Kaupassa kaksi n.3-4v lasta kitisivät tikkarin perään, äiti sanoi ettei ole varaa, minä tarjouduin ostamaan - sain huudot

Vitsi mua ainakin ärsyttää kaikki vanhemmat mammat, jotka puuttuu asioihin, jotka ei niille kuulu! Nuoremmat äidit osaa pitää huolen vain oman perheensä asioista eivätkä puutu.

Mun mielestä todella lapsellista keneltä tahansa ensinnäkin kiroilla lastensa edessä ja hermostua julkisella paikalla, aivan sama mikä tilanne kyseessä. Varsinkin, kun tuntematon yrittää vain auttaa. En ymmärrä ensimmäisiä kommentteja tässä ketjussa.

On usein rankkaa olla äiti, kyllä, mutta kasvatuksestakin riippuu, että parkuuko lapsi kaupassa, jos ei saa jotain haluamaansa, ja kehnoa vanhemmuutta on sekin, että lapsilleen täytyy valehdella etteivät ne "suutu". Itsepähän tuossa stressiä itselleen on aiheuttanut tuo kyseinen äiti.

Itse en kehtaisi tarjota tuntemattomalle rahaa ellei tämä erikseen pyydä, sillä se on henkilökohtainen asia, mutta eipä tuossa nyt mitään pahaa ollut, mikäli tarjous kohdistui äidin korviin enemmän kuin lapsien.

Vierailija kirjoitti:

Jos on toista ihmistä kohtaan ystävällinen, ei siinä mitään väärää tee. Äiti olisi voinut ihan ystävällisesti todeta, että kiitos ystävällisyydestäsi, mutta meidän perheessä on sääntö, ettei viikolla syödä karamellia. Ja jos sellainen sääntö on, äidin olisi pitänyt sanoa se myös lapsille rehellisesti eikä valehdella rahattomuudella.

Mielestäni ap ei todellakaan tehnyt mitään väärää, oli vain ystävällinen. Kyllä kaikki negatiiviset pisteet menevät minulta äidille.

Ihan turhaa edes tämmöinen "kuka teki väärin ja kuka oikein" ajattelu.. Toki ihan viatonta ap:ltä mutta kyllä mä tuon äidinkin reaktion ihan hiffaan.

Ei se äitikään varmasti kovin ylpeä ole käytöksestään, mutta elämä on välillä tämmöistä.

Normaali, arkipäiväinen kasvatuksellinen rajojen asettaminen on hätätilanne?  Ei voi olla totta....

Joku mainitsi johdonmukaisuudesta kasvatuksessa: se tuo lapselle turvaa, ei valehtelu.

Ihan yleinen neuvo kaikille: Kun näet kaupassa itkevien lasten kanssa taistelevan vanhemman, ÄLÄ PUUTU ASIAAN MITENKÄÄN. Älä yritä auttaa, älä neuvo, älä kommentoi, äläkä muutenkaan kiinnitä tilanteeseen huomiota. Älä myöskään jää tuijottamaan, vaan kävele tyynesti ohi. Tilanne vain pahenee, jos ulkopuoliset kokonaistilannetta tietämättömät siihen puuttuvat. Vanhempi kyllä pyytää apua, jos sitä ihan oikeasti tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä todella lapsellista keneltä tahansa ensinnäkin kiroilla lastensa edessä ja hermostua julkisella paikalla, aivan sama mikä tilanne kyseessä. Varsinkin, kun tuntematon yrittää vain auttaa. En ymmärrä ensimmäisiä kommentteja tässä ketjussa.

On usein rankkaa olla äiti, kyllä, mutta kasvatuksestakin riippuu, että parkuuko lapsi kaupassa, jos ei saa jotain haluamaansa, ja kehnoa vanhemmuutta on sekin, että lapsilleen täytyy valehdella etteivät ne "suutu". Itsepähän tuossa stressiä itselleen on aiheuttanut tuo kyseinen äiti.

Itse en kehtaisi tarjota tuntemattomalle rahaa ellei tämä erikseen pyydä, sillä se on henkilökohtainen asia, mutta eipä tuossa nyt mitään pahaa ollut, mikäli tarjous kohdistui äidin korviin enemmän kuin lapsien.

Joo kyllä mutta tiedätkö, sinullekin saattaa joskus elämässäsi tapahtua tuollainen vahinko.

Ehkä oli kyseisellekin äidille ensimmäinen kerta kun noin käyttäytyi, mistä me sitä voidaan tietää. Pinna on venynyt ja venynyt vuosikaudet ja sitten eräänä kauniina päivänä voikin käydä pieni moka.

Ei tuomita eihän..

Ap ei taida olla penaalin terävin kynä.

Mun pojalle on ihan tuntematon mies maksanut kassalla jätskin. Ja sanoi vain että on niin kiva ja iloinen poika että saa valita minkä jäätelön haluaa. Enkä tod valittanut mitään rahapulaa. Annoin ostaa.

Kuitenkin koen että jos joku aavee vela ostaa lapsille 60 snt tikkarit säälistä, niin itse olisin ainakin suuttunut!

