Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni työskentelee hoitajana ja ei jaksa tavata minua
16.01.2019 |
Hänen jaksamisensa on mennyt vuosi vuodelta heikompaan suuntaan. Sanoo, että työ on liian raskasta hänelle, mutta on pakko vain jaksaa, kunnes lainat on maksettu. Hän on ollut välillä sairaslomalla, kun keho on sanoutunut irti. On lepuuttanut rasitusvammojaan. Vuorotyö tuntuu jo liian raskaalta, mutta sitä joutuu tekemään. Kokeili päivätyötä, mutta siinä oli ongelmana vielä enemmän mm raskaat nostot. Kun on saanut yhden vaivan hoidettua, on tullut uusia. Hän käyttää vapaa-aikansa kehonsa huoltoon, kotitöihin ja sohvalla makaamiseen. Hän ei jaksa lähteä ulos muuten kuin vähän liikkumaan, eikä tehdä muuta kuin käymään ruokakaupassa.
Työ on vienyt ystäväni! Hänellä ei ole enää muuta elämää!
Kommentit (100)
Mä en pysty aamuvuoron jälkeen enää tekemään mitään ylimääräistä. Kiire on aivan järkyttävää, vuoron lopuksi sitä vaan tuijottaa nälissään tyhjin silmin seiniin kaikkensa antaneena. Aiempi herkkyys ja empaattisuus on muuttunut mahdottoman työtahdin ansiosta kyynisyydeksi. Alanvaihto meneillään, en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa. Surullista mitä suomalainen hoitohenkilöstö joutuu monessa paikassa kestämään, ja rankemmaksi vain menee. Mutta ketäpä se kiinnostaa, turhastahan me vain valitamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt alan vaihtamista, mutta ei se ole helppoa nyt, kun lapset on vielä suht pieniä. Pitäisi lähteä kotoa kauemmas opiskelemaan. Ehkä myöhemmin sitten.
Toisaalta olen luonteeltani sellainen, että pakotan itseni jaksamaan.
Hänellä ei ole muuta elämää, kertoo ap. Kyllä tuossa jo aikalailla elämää on, jos vielä perhettä. Miten sinun oma työsi vai onko päivät luppoaikaa?
Kuulostaa kyllä niin tutulta, itse en jaksa ikinä aamuvuoron jälkeen tehdä mitään. Olen miettinyt että mistä sitten revin energiaa jos saan lapsen ja kun vanhenen.
Sh
Kurja kuulla ystäväsi puolesta. Kai niitä työympäristöjä hoitajillakin on monia erilaisia, toiset kai raskaampia kuin toiset. Itse olen työskennellyt 22v erikoissairaanhoidossa vuodeosastolla erikoisalalla jota yleisesti pidetään hyvin raskaana. Meillä on paljon potilaiden siirtoja ja monet heistä ovat kahden, jopa kolmen hoidettavia. Teen kolmivuorotyötä joka on mulle ihan parasta, tykkään vaihtelusta. Viihdyn työssä hyvin. Toki välillä on päiviä joiden jälkeen olo on kuin tapetulla madolla ja pää aivan sekaisin väsymyksestä. Enimmäkseen kuitenkaan ei.
Suurimmaksi syyksi tähän sanoisin että meillä on hyvä työilmapiiri. Työkavereilta saa aina apua ja tarvittaessa apuna on koko työvuoron henkilökunta jos sellainen tilanne on. Meillä panostetaan koulutukseen, ergonomiaan ja ergonomiseen työvuorosuunnitteluun. Uudet tulijat perehdytetään perusteellisesti. Näin itsessään rankan työn kuormitus pysyy kuitenkin kohtuullisena.
Ehkä ystävälläsi on taustalla muitakin syitä jotka häntä uuvuttavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
Minä taas olen sairaanhoitaja joka jaksaa ihan hyvin tavata toisia työpäivän jälkeen. Haluan tuoda tällaisenkin kannan :)
Ja ihan vuodeosastolla työskentelen. Tykkään työstäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
Se on se, että kukaan ei kerro etukäteen, ettei sitä kutsumustaan pysty noudattamaan ollenkaan vaan joutuu liukuhihnatyöhön, jossa tarkkaillaan tehokkuuttasi eli nopeasti pitää hoidella järkyttävä määrä hoidettavia. MÄkin petyin kun luulin meneväni auttamaan ihmisiä. Saan pelkkää kritiikkiä työtavastani, jos olen yhtään inhimillinen hoidettavilleni. Valitettavasti pelkkää bisnestä kaikki hoitolaitoksissa. Sairaaloista en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kun nostelee ja kääntelee potilaita jatkuvasti epäergonomisissa asennoissa, se ihan oikeasti käy selän ja nivelten päälle. Potilas saattaa painaa tuplaten sen mitä hoitaja itse painaa. Rakennuksilla harvemmin 60-kiloisen tarvitsee siirrellä ja nostella 120 kilon painoisia tavaroita ilman mitään apuvälineitä.
