Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset on ärsyttäviä
15.01.2019 |
Olen 32-vuotias, lapseton nainen. Parilla ystävälläni on lapsia, joita näen säännöllisesti. En ole koskaan ollut kovin äidillinen, mutta mietin, onko tämä normaalia. Ärsyynnyn siis lapsista hyvin helposti. Jos haluan keskustella ystäväni, eli lapsen äidin, kanssa, tulee lapsi keskeyttämään ihan jatkuvasti. Hän pyytää joko leikkimään, käskee olemaan hiljaa tai vaatii päästä osalliseksi keskusteluun. Ymmärrän, että lapsi haluaa vain huomiota, ja pystyn kyllä peittämään ärtymykseni, mutta rasittavaa se on. Toisen ystäväni lapset ovat todella ujoja ja hiljaisia, joten heitä ei juurikaan vieraillessa näy kuin sen pakollisen "tule näyttämään tädille.." -lässytyksen ajan. Paitsi jos he intoutuvat esittelemään minulle jotain. Onhan se hellyyttävää, kun lapset ovat niin tohkeissaan, mutta silti.
Toinen mikä ärsyttää, on se lasten kykenemättömyys hillitä itsensä. En vain jaksa kuunnella jotain itkupotkuraivaria, koska lasta väsyttää, mutta se ei ymmärrä olevansa väsynyt (tai nälkäinen). En tokikaan voi aikuisena tätäkään lapselta vaatia, mutta se on raivostuttavaa. Keskustelut ystävien kanssa torppaantuvat näihin kohtauksiin.
Olen aina ajatellut haluavani lapsia, mutta en varmaan pysty äidiksi. Muutuitteko te kärsivällisemmiksi omia lapsianne kohtaan, vai pitääkö se vain opetella?
Kommentit (28)
Olet itsekin ollut lapsena samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletpas sinä lapsellinen 32-vuotiaaksi.
No sitten olen. Ei se elämänlaatuani huononna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas sinä lapsellinen 32-vuotiaaksi.
No sitten olen. Ei se elämänlaatuani huononna.
LOL. Lapsen suusta 😀
Ei niitä omia lapsia kohtaan ainakin kärsivällisempi ole. Mua ei ennen lapsia juurikaan häirinnyt lasten raivarit, keskeyttämiset tai muut, mutta omalta lapselta ne on raivostuttavia. Oma lapsi on aina enemmän kaikkea; rakkaampi, nerokkaampi ja hauskempi, mutta myös rasittavampi ja raivostuttavampi niissä negatiivisissa asioissa.
Sun tunteet on ihan oikeutettuja, ja hienoa että pystyt hillitsemään reaktioitasi. Toivottavasti pystyt nähdä ystäviäsi myös ilman heidän lapsiaan välillä.
Niitä omia lapsia sietää eri tavalla. Omat lapset ovat rakkaita ja tärkeitä. En edelleenkään äidiksi tultuani juurikaan välitä muiden lapsista, vaikka ihan luontevasti olen omien lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin koen että omaa lasta kohtaan on kärsivällisempi. Omia lapsiani rakastan ja olen hyvä äiti. Mutta vieraita lapsia kohtaan ajattelen ihan samoin kuin sinä. Toisten kakarat ärsyttää, omat kullanmurut on rakkaita, näin se vain menee. Toki en ärsytystäni muille näytä, osaan käyttäytyä.
Samaa mieltä. Joskus lapset ovat ihan hauskoja ja söpöjäkin, lähinnä tosin sukulaisten lapset. Niistä ärsyynnyn vähemmän, kai se on evoluution tulosta. Kotiin päästyäni olen kuitenkin vilpittömän onnellinen ja helpottunut että lapset menivät jonnekin muualle yöksi. Se hiljaisuus ja rauha on korvaamattoman arvokasta.
Ahdistaa jo nyt, kun kaverit alkavat pamahdella paksuksi. Tiedän, että ystävyyssuhteet laimenevat silloin väkisinkin. En ihan oikeasti jaksa vierailla pikkulapsiperheissä kovin usein. Se meininki on ahdistavaa, ja usein aikuisen ystävän kanssa keskusteleminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä omia lapsia kohtaan ainakin kärsivällisempi ole. Mua ei ennen lapsia juurikaan häirinnyt lasten raivarit, keskeyttämiset tai muut, mutta omalta lapselta ne on raivostuttavia. Oma lapsi on aina enemmän kaikkea; rakkaampi, nerokkaampi ja hauskempi, mutta myös rasittavampi ja raivostuttavampi niissä negatiivisissa asioissa.
Sun tunteet on ihan oikeutettuja, ja hienoa että pystyt hillitsemään reaktioitasi. Toivottavasti pystyt nähdä ystäviäsi myös ilman heidän lapsiaan välillä.
Aika harvakseltaan. Kummankaan kumppanit eivät osallistu juuri lainkaan lasten hoitoon. Tämäkin ärsyttää, että he ovat lapsiin pultattuja, koska miehet ovat niin saamattomia, ettei edes kahville pääse yksikseen.
