Mitä järkeä on opiskella yliopistossa?

Vierailija kirjoitti:

Ei yliopisto tee automaattisesti sivistyneeksi. Se on tosin hiton hyvä aloitus sivistyksen kerryttämiselle.

Oletko koskaan opiskellut Suomalaisessa yliopistossa? - Itse luulen, että olin melkein sivistyneempi ennen yliopistolla opintojen aloittamistani ja vasta ylioppilaaksi kirjoittaneena. - Sanon melkein koska tuolloin itse olin, ehkä liian monessa turhan mustavalkoinen ja "hieman" tosikko. Sen sijaan yliopistolla oma aikani on mennyt liian paljon vain oman alan opintojeni suorittamiseen ja hyvin vähälle on jäänyt poikkitieteelliset ja yleissivistävät opinnot. Hyvin monesta alasta omat tietoni tai olisiko parempi sanoa käsitykset ovat suunnilleen samalla tasolla, mitä aikanaan niiden osalta omaksuin lukiossa ja yleisen oppivelvollisuuden aikana. En edes uskalla ajatella, miten paljon olen varmasti myös unohtanut, tai ainakin kadottanut aktiivimuististani.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten opiskelet itsenäisesti hammaslääketiedettä, kokeellista fysiikkaa? No et mitenkään, ilman että olet miljardööri. 

Opiskella ja opiskella. - Ei hammaslääketiedettä(kin) voi opiskella alan "teoriaa" aika paljon ihan puhtaasti lukemalla alan kirjallisuutta ja artikkeleita. Tietysti pelkästään näin tuskin tulee hyvää hammaslääkäriä, mutta kuten sanottu voi sitäkin. - Täytyy oikein miettiä, että mitä ei voisi lainkaan opiskella yksin ja itsenäisesti. 

Tieteellisen tutkimuksen tekoa. Tiedeyhteisössä voit tieteellisen tutkimuksen kautta saada oman näkemyksesi osaksi tiedettä. Sitä et voi tehdä yksin. 

-Eikö tuo- oman näkemyksen saattaminen osaksi tiedeyhteisöä, ole enempi sitä mitä tapahtuu, jos tapahtuu lähinnä opiskelun jälkeen?  Eli kärjisteän ei sinun ole pakko olla aina yliopistolla opiskelemassa n. alaa tai seikkaa vaan voit hyvin opiskella sitä riippuen alasta jas asiasta enemmän ja vähemmän tuetusti ja  itsenäisesti ja osoittaa tieteelisen osaamisesi myöhemmin osana yliopisto yhteisöä ja sen käytäntöjä. Tai sitten pitää hankkimasi tiedot vain omana tietonasi, asettamatta niitä arvioitavaksi ja kriittisen arvioinnin kohteeksi. Tällöin on, kuten joku taisi jo huomauttaakin tietysti se riski, että omaksuu yksinkertaistaen jonkin asian virheellsiesti. Ja tai aastoin nykyistä yleisesti vallitsevaa käsitystä. Tiede on siinä mielessä erityinen kenttä, että se on varannut itselleen luvan ja oikeuden erehtyä. Jokainen asia on totta vai niin kauan kuin toisin todistetaan ja osoitetaan vääräksi. 

Substanssi ei ole niin oleellista. Tärkein opittava taito on analyysin teko. Itseopiskellut ei opi sitä vaan tyypillisesti opiskelee sieltä täältä substanssia ilman kokonaisuuksien hahmottamista ja kykyä analysoida tietoa.

Ihan vaikka sekin on hyvä syy, että moniin mielenkiintoisiin töihin pääsee vain, jos on sen alan tutkinto yliopistosta. En esimerkiksi itse olisi saanut työpaikkaani opettajana, vaikka olisin kuinka paljon opiskellut itsekseni opettamaani ainetta ja pedagogiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Substanssi ei ole niin oleellista. Tärkein opittava taito on analyysin teko. Itseopiskellut ei opi sitä vaan tyypillisesti opiskelee sieltä täältä substanssia ilman kokonaisuuksien hahmottamista ja kykyä analysoida tietoa.

Tämäpä tämä. Itseoppinut voi kyllä oppia faktoja, mutta muuten ajattelu onkin sitten mustavalkoista, ehdotonta, asenteellista ja mielipiteellistä. Yliopistokoulutuksen saaneet ovat yleensä paremmin kosketuksissa asioiden monimutkaisuuden kanssa. Tästä syystä kykenevät myös käsittelemään tietoa huomattavasti luotettavammin.

Koska sitä kautta tutustuu mahtaviin ihmisiin ja opiskelujen jälkeen onkin verkostot valmiina. Eli ne kuuluisat suhteet.

Vierailija kirjoitti:

Samat asiat VOI opiskella itsenäisestikin, jos tarkoitus on vain kartuttaa tietojaan, eikä ole mitäänväliä, pystyykö tietämyksensä osoittamaan esim työnantajalle.

