Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko outoa jos 27.v asuu kotona?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Tämäkin oli kyllä nyt uutta, että vanhempiinsa takertuneet aikamiesihmiset ajattelevat muiden olevan kateellisia. Todella mielenkiintoista.
Mulla ainakin on todella hyvät välit vanhempiini, tavataan väh. kerran viikossa. Äidin kanssa matkustellaan, käydään leffassa ja teatterireissuilla. Jeesitään toinen toisiamme milloin missäkin.
Vuokraakin maksan oikein mielelläni. Saanhan sillä ihanan asunnon itselleni, kodin. Asuminen ei ole koskaan ilmaista.
Hyvät välit vanhempiin eivät mielestäni ole mikään tekosyy olla aikuistumatta ja itsenäistymättä. Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä.
Mutta hyvä että teillä sujuu elämä noin! :)
/23
Miten vanhempien samassa taloudessa asuminen estää itsenäistymisen ja aikuistumisen? Miksi sinulla on niin rajallinen näkemys perhe- ja ihmissuhteista?
Ei ihminen voi olla itsenäinen jos ei koskaan edes itsenäisty. :D Mikähän tässä on hankala ymmärtää.
/23
No mikä siinä on niin hankala ymmärtää, että itsenäistyminen ei vaadi omillaan asumista? Jos kerran hoitaa oman osuutensa talouden kunnossapidosta ja kuluista, maksaa ja valmistaa ruokansa, varaa hammaslääkäriaikansa ja hoitaa yhteiskunnalliset velvollisuutensa niin mikä siinä on muka ei itsenäistä?
Juurihan täällä sanottiin, että on kivaa kun saa asua ilmaiseksi? Eihän siinä mitään omaa taloutta hoideta, vaan hyödytään toisten taloudesta? Todella itsenäistä, sanoisin.
/23
Juuri täällä on myös sanottu, että talouden kuluista maksetaan oma osa tai puoleksi. Mutta jankkaa sinä vain ja ihmettele, maailmassa on sinulle varmaan monta ihmeellistä asiaa kun ei tahdo mennä tämäkään juttu jakeluun.
Mutta eihän se sitten ole sitä ilmaista asumista ja rahansäästöä, jotka täällä on mainittu tärkeimmäksi syyksi olla itsenäistymättä? Nyt olen tosiaan vielä enemmän sekaisin. Ei mene jakeluun, ei kertakaikkiaan. :) Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan.
/23
Oletpa pikkusieluinen, mutta se on sinun häviösi ja ongelmasi. :)
Paras argumentti tässä keskustelussa, hienoa! :) Huomaan että panostit täysillä, ihan koko kapasiteettiasi käyttäen.
/23
Taisi osua ja upota.
Tuskinpa sentään. Eihän se kommentti liittynyt edes aiheeseen mitenkään.
/23
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
Tässä lainaus sinulta ja sanot, ettei pikkusieluisuus-kommentti liity aiheeseen mitenkään. No, ilkeä ainakin olet, tai et ainakaan kykene katselemaan maailmaa muusta kuin omasta kapeasta näkökulmastasi.
Mitä pikkusieluista kommentissani mahtoi olla, voitko hiukan avata? Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan. En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin.
/23
Pikkusieluista on se, ettet hyväksy erilaisia elämäntapoja. Tässä keskustelussa ei ole pelkästään puhuttu vanhempiaan hyväksikäyttävistä amispojista, vaan vanhempien kanssa samassa taloudessa asumisesta ylipäätään. Konsepti on osoittautunut sinulle hankalaksi ymmärtää, minkä näkee siinäkin, että niputat kaikki vanhempiensa kanssa yhteistaloudessa elävät ihmiset jotenkin surkeiksi luusereiksi, jotka eivät ikinä itsenäisty – sillä nähtävästi itsenäisyyttä osoittaa vain se, että osaa maksaa vuokraa. Sinulle on yritetty selittää, että itsenäistyä voi monella tavalla, mutta vaikka kuinka jankkaisi niin et näe kuin oman pikkusieluisen maailmankuvasi. Vielä kaikenkukkuraksi räkänaurat päälle.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi yhtäkkiä suutuit ja rupesit tunkemaan sanoja suuhuni? Saanen huomauttaa, että minä en a) ole sanonut vanhempien luona asuvia aikuisia surkeiksi luusereiksi. Ne olivat sinun omia sanojasi. Ja b), en ole räkänauranut missään vaiheessa millekään. Tiedätkö että se, jos tunnet toistuvasti että ihmiset nauravat sinulle, kun ne tosiassa nauravat jollekin ihan muulle jutulle tai ovat hiljaa, saattaa kertoa mielenterveyden ongelmista?
Kommenttisi oli täyttä potaskaa ensimmäisesta lauseesta lähtien. Minä kyllä hyväksyn vanhempiensa luona asuvat aikamiesihmiset. En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin. Olisimme aivan liian erilaisia ihmisiä.
/23
Jos syytät muita suuttumisesta, kannattaisi olla itse suuttumatta. Mielestäni selitin ihan rauhallisesti.
Tässä suoria lainauksia sinulta:
"Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä."
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
"En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin."
"Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan."
"En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin."
Ei tarvitse edes hirveästi rivien väliin tihrustaa nähdäkseen mitä mieltä olet. Jos oikeasti se, että kolmekymppinen asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa on este tutustumiselle, niin ei voi kuin kulmaansa kohottaa. Mutta siinä se pikkusieluisuus juuri näkyy.
