Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni työskentelee hoitajana ja ei jaksa tavata minua
16.01.2019 |
Hänen jaksamisensa on mennyt vuosi vuodelta heikompaan suuntaan. Sanoo, että työ on liian raskasta hänelle, mutta on pakko vain jaksaa, kunnes lainat on maksettu. Hän on ollut välillä sairaslomalla, kun keho on sanoutunut irti. On lepuuttanut rasitusvammojaan. Vuorotyö tuntuu jo liian raskaalta, mutta sitä joutuu tekemään. Kokeili päivätyötä, mutta siinä oli ongelmana vielä enemmän mm raskaat nostot. Kun on saanut yhden vaivan hoidettua, on tullut uusia. Hän käyttää vapaa-aikansa kehonsa huoltoon, kotitöihin ja sohvalla makaamiseen. Hän ei jaksa lähteä ulos muuten kuin vähän liikkumaan, eikä tehdä muuta kuin käymään ruokakaupassa.
Työ on vienyt ystäväni! Hänellä ei ole enää muuta elämää!
Kommentit (100)
Sama juttu täällä. Sairaaloissa revitään ihmisistä ihan kaikki. Ystäviä ei ole koska ei jaksa. Ole iloinen että olet itse valinnut kevyemmän ammatin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalaa sivusta seuranneena voin todeta, että työvuorojen suunnittelut ja 3-vuorotyöstä maksetut lisät on ihan naurettavia...
On kuitenkin ihan ammatinvalintakysymys. Jos hoitaja olisi älykkäämpi, voisi hoitaja hakea insinööriksi tai lääkikseen. Siellä on yhteiskunnan terävin kärki, sydänlääkäreitä ja -kirurgeja, aivokirurgeja, neurologeja, heitä arvostetaan, koska he tekevät vaativaa ja pitkän koulutuksen edellyttävää työtä. Hoitoalalle mennään parin vuoden koulutuksella tekemään yksinkertaista ja suorittavaa työtä, vähän kuin siivooja. Monikaan siivooja ei valita yhtä paljon kuin hoitajat.
No, en nyt vertaisi ihan lääkäreitä ja hoitajia... Mutta sairaanhoitaja ja insinööri ovat molemmat AMK-koulutuksia, jos et sitä tiennyt? DI on sitten eri juttunsa...
Voi tsiisös. Olen lääkäri ja aivan yhtä poikki . viikossa joudun tekemään 50- 60t töitä ja välillä tuohon päälle varallaolo. Keskimäärin aivan poikki ja lapset heitteillä, parisuhteet ei oikein kestä. Pakotietä etsiessä..
Rankinta hoitoylana työssä ei ole itse työ vaan raskas ilmapiiri, joka lannistaa.
Vierailija kirjoitti:
Hänen jaksamisensa on mennyt vuosi vuodelta heikompaan suuntaan. Sanoo, että työ on liian raskasta hänelle, mutta on pakko vain jaksaa, kunnes lainat on maksettu. Hän on ollut välillä sairaslomalla, kun keho on sanoutunut irti. On lepuuttanut rasitusvammojaan. Vuorotyö tuntuu jo liian raskaalta, mutta sitä joutuu tekemään. Kokeili päivätyötä, mutta siinä oli ongelmana vielä enemmän mm raskaat nostot. Kun on saanut yhden vaivan hoidettua, on tullut uusia. Hän käyttää vapaa-aikansa kehonsa huoltoon, kotitöihin ja sohvalla makaamiseen. Hän ei jaksa lähteä ulos muuten kuin vähän liikkumaan, eikä tehdä muuta kuin käymään ruokakaupassa.
Työ on vienyt ystäväni! Hänellä ei ole enää muuta elämää!