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää lapsille valehdella, ettei rahaa ole? En ymmärrä. Miksei vain sanota kuten asia on: karkkia ei syödä viikolla, piste.

Mä sanon usein noin, vaikka olen hyvätuloinen. Sanon niin kolmevuotiaalleni, kun hinkuu kaupassa jotain pientä, mutta tarpeetonta. Sanon samoin myös teinilleni, joka mankuu jotain kallista, mutta tarpeetonta tavaraa vaan, koska muillakin on.

Faktisesti mulla varmasti olisi rahaa nuo kummatkin ostaa, mutta ei mulla loputtomasti ole rahaa turhuuksiin. Siksi saatan sanoa, ettei äidillä nyt ole rahaa mihinkään pillimehuihin tai Superdryn kylpytakkiin.

Ostan sieltä kaupasta ne tarpeelliset, tarpeettomiin saatan sanoa, ettei mulla sellaiseen ole rahaa. Toivon, että viestinä lapset lopulta ymmärtävät, että kaikkea voi haluta, melko paljon voi ostaa, mutta kaikkeen ei ole varaa. Priorisoidaan tärkeät ja olennaiset, satunnaisesti ostetaan niitä, joihin ei arkena ole varaa (=pakottavaa tarvetta).

Eihän tuossa varmasti ollut kyse siitä, ettei oikeasti ole rahaa ostaa tikkareita vaan siitä ettei äiti halunnut ostaa lapsille herkkuja viikolla. Toki oli äidiltä kyseenalaista perustella asia lapsille niin ettei olisi varaa. Pienetkin lapset kun saattavat jäädä oikeasti murehtimaan perheen raha-asioita joiden ei pitäisi vielä olla heidän huolensa. Muistan myös omasta lapsuudestani perheen jossa lapsille aina toitotettiin että he ovat köyhiä eikä vanhempien mukaan ollut koskaan rahaa mihinkään. Oikeasti vanhemmat olivat hyvissä töissä, omistivat omakotitalon ja auton. Perheen tyttö oli samalla luokalla kanssani ja ihmettelin jo alakoululaisena miten heillä ei koskaan ollut muka rahaa mihinkään kun meilläkin oli ja kyllä tiesin jo silloin että minun vanhempieni ammateista ei tienaa yhtä hyvin kuin hänen vanhempiensa. Tuntui että heillä oli taktiikkana saada lapset jo pienestä pitäen uskomaan että ovat köyhiä jolloin lapset eivät sitten kehtaa vaatia mitään uusia vaatteita tai karkkia kauppareissulla kun hehän ovat köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Tikkarit maksoivat 30 senttiä. Tarjouduin ostamaan ne kitiseville ja itkuisille lapsille että äiti saisi rauhassa laittaa ostoksensa hihnalle.

Kysyin äidiltä "Anteeksi, mutta kyllä minä voisin nämä lapsille ostaa" Äiti huusi minulle "Et saatana osta kun ollaan sovittu ettei karkkia viikolla"

No mistä minä sen olisin voinut tietää. Sen seurauksena lapset yltyivät vielä kovempaan itkuun.

Teinkö väärin?

No teit.

Halusitko ostaa itsellesi somejulkisuutta maksamalla köyhän yh:n lapsille tikkarit vai kyllästyitkö kuuntelemaan kitinää?  Rahanpuutteesta ei varmastikaan ollut kyse vaan siitä että ei ollut karkkipäivä ja jos ko äiti oli todennut että lapset hiljenee parhaiten sanomalla ettei ole varaa kuin että ei ole karkkipäivä, siihen ei pidä puuttua. Sait oppisi eli pysy jatkossa erossa asiasta jos et tiedä mistä on oikeasti kyse. Raivostuttavinta kanssaihmisiltä on puuttua ventovieraiden lastenkasvatukseen kaupassa, tilanteet ei ole aina sitä miltä näyttää.

En ymmärrä miksi pitää huutaa tai vastata töykeästi? Vaikka miten ottaa päähän niin vieraille ihmisille ollaan kohteliaita ja asiallisia. Näin minut kasvatettiin 80-luvulla ja samoin kasvatan omat nyt 3-10 vuotiaat lapseni. Äiti antoi huonon esimerkin lapsilleen.

Mokasit ap pahasti. Jos kyse olisi olltu slevästi köyhästä perheestä resuisissa vaatteissa ja nälkäisen näköisinä ja lapset olisivat kinunneet leipää tai jotain vähän parempaa jugurttia tms oikeaa ruokaa, olisi varmaan ollut hyvä kysyä äidiltä, saisitko auttaa. Mutta tuolla tempulla kyllä onnistuit sotkemaan pahanpäiväisesti jo valmiiksi ilmeisen hankalan tilanteen kasvatuksellisesti ja äidin hermoja ajatellen. 

