Stressaatko etukäteen kuka istuu viereesi metrossa tai kenen viereen istut?
Itse en tykkää kun pitää valita siinä lennossa parissa sekunnissa.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Itse en tykkää kun pitää valita siinä lennossa parissa sekunnissa.
:D :D :D !!!! Tästä sain aamun naurut. Kiitos!!!! :D
Jos ei ole kokonaan tyhjää paikkaa niin en istu ollenkaan vaan seison mieluummin. Jos istun niin istun käytävän puolelle. Jos joku mies tulee viereen, lähden pois, joko muualle jos on vapaita paikkoja, tai seisomapaikalle jos ei ole.
Ei minulla ole first world ongelmia.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa. Moisissa tilanteissa minimoin stressin päättämällä etukäteen, että seison. Ei tarvitse tehdä nopeita päätöksiä.
En. Miksi stressata sellaista jonka voisi välttää halutessaan - Minun ei ole pakko istua metrossa, voin valita toisenkin tavan matkustaa. Toisaalta viereen istujan pelkääminen ja stressaaminen millainen hän on tai saattaisi olla kuuluu kanssa minusta niihin stressin aiheisiin, että sen asemasta tai lisäksi voisin alkaa stressaamaan lukemattomia muitakin asioita ja sitä en halua
Eipä niissä nykyään mahdu kuin seisomaan.
Jos siihen viereen istuu joku hullu/itsekseenpuhuja tai haiseva spurgu vaihdan mieluusti paikkaa.
En jaksa stressata, mutta toki vähän katson mihin menen istumaan. Jos on sekavan näköinen ihminen tai pultsari joka näyttää siltä et just oksentaa, niin en mene vaan vaikka seison mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kokonaan tyhjää paikkaa niin en istu ollenkaan vaan seison mieluummin. Jos istun niin istun käytävän puolelle. Jos joku mies tulee viereen, lähden pois, joko muualle jos on vapaita paikkoja, tai seisomapaikalle jos ei ole.
Mikäs miehissä on vikana?
En yleensä istu julkisissa kun ei koskaan tiedä mitä niissä istuimissa on.
En stressaa, koska en käytä julkisia. Julkiset on köyhille.
Monesta asiasta stressaan, mutta tuosta en ole vielä tajunnut aloittaa.
Itse en stressaa, mutta tietyt kanssamatkustajat tuntuvat stressaavan. Jostain syystä noi tietyistä maista tulleet nuoret kundit vaihtavat heti paikkaa, jos menen metrossa samoille penkeille. Olen siis nainen ja iän puolesta pojat voisi olla mun lapsia.
En kiinnittäisi asiaan sen kummemmin huomiota, jos olisi sattunut vaan kerran tai pari, voihan ihmisillä on vaikka mitä syitä vaihtaa paikkaa liikennevälineessä. Nyt näiden tiettyjen tapahtumien johdosta iltapäivälehdissä on ollut samanmaalaisten naisten haastatteluja, joissa ovat kertoneet, että nämä kundit ei välttämättä ole saaneet kotimaassa puhua tai olla kosketuksissa muiden naisten kuin oman äidin ja siskojen kanssa.
Että pelkääkö ne mua vai onko dödöni pettänyt.
Voin kyllä valita paikkani muualtakin, ei siitä ole kyse.
En. Minulla on oikeitakin murheita elämässä.