En käsitä, miksi nykyihminen viitsii valittaa kotitöistä!

lakkaisin valittamasta. Oikeasti ihan hirveän puuduttavaa ja tyhmää hommaa. Nautitko sinä sitten siivoamisesta?

oletkaan.

Kai se on sitä, kun täytyy tehdä inhoamaansa hommaa, ja siisteyttä saa ihailla kenties jopa 5 minuuttia. Hankalaa ja erittäin turhauttavaa. Ei se siitä ole kiinni, onko niitä kotitöitä paljon vain vähän.

Meiltä puuttuu tiskikone kokonaan ja pesukone löytyy pienen matkan päästä talopesulasta. Teen paljon ruokaa itse alusta loppuun ja vaikka se onkin mukavaa puuhaa, siihenkin voi väsyä joskus.

kun joku (jopa päivät kotona oleva) sanoo, että pyykit piti pestä uudelleen kun ei viitsinyt niitä ottaa pois koneesta ja laittaa kuivumaan.

Tai että kuivat pyykit odottavat päiväkausia jossain khh:n pöydällä, että joku tulisi ja viikkaisi ne kaappiin.

Ihminen nyt voi valittaa mistä vain. Jokainen kokee jonkin asian valittamisen arvoiseksi. Mikä sinä olet ap määrittelemään, mikä asia on sopiva asia valittaa. Vai etkö sinä koskaan valita mistään? Jos et, niin kokeile joskus. Voi olla vaikka terapeuttista.

Niistä ei koidu mitään tulosta. Ne ovat syvältä perseestä.

Mitä ne aikamme kotityöt ovat..

Pyykinpesu: pyykit koneeseen > hana auki > pesuaine palloon > napinpainallus > pyykit kuivumaan > kuivat pyykit kaappiin

Mulla ainakin silittäminen vie suurimman osan kotityöajasta, jos siis ruuanlaittoa ei oteta huomioon.

Edes ajankuluksi.

että "entisajan" ihmisiltä puuttuivat monet "nykyihmisen" työt. Ja kun nyt vaihdamme vaatteita vähän väliä, ätini vaihtoi esim. kerran viikossa. Epä silti, ettei monet asiat ole nykyään helpompia.

itse en silitä vaatteita. Mutta ymmärrän sen ajankuluksi tehtävänä puuhasteluna, joka sinänsä on tarpeetonta. Itse harrastan samassa merkityksessä ristipistotöitä :)

ap

Vaatteet nukkaantuvat vähemmän, ja pysyvät kuosissaan, ja mikä ihanempaa kuin nukkua sileissä lakanoissa. Onhan noita koteja nähty, missä ei ees verhoja jakseta silittää, tai pöytäliinoja. Mä silitän jopa vauvan sideharsot, tuntuvat pehmeämmiltä vauvan ihoa vasten.

Mutta samalla, en kyllä valitakaan muusta kuin tiskaamisesta. Meillä ei ole astianpesukonetta.

Pyykkipäivä oli korkeintaan kerran kuussa ja siloin mentiin isolla naisporukalla pyykille. Hauskempaahan se niin on!



Oman lusikan nuoleminen riitti usein pesuksi. Ainoastaan maitokeittiössä piti olla tarkempi.



Eikä tarttenu olla 8h päivässä poissa kotoa.



Sitten jos puhutaan meidän mummojen ajasta, niin tosi isolla osalla oli kotona apulainen. Köyhillä vain puolipäiväinen. Tosiköyhät oli itse apulaisia. Ja heillä asui sitten koko suku saman katon alla, eli työtkin jakautui. Asuttiin 40neliössä koko perhe, tarvaraa oli tosi vähän, eli siivottavaakaan ei ollut kuin nimeksi.



Työ oli fyysisempää, mutta oliko sitä enemmän on ihan mahdotonta sanoa!

Ei tarvi vettä kantaa kaivosta eikä hakata puita saunanpadan lämmitykseen, mutta siivoaminen olisi silti täyspäiväinen työ jos haluaisi oikeasti pitää siistiä.



Ei meillä pysy kuin viis minuuttia.

Eli ne, joilla on eniten aikaa hoitaa noita hommia. Johtunee turhautumisesta ja siitä, että sisimmässään tietävät pääsevänsä melkoisen helpolla ja jostainhan sitä hyväksyntää ja sääliä pitää hakea (ja miehelle marmattaa).



Sitten kun on työelämän oravanpyörässä, kotityöt tekee kun jaksaa ja ehtii eikä niistä jaksa sen enempää jauhaa. Viisaimmat ulkoistaa siivoukset ym.

työ ja kotityöt ja pienet lapset...mikä yhdistelmä





------

ennen eli 1960-luvun naisilla oli vain lapset ja kotityöt

ja

nykyisin kotiäideille myös

- kotona oleminenkin on naisille todellinen työmaa



t. työssäkäyvä äiti/ 2 lasta/ siivoja 2 x kk/ lastenhoitaja 1-2 x kk

meinaa pikkasen huvittaa kun valitetaan että miten työlästä on tyhjentää se astianpesukone tms, meillä nimittäin kannetaan se vesi sieltä kaivosta ja hakataan ne halot joilla se vesi saadaan lämpimäks:)

tämä johtuu siitä että kunnan herrat eivät osaa päättää että saadaanko asentaa pienpuhdistamo vai liitytäänkö kunnan vesiverkkoon..

kotiäidillä ainakin on aika kortilla, kun ne lapsetkin on hoidettava, leikittävä ja ulkoiltava heidän kanssaan. Ei kotiäitiys ole mitään joutenoloa, varsinkin kun lapsia on useampi ja kaikki pieniä. Eikä ole tiskikonettakaan!

kun töiden ja lastenhoidon lisäksi pitää vielä tiskata, pestä pyykkiä, siivota.. jne. Varsinkin kun se ei edes näy missään. Puolen tunnin päästä taas kissankarvaa, tavaroita ja vaatteita siellä sun täällä. Ja tiskikonetta ei ole joten koko ajan jotain tiskiä altaassa, argh.

että "entisajan" ihmisiltä puuttuivat monet "nykyihmisen" työt. Ja kun nyt vaihdamme vaatteita vähän väliä, ätini vaihtoi esim. kerran viikossa. Epä silti, ettei monet asiat ole nykyään helpompia.

Hiekat yms lattialla ei haitanneet ollenkaan.

Lisäksi samassa taloudessa asui usein äiti, sisko tms joka oli apuna.