Puolison ja teinin tulehtuneet välit

En anna minäkään ikinä äidilleni anteeksi. Hirviö-isäpuoli, joka tiuski ja määräili silloin kun en ollut hänelle ilmaa. Olen pistänyt välit poikki äitiin, olkoon nyt ihanan miehensä kanssa kahden. Niin hirveet traumat jääny siitä äijästä ja äiti oli joka asiassa sen puolella, ettei jouduttais pihalle. Olet tosiaan vuoden paskin äiti!

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että olen huono äiti. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä jo lähes kymmenen vuotta ja yhteisiäkin lapsia on. Tässä on yritetty rakentaa jotenkin toimivaa perhettä, mutta tilanne on kärjistynyt ja mennyt huonompaan suuntaan. Mies on paljon kuunnellut kantaani, mutta paljon on vielä parantamisen varaa. Mies on kohdellut minuakin huonosti. En vain saa repäistyä itseäni tästä irti. Olen aivan liian väsynyt ja hukassa itsekin. Ap

Järkyttävää.

Et edelleenkään tajua että ei ”miehen kuulu kuunnella sinun kantaasi” vaan se tyttäresi kasvatus ei kuulu hänelle!

Jätät aika huonon parisuhdemallin lapsellesi.

Lisäksi itsestäsi typerän kuva.

Se vaatii asunnon hankkimisen ja lähdön, ei muuta.

Turha pysyä yhdessä historian takia.

Tytär muuttakoon oikean isänsä luo tai sitten hankit hänelle oman asunnon. Tuo ei ole terveellinen paikka hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että olen huono äiti. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä jo lähes kymmenen vuotta ja yhteisiäkin lapsia on. Tässä on yritetty rakentaa jotenkin toimivaa perhettä, mutta tilanne on kärjistynyt ja mennyt huonompaan suuntaan. Mies on paljon kuunnellut kantaani, mutta paljon on vielä parantamisen varaa. Mies on kohdellut minuakin huonosti. En vain saa repäistyä itseäni tästä irti. Olen aivan liian väsynyt ja hukassa itsekin. Ap

Voi helvet'i sentään. Nyt nainen otat itseäsi niskasta kiinni ja lopetat tuon naurettavan uhriutumisen. Vain sinä voit pelastaa lapsesi. Miksi ihmeessä olet antanut miehen tuhota tyttäresi elämää jo noin pitkään. Voi tyttöparkaa, sääliksi käy todella lasta. Kodin pitäisi olla turvallinen paikka, jossa ei tarvitse pelätä tai olla varpaillaan, eikä riidellä tämän tästä. Jos lapsi hoitaa koulun hyvin ja käy vielä töissäkin, niin ei siinä enää mitään kotitöitä tarvitse tehdä. Ukon pitäisi ne tehdä, mutta tässä tapauksessa ainoa ratkaisu on se, että joko ukko lähtee kokonaan huushollista tai sinä lähdet lasten kanssa. Lopeta pillitys ja ala toimia. Sinulla saattaa olla vielä pienen pieni mahdollisuus pelastaa välisi tyttäreesi ja tyttäresi elämä, jos toimit heti, etkä jää odottelemaan enää yhtään.

Mun lapset oli 11, 13 ja 15 kun aloin tapailemaan uutta miestä yli 4v sitten. Olemme vieläkin yhdessä, mutta molemmilla omat kodit. Näemme viikonloppuisin, lomilla ja viikollakin, mutta yhteen emme ole muuttaneet. Hyvin on mennyt ja kaikilla hyvä olla. Kenellekään ei vittuilla ja ketään ei haukuta. Ehkä muutamme vielä joskus yhteiseen kotiin, vielä ei ole kiire.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että olen huono äiti. Olemme olleet miehen kanssa yhdessä jo lähes kymmenen vuotta ja yhteisiäkin lapsia on. Tässä on yritetty rakentaa jotenkin toimivaa perhettä, mutta tilanne on kärjistynyt ja mennyt huonompaan suuntaan. Mies on paljon kuunnellut kantaani, mutta paljon on vielä parantamisen varaa. Mies on kohdellut minuakin huonosti. En vain saa repäistyä itseäni tästä irti. Olen aivan liian väsynyt ja hukassa itsekin. Ap

Nyt nainen oot menettänyt järkesi... Ja vielä huonompaa suuntaan. Mitä ihmettä näet tossa miehessä... Jos mies on kuunnellut kantaasi, niin miksi 10 vuoden jälkeen touhu on pysynyt entisellään ja oot uupunut?

