Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni työskentelee hoitajana ja ei jaksa tavata minua
16.01.2019 |
Hänen jaksamisensa on mennyt vuosi vuodelta heikompaan suuntaan. Sanoo, että työ on liian raskasta hänelle, mutta on pakko vain jaksaa, kunnes lainat on maksettu. Hän on ollut välillä sairaslomalla, kun keho on sanoutunut irti. On lepuuttanut rasitusvammojaan. Vuorotyö tuntuu jo liian raskaalta, mutta sitä joutuu tekemään. Kokeili päivätyötä, mutta siinä oli ongelmana vielä enemmän mm raskaat nostot. Kun on saanut yhden vaivan hoidettua, on tullut uusia. Hän käyttää vapaa-aikansa kehonsa huoltoon, kotitöihin ja sohvalla makaamiseen. Hän ei jaksa lähteä ulos muuten kuin vähän liikkumaan, eikä tehdä muuta kuin käymään ruokakaupassa.
Työ on vienyt ystäväni! Hänellä ei ole enää muuta elämää!
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kun nostelee ja kääntelee potilaita jatkuvasti epäergonomisissa asennoissa, se ihan oikeasti käy selän ja nivelten päälle. Potilas saattaa painaa tuplaten sen mitä hoitaja itse painaa. Rakennuksilla harvemmin 60-kiloisen tarvitsee siirrellä ja nostella 120 kilon painoisia tavaroita ilman mitään apuvälineitä.
No et sinäkään nosta 120 kilon tavaraa lattiasta ilman apuvälinettä tai muuta apua, josko liioittelut jätettäisiin pois.
No ei sitä potilasta saa edes päästää putoamaan lattialle. Sitä on nosteltava ja siirreltävä niin, että ei pääse putoamaan. Monesti kurkotat suorilta jaloilta ja yrität vääntää sänkypotilasta sopivaan asentoon, mutta sulla ei ole mitään, mistä ottaa itsellesi tukea ja potilaanmöhkäle painaa tuplaten sen mitä itse ja sun pitää saada se käännettyä siihen asentoon, missä sen pitää toimenpiteen tai muun syyn vuoksi olla. Koitapa itse tehdä vuodepesut jollekin itseäsi tuplaten painavammalle. Lattialta nostettaessahan voi kyykistyä ja nostaa jaloilla eikä selällä. Mutta jos potilas on sun reisiesi korkeudella, niin etäpä hyödynnäkään koko hommassa jalkalihaksiasi vaan selkääsi.
No tietenkin on eri asia kääntää 120kg tavaraa kuin suoraan nostaa sitä. Kääntelin minäkin varastolla ollessani 200kg tynnyreitä lavalta toiselle. Myöskin laskin kerran huvikseni että nostin lattiasta vaikeasta paikasta hyllyjen välistä yhteensä 600kg 15 minuutissa, vastaavaa nostelua riitti koko päivälle. Näetkö jossain jatkuvaa valitusta kuinka varastomiehillä on niin raskasta että ei millään kestä?
En väitä varastomiehen työtä helpoksi, mutta kuinka paljon varastomiehen tarvitsee sen työntämisen ja siirtelemisen lisäksi kuunnella tynnyrien ja tynnyrien omaisten huolia, murheita ja tyytymättömyyttä?
Ja ottaa ihmisen hengestä vastuu - välillisesti tai välittömästi?