Kaverin puolestako kyselet ? Hoitotyö on nykyisin todella raskasta, en suosittele kenellekään. Luulisi yhteiskunnan heräävän tähän ongelmaa sitten kun työt jäävät tekemättä ja hoitovirheitä alkaa kasaantua .. Kyllä siitä työstä pitäisi saada edes jossain järjellisessä suhteessa oleva korvaus !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänen jaksamisensa on mennyt vuosi vuodelta heikompaan suuntaan. Sanoo, että työ on liian raskasta hänelle, mutta on pakko vain jaksaa, kunnes lainat on maksettu. Hän on ollut välillä sairaslomalla, kun keho on sanoutunut irti. On lepuuttanut rasitusvammojaan. Vuorotyö tuntuu jo liian raskaalta, mutta sitä joutuu tekemään. Kokeili päivätyötä, mutta siinä oli ongelmana vielä enemmän mm raskaat nostot. Kun on saanut yhden vaivan hoidettua, on tullut uusia. Hän käyttää vapaa-aikansa kehonsa huoltoon, kotitöihin ja sohvalla makaamiseen. Hän ei jaksa lähteä ulos muuten kuin vähän liikkumaan, eikä tehdä muuta kuin käymään ruokakaupassa.
Työ on vienyt ystäväni! Hänellä ei ole enää muuta elämää!
Kaverin puolestako kyselet ? Hoitotyö on nykyisin todella raskasta, en suosittele kenellekään. Luulisi yhteiskunnan heräävän tähän ongelmaa sitten kun työt jäävät tekemättä ja hoitovirheitä alkaa kasaantua .. Kyllä siitä työstä pitäisi saada edes jossain järjellisessä suhteessa oleva korvaus !
Yhteiskunta ei herää niin kauan kuin äänestätte kokoomusta ja niitä puolueita, jotka haluavat Suomen toimivan koko maailman sosiaalitoimistona. Ensimmäinen ajaa vain varakkaimman kansanosan ja yksityisen (työnantaja)sektorin etuja. Jälkimmäisten politiikan takia veronmaksajien rahoista jää entistä vähemmän jaettavaa suomalaisille, joten kaikkia toimintoja on tehostettava ja kiristettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Tiedötkö miksi sinua ei alustavasti sairaskirjotettu pariksi kuukautta?Kuulostaa aika hirveeltä toi eläkeelle pääsy jo tossa iässä.Onko sulla oikeus opiskella? Hakea toiseen ammattiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kun nostelee ja kääntelee potilaita jatkuvasti epäergonomisissa asennoissa, se ihan oikeasti käy selän ja nivelten päälle. Potilas saattaa painaa tuplaten sen mitä hoitaja itse painaa. Rakennuksilla harvemmin 60-kiloisen tarvitsee siirrellä ja nostella 120 kilon painoisia tavaroita ilman mitään apuvälineitä.
No et sinäkään nosta 120 kilon tavaraa lattiasta ilman apuvälinettä tai muuta apua, josko liioittelut jätettäisiin pois.
No ei sitä potilasta saa edes päästää putoamaan lattialle. Sitä on nosteltava ja siirreltävä niin, että ei pääse putoamaan. Monesti kurkotat suorilta jaloilta ja yrität vääntää sänkypotilasta sopivaan asentoon, mutta sulla ei ole mitään, mistä ottaa itsellesi tukea ja potilaanmöhkäle painaa tuplaten sen mitä itse ja sun pitää saada se käännettyä siihen asentoon, missä sen pitää toimenpiteen tai muun syyn vuoksi olla. Koitapa itse tehdä vuodepesut jollekin itseäsi tuplaten painavammalle. Lattialta nostettaessahan voi kyykistyä ja nostaa jaloilla eikä selällä. Mutta jos potilas on sun reisiesi korkeudella, niin etäpä hyödynnäkään koko hommassa jalkalihaksiasi vaan selkääsi.