En ole suuttunut. Selitin vain, miten kommenttisi oli potaskaa. Ja se on sitä edelleen, en tiedä miten tämä sinun avautumisesi sitä nyt muuttaisi. Sinä ajattelet kotona asuvien aikuisten olevan surkeita luusereita, en minä. Minä kyllä todellakin pidän sitä pimeänä, ja olen onnellinen että omassa elinpiirissäni ei sellaista esiinny. On sairasta, että aikuiset ihmiset pyrkivät hyötymään vanhemmistaan taloudellisesti eivätkä halua itsenäistyä. Jos se on pikkusieluisuutta, niin sitten minä olen pikkusieluinen. Itsestäni huolehtiva, taloudellisesti itsenäinen pikkusielu.
Mutta kaikki saavat kyllä asua ihan missä vain ikinä haluavat, näin se on. Minä saan kuitenkin valita seurani, luojan kiitos.
/23
Kasvata sitten vain oman itsenäisyytesi alttarilla jonkun muun varallisuutta vuokrakompleksissasi. Kukin tyylillään.
Mielelläni. Omaisuuden haaliminen ei ole minulle niin kovin tärkeää. Pidän elämässä ihan muita asioita tärkeänä. Kuten nyt vaikka tosiaan sitä itsenäistymistä.
/23
Ja mitään et tästä ketjusta oppinut.
Opin, paljonkin! En tosiaan tiennyt, että peräkammarielämä on monien mielestä normaalia ja ihan ok. Tai jopa suotavaa. Ja että rahanahneus ajaa elämässä monilla kaiken muun ohi.
/23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Tämäkin oli kyllä nyt uutta, että vanhempiinsa takertuneet aikamiesihmiset ajattelevat muiden olevan kateellisia. Todella mielenkiintoista.
Mulla ainakin on todella hyvät välit vanhempiini, tavataan väh. kerran viikossa. Äidin kanssa matkustellaan, käydään leffassa ja teatterireissuilla. Jeesitään toinen toisiamme milloin missäkin.
Vuokraakin maksan oikein mielelläni. Saanhan sillä ihanan asunnon itselleni, kodin. Asuminen ei ole koskaan ilmaista.
Hyvät välit vanhempiin eivät mielestäni ole mikään tekosyy olla aikuistumatta ja itsenäistymättä. Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä.
Mutta hyvä että teillä sujuu elämä noin! :)
/23
Miten vanhempien samassa taloudessa asuminen estää itsenäistymisen ja aikuistumisen? Miksi sinulla on niin rajallinen näkemys perhe- ja ihmissuhteista?
Ei ihminen voi olla itsenäinen jos ei koskaan edes itsenäisty. :D Mikähän tässä on hankala ymmärtää.
/23
No mikä siinä on niin hankala ymmärtää, että itsenäistyminen ei vaadi omillaan asumista? Jos kerran hoitaa oman osuutensa talouden kunnossapidosta ja kuluista, maksaa ja valmistaa ruokansa, varaa hammaslääkäriaikansa ja hoitaa yhteiskunnalliset velvollisuutensa niin mikä siinä on muka ei itsenäistä?
Juurihan täällä sanottiin, että on kivaa kun saa asua ilmaiseksi? Eihän siinä mitään omaa taloutta hoideta, vaan hyödytään toisten taloudesta? Todella itsenäistä, sanoisin.
/23
Juuri täällä on myös sanottu, että talouden kuluista maksetaan oma osa tai puoleksi. Mutta jankkaa sinä vain ja ihmettele, maailmassa on sinulle varmaan monta ihmeellistä asiaa kun ei tahdo mennä tämäkään juttu jakeluun.
Mutta eihän se sitten ole sitä ilmaista asumista ja rahansäästöä, jotka täällä on mainittu tärkeimmäksi syyksi olla itsenäistymättä? Nyt olen tosiaan vielä enemmän sekaisin. Ei mene jakeluun, ei kertakaikkiaan. :) Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan.
/23
Oletpa pikkusieluinen, mutta se on sinun häviösi ja ongelmasi. :)
Paras argumentti tässä keskustelussa, hienoa! :) Huomaan että panostit täysillä, ihan koko kapasiteettiasi käyttäen.
/23
Taisi osua ja upota.
Tuskinpa sentään. Eihän se kommentti liittynyt edes aiheeseen mitenkään.
/23
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
Tässä lainaus sinulta ja sanot, ettei pikkusieluisuus-kommentti liity aiheeseen mitenkään. No, ilkeä ainakin olet, tai et ainakaan kykene katselemaan maailmaa muusta kuin omasta kapeasta näkökulmastasi.
Mitä pikkusieluista kommentissani mahtoi olla, voitko hiukan avata? Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan. En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin.
/23
Pikkusieluista on se, ettet hyväksy erilaisia elämäntapoja. Tässä keskustelussa ei ole pelkästään puhuttu vanhempiaan hyväksikäyttävistä amispojista, vaan vanhempien kanssa samassa taloudessa asumisesta ylipäätään. Konsepti on osoittautunut sinulle hankalaksi ymmärtää, minkä näkee siinäkin, että niputat kaikki vanhempiensa kanssa yhteistaloudessa elävät ihmiset jotenkin surkeiksi luusereiksi, jotka eivät ikinä itsenäisty – sillä nähtävästi itsenäisyyttä osoittaa vain se, että osaa maksaa vuokraa. Sinulle on yritetty selittää, että itsenäistyä voi monella tavalla, mutta vaikka kuinka jankkaisi niin et näe kuin oman pikkusieluisen maailmankuvasi. Vielä kaikenkukkuraksi räkänaurat päälle.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi yhtäkkiä suutuit ja rupesit tunkemaan sanoja suuhuni? Saanen huomauttaa, että minä en a) ole sanonut vanhempien luona asuvia aikuisia surkeiksi luusereiksi. Ne olivat sinun omia sanojasi. Ja b), en ole räkänauranut missään vaiheessa millekään. Tiedätkö että se, jos tunnet toistuvasti että ihmiset nauravat sinulle, kun ne tosiassa nauravat jollekin ihan muulle jutulle tai ovat hiljaa, saattaa kertoa mielenterveyden ongelmista?