Vuodepesujen raskaus - vastuu ihmisen hengestä :)
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä hoitajilla on vastuu potilaidensa hyvinvoinnista ja hengestäkin. Esim. juuri nuo vuodepesut tai muutkin pesut, samalla on huolehdittava ihon kunnosta, terveyteen liittyvistä asioista ja ihan siitäkin, että sillä pestävällä mummolla tai papalla on hyvä olla. Niin hyvä kuin se niissä puitteissa vain on mahdollista. Tarkkailtava terveydentilaa, erityisesti muistamattomilla myös mielialaa (koska huonolla mielellä ollessa käytösoireet voimistuu ja voi tulla vaikka yhtäkkiä nyrkistä) jne. Eli täytyy koko ajan olla valppaana ja tarkkailla toisten vointia ja olemusta sen fyysisen auttamisen lisäksi. Olet sellaisessa ylivirittyneessä valmiustilassa koko ajan. Pahin useimmilla jaksamiseen vaikuttava asia on kuitenkin kolmivuorotyö, se voi tehdä ihmisen todella väsyneeksi. Joillekin toki kolmivuoro sopii, mutta yleensä se kuluttaa, plus ettei ole koskaan vapaata silloin kuin muu perhe, sukulaiset tai ystävät ovat. Eli en nyt ihan ensimmäisenä vertaisi hoitotyötä varastohommiin.
Eihän hän verrannutkaan, muuta kuin fyysisyyttä. Vaihda alaa jos se ei sinulle sovi. Osalle sopii ja osalle ei sovi. Oletko loppuelämäsi töissä työpaikassa josta et pidä? Tuosta saa syyttää vain itseään. Uhrihan sinä ja vielä perhe ja sukulaiset, voi parkaa. Voisitko ihan oikeasti ottaa vastuun omista päätöksistäsi?
Missä minä edes sanoin olevani hoitaja? Luettelin vain hoitotyön huonoja puolia. Onhan siinä hyviäkin puolia. Mutta ap:n ystävää varmasti verottaa nuo luettelemani asiat. Ja kyllähän tuo varastoheppu meinasi että asiakkaat valittaa heillä samalla tavalla kuin omaiset hoitoalalla. Eli ei puhunut pelkästään fyysisestä puolesta. Ja en siis itse ole hoitotyöntekijä, mutta omassa työssäni kuitenkin näen hoitotyön arkea läheltä. Aika vastuullinen olen omista valinnoistani, vaikka se nyt ei tähän kuulukaan mitenkään. Kun argumentit loppuu, niin sitten hyökätään henkilöön, tyypillistä mutta säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tais trolli iskeä ketjuun. Ei kannata ruokkia sitä.
Typerää puhua hoitoalasta kun alaan mahtuu tosi paljon erilaisia työympäristöjä. Työpaikoissa ja työyhteisöissä on todella valtavia eroja. On huippuja paikkoja ja on p*skoja paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Tais trolli iskeä ketjuun. Ei kannata ruokkia sitä.
On trolli jos kehuu hoitoalaa? Siis onko hoitoalasta pitäminen kiellettyä?
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty aamuvuoron jälkeen enää tekemään mitään ylimääräistä. Kiire on aivan järkyttävää, vuoron lopuksi sitä vaan tuijottaa nälissään tyhjin silmin seiniin kaikkensa antaneena. Aiempi herkkyys ja empaattisuus on muuttunut mahdottoman työtahdin ansiosta kyynisyydeksi. Alanvaihto meneillään, en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa. Surullista mitä suomalainen hoitohenkilöstö joutuu monessa paikassa kestämään, ja rankemmaksi vain menee. Mutta ketäpä se kiinnostaa, turhastahan me vain valitamme.
Tuo on niin tuttua. Mä olen ihan sietokykyni rajoilla. Lomalle jäädessä aina päätän että tuonne en palaa. Mutta pakko sitä ihmisen on jotain työkseen tehdä. Tänä päivänä ei oikein enää voi valita.
