Lue keskustelun säännöt.
Miksi muka se on tärkeää, että lapsella on isätapaamisia tai isäsuhde?
17.01.2019 |
Olen seurannut sivusta, kuinka lapsen on pakko mennä etäisälle, tai kuinka kirjoitetaan kuinka tärkeetä on, että lapsella on isä, ja tuomari on aina isän tapaamisten puolella. Miksi? Mihin se perustuu?
Minun lapsuudessani isäni oli paljon kotona kotitoimistossaan. En minä tällä hetkellä häntä kaipaa, ja veljeni ei ole häntä nähnyt 15 vuoteen. (Ps. Isä ei ollut alkoholisti eikä väkivaltainen).
Koko historian isät ovat olleen etäisiä ja lapset olleen äitien kanssa. Isät ovat olleet vain kaukaisia auktoriteetteja.
Nykypäivänä on paljon isiä, jotka tapaavat etälapsiaan, mutta eivät ole henkisesti läsnä. Av:lla on tarinoita, kuinka lapset viettävät etäviikonloppunsa jäähallilla katsomassa isän harrastusta tai netflixissä. Mutta isän luokse aina vain pitää mennä. Koska isä.
Ymmärrän lapsen tuskan, jos isä ei pidä lupauksiaan ja tekee ohareita, tai isäinpäivänä ei voi askarrella isäinpäiväkortteja samalla tavalla kuin muut lapset, mutta mihin tuo isän ihannointi perustuu? Miksi yksi rakastava vanhempi ei riitä?
Ei, en ole feministi, en ole vieraannuttaja. Haluan vain herättää keskustelua.
(Ja tämän saman keskustelun vain kääntää äitiinkin, jos isä on huolenpitäjä ja äiti etäisempi. Harvoin vain näin päin on)
Kommentit (64)
Olen lukenut psykologiaa cum laudeen asti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä = kaikki isät ja lapset. Sairas ajatusmaailma noin muutenkin. Äitikö mielesi myrkytti?
"av:lla on tarinoita". nimenomaan tarinoita, miesvihasivustolla.
luuletko että täällä on onnellisia tarinoita? pelkkää vihaa, trolleja, mollaamista ja haukkumista
Vierailija kirjoitti:
Sinä = kaikki isät ja lapset. Sairas ajatusmaailma noin muutenkin. Äitikö mielesi myrkytti?
Anteeksi yleistys - palstalla on pakko ottaa provokatiivinen ote, jotta saa ihmiset vastailemaan.
Äitini on oikein lempeä ihminen.
Eikö täällä saa nostaa keskusteluita enää?
Miksi ette perustele?
En myös ymmärrä. Jos isä on lähtökohtaisesti huono ja välinpitämätön isä, miksi sellaista pitäisi vastentahtoisesti tavata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut psykologiaa cum laudeen asti.
Ap
Jotain et ole tainnut sisäistää kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut psykologiaa cum laudeen asti.
ApJotain et ole tainnut sisäistää kuitenkaan.
No, kerro sinä minulle, mitä minulta on jäänyt sisäistämättä?
En kai olisi tehnyt tätä aloitusta, jos ymmärtäisin. Ja sen takia sinä olet täällä, että autat minua ymmärtämään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä = kaikki isät ja lapset. Sairas ajatusmaailma noin muutenkin. Äitikö mielesi myrkytti?
Anteeksi yleistys - palstalla on pakko ottaa provokatiivinen ote, jotta saa ihmiset vastailemaan.
Äitini on oikein lempeä ihminen.
Eikö täällä saa nostaa keskusteluita enää?
Miksi ette perustele?
Koska nämä ihan kaikki miehet-ketjut ovat silkkaa paskaa.
Minulle isäni on maailman tärkein henkilö. Jos äitini olisi kuin sinä, niin tuskin haluaisin häntä suuremmin elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välinpitämätöntä, huonoa isää pitäisikään joutua vastentahtoisesti tapaamaan. Ihmisen kehitykselle olisi tärkeää, että joku läheinen, turvallinen isähahmo/-hahmoja olisi elämässä ja haitallista, jos tällaista ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En myös ymmärrä. Jos isä on lähtökohtaisesti huono ja välinpitämätön isä, miksi sellaista pitäisi vastentahtoisesti tavata?