Kommenttisi oli täyttä potaskaa ensimmäisesta lauseesta lähtien. Minä kyllä hyväksyn vanhempiensa luona asuvat aikamiesihmiset. En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin. Olisimme aivan liian erilaisia ihmisiä.
/23
Jos syytät muita suuttumisesta, kannattaisi olla itse suuttumatta. Mielestäni selitin ihan rauhallisesti.
Tässä suoria lainauksia sinulta:
"Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä."
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
"En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin."
"Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan."
"En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin."
Ei tarvitse edes hirveästi rivien väliin tihrustaa nähdäkseen mitä mieltä olet. Jos oikeasti se, että kolmekymppinen asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa on este tutustumiselle, niin ei voi kuin kulmaansa kohottaa. Mutta siinä se pikkusieluisuus juuri näkyy.
En ole suuttunut. Selitin vain, miten kommenttisi oli potaskaa. Ja se on sitä edelleen, en tiedä miten tämä sinun avautumisesi sitä nyt muuttaisi. Sinä ajattelet kotona asuvien aikuisten olevan surkeita luusereita, en minä. Minä kyllä todellakin pidän sitä pimeänä, ja olen onnellinen että omassa elinpiirissäni ei sellaista esiinny. On sairasta, että aikuiset ihmiset pyrkivät hyötymään vanhemmistaan taloudellisesti eivätkä halua itsenäistyä. Jos se on pikkusieluisuutta, niin sitten minä olen pikkusieluinen. Itsestäni huolehtiva, taloudellisesti itsenäinen pikkusielu.
Mutta kaikki saavat kyllä asua ihan missä vain ikinä haluavat, näin se on. Minä saan kuitenkin valita seurani, luojan kiitos.
/23
Kasvata sitten vain oman itsenäisyytesi alttarilla jonkun muun varallisuutta vuokrakompleksissasi. Kukin tyylillään.
Mielelläni. Omaisuuden haaliminen ei ole minulle niin kovin tärkeää. Pidän elämässä ihan muita asioita tärkeänä. Kuten nyt vaikka tosiaan sitä itsenäistymistä.
/23
Ja mitään et tästä ketjusta oppinut.
Opin, paljonkin! En tosiaan tiennyt, että peräkammarielämä on monien mielestä normaalia ja ihan ok. Tai jopa suotavaa. Ja että rahanahneus ajaa elämässä monilla kaiken muun ohi.
/23
Minkä kaiken muun? Paitsi vuokranmaksun? Ja voihan vanhemmilleenkin maksaa asumisestaan, jos se nyt on siitä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Tämäkin oli kyllä nyt uutta, että vanhempiinsa takertuneet aikamiesihmiset ajattelevat muiden olevan kateellisia. Todella mielenkiintoista.
Mulla ainakin on todella hyvät välit vanhempiini, tavataan väh. kerran viikossa. Äidin kanssa matkustellaan, käydään leffassa ja teatterireissuilla. Jeesitään toinen toisiamme milloin missäkin.
Vuokraakin maksan oikein mielelläni. Saanhan sillä ihanan asunnon itselleni, kodin. Asuminen ei ole koskaan ilmaista.
Hyvät välit vanhempiin eivät mielestäni ole mikään tekosyy olla aikuistumatta ja itsenäistymättä. Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä.
Mutta hyvä että teillä sujuu elämä noin! :)
/23
Miten vanhempien samassa taloudessa asuminen estää itsenäistymisen ja aikuistumisen? Miksi sinulla on niin rajallinen näkemys perhe- ja ihmissuhteista?
Ei ihminen voi olla itsenäinen jos ei koskaan edes itsenäisty. :D Mikähän tässä on hankala ymmärtää.
/23
No mikä siinä on niin hankala ymmärtää, että itsenäistyminen ei vaadi omillaan asumista? Jos kerran hoitaa oman osuutensa talouden kunnossapidosta ja kuluista, maksaa ja valmistaa ruokansa, varaa hammaslääkäriaikansa ja hoitaa yhteiskunnalliset velvollisuutensa niin mikä siinä on muka ei itsenäistä?
Juurihan täällä sanottiin, että on kivaa kun saa asua ilmaiseksi? Eihän siinä mitään omaa taloutta hoideta, vaan hyödytään toisten taloudesta? Todella itsenäistä, sanoisin.
/23
Juuri täällä on myös sanottu, että talouden kuluista maksetaan oma osa tai puoleksi. Mutta jankkaa sinä vain ja ihmettele, maailmassa on sinulle varmaan monta ihmeellistä asiaa kun ei tahdo mennä tämäkään juttu jakeluun.
Mutta eihän se sitten ole sitä ilmaista asumista ja rahansäästöä, jotka täällä on mainittu tärkeimmäksi syyksi olla itsenäistymättä? Nyt olen tosiaan vielä enemmän sekaisin. Ei mene jakeluun, ei kertakaikkiaan. :) Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan.
/23
Oletpa pikkusieluinen, mutta se on sinun häviösi ja ongelmasi. :)
Paras argumentti tässä keskustelussa, hienoa! :) Huomaan että panostit täysillä, ihan koko kapasiteettiasi käyttäen.
/23
Taisi osua ja upota.
Tuskinpa sentään. Eihän se kommentti liittynyt edes aiheeseen mitenkään.
/23
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
Tässä lainaus sinulta ja sanot, ettei pikkusieluisuus-kommentti liity aiheeseen mitenkään. No, ilkeä ainakin olet, tai et ainakaan kykene katselemaan maailmaa muusta kuin omasta kapeasta näkökulmastasi.