No et sinäkään nosta 120 kilon tavaraa lattiasta ilman apuvälinettä tai muuta apua, josko liioittelut jätettäisiin pois.
No ei sitä potilasta saa edes päästää putoamaan lattialle. Sitä on nosteltava ja siirreltävä niin, että ei pääse putoamaan. Monesti kurkotat suorilta jaloilta ja yrität vääntää sänkypotilasta sopivaan asentoon, mutta sulla ei ole mitään, mistä ottaa itsellesi tukea ja potilaanmöhkäle painaa tuplaten sen mitä itse ja sun pitää saada se käännettyä siihen asentoon, missä sen pitää toimenpiteen tai muun syyn vuoksi olla. Koitapa itse tehdä vuodepesut jollekin itseäsi tuplaten painavammalle. Lattialta nostettaessahan voi kyykistyä ja nostaa jaloilla eikä selällä. Mutta jos potilas on sun reisiesi korkeudella, niin etäpä hyödynnäkään koko hommassa jalkalihaksiasi vaan selkääsi.
No tietenkin on eri asia kääntää 120kg tavaraa kuin suoraan nostaa sitä. Kääntelin minäkin varastolla ollessani 200kg tynnyreitä lavalta toiselle. Myöskin laskin kerran huvikseni että nostin lattiasta vaikeasta paikasta hyllyjen välistä yhteensä 600kg 15 minuutissa, vastaavaa nostelua riitti koko päivälle. Näetkö jossain jatkuvaa valitusta kuinka varastomiehillä on niin raskasta että ei millään kestä?
En väitä varastomiehen työtä helpoksi, mutta kuinka paljon varastomiehen tarvitsee sen työntämisen ja siirtelemisen lisäksi kuunnella tynnyrien ja tynnyrien omaisten huolia, murheita ja tyytymättömyyttä?
Ja ottaa ihmisen hengestä vastuu - välillisesti tai välittömästi?
Vuodepesujen raskaus - vastuu ihmisen hengestä :)
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä hoitajilla on vastuu potilaidensa hyvinvoinnista ja hengestäkin. Esim. juuri nuo vuodepesut tai muutkin pesut, samalla on huolehdittava ihon kunnosta, terveyteen liittyvistä asioista ja ihan siitäkin, että sillä pestävällä mummolla tai papalla on hyvä olla. Niin hyvä kuin se niissä puitteissa vain on mahdollista. Tarkkailtava terveydentilaa, erityisesti muistamattomilla myös mielialaa (koska huonolla mielellä ollessa käytösoireet voimistuu ja voi tulla vaikka yhtäkkiä nyrkistä) jne. Eli täytyy koko ajan olla valppaana ja tarkkailla toisten vointia ja olemusta sen fyysisen auttamisen lisäksi. Olet sellaisessa ylivirittyneessä valmiustilassa koko ajan. Pahin useimmilla jaksamiseen vaikuttava asia on kuitenkin kolmivuorotyö, se voi tehdä ihmisen todella väsyneeksi. Joillekin toki kolmivuoro sopii, mutta yleensä se kuluttaa, plus ettei ole koskaan vapaata silloin kuin muu perhe, sukulaiset tai ystävät ovat. Eli en nyt ihan ensimmäisenä vertaisi hoitotyötä varastohommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
Se on se, että kukaan ei kerro etukäteen, ettei sitä kutsumustaan pysty noudattamaan ollenkaan vaan joutuu liukuhihnatyöhön, jossa tarkkaillaan tehokkuuttasi eli nopeasti pitää hoidella järkyttävä määrä hoidettavia. MÄkin petyin kun luulin meneväni auttamaan ihmisiä. Saan pelkkää kritiikkiä työtavastani, jos olen yhtään inhimillinen hoidettavilleni. Valitettavasti pelkkää bisnestä kaikki hoitolaitoksissa. Sairaaloista en tiedä.