Töissä jatkuva paha olo jo nälänkin takia. Näläntunne menee ohi niin kotona syö kaiken mikä irti lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
Sairaanhoitajan työ ei ollut 20v sitten tälläistä. Uudet kouluttautuvat eivät pysy töissä kuin muutaman vuoden kun tajuavat totuuden. Siksi tässä kai ollaankin, ei ole hoitajia mistä ottaa kun edelliset väsyy. Ei enää kouluttauduta, tai ainakin hyvin pian vaihdetaan alaa, se vastuu ja henkinen paine on vaan liikaa nuorille, kun se on monelle muutaman vuosikymmenen tehneellekkin ihan kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty aamuvuoron jälkeen enää tekemään mitään ylimääräistä. Kiire on aivan järkyttävää, vuoron lopuksi sitä vaan tuijottaa nälissään tyhjin silmin seiniin kaikkensa antaneena. Aiempi herkkyys ja empaattisuus on muuttunut mahdottoman työtahdin ansiosta kyynisyydeksi. Alanvaihto meneillään, en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa. Surullista mitä suomalainen hoitohenkilöstö joutuu monessa paikassa kestämään, ja rankemmaksi vain menee. Mutta ketäpä se kiinnostaa, turhastahan me vain valitamme.
Tuo on niin tuttua. Mä olen ihan sietokykyni rajoilla. Lomalle jäädessä aina päätän että tuonne en palaa. Mutta pakko sitä ihmisen on jotain työkseen tehdä. Tänä päivänä ei oikein enää voi valita.
Töissä jatkuva paha olo jo nälänkin takia. Näläntunne menee ohi niin kotona syö kaiken mikä irti lähtee.
Syö useammin, älä ole marttyyri, silloin elämäsi on parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
Sairaanhoitajan työ ei ollut 20v sitten tälläistä. Uudet kouluttautuvat eivät pysy töissä kuin muutaman vuoden kun tajuavat totuuden. Siksi tässä kai ollaankin, ei ole hoitajia mistä ottaa kun edelliset väsyy. Ei enää kouluttauduta, tai ainakin hyvin pian vaihdetaan alaa, se vastuu ja henkinen paine on vaan liikaa nuorille, kun se on monelle muutaman vuosikymmenen tehneellekkin ihan kamalaa.
Kaikki työt ovat muuttuneet, myös lossinkuljettan ja kirjanpitäjän. Uhreja hekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kun nostelee ja kääntelee potilaita jatkuvasti epäergonomisissa asennoissa, se ihan oikeasti käy selän ja nivelten päälle. Potilas saattaa painaa tuplaten sen mitä hoitaja itse painaa. Rakennuksilla harvemmin 60-kiloisen tarvitsee siirrellä ja nostella 120 kilon painoisia tavaroita ilman mitään apuvälineitä.
No et sinäkään nosta 120 kilon tavaraa lattiasta ilman apuvälinettä tai muuta apua, josko liioittelut jätettäisiin pois.
No ei sitä potilasta saa edes päästää putoamaan lattialle. Sitä on nosteltava ja siirreltävä niin, että ei pääse putoamaan. Monesti kurkotat suorilta jaloilta ja yrität vääntää sänkypotilasta sopivaan asentoon, mutta sulla ei ole mitään, mistä ottaa itsellesi tukea ja potilaanmöhkäle painaa tuplaten sen mitä itse ja sun pitää saada se käännettyä siihen asentoon, missä sen pitää toimenpiteen tai muun syyn vuoksi olla. Koitapa itse tehdä vuodepesut jollekin itseäsi tuplaten painavammalle. Lattialta nostettaessahan voi kyykistyä ja nostaa jaloilla eikä selällä. Mutta jos potilas on sun reisiesi korkeudella, niin etäpä hyödynnäkään koko hommassa jalkalihaksiasi vaan selkääsi.
No tietenkin on eri asia kääntää 120kg tavaraa kuin suoraan nostaa sitä. Kääntelin minäkin varastolla ollessani 200kg tynnyreitä lavalta toiselle. Myöskin laskin kerran huvikseni että nostin lattiasta vaikeasta paikasta hyllyjen välistä yhteensä 600kg 15 minuutissa, vastaavaa nostelua riitti koko päivälle. Näetkö jossain jatkuvaa valitusta kuinka varastomiehillä on niin raskasta että ei millään kestä?