Mitä pikkusieluista kommentissani mahtoi olla, voitko hiukan avata? Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan. En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin.
/23
Pikkusieluista on se, ettet hyväksy erilaisia elämäntapoja. Tässä keskustelussa ei ole pelkästään puhuttu vanhempiaan hyväksikäyttävistä amispojista, vaan vanhempien kanssa samassa taloudessa asumisesta ylipäätään. Konsepti on osoittautunut sinulle hankalaksi ymmärtää, minkä näkee siinäkin, että niputat kaikki vanhempiensa kanssa yhteistaloudessa elävät ihmiset jotenkin surkeiksi luusereiksi, jotka eivät ikinä itsenäisty – sillä nähtävästi itsenäisyyttä osoittaa vain se, että osaa maksaa vuokraa. Sinulle on yritetty selittää, että itsenäistyä voi monella tavalla, mutta vaikka kuinka jankkaisi niin et näe kuin oman pikkusieluisen maailmankuvasi. Vielä kaikenkukkuraksi räkänaurat päälle.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi yhtäkkiä suutuit ja rupesit tunkemaan sanoja suuhuni? Saanen huomauttaa, että minä en a) ole sanonut vanhempien luona asuvia aikuisia surkeiksi luusereiksi. Ne olivat sinun omia sanojasi. Ja b), en ole räkänauranut missään vaiheessa millekään. Tiedätkö että se, jos tunnet toistuvasti että ihmiset nauravat sinulle, kun ne tosiassa nauravat jollekin ihan muulle jutulle tai ovat hiljaa, saattaa kertoa mielenterveyden ongelmista?
Kommenttisi oli täyttä potaskaa ensimmäisesta lauseesta lähtien. Minä kyllä hyväksyn vanhempiensa luona asuvat aikamiesihmiset. En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin. Olisimme aivan liian erilaisia ihmisiä.
/23
Jos syytät muita suuttumisesta, kannattaisi olla itse suuttumatta. Mielestäni selitin ihan rauhallisesti.
Tässä suoria lainauksia sinulta:
"Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä."
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
"En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin."
"Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan."
"En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin."
Ei tarvitse edes hirveästi rivien väliin tihrustaa nähdäkseen mitä mieltä olet. Jos oikeasti se, että kolmekymppinen asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa on este tutustumiselle, niin ei voi kuin kulmaansa kohottaa. Mutta siinä se pikkusieluisuus juuri näkyy.
En ole suuttunut. Selitin vain, miten kommenttisi oli potaskaa. Ja se on sitä edelleen, en tiedä miten tämä sinun avautumisesi sitä nyt muuttaisi. Sinä ajattelet kotona asuvien aikuisten olevan surkeita luusereita, en minä. Minä kyllä todellakin pidän sitä pimeänä, ja olen onnellinen että omassa elinpiirissäni ei sellaista esiinny. On sairasta, että aikuiset ihmiset pyrkivät hyötymään vanhemmistaan taloudellisesti eivätkä halua itsenäistyä. Jos se on pikkusieluisuutta, niin sitten minä olen pikkusieluinen. Itsestäni huolehtiva, taloudellisesti itsenäinen pikkusielu.
Mutta kaikki saavat kyllä asua ihan missä vain ikinä haluavat, näin se on. Minä saan kuitenkin valita seurani, luojan kiitos.
/23
Kasvata sitten vain oman itsenäisyytesi alttarilla jonkun muun varallisuutta vuokrakompleksissasi. Kukin tyylillään.
Mielelläni. Omaisuuden haaliminen ei ole minulle niin kovin tärkeää. Pidän elämässä ihan muita asioita tärkeänä. Kuten nyt vaikka tosiaan sitä itsenäistymistä.
/23
Ja mitään et tästä ketjusta oppinut.
Opin, paljonkin! En tosiaan tiennyt, että peräkammarielämä on monien mielestä normaalia ja ihan ok. Tai jopa suotavaa. Ja että rahanahneus ajaa elämässä monilla kaiken muun ohi.
/23
Eli et oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä asun va´nhemmilla ja se menee nyt aikuisena niinpäin että mä pidän niistä huolen kun ne on jo kummatkin vanhoja. He asuvat käytännössä kuin hotellissa. Tämä ei ole ollut kenellekään ongelma tuttavapiirissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Tämäkin oli kyllä nyt uutta, että vanhempiinsa takertuneet aikamiesihmiset ajattelevat muiden olevan kateellisia. Todella mielenkiintoista.
Mulla ainakin on todella hyvät välit vanhempiini, tavataan väh. kerran viikossa. Äidin kanssa matkustellaan, käydään leffassa ja teatterireissuilla. Jeesitään toinen toisiamme milloin missäkin.
Vuokraakin maksan oikein mielelläni. Saanhan sillä ihanan asunnon itselleni, kodin. Asuminen ei ole koskaan ilmaista.
Hyvät välit vanhempiin eivät mielestäni ole mikään tekosyy olla aikuistumatta ja itsenäistymättä. Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä.
Mutta hyvä että teillä sujuu elämä noin! :)
/23
Miten vanhempien samassa taloudessa asuminen estää itsenäistymisen ja aikuistumisen? Miksi sinulla on niin rajallinen näkemys perhe- ja ihmissuhteista?
Ei ihminen voi olla itsenäinen jos ei koskaan edes itsenäisty. :D Mikähän tässä on hankala ymmärtää.
/23
No mikä siinä on niin hankala ymmärtää, että itsenäistyminen ei vaadi omillaan asumista? Jos kerran hoitaa oman osuutensa talouden kunnossapidosta ja kuluista, maksaa ja valmistaa ruokansa, varaa hammaslääkäriaikansa ja hoitaa yhteiskunnalliset velvollisuutensa niin mikä siinä on muka ei itsenäistä?
