Lue keskustelun säännöt.
Miksi muka se on tärkeää, että lapsella on isätapaamisia tai isäsuhde?
17.01.2019 |
Olen seurannut sivusta, kuinka lapsen on pakko mennä etäisälle, tai kuinka kirjoitetaan kuinka tärkeetä on, että lapsella on isä, ja tuomari on aina isän tapaamisten puolella. Miksi? Mihin se perustuu?
Minun lapsuudessani isäni oli paljon kotona kotitoimistossaan. En minä tällä hetkellä häntä kaipaa, ja veljeni ei ole häntä nähnyt 15 vuoteen. (Ps. Isä ei ollut alkoholisti eikä väkivaltainen).
Koko historian isät ovat olleen etäisiä ja lapset olleen äitien kanssa. Isät ovat olleet vain kaukaisia auktoriteetteja.
Nykypäivänä on paljon isiä, jotka tapaavat etälapsiaan, mutta eivät ole henkisesti läsnä. Av:lla on tarinoita, kuinka lapset viettävät etäviikonloppunsa jäähallilla katsomassa isän harrastusta tai netflixissä. Mutta isän luokse aina vain pitää mennä. Koska isä.
Ymmärrän lapsen tuskan, jos isä ei pidä lupauksiaan ja tekee ohareita, tai isäinpäivänä ei voi askarrella isäinpäiväkortteja samalla tavalla kuin muut lapset, mutta mihin tuo isän ihannointi perustuu? Miksi yksi rakastava vanhempi ei riitä?
Ei, en ole feministi, en ole vieraannuttaja. Haluan vain herättää keskustelua.
(Ja tämän saman keskustelun vain kääntää äitiinkin, jos isä on huolenpitäjä ja äiti etäisempi. Harvoin vain näin päin on)
Kommentit (64)
Psykologian cumuun mennessä on yleensä omaksuttu edes jonkin verran tieteenfilosofiaa. Edes sen verran, ettei aleta tehdä johtopäätöksiä oman isäsuhteen ja av:n perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SANON UUDESTAAN: TÄMÄ KESKUSTELU EI OLE SUKUPUOLISIDONNAINEN, VAAN ESIMERKKINÄ NYT VAIN ON ISÄ, KOSKA STEREOTYYPPISESTI ÄIDIT OVAT LAPSELLE LÄHEISEMPIÄ JA TÄRKEÄMPIÄ.
ap
Vierailija kirjoitti:
Psykologian cumuun mennessä on yleensä omaksuttu edes jonkin verran tieteenfilosofiaa. Edes sen verran, ettei aleta tehdä johtopäätöksiä oman isäsuhteen ja av:n perusteella.
Av:lla saa tehdä ihan sellaisia johtopäätöksiä kuin haluaa. Av ei ole tiedekorkeakoulu. En pyydä mielipiteidennja perusteluiden tueksi lähteitä. Jokainen voi perustella mielipiteensä haluamallaan tavalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välinpitämätöntä, huonoa isää pitäisikään joutua vastentahtoisesti tapaamaan. Ihmisen kehitykselle olisi tärkeää, että joku läheinen, turvallinen isähahmo/-hahmoja olisi elämässä ja haitallista, jos tällaista ei ole.
Vaari riittänee.
Varmasti, jos hänen kanssaan ollaan paljon tekemisissä ja on hyvä suhde. Ja ylipäätään kaikki lähipiirin miehet toimivat miehen malleina tietysti.
No mutta sinullakin oli isä, ja vieläpä lähellä jos kotitoimisto, vaikkakaan ei läsnä. Et osaa arvostaa, mutta luulenpa että ymmärtäit paremmin, jos isäsi olisi vaikka jättänyt äitisi ennen syntymääsi.
Tästä on paljon tutkimuksia, isä ON tärkeä, jo ihan vain olemassaolollaan. Mutta tietenkin upeaa, jos isä on hyvä isä, ja heitäkin on paljon. Huono isä taas ei luonnollisestikaan ole lapselle hyvksi, mutta se taas on ihan eri asia.