Ylipäänsä lapsille tyrkytetään epäterveellistä ja haitallista sokerimoskaa nykyään ihan liiaksi kaikkialta. Mummot sun muut sukulaiset jotka luulevat vielä elettävän pula-aikaa, ostavat lasten kiintymystä sokeria suuhun tunkemalla. Ei siinä enää täysin ulkopuolisten "hyväntekijöiden" sekaantumista kaipaa kukaan vähimmässäkään määrin. 

Äidin huutaminen ei ollut ehkä oikein, mutta se on enemmän kuin ymmärrettävää. Huonona päivänä pienten lasten kanssa kaupassa käynti kinuamisineen voi olla todella haastavaa ja raastavaa hyvähermoisellekin. 

Ei äidillä ole oikeutta huutaa,ja toisaalta onko järkeä valehdella lapsille?Et toiminut yhtä väärin kuin äiti,mutta en toivoisi että vieras antaa ilman lupaani lapselleni karkkia,kun ei saisi namutädeiltä ja -sediltä sellaista ottaa.Enkä halua että lapseni saa aina halutessaan karkkia muutenkaan.

Kyllä mä tunnistan tuon tilanteen. Voidaan kaikki vaikka nyt hetkeksi asettua tuon kaupassa asioineen äidin asemaan.. Suljetaanpas hetkeksi silmät ja mennään tuon äidin nahkoihin.

Noniin eli olet nyt Sanna 32 vuotias perheenäiti Kotkasta. Viime aikoina on ollut raskasta ja Eetu 3 vee ja Enni 4 vee on sairastanut vuoronperään noron, influenssan, ärhäkän oksennustaudin ja korvatulehduksen.

Itse olet myös sinnitellyt puolikuntoisena viikkotolkulla taiteillen raskaan hoitotyön ja kodin sairastuvan välimaastossa. Perheen isä Ville on työmatkalla ja olet huolehtinut perheestä yksin jo reilun viikon.

Kannat syyllisyyttä koska olet joutunut olemaan niin paljon töistä pois hoitamassa lapsia..

Tänään kaupassa sitten tilanne hieman kärjistyi ja koska tunnet olosi muutenkin jo tarpeeksi paskaksi niin tämä oli vain kärpäsenpaska paskavuoren huipulla.

Mutta välillä paskaa sataa tuulettimeen niin että sitä roiskuu joka paikkaan ja olet ylt ympäri paskassa. Mutta ei auta kuin syödä paska ja jatkaa pää pystyssä kohti uutta päivää ja toivottavasti vähän valoisampaa sellaista.

Sen pituinen se.

Teit siitä äidistä itseäsi huonomman lastensa silmissä toiminnallasi. Näin siis kuvittelen sen äidin tunteneen tuossa tilanteessa.

"Vieras täti antaisi karkkia mutta äiti ei"

Ymmärrätkö?

Vähän sama tilanne kun odotin bussia. Kyytin nousi minua ennen nainen joka selitti kuskille ihan vakuuttavasti ja järkeviin syihin vedoten miksi ei juuri nyt ole rahaa ostaa lippua vaikka rahaa tilillä olikin. Kuski päätti olla mulgero ja olla päästämättä naista bussiin vaatien häntä kävelemään pakkasessa joko kotiinsa tai +5km automaatille. Olin vaan "ei sun tarvi kävellä tossa sulle matkalippuun rahat. Ei tarvi maksaa takas." ja ihan silminnähden oli havaittavissa miten sitä kuskia otti päähän kun miehenä toimin naista kohtaan ritarimaisesti tehden siitä kuskista miehenä pellen sen naisen silmissä. Palvelu oli sen mukaista sitten itselle: hapan naama, tyly äänensävy, lipun sai ottaa itse ja vaihtorahat paiskattiin voimalla kaukaloon mahdollisimman pieninä kolikkoina. No ainaskin nainen oli ilahtunut ja se oli itselleni pääasia.

Et, hyväähän sinä vain tarkoitit. Silti tuollaisiin ei yleensä kannata puuttua.

Törkeää kuitenkin huutaa ventovieraalle, äiti olisi voinut sanoa lapsille että viikolla ei karkkia eikä valehdella ettei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on toista ihmistä kohtaan ystävällinen, ei siinä mitään väärää tee. Äiti olisi voinut ihan ystävällisesti todeta, että kiitos ystävällisyydestäsi, mutta meidän perheessä on sääntö, ettei viikolla syödä karamellia. Ja jos sellainen sääntö on, äidin olisi pitänyt sanoa se myös lapsille rehellisesti eikä valehdella rahattomuudella.

Mielestäni ap ei todellakaan tehnyt mitään väärää, oli vain ystävällinen. Kyllä kaikki negatiiviset pisteet menevät minulta äidille.

Ihan rauhallisesti vaan, ääntä korottamatta. Mitä vaikka lapset huutaa, pysyköön äiti rauha llisena ja hymyillen kiitos, mutta en tarvii sun rahoja.

Palstan pyhimys-mammat taas vauhdissa: aina pysytään rauhallisina ja aina puhutaan lapsille vain totta, koskaan ei koroteta ääntä. Niin ja sammakostakin tulee prinssi kun sitä oikein suutelee. Sen pituinen se.