Juurihan täällä sanottiin, että on kivaa kun saa asua ilmaiseksi? Eihän siinä mitään omaa taloutta hoideta, vaan hyödytään toisten taloudesta? Todella itsenäistä, sanoisin.
/23
Juuri täällä on myös sanottu, että talouden kuluista maksetaan oma osa tai puoleksi. Mutta jankkaa sinä vain ja ihmettele, maailmassa on sinulle varmaan monta ihmeellistä asiaa kun ei tahdo mennä tämäkään juttu jakeluun.
Mutta eihän se sitten ole sitä ilmaista asumista ja rahansäästöä, jotka täällä on mainittu tärkeimmäksi syyksi olla itsenäistymättä? Nyt olen tosiaan vielä enemmän sekaisin. Ei mene jakeluun, ei kertakaikkiaan. :) Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan.
/23
Oletpa pikkusieluinen, mutta se on sinun häviösi ja ongelmasi. :)
Paras argumentti tässä keskustelussa, hienoa! :) Huomaan että panostit täysillä, ihan koko kapasiteettiasi käyttäen.
/23
Taisi osua ja upota.
Tuskinpa sentään. Eihän se kommentti liittynyt edes aiheeseen mitenkään.
/23
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
Tässä lainaus sinulta ja sanot, ettei pikkusieluisuus-kommentti liity aiheeseen mitenkään. No, ilkeä ainakin olet, tai et ainakaan kykene katselemaan maailmaa muusta kuin omasta kapeasta näkökulmastasi.
Mitä pikkusieluista kommentissani mahtoi olla, voitko hiukan avata? Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan. En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin.
/23
Pikkusieluista on se, ettet hyväksy erilaisia elämäntapoja. Tässä keskustelussa ei ole pelkästään puhuttu vanhempiaan hyväksikäyttävistä amispojista, vaan vanhempien kanssa samassa taloudessa asumisesta ylipäätään. Konsepti on osoittautunut sinulle hankalaksi ymmärtää, minkä näkee siinäkin, että niputat kaikki vanhempiensa kanssa yhteistaloudessa elävät ihmiset jotenkin surkeiksi luusereiksi, jotka eivät ikinä itsenäisty – sillä nähtävästi itsenäisyyttä osoittaa vain se, että osaa maksaa vuokraa. Sinulle on yritetty selittää, että itsenäistyä voi monella tavalla, mutta vaikka kuinka jankkaisi niin et näe kuin oman pikkusieluisen maailmankuvasi. Vielä kaikenkukkuraksi räkänaurat päälle.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi yhtäkkiä suutuit ja rupesit tunkemaan sanoja suuhuni? Saanen huomauttaa, että minä en a) ole sanonut vanhempien luona asuvia aikuisia surkeiksi luusereiksi. Ne olivat sinun omia sanojasi. Ja b), en ole räkänauranut missään vaiheessa millekään. Tiedätkö että se, jos tunnet toistuvasti että ihmiset nauravat sinulle, kun ne tosiassa nauravat jollekin ihan muulle jutulle tai ovat hiljaa, saattaa kertoa mielenterveyden ongelmista?
Kommenttisi oli täyttä potaskaa ensimmäisesta lauseesta lähtien. Minä kyllä hyväksyn vanhempiensa luona asuvat aikamiesihmiset. En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin. Olisimme aivan liian erilaisia ihmisiä.
/23
Jos syytät muita suuttumisesta, kannattaisi olla itse suuttumatta. Mielestäni selitin ihan rauhallisesti.
Tässä suoria lainauksia sinulta:
"Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä."
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
"En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin."
"Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan."
"En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin."
Ei tarvitse edes hirveästi rivien väliin tihrustaa nähdäkseen mitä mieltä olet. Jos oikeasti se, että kolmekymppinen asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa on este tutustumiselle, niin ei voi kuin kulmaansa kohottaa. Mutta siinä se pikkusieluisuus juuri näkyy.
En ole suuttunut. Selitin vain, miten kommenttisi oli potaskaa. Ja se on sitä edelleen, en tiedä miten tämä sinun avautumisesi sitä nyt muuttaisi. Sinä ajattelet kotona asuvien aikuisten olevan surkeita luusereita, en minä. Minä kyllä todellakin pidän sitä pimeänä, ja olen onnellinen että omassa elinpiirissäni ei sellaista esiinny. On sairasta, että aikuiset ihmiset pyrkivät hyötymään vanhemmistaan taloudellisesti eivätkä halua itsenäistyä. Jos se on pikkusieluisuutta, niin sitten minä olen pikkusieluinen. Itsestäni huolehtiva, taloudellisesti itsenäinen pikkusielu.
Mutta kaikki saavat kyllä asua ihan missä vain ikinä haluavat, näin se on. Minä saan kuitenkin valita seurani, luojan kiitos.
/23
Kasvata sitten vain oman itsenäisyytesi alttarilla jonkun muun varallisuutta vuokrakompleksissasi. Kukin tyylillään.
Mielelläni. Omaisuuden haaliminen ei ole minulle niin kovin tärkeää. Pidän elämässä ihan muita asioita tärkeänä. Kuten nyt vaikka tosiaan sitä itsenäistymistä.
/23
Ja mitään et tästä ketjusta oppinut.
Opin, paljonkin! En tosiaan tiennyt, että peräkammarielämä on monien mielestä normaalia ja ihan ok. Tai jopa suotavaa. Ja että rahanahneus ajaa elämässä monilla kaiken muun ohi.
/23
Minkä kaiken muun? Paitsi vuokranmaksun? Ja voihan vanhemmilleenkin maksaa asumisestaan, jos se nyt on siitä kiinni.