Vankila on täynnä isättömiä miesparkoja, joiden äiti on voinut olla rakastava, mutta ei ole jaksanut asettaa rajoja ja olla läsnä hänkään sen vähän ajan, mitä on lastaan nähnyt koittaessaan ansaita elantoaan.
Jokaisella on biologinen isä ja biologinen äiti, ja heidän kaipuunsa on tosiasia, vaikka ihminen muuta luulisi. Niin kauan kuin he ovat itsestäänselviä emme usein muista tarpeeksi arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä = kaikki isät ja lapset. Sairas ajatusmaailma noin muutenkin. Äitikö mielesi myrkytti?
Anteeksi yleistys - palstalla on pakko ottaa provokatiivinen ote, jotta saa ihmiset vastailemaan.
Äitini on oikein lempeä ihminen.
Eikö täällä saa nostaa keskusteluita enää?
Miksi ette perustele?
Koska nämä ihan kaikki miehet-ketjut ovat silkkaa paskaa.
Nyt tajuan. Aloitin väärin. En ole miesvihaaja, enkä tarkoittanut sitä. Kuten sanoin, asetelma voisi olla myös päinvastainen.
Tarkoitan yleensä vain sitä, että lapselle on tärkeää elää rakastavassa kodissa. Ja koti voi olla millainen tahansa. Miksi sinne pitää pakosta ängetä hahmo, joka ei sinne kuulu? Minkä lisäarvon se hahmo antaa, jos ympärillä on jo kaikki tarvittava.
Olen myös pohtinut sitä, kun ihmisellä on tarve selvittää historiansa, esim omat biologiset vanhemmat tai sukutausta. Miksiköhän? Mitä vanhemmaksi minä tulen, sitä enemmän ajattelen, että taustalla ei ole merkitystä.
Minulla on aina ollut polkupyörä, mutten ole käyttänyt sitä 15 vuoteen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen ettei polkupyörillä ole merkitystä. Minkä lisäarvon se antaa, että sillä pääsee vaikka kouluun tai töihin, enhän minä käy kummassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologian cumuun mennessä on yleensä omaksuttu edes jonkin verran tieteenfilosofiaa. Edes sen verran, ettei aleta tehdä johtopäätöksiä oman isäsuhteen ja av:n perusteella.
Av:lla saa tehdä ihan sellaisia johtopäätöksiä kuin haluaa. Av ei ole tiedekorkeakoulu. En pyydä mielipiteidennja perusteluiden tueksi lähteitä. Jokainen voi perustella mielipiteensä haluamallaan tavalla.
Ap
Minun mielipiteeni on, että olet trolli. Ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisestä ei tule ihmistä ellei saa kontaktia molempii sukupuoliin ja nimenomaan näe mallia isän ja äidin välisestä suhteesta ja sen tuomista haasteista ja ratkaisuista. Suomi tyhmistyy näkyy aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välinpitämätöntä, huonoa isää pitäisikään joutua vastentahtoisesti tapaamaan. Ihmisen kehitykselle olisi tärkeää, että joku läheinen, turvallinen isähahmo/-hahmoja olisi elämässä ja haitallista, jos tällaista ei ole.
Vaari riittänee.
Varmasti, jos hänen kanssaan ollaan paljon tekemisissä ja on hyvä suhde. Ja ylipäätään kaikki lähipiirin miehet toimivat miehen malleina tietysti.
Isän puolen isovanhemmista on aika paljon apua. Mutta jos koko isänpuolinen suku on tuntematon, herättää se väistämättä paljon identiteettiin liittyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä siksi, että lapsi halutaan säästää hylkäämistraumalta, joka vaikeuttaa koko loppuelämää.
Huonon isän (tai äidin) on parempikin pysyä poissa kuvioista, ja yksi hyvä vanhempi kyllä riittää lapselle, mutta jos isä on kunnollinen niin 2 vanhempaa on parempi ja turvallisempi kuvio. Jos toiselle tapahtuu jotain niin on turva toisessa. Lisäksi useimpia ihmisiä kiinnostaa biologinen alkuperänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SANON UUDESTAAN: TÄMÄ KESKUSTELU EI OLE SUKUPUOLISIDONNAINEN, VAAN ESIMERKKINÄ NYT VAIN ON ISÄ, KOSKA STEREOTYYPPISESTI ÄIDIT OVAT LAPSELLE LÄHEISEMPIÄ JA TÄRKEÄMPIÄ.
ap
Tajuatko miten ristiriitainen koko lauseesi on?