En väitä varastomiehen työtä helpoksi, mutta kuinka paljon varastomiehen tarvitsee sen työntämisen ja siirtelemisen lisäksi kuunnella tynnyrien ja tynnyrien omaisten huolia, murheita ja tyytymättömyyttä?
Ja ottaa ihmisen hengestä vastuu - välillisesti tai välittömästi?
Vuodepesujen raskaus - vastuu ihmisen hengestä :)
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä hoitajilla on vastuu potilaidensa hyvinvoinnista ja hengestäkin. Esim. juuri nuo vuodepesut tai muutkin pesut, samalla on huolehdittava ihon kunnosta, terveyteen liittyvistä asioista ja ihan siitäkin, että sillä pestävällä mummolla tai papalla on hyvä olla. Niin hyvä kuin se niissä puitteissa vain on mahdollista. Tarkkailtava terveydentilaa, erityisesti muistamattomilla myös mielialaa (koska huonolla mielellä ollessa käytösoireet voimistuu ja voi tulla vaikka yhtäkkiä nyrkistä) jne. Eli täytyy koko ajan olla valppaana ja tarkkailla toisten vointia ja olemusta sen fyysisen auttamisen lisäksi. Olet sellaisessa ylivirittyneessä valmiustilassa koko ajan. Pahin useimmilla jaksamiseen vaikuttava asia on kuitenkin kolmivuorotyö, se voi tehdä ihmisen todella väsyneeksi. Joillekin toki kolmivuoro sopii, mutta yleensä se kuluttaa, plus ettei ole koskaan vapaata silloin kuin muu perhe, sukulaiset tai ystävät ovat. Eli en nyt ihan ensimmäisenä vertaisi hoitotyötä varastohommiin.
Ei niitä voikkaan suoraan verrata ja ihmiset reagoikin rasitukseen eri tavalla. Tuo oli vain yksi esimerkki että kyllä niitä töitä paiskitaan hiki hatussa muuallakin paljon pienemmällä palkalla kuin esim mitä sairaanhoitaja tienaa ilman että siitä tarvii tehdä niin isoa numeroa kokoajan. tuolla yksi SH totesi kuinka on keholle raskasta kun pitää kävellä ja istua tietokoneelle, mielestäni tuo on jo vittuilua oikeasti raskasta fyysistä työtä tekevälle.
Tää ei oo vittuilua jos rasittaa 20v eestaas nouseminen taikka just se 11,5h käveleminen ilman taukoa. Olettaisin että varastomiehillä tauot on, eikä vastuuta kenenkään elämästä. Mä olen yksin sairaanhoitajana vastuussa kamalasta määrästä erikoissairaanhoidon potilaita, parina lähihoitaja. Et varmaan tiedä mitä on jatkuva keskeytys työssä, joku haluaa lääkettä, puhelin, kollegat ym. On todella vittumaista ees taas tuoliin ja ylös ramppaaminen syömättä tai pintamaita taukoja! Aina kun pääsen takas (teen hallinnollista työtä), joudun taas nousemaan ja lähtemään. En saa mitään koskaan valmiiksi ja mihinkään ein voi keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alalle hakeudutaan töihin, vaikka se on niin hirveää ja raskasta? En kertakaikkiaan ymmärrä, miksi valitaan kouluttautua epämukavaan työhön. Mikä järki tässä on. Tätä ei voi selittää kutsumuksellakaan jos kuitenkin työ on epämukavaa ja siitä ei pidä. Miksi?
No ei kai tässä ketjussa siitä ole kyse. Ihmiset vain yrittää kertoa ap:lle kokemuksiaan hoitotyöstä, että hän ymmärtää paremmin, miksi ystävänsä ei jaksa tavata työpäivän jälkeen. Ja av:n tapaan toiset ryntää heti kertomaan että tyhjää valitatte, varastoheppuna on paaaljon rankempaa :DD Kun eihän tässä siitä ole kyse. Ei kukaan ole väittänyt että kaikki kokevat hoitotyön samoin. Joillekin kolmivuorotyö sopii, mutta selvästi ap:n ystävälle ei sovi.