No sen oman elämän, aikuistumisen ja itsenäistymisen. Että väliäkö normaalilla elämänkululla, kunhan on massia. Muiden kustannuksella säästettyä massia.
/23
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi täällä kuvitellaan ittä ilmaiseksi nurkissa roikutaan? Taidatte olla kateellisia tilan paljoudesta ja rauhallisuudesta. Kerrostaloon en mene ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Miksi avopuolison kanssa asuminen olisi itsenäisempää kuin vanhempien?
Monet eläimet elävät samassa laumassa monessa sukupolvessa, ja nimen omaan sosiaaliset ja älykkäät eläimet kuten sudet, elefantit ja niin – ihmiset. Toki joku lähtee etsimään toista laumaa tai laumaan liittyy uusia jäseniä geenien monipuolisuuden takaamiseksi jälkeläisissä, mutta "pesästä pois lentäminen" ei ole mikään "niin se luonnossa menee", varsinkaan sosiaalisesti älykkäiden lajien keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Miksi avopuolison kanssa asuminen olisi itsenäisempää kuin vanhempien?
Monet eläimet elävät samassa laumassa monessa sukupolvessa, ja nimen omaan sosiaaliset ja älykkäät eläimet kuten sudet, elefantit ja niin – ihmiset. Toki joku lähtee etsimään toista laumaa tai laumaan liittyy uusia jäseniä geenien monipuolisuuden takaamiseksi jälkeläisissä, mutta "pesästä pois lentäminen" ei ole mikään "niin se luonnossa menee", varsinkaan sosiaalisesti älykkäiden lajien keskuudessa.
Koska se avopuoliso ei ole oma vanhempi? :D Jestas.
Totta turiset, jotkut eläimet jäävät tosiaan vanhaan laumaansa kasvattamaan poikasiaan. Insestin riski on silloin suuri, joten suurin osa poikasista vaeltaa kuitenkin muualle etsimään kumppaneita.
/23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Miksi avopuolison kanssa asuminen olisi itsenäisempää kuin vanhempien?
Monet eläimet elävät samassa laumassa monessa sukupolvessa, ja nimen omaan sosiaaliset ja älykkäät eläimet kuten sudet, elefantit ja niin – ihmiset. Toki joku lähtee etsimään toista laumaa tai laumaan liittyy uusia jäseniä geenien monipuolisuuden takaamiseksi jälkeläisissä, mutta "pesästä pois lentäminen" ei ole mikään "niin se luonnossa menee", varsinkaan sosiaalisesti älykkäiden lajien keskuudessa.
Koska se avopuoliso ei ole oma vanhempi? :D Jestas.
Totta turiset, jotkut eläimet jäävät tosiaan vanhaan laumaansa kasvattamaan poikasiaan. Insestin riski on silloin suuri, joten suurin osa poikasista vaeltaa kuitenkin muualle etsimään kumppaneita.
/23
:D Suuri insestiriski? Et ole tainnut tutustua juuri ollenkaan perheyhteisöissä eläviin eläimiin ja niiden tapoihin. Tunnistavat kyllä sukulaisensa, eivätkä niiden kanssa lisäänny. Taidatkin olla trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Miksi avopuolison kanssa asuminen olisi itsenäisempää kuin vanhempien?
Monet eläimet elävät samassa laumassa monessa sukupolvessa, ja nimen omaan sosiaaliset ja älykkäät eläimet kuten sudet, elefantit ja niin – ihmiset. Toki joku lähtee etsimään toista laumaa tai laumaan liittyy uusia jäseniä geenien monipuolisuuden takaamiseksi jälkeläisissä, mutta "pesästä pois lentäminen" ei ole mikään "niin se luonnossa menee", varsinkaan sosiaalisesti älykkäiden lajien keskuudessa.
Koska se avopuoliso ei ole oma vanhempi? :D Jestas.
Totta turiset, jotkut eläimet jäävät tosiaan vanhaan laumaansa kasvattamaan poikasiaan. Insestin riski on silloin suuri, joten suurin osa poikasista vaeltaa kuitenkin muualle etsimään kumppaneita.
/23
:D Suuri insestiriski? Et ole tainnut tutustua juuri ollenkaan perheyhteisöissä eläviin eläimiin ja niiden tapoihin. Tunnistavat kyllä sukulaisensa, eivätkä niiden kanssa lisäänny. Taidatkin olla trolli.
Luen evoluutiopsykologiaa yliopistossa, laumaeläinten käyttäytyminen on hyvinkin tuttua. Kiitos kysymästä.
Insestiriski on voimakkaasti läsnä kaikilla laumassa elävillä eläimillä, jossa laumaan jää osa syntyneistä poikasista emojen hoivattaviksi. Eläin ei molempien yksilöiden aikuistuttua useinkaan enää tunnista edes lähisukulaistaan, ja saattaa yrittää lisääntyä jopa oman vanhempansa kanssa. Sisaruksista ja serkuksista puhumattakaan. Kannattaa tutustua aiheeseen, on mielenkiintoinen ala! :)
/23
Kiitti! Neukkukuution paskanmolskahdukset :D:D
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta ei kuulu sulle. Mä asun kans. Isä on jo 80-vuotias ja neliöitä 100. Miksi muuttaisin neukkukuutioon kuuntelemaan juoppojen paskanmolskahdusääniä ja muuta raivostuttavaa ölinää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sisko muutti kotoaan vasta 28-vuotiaana muuttaessa yhteen kihlattunsa kanssa.
Nyt on kahden lapsen äiti ja hyvin on pärjännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Miksi avopuolison kanssa asuminen olisi itsenäisempää kuin vanhempien?