Olet trolli tai vähä-älyinen. Heippa.
Vierailija kirjoitti:
No mutta sinullakin oli isä, ja vieläpä lähellä jos kotitoimisto, vaikkakaan ei läsnä. Et osaa arvostaa, mutta luulenpa että ymmärtäit paremmin, jos isäsi olisi vaikka jättänyt äitisi ennen syntymääsi.
Tästä on paljon tutkimuksia, isä ON tärkeä, jo ihan vain olemassaolollaan. Mutta tietenkin upeaa, jos isä on hyvä isä, ja heitäkin on paljon. Huono isä taas ei luonnollisestikaan ole lapselle hyvksi, mutta se taas on ihan eri asia.
Vankila on täynnä isättömiä miesparkoja, joiden äiti on voinut olla rakastava, mutta ei ole jaksanut asettaa rajoja ja olla läsnä hänkään sen vähän ajan, mitä on lastaan nähnyt koittaessaan ansaita elantoaan.
Jokaisella on biologinen isä ja biologinen äiti, ja heidän kaipuunsa on tosiasia, vaikka ihminen muuta luulisi. Niin kauan kuin he ovat itsestäänselviä emme usein muista tarpeeksi arvostaa.
Kyllä. Yksikin läheinen ystävä eli lapsuutensa kahdestaan äitinsä kanssa, isää ei ollut kuvioissa ollenkaan vaikkakin tiedossa. Ystäväni väitti aina kivenkovaa, että isät on ihan turhia, koska hänkin on pärjännyt hienosti vain äitinsä kanssa, mikä sinänsä onkin totta. Vasta kun tämä täysin poissaollut isä kuoli, alkoi iso prosessi. Ystäväni pikku hiljaa ymmärsi, että isättömyys oli kuitenkin kalvanut häntä jossain syvällä mielen sopukoissa, ja asia oli kuitenkin vaikuttanut hänen moniin myöhempiin ratkaisuihinsa, mm. oman miehen valintaan.
Tottakai mieli pyrkii defensiivisesti suojelemaan itseään, mietipä isätönä (tai äiditöntä) lasta joka ajattelisi aktiivisesti, että voi kurja kun minulla ei ole isää tai äitiä elämässä. Ei tietenkään, eihän hän kestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma, että lapset kertovat yleensä niitä tarinoita, joita äiti haluaa kuulla. Myös äidin asenne isään vaikuttaa hyvin paljon miten lapsi suhtautuu isään. Hyvin yleisesti lapsilla, joilla on kielteinen asenne kouluun, löytyy kotoa myös vanhemmilta kielteinen asenne kouluun.
Monet äidit ottavat tehtäväkseen, mitä hyvä isyys on. Ylättätys yllätys, exä ei aina oikein sovi hyvän isän muottiin. Miltä äidistä tuntuisi, jos isä tulisi sanelemaan millainen on hyvä äiti ja pohtimaan, ettei hyvä äitisuhde ole oikeastaan tärkeää. Äitiä ei oikeastaan tarvita lapsen elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä = kaikki isät ja lapset. Sairas ajatusmaailma noin muutenkin. Äitikö mielesi myrkytti?
Anteeksi yleistys - palstalla on pakko ottaa provokatiivinen ote, jotta saa ihmiset vastailemaan.
Äitini on oikein lempeä ihminen.
Eikö täällä saa nostaa keskusteluita enää?
Miksi ette perustele?
Ei ne osaa.
Mutta minä vastaan: näin kahdesti eronneena äitinä olen sillä kannalla että syitä on monia.
1) puolet perimästä on isältä. Jos ei todella tunne molempia vanhempiaan, kuinka hyvin voi tuntea itsensä? Hyvä itsetuntemus on hyvän elämän olennainen rakennuspalikka.