No tietenkin on eri asia kääntää 120kg tavaraa kuin suoraan nostaa sitä. Kääntelin minäkin varastolla ollessani 200kg tynnyreitä lavalta toiselle. Myöskin laskin kerran huvikseni että nostin lattiasta vaikeasta paikasta hyllyjen välistä yhteensä 600kg 15 minuutissa, vastaavaa nostelua riitti koko päivälle. Näetkö jossain jatkuvaa valitusta kuinka varastomiehillä on niin raskasta että ei millään kestä?
En väitä varastomiehen työtä helpoksi, mutta kuinka paljon varastomiehen tarvitsee sen työntämisen ja siirtelemisen lisäksi kuunnella tynnyrien ja tynnyrien omaisten huolia, murheita ja tyytymättömyyttä?
Ja ottaa ihmisen hengestä vastuu - välillisesti tai välittömästi?
Vuodepesujen raskaus - vastuu ihmisen hengestä :)
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä hoitajilla on vastuu potilaidensa hyvinvoinnista ja hengestäkin. Esim. juuri nuo vuodepesut tai muutkin pesut, samalla on huolehdittava ihon kunnosta, terveyteen liittyvistä asioista ja ihan siitäkin, että sillä pestävällä mummolla tai papalla on hyvä olla. Niin hyvä kuin se niissä puitteissa vain on mahdollista. Tarkkailtava terveydentilaa, erityisesti muistamattomilla myös mielialaa (koska huonolla mielellä ollessa käytösoireet voimistuu ja voi tulla vaikka yhtäkkiä nyrkistä) jne. Eli täytyy koko ajan olla valppaana ja tarkkailla toisten vointia ja olemusta sen fyysisen auttamisen lisäksi. Olet sellaisessa ylivirittyneessä valmiustilassa koko ajan. Pahin useimmilla jaksamiseen vaikuttava asia on kuitenkin kolmivuorotyö, se voi tehdä ihmisen todella väsyneeksi. Joillekin toki kolmivuoro sopii, mutta yleensä se kuluttaa, plus ettei ole koskaan vapaata silloin kuin muu perhe, sukulaiset tai ystävät ovat. Eli en nyt ihan ensimmäisenä vertaisi hoitotyötä varastohommiin.
Ei niitä voikkaan suoraan verrata ja ihmiset reagoikin rasitukseen eri tavalla. Tuo oli vain yksi esimerkki että kyllä niitä töitä paiskitaan hiki hatussa muuallakin paljon pienemmällä palkalla kuin esim mitä sairaanhoitaja tienaa ilman että siitä tarvii tehdä niin isoa numeroa kokoajan. tuolla yksi SH totesi kuinka on keholle raskasta kun pitää kävellä ja istua tietokoneelle, mielestäni tuo on jo vittuilua oikeasti raskasta fyysistä työtä tekevälle.
Tää ei oo vittuilua jos rasittaa 20v eestaas nouseminen taikka just se 11,5h käveleminen ilman taukoa. Olettaisin että varastomiehillä tauot on, eikä vastuuta kenenkään elämästä. Mä olen yksin sairaanhoitajana vastuussa kamalasta määrästä erikoissairaanhoidon potilaita, parina lähihoitaja. Et varmaan tiedä mitä on jatkuva keskeytys työssä, joku haluaa lääkettä, puhelin, kollegat ym. On todella vittumaista ees taas tuoliin ja ylös ramppaaminen syömättä tai pintamaita taukoja! Aina kun pääsen takas (teen hallinnollista työtä), joudun taas nousemaan ja lähtemään. En saa mitään koskaan valmiiksi ja mihinkään ein voi keskittyä.
Annat lääkärin määräämät lääkkeet ja peset pyllyt. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Esim. vanhusosastolla tehtävä hoiva- ja huolenpito on kyllä sitten aivan jotain muuta, kuin vauvojen peppujen pesu.
Potilas voi painaa yli sata kiloa ja jo pelkän pyllyn pesu tarvitsee useita asennon vaihtoja.