Monet eläimet elävät samassa laumassa monessa sukupolvessa, ja nimen omaan sosiaaliset ja älykkäät eläimet kuten sudet, elefantit ja niin – ihmiset. Toki joku lähtee etsimään toista laumaa tai laumaan liittyy uusia jäseniä geenien monipuolisuuden takaamiseksi jälkeläisissä, mutta "pesästä pois lentäminen" ei ole mikään "niin se luonnossa menee", varsinkaan sosiaalisesti älykkäiden lajien keskuudessa.
Koska se avopuoliso ei ole oma vanhempi? :D Jestas.
Totta turiset, jotkut eläimet jäävät tosiaan vanhaan laumaansa kasvattamaan poikasiaan. Insestin riski on silloin suuri, joten suurin osa poikasista vaeltaa kuitenkin muualle etsimään kumppaneita.
/23
:D Suuri insestiriski? Et ole tainnut tutustua juuri ollenkaan perheyhteisöissä eläviin eläimiin ja niiden tapoihin. Tunnistavat kyllä sukulaisensa, eivätkä niiden kanssa lisäänny. Taidatkin olla trolli.
Luen evoluutiopsykologiaa yliopistossa, laumaeläinten käyttäytyminen on hyvinkin tuttua. Kiitos kysymästä.
Insestiriski on voimakkaasti läsnä kaikilla laumassa elävillä eläimillä, jossa laumaan jää osa syntyneistä poikasista emojen hoivattaviksi. Eläin ei molempien yksilöiden aikuistuttua useinkaan enää tunnista edes lähisukulaistaan, ja saattaa yrittää lisääntyä jopa oman vanhempansa kanssa. Sisaruksista ja serkuksista puhumattakaan. Kannattaa tutustua aiheeseen, on mielenkiintoinen ala! :)
/23
Sepäs sattui että ihan evoluutiopsykologiaa luet yliopistossa! Ehkä kannattaisi kuunnella siellä kursseilla paremmin kun useimmat nisäkkäät eivät parittele sukulaistensa kanssa ja tunnistavat sukulaisuuden esimerkiksi hajun perusteella. Kyllä olisi ihan helvetisti sairaita eläimiä, jos tätä "hajuestoa" ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Kun kysyin asiaa sinulta ja vastasit siihen kommentissasi 77.
Tiesitkö, että vielä 1970-luvulla Suomessa 24 vuotta täyttänyt yksin asuva mies tai nainen joutui maksamaan nk "vanhanpojan/piian veroa"? Ja sitä ennen monet asuivat alivuokralaisina, jos eivät asuneet enää vanhempiensa luona? Eli yksin asuminen on oikeastaan aika uusi ilmiö, aiemmin oli tavallista lähinnä leskillä.
No mites, onko sinusta itsenäinen, jos asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa? Jos maksaa vuokraa siitä? Entä, jos ei maksa? Entä isovanhempien omistamassa asunnossa? Tai entä, jos vanhemmat tai isovanhemmat ostavat lapselleen lahjaksi ensiasunnon? Tai jos opiskelijana asuu vuokralla, mutta vanhemmat maksavat vuokran? Mä luulen, että eri ihmisillä on erilainen käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kokee olevansa itsenäinen. Millaista taloudellista tai muutakaan apua voi ottaa vastaan muilta, erityisesti vanhemmiltaan. Joillakin on tarve hoitaa lapsensakin kokonaan itse, jotkut toiset taas pitävät ihan normaalina, että lapsia hoitaa isovanhemmat tai kouluikäiset ovat kesäisin pitkiäkin aikoja isovanhemmillaan.
Sulla on kova tarve pärjätä yksin ja se voi hyvin olla seurausta vapaasta kasvatuksestasi. Sun piti jo varhain pärjätä yksin ja olet oppinut, että niin kuuluu ollakin.
Tuo kokemuksesi baarissa tapaamastasi miehestä ei ole mitenkään harvinainen, mutta erilaisiakin tapauksia löytyy. Esimerkiksi mun tyttäreni keskittyi kotona asuessaan opintoihinsa, työssäkäymiseen ja maailmalla reissaamiseen. Ei raahannut baarista kolleja kotiin. Eikä mun tarvinnut neuvoa opintotukihakemusten täyttämisestä eikä muistutella ruuanlaitosta. Ihan itse hän osasi ruokaa laittaa tai kaivaa kaapista, jos mä olin tehnyt sellaista ruokaa, mitä kumpikin syö. Monesti olin jo nukkumassa, kun hän tuli iltatöistä kotiin. Ja mä olin aamulla jo lähtenyt töihin ennenkuin hän nousi ylös lähteäkseen yliopistolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
No kyllähän se tulee saatana halvemmaksi asua rakennuksessa, joka on velaton. Että niinku sua ei kiinnosta rahan kertyminen, vaan koet velvollisuudeksi maksaa sairasta huoneilmaneliöillä mitattua ja säädettyä vuokraa ihan vain maksamisen ilosta? Aivovamma.
Tietenkin se tulee halvemmaksi. Vielä halvemmaksi tulee asua vaikka sillan alla tai metsään rakennetussa majassa. Aivovammaista on mielestäni ajatella, että itsensä elättäminen ja normaaliin aikuiseen elämään siirtyminen on aivovammaista.
Jotkut eivät vaan koskaan itsenäisty ja kasva.
/23
Ei tässä ole mitään kasvamista. Käyn töissä. Pesen itse vaatteeni ja perseeni. Laitan ruokani ja imuroin joka viikko sekä vaihdan petivaatteet. Tein nämä samat askareet jo 14-vuotiaana työssäkäyntiä lukuunottamatta. Nämä vanhempien kanssa saman katon alla arvostelijat ovat ainoastaan kateellisia joko hyvästä suhteesta vanhempiin, tai siitä ettei tarvitse maksaa vuokraa. Ja toki maksaisin, jos tarvitsisi, mutta kun on se omistusasunto. Lä-llä-lää, brlöööööööh!