Apn ystävä on siis väärällä alalla.
Sehän selvisi jo aloitusviestissä. Joutuu vielä toistaiseksi painamaan hoitsun hommia, koska on velkoja. Mä olin sairaanhoitajana vain kaksi vuotta kun jo totesin, että VMP ja lähdin menemään. Ei ollut vielä siinä vaiheessa asuntolainaa, joten oli helppo vaihtaa alaa.
Taitaa olla aika löysiä nämä hoitsut kun valittavat kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika löysiä nämä hoitsut kun valittavat kaikesta.
No, minä en kyllä valita. Mutta tapaamiset jää kyllä aika vähiin, kun esim. tämän viikon työvuorot.Ilta,aamu,aamu,ilta, 2yövuoroa. Illalla pääsen töistä klo 21 ja aamuun menen klo 7. Ei siinä yhdeksän jälkeen paljon tapaile. Ja aamun jälkeen on niin väsynyt, kun yöuni on jäänyt aika vähäiseksi vuoron välissä. Yövuorojen aikaan ei myöskään paljon jaksa tapailla, kun pääsee töistä klo 7.30. Panee nukkumaan aamulla klo 9 ja herää klo 17. Töihin lähtee taas illalla kahdeksan maissa. Ei oikein jää aikaa tapaamisiin.
Jos vapaita kaksi, niin ensimäinen päivä menee päiväuniin ja kotihommien hoitoon. Toisena päivänä yrittää harrastaa liikuntaa ja tehdä omia juttuja. Sitten taas ilta, aamu, ilta, 3 yövuoroa.
Ja raskaudesta. Olen kyllä aika riski nainen ja nostan salilla rautaa maastavedossa 100 kg. Mutta kun yksin käännän ja kuivitan 100kg potilasta, joka samaan aikaan yrittää hakata minua koko ajan, niin onhan se kroppa vähän tiukilla, kun joutuu vääntymään ja kääntymään huonoissa asennoissa ja väistelemään samaan aikaan. Vähän kuin kuollutta lihaa kääntelisi, joka hakkaa sinua samaan aikaan.
Mutta silti tykkään työstäni ja jos joku ystävä ei ymmärrä, etten iltavuorosta piipahda seurustelemassa, niin saa kyllä silloin ollakkin entinen ystävä.
Hoitoalaa sivusta seuranneena voin todeta, että työvuorojen suunnittelut ja 3-vuorotyöstä maksetut lisät on ihan naurettavia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalaa sivusta seuranneena voin todeta, että työvuorojen suunnittelut ja 3-vuorotyöstä maksetut lisät on ihan naurettavia...
On kuitenkin ihan ammatinvalintakysymys. Jos hoitaja olisi älykkäämpi, voisi hoitaja hakea insinööriksi tai lääkikseen. Siellä on yhteiskunnan terävin kärki, sydänlääkäreitä ja -kirurgeja, aivokirurgeja, neurologeja, heitä arvostetaan, koska he tekevät vaativaa ja pitkän koulutuksen edellyttävää työtä. Hoitoalalle mennään parin vuoden koulutuksella tekemään yksinkertaista ja suorittavaa työtä, vähän kuin siivooja. Monikaan siivooja ei valita yhtä paljon kuin hoitajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalaa sivusta seuranneena voin todeta, että työvuorojen suunnittelut ja 3-vuorotyöstä maksetut lisät on ihan naurettavia...