Potilas voi olla joko hyvin tai huonosti mukana hoitotyöhön asettumisessa, on aivan tavallista, että hoitajalle itselleen sattuu onnettomuuksia esim. huonon työergonomian takia. Monasti selkävammat vaivaavat koko loppuelämän.
Palopuheista huolimatta hoitajan terveys ei ole minkään arvoinen – aina saadaan tilalle uusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös hoitoalalla ja päivätöihin menin, mutta keneltäkään kysymättä työ muuttui vuorotyöksi. Olen todella huono vuorotyöntekijä, ainakin nyt vanhemmiten. Lisäksi olin tottunut siihen päivätyörytmiin ja aamuvirkkuna rakastin sitä. Mutta kun vuorotyötä sitten jouduin vähän kuin pakosta tekemään voimani uupuivat. En saanut nukuttua kun rytmit menivät sekaisin ja sitten kun nukuin, nukuin kellon ympäri. Vapaa-aika meni ihan kasatessa itseään siis, ei siinä JAKSANUT ystäviä tapailla kun oli aivan naatti. Liikkuakin yritin sen mitä jaksoin. Sitten alkoi keho oireilla, syke nousi + verenpaine. Koskaan en tottunut vuorotyöhön ja voi onneksi sain kuin sainkin järjestettyä itseni takaisin päivätyöhön. Nyt nukun oman rytmini mukaan, elämänilo ja jaksaminen ovat palanneet, mutta kyllä siinä useampi kuukausi meni että elämä tasaantui.
Täällä yksi hoitaja, joka ei myöskään tapaa työpäivän jälkeen yhtään ketään, jos ei ihan ole pakko. Ensimmäisen vapaapäivänkin mieluiten kuuntelen hiljaisuutta yksin kotona. Sitä sosiaalisuutta tulee ihan kylliksi töissä, ja vaikka työ uuvuttaa fyysisestikin, niin kyllä ne sosiaalisetkin voimat on aika vähissä työpäivän jälkeen. Olen ajatellut, että ehkä olisin jonkin verran sosiaalisempi vapaa-ajalla, jos työni olisi erakkohommaa. Mutta nautin työstäni ja elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan työpäivän jälkeen halua lähteä kahvittelemaan tms. koska olen niin kusessa ja paskassa, että haluan kotiin ensin kunnolla suihkuun. Sitten en enää viitsi lähteä, kun menee tukan kuivattamisessakin niin kauan.
Ja työhöni olen tyytyväinen, en siis valita.
Hei koittakaas nyt, se ei ole "ja ei" vaan "eikä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
Sairaanhoitajan työ ei ollut 20v sitten tälläistä. Uudet kouluttautuvat eivät pysy töissä kuin muutaman vuoden kun tajuavat totuuden. Siksi tässä kai ollaankin, ei ole hoitajia mistä ottaa kun edelliset väsyy. Ei enää kouluttauduta, tai ainakin hyvin pian vaihdetaan alaa, se vastuu ja henkinen paine on vaan liikaa nuorille, kun se on monelle muutaman vuosikymmenen tehneellekkin ihan kamalaa.
Nyt on pakko sanoa että olen valmistunut sairaanhoitajaksi 23v sitten. Nykyisessä työpaikassani sen aikainen hoitajamitoitus oli 4 hoitajaa/30 potilasta eli 7-8 potilasta per hoitaja aamu-ja iltavuorossa. Yövuorossa siis 15/hoitaja. Nykyinen mitoitus meillä on aamuvuorossa 3 potilasta/hoitaja, illalla 4/hoitaja ja yöllä maksimissaan tuo 8.
Käyttöön ovat tulleet monet apuvälineet kuten potilasnosturit (joita ei aikaan ollut kuin 1 koko klinikassa ja senkin käyttö oli melkeinpä kiellettyä kuntoutuksellisista syistä), sähkökäyttöiset sängyt, monitoimituolit, liukulakanat/siirtoliinat/kitkaa poistavat liukualustat ym.