Jokapuolellahan tuota toitotetaan. Olit varmasti myös työharjoittelussa. Eikö siis hoitolaitoksissa autetakkaan ihmisiä? Vaihda työpaikkaa. Omia valintojahan nämä kaikki ovat.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen sairaanhoitaja joka jaksaa ihan hyvin tavata toisia työpäivän jälkeen. Haluan tuoda tällaisenkin kannan :)
Ja ihan vuodeosastolla työskentelen. Tykkään työstäni.
Niin ja meillä myös todella hyvä ilmapiiri osastolla ihan kaikkien kesken. Osastonhoitaja myös todella mukava ja kiittää meitä päivittäin tekemästämme työstä. Vaihtuvuutta ei meillä ole oikeastaan lainkaan, enemmänkin sijaiset haluaisivat saada vakipaikkoja. Se on oikeasti totta, että työpaikan ilmapiiri vaikuttaa aivan älyttömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hakeutua sairaaloihin töihin. Itse olen ainakin viihtynyt kaikista parhaiten juurikin sairaaloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kun nostelee ja kääntelee potilaita jatkuvasti epäergonomisissa asennoissa, se ihan oikeasti käy selän ja nivelten päälle. Potilas saattaa painaa tuplaten sen mitä hoitaja itse painaa. Rakennuksilla harvemmin 60-kiloisen tarvitsee siirrellä ja nostella 120 kilon painoisia tavaroita ilman mitään apuvälineitä.
No et sinäkään nosta 120 kilon tavaraa lattiasta ilman apuvälinettä tai muuta apua, josko liioittelut jätettäisiin pois.
No ei sitä potilasta saa edes päästää putoamaan lattialle. Sitä on nosteltava ja siirreltävä niin, että ei pääse putoamaan. Monesti kurkotat suorilta jaloilta ja yrität vääntää sänkypotilasta sopivaan asentoon, mutta sulla ei ole mitään, mistä ottaa itsellesi tukea ja potilaanmöhkäle painaa tuplaten sen mitä itse ja sun pitää saada se käännettyä siihen asentoon, missä sen pitää toimenpiteen tai muun syyn vuoksi olla. Koitapa itse tehdä vuodepesut jollekin itseäsi tuplaten painavammalle. Lattialta nostettaessahan voi kyykistyä ja nostaa jaloilla eikä selällä. Mutta jos potilas on sun reisiesi korkeudella, niin etäpä hyödynnäkään koko hommassa jalkalihaksiasi vaan selkääsi.
No tietenkin on eri asia kääntää 120kg tavaraa kuin suoraan nostaa sitä. Kääntelin minäkin varastolla ollessani 200kg tynnyreitä lavalta toiselle. Myöskin laskin kerran huvikseni että nostin lattiasta vaikeasta paikasta hyllyjen välistä yhteensä 600kg 15 minuutissa, vastaavaa nostelua riitti koko päivälle. Näetkö jossain jatkuvaa valitusta kuinka varastomiehillä on niin raskasta että ei millään kestä?
En väitä varastomiehen työtä helpoksi, mutta kuinka paljon varastomiehen tarvitsee sen työntämisen ja siirtelemisen lisäksi kuunnella tynnyrien ja tynnyrien omaisten huolia, murheita ja tyytymättömyyttä?
Ja ottaa ihmisen hengestä vastuu - välillisesti tai välittömästi?
Vuodepesujen raskaus - vastuu ihmisen hengestä :)
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä hoitajilla on vastuu potilaidensa hyvinvoinnista ja hengestäkin. Esim. juuri nuo vuodepesut tai muutkin pesut, samalla on huolehdittava ihon kunnosta, terveyteen liittyvistä asioista ja ihan siitäkin, että sillä pestävällä mummolla tai papalla on hyvä olla. Niin hyvä kuin se niissä puitteissa vain on mahdollista. Tarkkailtava terveydentilaa, erityisesti muistamattomilla myös mielialaa (koska huonolla mielellä ollessa käytösoireet voimistuu ja voi tulla vaikka yhtäkkiä nyrkistä) jne. Eli täytyy koko ajan olla valppaana ja tarkkailla toisten vointia ja olemusta sen fyysisen auttamisen lisäksi. Olet sellaisessa ylivirittyneessä valmiustilassa koko ajan. Pahin useimmilla jaksamiseen vaikuttava asia on kuitenkin kolmivuorotyö, se voi tehdä ihmisen todella väsyneeksi. Joillekin toki kolmivuoro sopii, mutta yleensä se kuluttaa, plus ettei ole koskaan vapaata silloin kuin muu perhe, sukulaiset tai ystävät ovat. Eli en nyt ihan ensimmäisenä vertaisi hoitotyötä varastohommiin.