On kuitenkin ihan ammatinvalintakysymys. Jos hoitaja olisi älykkäämpi, voisi hoitaja hakea insinööriksi tai lääkikseen. Siellä on yhteiskunnan terävin kärki, sydänlääkäreitä ja -kirurgeja, aivokirurgeja, neurologeja, heitä arvostetaan, koska he tekevät vaativaa ja pitkän koulutuksen edellyttävää työtä. Hoitoalalle mennään parin vuoden koulutuksella tekemään yksinkertaista ja suorittavaa työtä, vähän kuin siivooja. Monikaan siivooja ei valita yhtä paljon kuin hoitajat.
No minä kuitenkin valitsin työn, josta tykkään ja eipä minua pahemmin hetkauta, arvostetaanko sitä vai ei. Mieluummiin teen työtä,missä viihdyn, kuin olisin lukenut ammattiin, missä minua arvostetaan, mutta en viihdy. Kun kuitenkin lukiopaperit olivat sen verran hyvät, että olisi päässyt niihin arvostettuihin töihinkin.
Toinen hyvä pointti tässä on, minkä olen näin 55 vuotiaana huomannut, että en ole ollut päivääkään työttömänä ja ei tarvitse pelätä, että yt-neuvottelut heittäisi meidät vanhemmat ulos työpaikasta. Töitä saa tehdä eläkkeeseen asti ihan rauhassa. Ja töitä riittää senkin jälkeen, jos vain on halua tienata eläkkeen päälle muutama satanen kuussa lisää.
Joten kyllä meitä muitakin hoitoalaan tyytyväisiä on, jotka eivät valita ja kitise. Työhän on työtä, eikä mikään huvipuisto, minne mennään hakemaan elämyksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kun nostelee ja kääntelee potilaita jatkuvasti epäergonomisissa asennoissa, se ihan oikeasti käy selän ja nivelten päälle. Potilas saattaa painaa tuplaten sen mitä hoitaja itse painaa. Rakennuksilla harvemmin 60-kiloisen tarvitsee siirrellä ja nostella 120 kilon painoisia tavaroita ilman mitään apuvälineitä.
No et sinäkään nosta 120 kilon tavaraa lattiasta ilman apuvälinettä tai muuta apua, josko liioittelut jätettäisiin pois.
No ei sitä potilasta saa edes päästää putoamaan lattialle. Sitä on nosteltava ja siirreltävä niin, että ei pääse putoamaan. Monesti kurkotat suorilta jaloilta ja yrität vääntää sänkypotilasta sopivaan asentoon, mutta sulla ei ole mitään, mistä ottaa itsellesi tukea ja potilaanmöhkäle painaa tuplaten sen mitä itse ja sun pitää saada se käännettyä siihen asentoon, missä sen pitää toimenpiteen tai muun syyn vuoksi olla. Koitapa itse tehdä vuodepesut jollekin itseäsi tuplaten painavammalle. Lattialta nostettaessahan voi kyykistyä ja nostaa jaloilla eikä selällä. Mutta jos potilas on sun reisiesi korkeudella, niin etäpä hyödynnäkään koko hommassa jalkalihaksiasi vaan selkääsi.
No tietenkin on eri asia kääntää 120kg tavaraa kuin suoraan nostaa sitä. Kääntelin minäkin varastolla ollessani 200kg tynnyreitä lavalta toiselle. Myöskin laskin kerran huvikseni että nostin lattiasta vaikeasta paikasta hyllyjen välistä yhteensä 600kg 15 minuutissa, vastaavaa nostelua riitti koko päivälle. Näetkö jossain jatkuvaa valitusta kuinka varastomiehillä on niin raskasta että ei millään kestä?
En väitä varastomiehen työtä helpoksi, mutta kuinka paljon varastomiehen tarvitsee sen työntämisen ja siirtelemisen lisäksi kuunnella tynnyrien ja tynnyrien omaisten huolia, murheita ja tyytymättömyyttä?
Ja ottaa ihmisen hengestä vastuu - välillisesti tai välittömästi?
