Kaupassa kaksi n.3-4v lasta kitisivät tikkarin perään, äiti sanoi ettei ole varaa, minä tarjouduin ostamaan - sain huudot

Ei kannata puuttua toisten asioihin :) Itseä ei edes kiinnosta :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää lapsille valehdella, ettei rahaa ole? En ymmärrä. Miksei vain sanota kuten asia on: karkkia ei syödä viikolla, piste.

Tuo on kyllä totta. Tosin se nyt voi olla helpoin tapa saada lapset uskomaan, että ei ole vaihtoehtoja, ei tikkareita. Kaikki vanhemmat eivät ehdi analysoimaan ihan jokaista kasvatustilannetta ja tuo saattoi olla ihan lipsahduskin. Joskus ylikierroksilla käyvien lasten kanssa kaupassa käynti voi yllättää parhaankin äidin, että "kasvatusote" vain lipeää ja tulee leperreltyä jotain sinnepäin, että pääsisi vain joskus pois... Mutta yleisesti olisi tietenkin parempi todeta vain, että ei tikkareita joka päivä, menee hampaat pilalle tms.

Omat vanhempani vetosivat _aina_, että "ei kun on niin kallis eikä ole rahaa." En sitten _ikinä_ uskaltanut pyytää rahaa mihinkään kun luulin, että ollaan niin köyhiä, en edes lukiotarvikkeisiin ja olin naurettavan pihi. Säästin viikkorahaa (joita sai jostain extrakotitöistä) koko peruskoulun uskaltamatta ostaa kertaakaan mitään. Lukion lopulla isä sitten joutui lainaamaan kerralla kaikki minunkin säästöt ja käsitys rahasta meni remonttiin.... :D

Tarkoituksesi oli hyvä, minun mielestä et tehnyt väärin. Minusta tuo äiti, joka alkaa huutamaan kohteliaale huomionosoitukselle, on yksinkertaisesti vaan juntti.

Olishan se voinu sanoa sulle asian kuiskatenkin.

Voi pikkuraukkoja, kyllä olis pitänyt niille ne tikkarit edes antaa. Käy niin sääli, kun joku tikkari on niin iso asia ja siitä jaksetaan meuhkata.