Eihän hän verrannutkaan, muuta kuin fyysisyyttä. Vaihda alaa jos se ei sinulle sovi. Osalle sopii ja osalle ei sovi. Oletko loppuelämäsi töissä työpaikassa josta et pidä? Tuosta saa syyttää vain itseään. Uhrihan sinä ja vielä perhe ja sukulaiset, voi parkaa. Voisitko ihan oikeasti ottaa vastuun omista päätöksistäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalle sopii tietyt tyypit. Mulla on lähipiirissä useampi tällainen hoitoalalle täydellisesti sopiva tyyppi. He saavat energiaa siitä työstään. Se työ ei siis vielä energiaa vaan he SAAVAT siitä energiaa! :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
No ei kai tässä ketjussa siitä ole kyse. Ihmiset vain yrittää kertoa ap:lle kokemuksiaan hoitotyöstä, että hän ymmärtää paremmin, miksi ystävänsä ei jaksa tavata työpäivän jälkeen. Ja av:n tapaan toiset ryntää heti kertomaan että tyhjää valitatte, varastoheppuna on paaaljon rankempaa :DD Kun eihän tässä siitä ole kyse. Ei kukaan ole väittänyt että kaikki kokevat hoitotyön samoin. Joillekin kolmivuorotyö sopii, mutta selvästi ap:n ystävälle ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kun nostelee ja kääntelee potilaita jatkuvasti epäergonomisissa asennoissa, se ihan oikeasti käy selän ja nivelten päälle. Potilas saattaa painaa tuplaten sen mitä hoitaja itse painaa. Rakennuksilla harvemmin 60-kiloisen tarvitsee siirrellä ja nostella 120 kilon painoisia tavaroita ilman mitään apuvälineitä.
No et sinäkään nosta 120 kilon tavaraa lattiasta ilman apuvälinettä tai muuta apua, josko liioittelut jätettäisiin pois.
No ei sitä potilasta saa edes päästää putoamaan lattialle. Sitä on nosteltava ja siirreltävä niin, että ei pääse putoamaan. Monesti kurkotat suorilta jaloilta ja yrität vääntää sänkypotilasta sopivaan asentoon, mutta sulla ei ole mitään, mistä ottaa itsellesi tukea ja potilaanmöhkäle painaa tuplaten sen mitä itse ja sun pitää saada se käännettyä siihen asentoon, missä sen pitää toimenpiteen tai muun syyn vuoksi olla. Koitapa itse tehdä vuodepesut jollekin itseäsi tuplaten painavammalle. Lattialta nostettaessahan voi kyykistyä ja nostaa jaloilla eikä selällä. Mutta jos potilas on sun reisiesi korkeudella, niin etäpä hyödynnäkään koko hommassa jalkalihaksiasi vaan selkääsi.
No tietenkin on eri asia kääntää 120kg tavaraa kuin suoraan nostaa sitä. Kääntelin minäkin varastolla ollessani 200kg tynnyreitä lavalta toiselle. Myöskin laskin kerran huvikseni että nostin lattiasta vaikeasta paikasta hyllyjen välistä yhteensä 600kg 15 minuutissa, vastaavaa nostelua riitti koko päivälle. Näetkö jossain jatkuvaa valitusta kuinka varastomiehillä on niin raskasta että ei millään kestä?
En väitä varastomiehen työtä helpoksi, mutta kuinka paljon varastomiehen tarvitsee sen työntämisen ja siirtelemisen lisäksi kuunnella tynnyrien ja tynnyrien omaisten huolia, murheita ja tyytymättömyyttä?
Ja ottaa ihmisen hengestä vastuu - välillisesti tai välittömästi?