Vuodepesujen raskaus - vastuu ihmisen hengestä :)
Anteeksi nyt vain, mutta kyllä hoitajilla on vastuu potilaidensa hyvinvoinnista ja hengestäkin. Esim. juuri nuo vuodepesut tai muutkin pesut, samalla on huolehdittava ihon kunnosta, terveyteen liittyvistä asioista ja ihan siitäkin, että sillä pestävällä mummolla tai papalla on hyvä olla. Niin hyvä kuin se niissä puitteissa vain on mahdollista. Tarkkailtava terveydentilaa, erityisesti muistamattomilla myös mielialaa (koska huonolla mielellä ollessa käytösoireet voimistuu ja voi tulla vaikka yhtäkkiä nyrkistä) jne. Eli täytyy koko ajan olla valppaana ja tarkkailla toisten vointia ja olemusta sen fyysisen auttamisen lisäksi. Olet sellaisessa ylivirittyneessä valmiustilassa koko ajan. Pahin useimmilla jaksamiseen vaikuttava asia on kuitenkin kolmivuorotyö, se voi tehdä ihmisen todella väsyneeksi. Joillekin toki kolmivuoro sopii, mutta yleensä se kuluttaa, plus ettei ole koskaan vapaata silloin kuin muu perhe, sukulaiset tai ystävät ovat. Eli en nyt ihan ensimmäisenä vertaisi hoitotyötä varastohommiin.
Ei niitä voikkaan suoraan verrata ja ihmiset reagoikin rasitukseen eri tavalla. Tuo oli vain yksi esimerkki että kyllä niitä töitä paiskitaan hiki hatussa muuallakin paljon pienemmällä palkalla kuin esim mitä sairaanhoitaja tienaa ilman että siitä tarvii tehdä niin isoa numeroa kokoajan. tuolla yksi SH totesi kuinka on keholle raskasta kun pitää kävellä ja istua tietokoneelle, mielestäni tuo on jo vittuilua oikeasti raskasta fyysistä työtä tekevälle.
Tää ei oo vittuilua jos rasittaa 20v eestaas nouseminen taikka just se 11,5h käveleminen ilman taukoa. Olettaisin että varastomiehillä tauot on, eikä vastuuta kenenkään elämästä. Mä olen yksin sairaanhoitajana vastuussa kamalasta määrästä erikoissairaanhoidon potilaita, parina lähihoitaja. Et varmaan tiedä mitä on jatkuva keskeytys työssä, joku haluaa lääkettä, puhelin, kollegat ym. On todella vittumaista ees taas tuoliin ja ylös ramppaaminen syömättä tai pintamaita taukoja! Aina kun pääsen takas (teen hallinnollista työtä), joudun taas nousemaan ja lähtemään. En saa mitään koskaan valmiiksi ja mihinkään ein voi keskittyä.
Annat lääkärin määräämät lääkkeet ja peset pyllyt. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitoalaa sivusta seuranneena voin todeta, että työvuorojen suunnittelut ja 3-vuorotyöstä maksetut lisät on ihan naurettavia...
On kuitenkin ihan ammatinvalintakysymys. Jos hoitaja olisi älykkäämpi, voisi hoitaja hakea insinööriksi tai lääkikseen. Siellä on yhteiskunnan terävin kärki, sydänlääkäreitä ja -kirurgeja, aivokirurgeja, neurologeja, heitä arvostetaan, koska he tekevät vaativaa ja pitkän koulutuksen edellyttävää työtä. Hoitoalalle mennään parin vuoden koulutuksella tekemään yksinkertaista ja suorittavaa työtä, vähän kuin siivooja. Monikaan siivooja ei valita yhtä paljon kuin hoitajat.