Meiltä on otettu pois kaikki varastojen täytöt, pyykkitilaukset, ruuanjako. Nämä tulee kaikki tukipalveluilta. Osastofarmaseutti huolehtii lääkelogistiikasta ja osin lääkkeiden jaosta.
Työn kuva on toki muuttunut. Potilaat on monisairaampia (usein siitä syystä että nykyään tutkitaan paremmin), erilaisia tutkimuksia ja lääkehoitoja on enemmän. Potilaiden vaihtuvuus on suurempi. Siitä huolimatta ainakin omalla työpaikalla työ on muuttunut helpommaksi. Nuoremmalla työntekijällä ei tätä vertailukohtaa tietysti ole. Tähän tarvitaan koko työyhteisön tukea jotta he selviävät päivittäisestä työstään ilman tolkutonta stressiä ja voivat turvallisin mielin pyytää apua kokeneemmalta työkaverilta.
Tässä ei todellakaan tapailla ketään. Hyvä kun ehtii omaa puolisoaan nähdäja tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa ei nyt ole mitään ihmettelemistä,ettää työpäivän jälkeen jaksaa tehdä ne peruskotihommat j aloppuaika menee palautumiseen.Se onihan normiarkea monilla aloilla .Siis ei ainoastaan hoitoalalla.
Jäin eläkkeelle 64 -vuotiaana ja olin ollut jo monia vuosia aivan sippi työpäivän jälkeen ja samaa sanoivat 45 vuotiaat muuten reippaat naiset.
Ah,nytpä eläkeläisenä ei väsytä juuri koskaan ,(70v)
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
Niin mukava työporukka, että ihankun oisi ollut parhaiden kavereiden kanssa töissä. Sen lisäksi pääsin toteuttamaan uudenlaista vanhustenhoitoa ja minulle annettiin siihen resursseja. Olin todellakin kutsumusammatissani ja rakastin myös monia haastaviakin osia töissäni.
Fyysisesti en jaksanut vaan selkä meni, lopulta. Sen lisäksi henkinen paine jatkuvan kilpailutuksen vuoksi alkoi kasvaa. Yhtäkkiä kaikki asukkaat oli vuoteen omia vaikka aiemmin oli paljon käveleviä ja 5 saattohoitoista. Eikä työmäärän lisääntymiseen puututtu. Muutoksia tapahtuu hyvissäkin hoitopaikoissa.
Monissa töissä on sama tilanne. Ystäväni työskentelee ministerinä, näyttää tosi uupuneelta eikä kuulemma ehdi tavata kavereita juuri ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kun nostelee ja kääntelee potilaita jatkuvasti epäergonomisissa asennoissa, se ihan oikeasti käy selän ja nivelten päälle. Potilas saattaa painaa tuplaten sen mitä hoitaja itse painaa. Rakennuksilla harvemmin 60-kiloisen tarvitsee siirrellä ja nostella 120 kilon painoisia tavaroita ilman mitään apuvälineitä.
No et sinäkään nosta 120 kilon tavaraa lattiasta ilman apuvälinettä tai muuta apua, josko liioittelut jätettäisiin pois.
No ei sitä potilasta saa edes päästää putoamaan lattialle. Sitä on nosteltava ja siirreltävä niin, että ei pääse putoamaan. Monesti kurkotat suorilta jaloilta ja yrität vääntää sänkypotilasta sopivaan asentoon, mutta sulla ei ole mitään, mistä ottaa itsellesi tukea ja potilaanmöhkäle painaa tuplaten sen mitä itse ja sun pitää saada se käännettyä siihen asentoon, missä sen pitää toimenpiteen tai muun syyn vuoksi olla. Koitapa itse tehdä vuodepesut jollekin itseäsi tuplaten painavammalle. Lattialta nostettaessahan voi kyykistyä ja nostaa jaloilla eikä selällä. Mutta jos potilas on sun reisiesi korkeudella, niin etäpä hyödynnäkään koko hommassa jalkalihaksiasi vaan selkääsi.