Vuodepesujen raskaus - vastuu ihmisen hengestä :)
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä hoitajilla on vastuu potilaidensa hyvinvoinnista ja hengestäkin. Esim. juuri nuo vuodepesut tai muutkin pesut, samalla on huolehdittava ihon kunnosta, terveyteen liittyvistä asioista ja ihan siitäkin, että sillä pestävällä mummolla tai papalla on hyvä olla. Niin hyvä kuin se niissä puitteissa vain on mahdollista. Tarkkailtava terveydentilaa, erityisesti muistamattomilla myös mielialaa (koska huonolla mielellä ollessa käytösoireet voimistuu ja voi tulla vaikka yhtäkkiä nyrkistä) jne. Eli täytyy koko ajan olla valppaana ja tarkkailla toisten vointia ja olemusta sen fyysisen auttamisen lisäksi. Olet sellaisessa ylivirittyneessä valmiustilassa koko ajan. Pahin useimmilla jaksamiseen vaikuttava asia on kuitenkin kolmivuorotyö, se voi tehdä ihmisen todella väsyneeksi. Joillekin toki kolmivuoro sopii, mutta yleensä se kuluttaa, plus ettei ole koskaan vapaata silloin kuin muu perhe, sukulaiset tai ystävät ovat. Eli en nyt ihan ensimmäisenä vertaisi hoitotyötä varastohommiin.
Ei niitä voikkaan suoraan verrata ja ihmiset reagoikin rasitukseen eri tavalla. Tuo oli vain yksi esimerkki että kyllä niitä töitä paiskitaan hiki hatussa muuallakin paljon pienemmällä palkalla kuin esim mitä sairaanhoitaja tienaa ilman että siitä tarvii tehdä niin isoa numeroa kokoajan. tuolla yksi SH totesi kuinka on keholle raskasta kun pitää kävellä ja istua tietokoneelle, mielestäni tuo on jo vittuilua oikeasti raskasta fyysistä työtä tekevälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty aamuvuoron jälkeen enää tekemään mitään ylimääräistä. Kiire on aivan järkyttävää, vuoron lopuksi sitä vaan tuijottaa nälissään tyhjin silmin seiniin kaikkensa antaneena. Aiempi herkkyys ja empaattisuus on muuttunut mahdottoman työtahdin ansiosta kyynisyydeksi. Alanvaihto meneillään, en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa. Surullista mitä suomalainen hoitohenkilöstö joutuu monessa paikassa kestämään, ja rankemmaksi vain menee. Mutta ketäpä se kiinnostaa, turhastahan me vain valitamme.
Monella muulla alalla on aivan sama tilanne. Yllättäen naisvaltaisilta aloilta kuuluu eniten soraääniä, kuten ihan jokaisessa muussakin asiassa. En edes muista koska olisin keskustellut naisen kanssa joka on kaikin puolin tyytyväinen tilanteeseensa. Aina jokin on pielessä ja siitä muistetaan mainita.
Naisilla usein odottaa toinen työmaa kotona työpäivän jälkeen. Olen miesvaltaisella alalla ja palkkani on niin hyvä, että yksinhuoltajanakin olen pystynyt palkkaamaan viikkosiivoojan, tilaamaan päivittäistavarat kotiinkuljetuksella ja maksamaan muistakin palveluista, mitä tarvitsen. Jos ei huvita laittaa ruokaa, voin mennä lasten kanssa ravintolaan syömään tai tilata vaikka joka päivä Pizzaonlinestä eri ravintoloista ruokaa. Kotityöt ei rasita tipan tippaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
No ei kai tässä ketjussa siitä ole kyse. Ihmiset vain yrittää kertoa ap:lle kokemuksiaan hoitotyöstä, että hän ymmärtää paremmin, miksi ystävänsä ei jaksa tavata työpäivän jälkeen. Ja av:n tapaan toiset ryntää heti kertomaan että tyhjää valitatte, varastoheppuna on paaaljon rankempaa :DD Kun eihän tässä siitä ole kyse. Ei kukaan ole väittänyt että kaikki kokevat hoitotyön samoin. Joillekin kolmivuorotyö sopii, mutta selvästi ap:n ystävälle ei sovi.
Apn ystävä on siis väärällä alalla.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Kummasti paranit heti kun sait eläkepaperit, taidat olla laiska loinen
Vuodepesujen raskaus - vastuu ihmisen hengestä :)