No, en nyt vertaisi ihan lääkäreitä ja hoitajia... Mutta sairaanhoitaja ja insinööri ovat molemmat AMK-koulutuksia, jos et sitä tiennyt? DI on sitten eri juttunsa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi mut mulla ei todellakaan ollut masennus vaan olin vaan oikeesti täysin loppuunkulutettu vanhainkodin hoitajana niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Kun jäin työkyvyttömyyseläkkeelle 28 vuotiaana (kyllä.. kroppa oli kuin 65 vuotiaalla) niin paranin ennalleni kun olin ollut kuukauden pois töistä. Ei todellakaan masennus, ihmiset ihan oikeasti on siellä noin loppu!
Miksi tuo työ on kropalle niin raskasta, koska eihän tuota voi kuitenkaan verrata jatkuvaan fyysiseen työhön. T: rakennusalalta hoiva-alalle vaihtanut.
Kato ainoastaan hoitajilla on raskasta, missään muualla ei ole.
Hoitsut ovat valmistautumassa seuraavaan palkkakierrokseen hyvissä ajoin. Kaikki on niin raskasta ja vaikeaa, mitään ei jaksa, hyvä kun kahvikupin jaksavat nostaa. Ja ne supervaikeat lääkelaskut, voi hyvänen aika.
Kuulostaa tutulta, vaikka en ole hoitoalalla, enkä edes vuorotöissä. Työni on kevyttä sisätyötä, olen uupunut täydellisesti arkielämän pyörityksen keskellä. Olen ollut jo monta vuotta romahduksen partaalla, enkä ole jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Pakolliset kotityöt ja lapset hoituvat juuri ja juuri rimaa hipoen. Kotona olen väsynyt, pahalla päällä ja huudan lapsille, jos alkavat vinkumaan tai jankkaavat jotain asiaa. Ensi viikonloppuna on tulossa lapsenvahteja kylään, mutta olen niin väsynyt, ettei jaksa lähteä minnekään tuulettumaan, vaan tekisi mieli vaan jäädä kotiin nukkumaan.
Joku vertaili varastotyötä ja hoitoalaa. No mulla on kokemusta molemmista vuosia ja henk.koht koin varastotyön ehdottomasti raskaammaksi. Varastotyö oli mielestäni ihan älytöntä... Töitä paiskittii ihan hullun lailla huonolla palkalla, todella fyysistä työtä, välillä täysin liukuhihnatyötä ja tuntui ettei työllä ole mitään merkitystä, esimies hengitti kokoajan niskaan, päätä särki aina ihan hullun lailla eikä saanut untakaan kotona enää kunnolla. Aamuvuorot alkoi aina kuudelta. Varastolla oli myös 3-vuorotyö.
Ihan hullua työtä se oli. Muistan kun joskus itkin töissä😂 ja olin aina ihan mustelmilla siitä työstä. Hullua duunia, meinasi mennä mielenterveys.
Hoitoala on ihan erilaista... Tottakai tällä alalla on oma vastuunsa, mutta silti jotenkin ihan erilaista tämä ala. Hoitoala oikeasti antaakin jotain! Mulle ainakin se antaa todella paljon. Saan todella usein kiitosta omaisilta, potilailta ja työporukaltakin. Tuntuu hienolta tehdä työtä, jonka tuntee jotenkin ihan eri tavalla merkitykselliseksi. Tapaa todella erilaisia ihmisiä ja päivissä on yleensä aina jotain erilaista ja vaihtelevaa. Työhuumori on hoitoalalla ihan huippua ja jos vaan sattuu olemaan hyvä työyhteisö niin se on ihan mahtavaa. Aina puhutaan vaan huonoa hoitajakollegoista, mutta oikeasti hoitajakollegat voi olla ihan sydämelliset ihania ystäviäkin. Ja ihan parasta heittää läppää täysin eri ikäisten kollegoiden kanssa. Itse pidän hoitoalaa miljoona kertaa antoisampana kuin varastotyön. Hoitoalasta oikeasti saa jotakin, tai ainakin minä saan. Lähden töistä monesti hymy suissa ja mietin, että mulla on maailman paras duuni ja mun ammatti on paras ikinä. Arvostan mun ammattia todella paljon.