Ap, nyt olet yrittänyt tarpeeksi. Nyt on aika laittaa pillit pussiin ja erota miehestä. Olet sen lapselle velkaa. Yhteiset lapset eivät muuta tilannetta mihinkään. Mies ei mihinkään tule muuttumaan, siitä voit olla varma. Hän pilaa jokainen päivä tyttäresi elämää ja tuhoaa myös sinun ja tyttäresi välit, jos jatkat noin. Nyt kertakaikkisesti tuon menon pitää loppua. 

Suhde lapseesi on ollut alusta asti haasteellinen, mutta sinä olet sitkeästi jatkanut äijän hyysäämistä ja tehnyt jopa lisää lapsia?

MIKSI?

Sinun tyttäresi pitää nyt vain ymmärtää antaa piparia miehellesi, niin kohta hän hymyilee ja kohtelee häntä kuin pientä enkeliä. 

Kymmenen pistettä miehelle, kun on saanut suunsa auki, eikä alistu vedättäjäämmien uhriksi. Voimia miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen pistettä miehelle, kun on saanut suunsa auki, eikä alistu vedättäjäämmien uhriksi. Voimia miehelle.

"Nimim. Ei koskaan enää yhämmää"

Vierailija kirjoitti:

Suhde lapseesi on ollut alusta asti haasteellinen, mutta sinä olet sitkeästi jatkanut äijän hyysäämistä ja tehnyt jopa lisää lapsia?

MIKSI?

Hyvä kysymys. Ehkä perustelin alun haasteellisuutta sillä, että silloin 7-vuotias tytär ei olisi halunnut kenenkään tunkevan minun ja hänen väliinsä. Harva lapsi hyväksyy äidin uuden kumppanin tuosta noin vaan. Olen ajautunut kiltteyttäni huonoihin liittoihin ja sietänyt huonoa kohtelua edellisiltäkin kumppaneilta. En ole osannut vaatia itselleni parempaa. Ja olen vuosi toisensa jälkeen jaksanut uskoa, että asiat kääntyy parempaan. En ole sitoutunut mieheeni sillä ajatuksella, että ensimmäisen vaikeuden jälkeen lähden lätkimään. Toki monta kertaa on tehnyt mieli ja hän tietää sen. Aina olen kuitenkin jäänyt. Tiedän, että olen vastuussa lasteni hyvinvoinnista. Mutta en haluaisi rikkoa pienemmiltä lapsilta perhettä. Tai ehkä se perhe on illuusio, josta sitkeästi haluan pitää kiinni. Vastauksenne antavat ajattelemisen aihetta. Tiedän, ettei tämä voi näin jatkua, koska vanhin lapseni kärsii. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde lapseesi on ollut alusta asti haasteellinen, mutta sinä olet sitkeästi jatkanut äijän hyysäämistä ja tehnyt jopa lisää lapsia?

MIKSI?

Hyvä kysymys. Ehkä perustelin alun haasteellisuutta sillä, että silloin 7-vuotias tytär ei olisi halunnut kenenkään tunkevan minun ja hänen väliinsä. Harva lapsi hyväksyy äidin uuden kumppanin tuosta noin vaan. Olen ajautunut kiltteyttäni huonoihin liittoihin ja sietänyt huonoa kohtelua edellisiltäkin kumppaneilta. En ole osannut vaatia itselleni parempaa. Ja olen vuosi toisensa jälkeen jaksanut uskoa, että asiat kääntyy parempaan. En ole sitoutunut mieheeni sillä ajatuksella, että ensimmäisen vaikeuden jälkeen lähden lätkimään. Toki monta kertaa on tehnyt mieli ja hän tietää sen. Aina olen kuitenkin jäänyt. Tiedän, että olen vastuussa lasteni hyvinvoinnista. Mutta en haluaisi rikkoa pienemmiltä lapsilta perhettä. Tai ehkä se perhe on illuusio, josta sitkeästi haluan pitää kiinni. Vastauksenne antavat ajattelemisen aihetta. Tiedän, ettei tämä voi näin jatkua, koska vanhin lapseni kärsii. Ap

Ei tuo ole kellekään lapselle terve perhe tai parisuhteen malli. Olen kasvanut tuollaisessa kaaoksessa, tuollaisena ”pienempänä lapsena”.

Sinä olet läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

"Uhkaa heittää tytön ulos. " ??? Minä olisin tuollaisten puheiden jälkeen heittänyt äijän pihalle!

Ei ketään noin vaan heitetä omistamastaan kodista ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Uhkaa heittää tytön ulos. " ??? Minä olisin tuollaisten puheiden jälkeen heittänyt äijän pihalle!

Ei ketään noin vaan heitetä omistamastaan kodista ulos.