Tai väkivaltainen juoppo, joka ei pidä lupauksiaan ja on jo aikaisemmin hylännyt lapsen vuosiksi.
En minäkään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei välinpitämätöntä, huonoa isää pitäisikään joutua vastentahtoisesti tapaamaan. Ihmisen kehitykselle olisi tärkeää, että joku läheinen, turvallinen isähahmo/-hahmoja olisi elämässä ja haitallista, jos tällaista ei ole.
Vaari riittänee.
Perusteluksi riittää, että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, miksi isää, jolla oman vajavaisen (mm. biologisen) tietämykseni mukaan pidetään jotenkin erityisen paljon vähempiarvoisena lapselle kuin lapsen äitiä. Voisiko joku selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä = kaikki isät ja lapset. Sairas ajatusmaailma noin muutenkin. Äitikö mielesi myrkytti?
Anteeksi yleistys - palstalla on pakko ottaa provokatiivinen ote, jotta saa ihmiset vastailemaan.
Äitini on oikein lempeä ihminen.
Eikö täällä saa nostaa keskusteluita enää?
Miksi ette perustele?
Koska nämä ihan kaikki miehet-ketjut ovat silkkaa paskaa.
Nyt tajuan. Aloitin väärin. En ole miesvihaaja, enkä tarkoittanut sitä. Kuten sanoin, asetelma voisi olla myös päinvastainen.
Tarkoitan yleensä vain sitä, että lapselle on tärkeää elää rakastavassa kodissa. Ja koti voi olla millainen tahansa. Miksi sinne pitää pakosta ängetä hahmo, joka ei sinne kuulu? Minkä lisäarvon se hahmo antaa, jos ympärillä on jo kaikki tarvittava.
Olen myös pohtinut sitä, kun ihmisellä on tarve selvittää historiansa, esim omat biologiset vanhemmat tai sukutausta. Miksiköhän? Mitä vanhemmaksi minä tulen, sitä enemmän ajattelen, että taustalla ei ole merkitystä.
Minusta jos isä (tai äiti) on etäinen, välinpitämätön tms mitään tapaamisia ei tulisi pakottaa. Suhde henkilöön, joka ei aidosti välitä, on aivan turha.
Toki on vaikeaa määritellä varmasti, milloin kyse on siitä, että etävanhempi on itse aiheuttanut sen, että suhde ei ole lämmin ja milloin taas muut tekijät, vaikkapa vanhemman mustamaalaaminen on taustalla.
Nainen ei ole automaattisesti hyvä äiti, vaikka onkin ehkä synnyttänyt.
Ei äitiys tai isyys ole biologiaa, pelkkä biologia ei riitä, mutta siitä on hyvä lähteä liikkeelle.
Äitiyttä mitataan eri mittareilla nykyisin kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten.
Ei äidit silloin ollut lähellä, lämpimiä jne. Lapset vaan tulivat ja kasvoivat.
Inhoan tuota äitimyyttiä, että kaikki olisivat jotain ihmeellistä ja erikoista sekä lapsen edun tavoittelijoita, vain olleessaan äitejä.
Vierailija kirjoitti:
En myös ymmärrä. Jos isä on lähtökohtaisesti huono ja välinpitämätön isä, miksi sellaista pitäisi vastentahtoisesti tavata?
Ei kai tällaisessa tilanteessa ole lapsien pakko tavata ja kohdatakaan isäänsä, elleivät sitä itse halua. Mutta tiedät, toivottavasti tiedät, että on myös hyvin toisenlaisia isiä, jotka kantavat ja ottavat vastuuta lapsestaan. - Aivan kuten on vastaavasti myös lasten äitejä, jotka eivät huolehdi ja kanna ja ota vastuusta lapsestaan lainkaan. Kuitenkaan esimerkiksi se, että isä on saanut (/tai isälle on annettu) laps(i)en lähivanhemmuuden esimerkiksi avioeron seurauksena ei tarkoita sitä, että laps(i)en äidissä olisi jotain eritystä vikaa tai kyvyttömyyttä olla ja toimia laps(i)en äitinä ja lähivanhempana.
Lue psykologiaa, niin ymmärrät.