Mutta ei itseopiskelu ole ihan sama asia. Monesti ryhmässä opiskelu ja se, miten peilaa omaa ajatteluaan ja sen kehitystä muiden ajatteluun ja heidän kehitykseensä, antaa ihan oman oppimiskokemuksensa, jota ei kirjasta saa. Se ketoo, miten minä olen samat asiat opittuanikin omanlaiseni ja muut kukin omanlaisiaan, Ja miten esim oma tausts ja työ vaikuttaa oppimiseen ja ajatteluun jokaisen ihmisen kohdalla.

Ryhmä ja palaute ovat myös tapoja varmistua siitä, että on ymmärtänyt asiat oikein ja että oma kehitys on menossa hyvään ja rakentavaan suuntaan. Esim Nietcheä yksin opiskelleila on vähän huono track record siinä, mihin heidän kehityksensä on päätynyt.

Tämä on ongelma yliopistoissa. Ajatellaan, että ihmiset eivät jo lähtökohtaisesti pysty kriittiseen ajatteluun, esim. tuo että ei tajuttaisi ennen opintoja miten kukin on yksilö ja käsittää asiat tavallaan. Kuulostaa ihan eskarikamalta suoraan sanottuna tuo kuvailusi. Jos pystyy itse arvioimaan omaa oppimistaan, kuten sitä tuleeko pääsemään tentin läpi suunnilleen millä arvosanalla, on ryhmäkeskustelut tuskaa. Aina joku ei ole ymmärtänyt koko pointtia ja sitten vatvotaan lillukanvarsissa sen hitaimman tahdissa.

Työelämässä jo vaaditaan yhteistyökykyä eri tavalla että tulee hommat hoidettua asiallisesti, mutta yliopistossa kuluu turhaan aikaa muiden ajattelun kypsymisen tukemiseen. Ja tentitkin on vähän sinnepäin että kaikki läpäisee joskus, ei tiedä onko itse nero vai onko vaan minimivaatimukset, joten omaa oppimista ei voi arvioida kuitenkaan. T. Yliopisto-opiskeluun pettynyt

Saa töitäkin

Vierailija kirjoitti:

Koska sitä kautta tutustuu mahtaviin ihmisiin ja opiskelujen jälkeen onkin verkostot valmiina. Eli ne kuuluisat suhteet.

ihquu

Mitähän hyötyä mun olis ollut mennä amikseen ja duunariksi + opiskella omatoimisesti valtsikassa?

Yliopistoon mennään että saadaan ammatti ja sitä kautta työpaikka, tietenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija 4eva kirjoitti:

Saa nus*ia yliopistotyttöjä.

Se kirjoitetaan "nussia".

Eikös "rakastella" ole kauniimpi ilmaus tuolle fyysisen kanssakäymisen muodolle?

Rakastelu on ihan eri asia, sitä tekevät rakastavaiset keskenään.

Me muut, jotka emme edes halua sitoutua, me nussimme.

Yliopistokoulutuksella päädyt kaupan kassalle tai parhaimmillaan johonkin sosiaalitoimeen nälkäpalkalle. Kannattaisi valita joku fiksumpi koulu.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistokoulutuksella päädyt kaupan kassalle tai parhaimmillaan johonkin sosiaalitoimeen nälkäpalkalle. Kannattaisi valita joku fiksumpi koulu.

Puhut varmaan kokemuksesta? Minkä alan maisteri olet? Ai et ole vai? Yllätys. 

Naapurin tyttö ollut töissä 15 vuotiaasta asti ja lähihoitajaksi valmistui. Oma asunto hänellä oli 23 vuotiaana. Nykyään reissaa pari kuukautta talvessa poissa suomesta.

Vierailija kirjoitti:

Saa nussia akateemisia poikia.

Minäpä nussinkin molempia :)

Vierailija kirjoitti:

Naapurin tyttö ollut töissä 15 vuotiaasta asti ja lähihoitajaksi valmistui. Oma asunto hänellä oli 23 vuotiaana. Nykyään reissaa pari kuukautta talvessa poissa suomesta.

Ilmeisen tuottoisia sivubisneksiä hänellä, tiedä sitten minkälaatuisia.

On aloja, mitä ei voi helposti opiskella itsenäisesti, mutta aika monelle yliopisto on kuitenkin ammattiin valmistava oppilaitos ja monen vaikea sanoa, mitä sellaista on oppinut, jota voi suoraan soveltaa käytäntöön. 

Aikuisemmalla iällä on aina hankalampi innostua näistä titteleistä ja puitteista, joista tulee vähän kirkko mieleen; ihmisten rakentamat hienot rakennukset ja maalaukset sekä tilaisuudet saavat uskonnolliset opit tuntumaan todellisemmilta ja vähän sama juttu koulutuksessa. 