Kai te olette naimisissa ja omaisuus yhteinen?

Vierailija kirjoitti:

Olen kuin puun ja kuoren välissä, kun uusperheessämme puolison ja minun teini-ikäinen lapsi eivät tahdo tulla toimeen. Alusta asti heidän suhteensa on ollut haasteellinen ja vuosien saatossa ollaan tultu siihen pisteeseen, että teini haluaisi jo muuttaa pois kotoa miehen käytöksen vuoksi. Mies on ankara ja kova sanomaan kaikesta. Tytär taas tosi herkkä ja ottaa helposti itseensä Tuntuu, ettei mikään ole hyvin ja syy on aina lähtökohtaisesti tyttäressäni. Hänellä on omat haasteensa ja välillä tuntuu, ettei hän tee muuta kuin lorvii. Kotitöihin pitää patistella jne., mutta hän hoitaa koulunsa ja osa-aikaisen työnsä mallikkaasti.

Minä olen usein puolustuskannalla, kun mies hyökkää teinin kimppuun sanomisineen. Pyydän nätisti, että hän yrittäisi asettua nuoren asemaan eikä olisi niin ankara. Pahoitan mieleni, kun mies välillä uhkaa heittää tytön pihalle ja milloin mitäkin. Kyse on kuitenkin minun lapsestani. Toki myös selittelen mieheni käytöstä teinille ja vakuuttelen, että hän välittää vaikka välillä hermostuukin.

Tämä luoviminen näiden kahden välissä on uuvuttavaa. On vaikeaa, kun pitäisi olla samoilla linjoilla puolison kanssa, mutta hänen vihaisuutensa paistaa läpi enkä voi aina olla samaa mieltä. Sitten koen, että minun tulee pitää lapseni puolia, kun kukaan muukaan ei sitä tee. Toki mieheni myös antaa kiitosta tytölle, kun siihen on aihetta eli osaa myös olla kannustava.

mitä vielä mietit? Mies ulos. Kai sulle lapsi on tärkeämpi kun tuollainen mies joka ei tykkää sun lapsesta. 

Olet ap altistanut lapsesi ja rakentanut tilanteen tälläiseksi ihan itse valitsemalla tuollaisen miehen.

Tässä taas hyvä esimerkki,mitä nämä uusioperheet oikeesti ovat. Otetaa mukamas uusi,vieras mies  kumppaniksi kotiin komentelemaan lapsia ja äiti sumplii siinä välissä vuorotellen jokaisen puolella.

Sä antsaitset parempaa kohteluu ja tytär kans.. miettisit vielä onko tossa mitään järkee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde lapseesi on ollut alusta asti haasteellinen, mutta sinä olet sitkeästi jatkanut äijän hyysäämistä ja tehnyt jopa lisää lapsia?

MIKSI?

Hyvä kysymys. Ehkä perustelin alun haasteellisuutta sillä, että silloin 7-vuotias tytär ei olisi halunnut kenenkään tunkevan minun ja hänen väliinsä. Harva lapsi hyväksyy äidin uuden kumppanin tuosta noin vaan. Olen ajautunut kiltteyttäni huonoihin liittoihin ja sietänyt huonoa kohtelua edellisiltäkin kumppaneilta. En ole osannut vaatia itselleni parempaa. Ja olen vuosi toisensa jälkeen jaksanut uskoa, että asiat kääntyy parempaan. En ole sitoutunut mieheeni sillä ajatuksella, että ensimmäisen vaikeuden jälkeen lähden lätkimään. Toki monta kertaa on tehnyt mieli ja hän tietää sen. Aina olen kuitenkin jäänyt. Tiedän, että olen vastuussa lasteni hyvinvoinnista. Mutta en haluaisi rikkoa pienemmiltä lapsilta perhettä. Tai ehkä se perhe on illuusio, josta sitkeästi haluan pitää kiinni. Vastauksenne antavat ajattelemisen aihetta. Tiedän, ettei tämä voi näin jatkua, koska vanhin lapseni kärsii. Ap

Mutta samalla annat kuitenkin jatkua. Suhtautumisesi on vääristynyt. Sanoit aloituksessa, että sinun pitäisi olla miehen puolella. Miehen, joka uhkailee tyttöäsi. Jo pelkästään tuo on yksinkertaisesti järkyttävää. Sinun kuuluu olla lapsesi äiti, älä ole miehen kynnysmatto.

Sinä olet aikuinen ja sinulla on vastuu lapsesi hyvinvoinnista. Kanna se vastuu kuin aikuinen ja lopeta selittely. Miehesi käytös ei ole hyväksyttävää.