Kyllä minä itseni hillitsen, ja ystävieni lapset kyllä pitävät minusta. Leikin siis lasten kanssa ja yritän parhaani, mutta tunteilleni en mitään mahda.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas sinä lapsellinen 32-vuotiaaksi.
No sitten olen. Ei se elämänlaatuani huononna.
Ai sun "itkupotkuraivarit" lapselle ei huononna elämänlaatuasi? Käyttäydy samoin kuin lapset. Miten sun ystävät kestää sua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas sinä lapsellinen 32-vuotiaaksi.
No sitten olen. Ei se elämänlaatuani huononna.
Ai sun "itkupotkuraivarit" lapselle ei huononna elämänlaatuasi? Käyttäydy samoin kuin lapset. Miten sun ystävät kestää sua?
Laitapas nyt tähän suora lainaus kohdasta, jossa noin sanon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hanki lapsia. Sossut kiittää.
On ihan normaalia. Eihän lapsista mitenkään voi täyspäinen ihminen olla ärsyyntymättä. Ne kiljuvat, itkevät, rääkyvät, meluavat, haisevat, kuolaavat, sotkevat, riehuvat ja no ovat kaikin puolin äsrsyttäviä. Kyllä varmasti jokaisella äidilläkin menee hermot säännöllisesti omiinkin lapsiinsa, mutta oman lapsen kanssa sen kaiken paskan mukana tulee myös rakkaus joka yleensä vie kuitenkin voiton ja varmaan sitä omaa lasta kestäessä nousee pikkuhiljaa sietokyky myös vieraita lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllähän ne omat lapset on eri asia kuin muiden..en oo ikinä välittänyt hirveesti lapsista ja samanlaiset fiilikset hyvin pitkälti ku sulla, mutta nyt mulla on itellä kolme lasta ja tottakai ne on mun mielestä maailman ihanimmat..ja osaavat myös olla ehkä ne rasittavimmatkin:D ja mulla myös se että en oleta tai odota muitten tykkäävän mun lapsista, koska en ite välitä niin hirveesti muitten lapsista
Jos olisit aloittanut tämän keskustelun illalla, kun velat ovat vapaalla, olisit saanut positiivisempia vastauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas sinä lapsellinen 32-vuotiaaksi.
No sitten olen. Ei se elämänlaatuani huononna.
Ai sun "itkupotkuraivarit" lapselle ei huononna elämänlaatuasi? Käyttäydy samoin kuin lapset. Miten sun ystävät kestää sua?
Laitapas nyt tähän suora lainaus kohdasta, jossa noin sanon.
Ärsyynnyn siis lapsista hyvin helposti. Jos haluan keskustella ystäväni, eli lapsen äidin, kanssa, tulee lapsi keskeyttämään ihan jatkuvasti.
Ihan samoinhan sä haluut ystäväsi huomion, kuten hänen lapsensakin. Kumpaahan äidin pitää kuunnella? Ärsyyntyvää aikuista vai lastaan?
Kyllä ymmärrän mitä tarkoitat ap.. ja se on esim mukavampaa keskustella aikuisten asioista kahden kuin lapsi kuuntelemassa vieressä mikä ei kuulu lapsen korville.
Mäkin muistan, kun lapsena änkesin aikuisten luo ja halusin huomiota niin isäni tai äitini passitti leikkimään... 😅
Eli ymmärrän sua ja ystäväsi lapsen näkökulmaa, koska olin lapsi itsekin ja kova utelemaan vanhemmiltani 🤭🙄 niinkuin me kaikki ollaan koettu tämä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpas sinä lapsellinen 32-vuotiaaksi.
No sitten olen. Ei se elämänlaatuani huononna.
Ai sun "itkupotkuraivarit" lapselle ei huononna elämänlaatuasi? Käyttäydy samoin kuin lapset. Miten sun ystävät kestää sua?
Laitapas nyt tähän suora lainaus kohdasta, jossa noin sanon.
Ärsyynnyn siis lapsista hyvin helposti. Jos haluan keskustella ystäväni, eli lapsen äidin, kanssa, tulee lapsi keskeyttämään ihan jatkuvasti.
Ihan samoinhan sä haluut ystäväsi huomion, kuten hänen lapsensakin. Kumpaahan äidin pitää kuunnella? Ärsyyntyvää aikuista vai lastaan?
Olen kokenut samaa kuin ap. Varmaan äidin kuuluukin keskittyä lapseensa, mutta miksi sitten ylipäätään kutsuu esimerkiksi kotiinsa kylään minut, ystävänsä jota muutenkin välimatkan vuoksi näkee harvoin, jos keskittyy kuitenkin 90% ajasta vain lapsiinsa ja ehkä pystyy/jaksaa keskittyä minun kanssani keskusteluun 10 minuuttia parin tunnin tapaamisen aikana?
Alue: Aihe vapaa
Oletpas sinä lapsellinen 32-vuotiaaksi.