Jos Suomessa olisi oikeasti vaikeuksia saada ihmisiä rekrytoitua, kuten välillä annetaan ymmärtää, pitäisi pystyä katsomaan myös tämän tutkintoverhon läpi ja huomata, että "yhteiskuntaa" ei ole tavallaan olemassa. On opistojen ja näissä työskentelevien ja niitä rahoittavien tahojen intressejä, jotka eivät välttämättä ole ollenkaan sama asia kuin esim.opiskelijoiden intressit.

Opettajien ynnä muiden intresseissä on maalata kuva opistosta ja tutkinnosta hienompana asiana kuin se oikeasti on, jotta ei tarvitsisi kilpailla samoista työpaikoista moninkertaisen, mutta yhtä pätevän joukon kanssa. Kaikki eivät voi siirtää elämäänsä toiselle puolelle Suomea ja opiskella viittä vuotta asiaa, johon riittäisi Englannissa kolme vuotta ja muitakin keinotekoisia rajoituksia on kuten esim.toisen asteen tutkinnon vaatiminen korkeakouluun yrittäjiltä. Kaikki nämä esteet auttavat pitämään tiettyjä ihmisryhmiä etumatkan päässä kilpailussa työpaikoista. Oma mukava temppunsa on myös tämä, että pakotetaan avoimessa 1000op suorittanut kuvailemaan itseään "peruskoulun käyneeksi". 

Oma juttunsa on tietysti tämäkin sosiaalipsykologinen ilmiö, että ihmiset rakentavat identiteettiä kuulumalla tietyt riitit kokeneeseen ryhmään ja selvästi ainakin monilla nuorilla yliopisto-opiskelijoilla tämä on vahva ja tarve tehdä eroa toisiin on kova. Vanhemmalla iällä tulee monesti menestystä myös harrastuksissa, ihmissuhteissa, epämuodollisissa opinnoissa jne. ja tuo tarve vähenee. 

Sanoisin, että yliopisto-opiskelu todellakin supistaa tietämystä. Toisaalta on hyvä, että esseetä tai oppimistehtäviä varten määritellään kysymykset joihin vastataan. Toisaalta se johtaa siihen, että luetaan materiaalia vain sen verran, että saadaan vastaukset ja jätetään muut osat lukematta. Ajan puutteen vuoksi ei ehditä lukemaan enemmän vaan ainoastaan pakollinen minimi, koska uusia tehtäviä ja tenttejä pukkaa päälle. En tarkoita tällä sitä, että pitäisi palata pintasaon oppimiseen pelkästään tenttikirjat pänttäämällä, sillä esseissä ja tehtävissä täytyy joka tapauksessa pohtia asioita. Tarkoitan vaan sitä, että vapaasti asioita opiskeleva voi todellakin syventyä ajan kanssa paljon laajempaan materiaaliin ja pohtia syvällisemmin, koska ei ole aikarajaa, eikä seuraavaa kurssia pukkaamassa päälle.

Pelkästään tieteellisiin julkaisuihin tutustuminen on pahasta. Se oikea elämä on kuitenkin ihan muuta kuin tutkimusta varten laaditut olosuhteet tai konteksti. Tutkimuskysymyksellä ja tutkimuksen toteuttamisella pystytään saamaan halutut tulokset, eli tutkimus voi olla täysin valheellista tietoa.

Ruohonjuuritasolla työskentelevillä ja tekevillä ja elävillä on kuitenkin ne autenttiset olosuhteet ja todellinen tieto. Nykyään tutkijat ovatkin "alentuneet laskeutumaan" teoreettishörhötyksistään todellisuuden rinnalle. Käytännössä oppinut asiantuntija pesee valmistuneen yliopisto-opiskelijan mennen tullen.

Mutta onhan siinä yliopisto-opiskelussa silti järkeä. Oppii huomaamaan kuinka viisas on :D

Vierailija kirjoitti:

Jos samat asiat voi kuitenkin opiskella itsenäisesti? Ja en puhu nyt työpaikan saannista, vaan yleisesti. Sivistyksen voi saada ihan omin toiminkin.

Ja kuinkas moni hiki hatussa opiskelee sen sivistyksen siinä iltapuhteina? Vaikka opiskelu olis itsenäistä se on kuitenkin jonkinlaista dialogia johonkin suuntaan. Joka on tärkeää kaikessa oppimisessa. Ja tavoitteellista, tuskin kukaan yksin lämpimikseen viitsisi niitä opintotavoitteita itselleen laittaa. Ootko jollekin kade vai miks väheksyt opiskelua?

Minulla on monta tuttua, joilla on humanistinen tutkinto ja nyt he tekevät tavallisia töitä, joihin riittäisi esim. merkonomin koulutus.