2) vastuun jakaminen keventää vastuuta. Ei ole oikein että yksi vanhempi on se kireä viulunkieli joka huolehtii että talvikumpparit ovat oikeata kokoa, samalla kun toinen leikkii vanhempaa pari viikonloppua silloin tällöin ja kerä kiintymyksen rentoudellaan ja poissaolonsa aiheuttamalla kaipuulla.
3) lapselle on tarpeen molempien vanhempien malli erilaisesta ihmisyydestä. Myös erilaisuuksien yhteensovittaminen tai sopimattomuuksien ratkaiseminen on tärkeä oppi.
On varmasti muitakin hyviä syitä mutta tässä on nyt muutamia.
Kyllä lapsi haluaa tietää biologisten vanhempien olemassaolon. Millainen on äiti? Millainen isä? Ihminen tuntee tarvetta sellaiseen. Siksi on niitä, jotka aikuisena yrittävät hakea biologista vanhempaansa, jos häntä ei ole lapsena ollut läsnä. Lapsella on oikeus tuntea molemmat vanhempansa. Tietysti on niitä äitejä, jotka eivät tiedä kuka isä on ( esim. satunnaisbaaripano, josta syntynyt lapsi) tai jompikumpi vanhempi on kuollut. Mutta lähtökohtaisesti lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.
Isä antaa lapselle tärkeimpänä vaikuttajana mallin miehen roolista. Yhteiskunnassa n. 50% osanottajista on miehiä, joten luulisi tämän nyt olevan melko tärkeä osa lapsen kasvatusta. Isän lähteminen kuvioista aiheuttaa psyykkeelle vaikeaa hylkäämisen pelkoa joka vaikuttaa vielä aikuisenakin sekä ongelmia aggressionhallinnan, parisuhdekäyttäytymisen ja seksuaalisen identiteetin kanssa. Tämä on ihan tutkittu juttu. Yllättävän usein kaikilla huomionhakuisilla julkkiskaunottarilla ja misseillä on vaikea isäsuhde tai ei isää ollenkaan, tähänhän englanninkielinen termi "daddy issues" pohjustuu.
Uskoisin, että perustuu sekä siihen, että lapsella on oikeus kahteen vanhempaan, mutta myös siihen, että vanhemmalla on oikeus tavata lastaan (kunhan siis vanhemman tapaamista ei nähdä merkittävänä riskitekijänä lapsen kehitykselle). Voi myös olla vanhemmalle hyödyksi (esim estää syrjäytymistä) tavata lastaan. En näe, että tämmönen menettely ittessään tekisi yksinhuoltajuudesta vähemmän merkityksellistä. Samaa mieltä oon siitä, että ei oo sukupuolikysymys, mutta en lähtisi selittämään sitä kautta, että miehet luonnostaan etäisempiä, vaan meidän kulttuurin historian kautta.
Myös: Ompa ihmiset tarkoituksella lähteny tulkitsemaan ap:n viestejä provoksi ja miesvihaksi vaikka tosi asiallisesti on aloitus muotoiltu.
Ensinnäkin se vaan on sisässyntystä, että omat vanhemmat on tärkeitä. Vaikkei sulle, niin suurimmalle osalle. Tiedän niin monia ihmisiä, jotka yrittää pitää esim. alkoholistivanhempaan välejä aikuisena ja nähä ja auttaa. En itsekään tätä aina ymmärrä, jos itse ei ole siltä vanhemmalta mtn saanut. Mut näin se vain on.
Ja toisekseen suuri osa iseistä ei ole etäisiä. Vaikka itse olen jo 31-v, on minun lapsuudessa isä ja pappa touhunneet minun kanssa paljon enemmän kuin äiti ja mummo. (Eikä äidissä ja mummossakaan mtn vikaa ole ikinä ollut). Eilen oltiin taas pulkkamäessä lasten kanssa, siellä oli lapsineen 5 isää ja 2 äitiä. Ärsytti lähinnä siis tuo yleistys "isät on perinteisesti etäisiä".
Yleistät aloituksessasi ja otsikossasi kaikki isät huonoiksi isiksi ja miehiksi.
Opettele kirjottamaan ajatuksen kanssa.