tuo on ainoa asia, joka tulee mieleeni, joka olisi voinut aiheuttaa tuon, että ei halua minun olevan isänsä kanssa samaan aikaan siellä.

Kommentit (28)

Vierailija
21/28 |
17.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Lueskelin hieman tuosta vaiheesta ja siltä tämä kuulostaa. 

Tosiaan kun menemme vessan puolelle, olemme eri tavalla toisessa tilassa ilman häntä, kuin muualla asunnossa, koska asunto on aika avara. Käy usein myös katsomassa välillä, mitä touhuan ja menee sitten jatkamaan omia touhujaan. 

Kun hän saa näitä "kohtauksiaan", kysyn mikä hänellä on hätänä, mutta enhän tietenkään saa vastaukseksi mitään muuta kuin kiljuntaa ja pois repimistä. Yleensä kyllä sitten lähdenkin lapsen mukaan ja yritän kysellä, tarvitseeko hän jotain jne. Jos minulla silti on jokin kesken, esim. pyykkien laittaminen, sanon lapselle että tulen sitten kun olen laittanut pyykit.

-Ap

EI! Lapsen hädän on aina oltava etusijalla, pyykit kakkosena. Riippumatta siitä, kuinka järkevä hädän syy on sinun mielestäsi. 

Vierailija
22/28 |
17.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mahtaakohan lapsen huolelle olla mitään järjellistä syytä vai onko taas vain jokin päähänpisto, että nyt ei ole kaikki hyvin? Meillä on hänen isänsä kanssa hyvä suhde, ei ole fyysistä tai henkistä väkivaltaa, halailemme ja pussaamme paljon. Tästä puheenollen, lapsi on alkanut työntämään meitä erilleen toisistamme, jos halaamme. Lapsi on poika.

-Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/28 |
17.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos jätät lapsen odottamaan stressaantuneena, se vahvistaa hänen huoltaan tilanteessa. On parempi että toistaiseksi välttäisit stressaavia tilanteita kokonaan, jotta lapsi ei herkisty liikaa. Ei, hän ei "totu" stressiin stressaamalla. Koska siellä taustalla on jokin syy, jota et tunne; älä vaan pyydä 3-vuotiaalta analyysiä...

Vierailija
24/28 |
17.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Lueskelin hieman tuosta vaiheesta ja siltä tämä kuulostaa. 

Tosiaan kun menemme vessan puolelle, olemme eri tavalla toisessa tilassa ilman häntä, kuin muualla asunnossa, koska asunto on aika avara. Käy usein myös katsomassa välillä, mitä touhuan ja menee sitten jatkamaan omia touhujaan. 

Kun hän saa näitä "kohtauksiaan", kysyn mikä hänellä on hätänä, mutta enhän tietenkään saa vastaukseksi mitään muuta kuin kiljuntaa ja pois repimistä. Yleensä kyllä sitten lähdenkin lapsen mukaan ja yritän kysellä, tarvitseeko hän jotain jne. Jos minulla silti on jokin kesken, esim. pyykkien laittaminen, sanon lapselle että tulen sitten kun olen laittanut pyykit.

-Ap

EI! Lapsen hädän on aina oltava etusijalla, pyykit kakkosena. Riippumatta siitä, kuinka järkevä hädän syy on sinun mielestäsi. 

No olen siksi laittanut ensin ne pyykit, että lapsi oppisi, että äiti ei aina hyppää sillä sekunnilla kun hänellä on asiaa.

-Ap

Vierailija
25/28 |
17.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mahtaakohan lapsen huolelle olla mitään järjellistä syytä vai onko taas vain jokin päähänpisto, että nyt ei ole kaikki hyvin? Meillä on hänen isänsä kanssa hyvä suhde, ei ole fyysistä tai henkistä väkivaltaa, halailemme ja pussaamme paljon. Tästä puheenollen, lapsi on alkanut työntämään meitä erilleen toisistamme, jos halaamme. Lapsi on poika.

-Ap

Totta kai hänen syynsä on järjellinen! Hänellä on vain oma tapansa ilmaista se, ei se ole koskaan suunniteltua tuon ikäisillä vaan he ilmaisevat itseään intuitiivisesti.

Okei, poika... ja työntää teitä erilleen toisistanne... ehkä sittenkin se oidipaalivaihe.

Vierailija
26/28 |
17.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaakohan lapsen huolelle olla mitään järjellistä syytä vai onko taas vain jokin päähänpisto, että nyt ei ole kaikki hyvin? Meillä on hänen isänsä kanssa hyvä suhde, ei ole fyysistä tai henkistä väkivaltaa, halailemme ja pussaamme paljon. Tästä puheenollen, lapsi on alkanut työntämään meitä erilleen toisistamme, jos halaamme. Lapsi on poika.

-Ap

Totta kai hänen syynsä on järjellinen! Hänellä on vain oma tapansa ilmaista se, ei se ole koskaan suunniteltua tuon ikäisillä vaan he ilmaisevat itseään intuitiivisesti.

Okei, poika... ja työntää teitä erilleen toisistanne... ehkä sittenkin se oidipaalivaihe.

Nyt tosiaan kun muistin tuon erilleen työntämisen, olen ihan varma että tuo vaihe on alkanut. Kiitos kaikille vastauksista, ymmärrän lasta hiukan paremmin ja välttelen näiden tilanteiden syntymistä!

-Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/28 |
17.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Lueskelin hieman tuosta vaiheesta ja siltä tämä kuulostaa. 

Tosiaan kun menemme vessan puolelle, olemme eri tavalla toisessa tilassa ilman häntä, kuin muualla asunnossa, koska asunto on aika avara. Käy usein myös katsomassa välillä, mitä touhuan ja menee sitten jatkamaan omia touhujaan. 

Kun hän saa näitä "kohtauksiaan", kysyn mikä hänellä on hätänä, mutta enhän tietenkään saa vastaukseksi mitään muuta kuin kiljuntaa ja pois repimistä. Yleensä kyllä sitten lähdenkin lapsen mukaan ja yritän kysellä, tarvitseeko hän jotain jne. Jos minulla silti on jokin kesken, esim. pyykkien laittaminen, sanon lapselle että tulen sitten kun olen laittanut pyykit.

-Ap

EI! Lapsen hädän on aina oltava etusijalla, pyykit kakkosena. Riippumatta siitä, kuinka järkevä hädän syy on sinun mielestäsi. 

No olen siksi laittanut ensin ne pyykit, että lapsi oppisi, että äiti ei aina hyppää sillä sekunnilla kun hänellä on asiaa.

-Ap

Juuri sen oppiminen luo lapselle valtavasti stressiä.

Kun luottamus on kunnossa - lapsi tietää, että "hyppäät juuri sekunnilla, kun hänellä on asiaa" JA oikeasti heti kun mahdollista - hän kestää iän karttuessa sen, että joutuu välillä odottamaan hetkisen. Siis vain ja ainoastaan, jos luottaa siihen, ettet tahallasi vetkuttele ja aseta häntä tahallasi toissijaiseksi.

Vierailija
28/28 |
17.01.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo tsemppiä, sulla on 2 ihailijaa! :)