No tietenkin on eri asia kääntää 120kg tavaraa kuin suoraan nostaa sitä. Kääntelin minäkin varastolla ollessani 200kg tynnyreitä lavalta toiselle. Myöskin laskin kerran huvikseni että nostin lattiasta vaikeasta paikasta hyllyjen välistä yhteensä 600kg 15 minuutissa, vastaavaa nostelua riitti koko päivälle. Näetkö jossain jatkuvaa valitusta kuinka varastomiehillä on niin raskasta että ei millään kestä?
En väitä varastomiehen työtä helpoksi, mutta kuinka paljon varastomiehen tarvitsee sen työntämisen ja siirtelemisen lisäksi kuunnella tynnyrien ja tynnyrien omaisten huolia, murheita ja tyytymättömyyttä?
Ja ottaa ihmisen hengestä vastuu - välillisesti tai välittömästi?
Vuodepesujen raskaus - vastuu ihmisen hengestä :)
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä hoitajilla on vastuu potilaidensa hyvinvoinnista ja hengestäkin. Esim. juuri nuo vuodepesut tai muutkin pesut, samalla on huolehdittava ihon kunnosta, terveyteen liittyvistä asioista ja ihan siitäkin, että sillä pestävällä mummolla tai papalla on hyvä olla. Niin hyvä kuin se niissä puitteissa vain on mahdollista. Tarkkailtava terveydentilaa, erityisesti muistamattomilla myös mielialaa (koska huonolla mielellä ollessa käytösoireet voimistuu ja voi tulla vaikka yhtäkkiä nyrkistä) jne. Eli täytyy koko ajan olla valppaana ja tarkkailla toisten vointia ja olemusta sen fyysisen auttamisen lisäksi. Olet sellaisessa ylivirittyneessä valmiustilassa koko ajan. Pahin useimmilla jaksamiseen vaikuttava asia on kuitenkin kolmivuorotyö, se voi tehdä ihmisen todella väsyneeksi. Joillekin toki kolmivuoro sopii, mutta yleensä se kuluttaa, plus ettei ole koskaan vapaata silloin kuin muu perhe, sukulaiset tai ystävät ovat. Eli en nyt ihan ensimmäisenä vertaisi hoitotyötä varastohommiin.
Ei niitä voikkaan suoraan verrata ja ihmiset reagoikin rasitukseen eri tavalla. Tuo oli vain yksi esimerkki että kyllä niitä töitä paiskitaan hiki hatussa muuallakin paljon pienemmällä palkalla kuin esim mitä sairaanhoitaja tienaa ilman että siitä tarvii tehdä niin isoa numeroa kokoajan. tuolla yksi SH totesi kuinka on keholle raskasta kun pitää kävellä ja istua tietokoneelle, mielestäni tuo on jo vittuilua oikeasti raskasta fyysistä työtä tekevälle.
Tää ei oo vittuilua jos rasittaa 20v eestaas nouseminen taikka just se 11,5h käveleminen ilman taukoa. Olettaisin että varastomiehillä tauot on, eikä vastuuta kenenkään elämästä. Mä olen yksin sairaanhoitajana vastuussa kamalasta määrästä erikoissairaanhoidon potilaita, parina lähihoitaja. Et varmaan tiedä mitä on jatkuva keskeytys työssä, joku haluaa lääkettä, puhelin, kollegat ym. On todella vittumaista ees taas tuoliin ja ylös ramppaaminen syömättä tai pintamaita taukoja! Aina kun pääsen takas (teen hallinnollista työtä), joudun taas nousemaan ja lähtemään. En saa mitään koskaan valmiiksi ja mihinkään ein voi keskittyä.
Annat lääkärin määräämät lääkkeet ja peset pyllyt. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Ainakin meillä lääkäri tapaa potilaita/asukkaita kerran vuodessa vuositarkastuksen yhteydessä ellei hoitaja havaitse mitään mitä pitäisi tutkia. Toisaalta nykyään ohjeena on, ettei lääkärille lähetettäisi niin herkästi, vaan pyrittäisiin hoitamaan sairaanhoitajien ja lähihoitajien voimin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
Sairaanhoitajan työ ei ollut 20v sitten tälläistä. Uudet kouluttautuvat eivät pysy töissä kuin muutaman vuoden kun tajuavat totuuden. Siksi tässä kai ollaankin, ei ole hoitajia mistä ottaa kun edelliset väsyy. Ei enää kouluttauduta, tai ainakin hyvin pian vaihdetaan alaa, se vastuu ja henkinen paine on vaan liikaa nuorille, kun se on monelle muutaman vuosikymmenen tehneellekkin ihan kamalaa.
Nyt on pakko sanoa että olen valmistunut sairaanhoitajaksi 23v sitten. Nykyisessä työpaikassani sen aikainen hoitajamitoitus oli 4 hoitajaa/30 potilasta eli 7-8 potilasta per hoitaja aamu-ja iltavuorossa. Yövuorossa siis 15/hoitaja. Nykyinen mitoitus meillä on aamuvuorossa 3 potilasta/hoitaja, illalla 4/hoitaja ja yöllä maksimissaan tuo 8.
Käyttöön ovat tulleet monet apuvälineet kuten potilasnosturit (joita ei aikaan ollut kuin 1 koko klinikassa ja senkin käyttö oli melkeinpä kiellettyä kuntoutuksellisista syistä), sähkökäyttöiset sängyt, monitoimituolit, liukulakanat/siirtoliinat/kitkaa poistavat liukualustat ym.
Meiltä on otettu pois kaikki varastojen täytöt, pyykkitilaukset, ruuanjako. Nämä tulee kaikki tukipalveluilta. Osastofarmaseutti huolehtii lääkelogistiikasta ja osin lääkkeiden jaosta.
Työn kuva on toki muuttunut. Potilaat on monisairaampia (usein siitä syystä että nykyään tutkitaan paremmin), erilaisia tutkimuksia ja lääkehoitoja on enemmän. Potilaiden vaihtuvuus on suurempi. Siitä huolimatta ainakin omalla työpaikalla työ on muuttunut helpommaksi. Nuoremmalla työntekijällä ei tätä vertailukohtaa tietysti ole. Tähän tarvitaan koko työyhteisön tukea jotta he selviävät päivittäisestä työstään ilman tolkutonta stressiä ja voivat turvallisin mielin pyytää apua kokeneemmalta työkaverilta.
Kuulostaa hyvältä. Meillä taas on 23 asiakasta, aamuvuorossa 4 ja iltavuorossa 3 työntekijää. Yöllä 1.
Työhön kuuluu myös ruuanjako, varastojen täytöt, pyykinpesu ja lääkkeiden jako.
Apuna 1 nosturi, liukualusta ja siirtovyö.
Siinäpä melkein apuvälineet mitä voidaan käyttää.
Vuodeosastolta laitetaan takaisin joskus todella huonokuntoista porukkaa jota talo on muutenkin puolillaan.
Ei silti, tykkään työstäni. En vain jaksa mitään työpäivän jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tais trolli iskeä ketjuun. Ei kannata ruokkia sitä.
On trolli jos kehuu hoitoalaa? Siis onko hoitoalasta pitäminen kiellettyä?
Aloittaja on trolli.Täältä on poistettu asiaa koskevat kommentit. Toki se ei estä keskustelua.
Olen insinööri ja ihan yhtä uupunut työpäivien jälkeen kuin aloittajan kaverikin.