Tämäkin oli kyllä nyt uutta, että vanhempiinsa takertuneet aikamiesihmiset ajattelevat muiden olevan kateellisia. Todella mielenkiintoista.
Mulla ainakin on todella hyvät välit vanhempiini, tavataan väh. kerran viikossa. Äidin kanssa matkustellaan, käydään leffassa ja teatterireissuilla. Jeesitään toinen toisiamme milloin missäkin.
Vuokraakin maksan oikein mielelläni. Saanhan sillä ihanan asunnon itselleni, kodin. Asuminen ei ole koskaan ilmaista.
Hyvät välit vanhempiin eivät mielestäni ole mikään tekosyy olla aikuistumatta ja itsenäistymättä. Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä.
Mutta hyvä että teillä sujuu elämä noin! :)
/23
Miten vanhempien samassa taloudessa asuminen estää itsenäistymisen ja aikuistumisen? Miksi sinulla on niin rajallinen näkemys perhe- ja ihmissuhteista?
Ei ihminen voi olla itsenäinen jos ei koskaan edes itsenäisty. :D Mikähän tässä on hankala ymmärtää.
/23
No mikä siinä on niin hankala ymmärtää, että itsenäistyminen ei vaadi omillaan asumista? Jos kerran hoitaa oman osuutensa talouden kunnossapidosta ja kuluista, maksaa ja valmistaa ruokansa, varaa hammaslääkäriaikansa ja hoitaa yhteiskunnalliset velvollisuutensa niin mikä siinä on muka ei itsenäistä?
Juurihan täällä sanottiin, että on kivaa kun saa asua ilmaiseksi? Eihän siinä mitään omaa taloutta hoideta, vaan hyödytään toisten taloudesta? Todella itsenäistä, sanoisin.
/23
Juuri täällä on myös sanottu, että talouden kuluista maksetaan oma osa tai puoleksi. Mutta jankkaa sinä vain ja ihmettele, maailmassa on sinulle varmaan monta ihmeellistä asiaa kun ei tahdo mennä tämäkään juttu jakeluun.
Mutta eihän se sitten ole sitä ilmaista asumista ja rahansäästöä, jotka täällä on mainittu tärkeimmäksi syyksi olla itsenäistymättä? Nyt olen tosiaan vielä enemmän sekaisin. Ei mene jakeluun, ei kertakaikkiaan. :) Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan.
/23
Oletpa pikkusieluinen, mutta se on sinun häviösi ja ongelmasi. :)
Paras argumentti tässä keskustelussa, hienoa! :) Huomaan että panostit täysillä, ihan koko kapasiteettiasi käyttäen.
/23
Taisi osua ja upota.
Tuskinpa sentään. Eihän se kommentti liittynyt edes aiheeseen mitenkään.
/23
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
Tässä lainaus sinulta ja sanot, ettei pikkusieluisuus-kommentti liity aiheeseen mitenkään. No, ilkeä ainakin olet, tai et ainakaan kykene katselemaan maailmaa muusta kuin omasta kapeasta näkökulmastasi.
Mitä pikkusieluista kommentissani mahtoi olla, voitko hiukan avata? Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan. En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin.
/23
Pikkusieluista on se, ettet hyväksy erilaisia elämäntapoja. Tässä keskustelussa ei ole pelkästään puhuttu vanhempiaan hyväksikäyttävistä amispojista, vaan vanhempien kanssa samassa taloudessa asumisesta ylipäätään. Konsepti on osoittautunut sinulle hankalaksi ymmärtää, minkä näkee siinäkin, että niputat kaikki vanhempiensa kanssa yhteistaloudessa elävät ihmiset jotenkin surkeiksi luusereiksi, jotka eivät ikinä itsenäisty – sillä nähtävästi itsenäisyyttä osoittaa vain se, että osaa maksaa vuokraa. Sinulle on yritetty selittää, että itsenäistyä voi monella tavalla, mutta vaikka kuinka jankkaisi niin et näe kuin oman pikkusieluisen maailmankuvasi. Vielä kaikenkukkuraksi räkänaurat päälle.
Onko sulla kaikki hyvin? Miksi yhtäkkiä suutuit ja rupesit tunkemaan sanoja suuhuni? Saanen huomauttaa, että minä en a) ole sanonut vanhempien luona asuvia aikuisia surkeiksi luusereiksi. Ne olivat sinun omia sanojasi. Ja b), en ole räkänauranut missään vaiheessa millekään. Tiedätkö että se, jos tunnet toistuvasti että ihmiset nauravat sinulle, kun ne tosiassa nauravat jollekin ihan muulle jutulle tai ovat hiljaa, saattaa kertoa mielenterveyden ongelmista?
Kommenttisi oli täyttä potaskaa ensimmäisesta lauseesta lähtien. Minä kyllä hyväksyn vanhempiensa luona asuvat aikamiesihmiset. En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin. Olisimme aivan liian erilaisia ihmisiä.
/23
Jos syytät muita suuttumisesta, kannattaisi olla itse suuttumatta. Mielestäni selitin ihan rauhallisesti.
Tässä suoria lainauksia sinulta:
"Ei mua siis mitenkään häiritse vaikka joku haluaisi asua vanhempiensa kanssa kuolemaansa asti, pidän sitä vain aika pimeänä."
"Onneksi oma elinpiirini on erilainen. En tiedä pitäisikö pokka tosielämässä, jos joku kolmekymppinen ilmottaisi säästävänsä rahaa matkustamiseen kuppaamalla sitä vanhemmiltaan."
"En tiedä millaisissa piireissä sinä liikut, mutta minun piireissäni sitä pidettäisiin törkeänä. Ja vähän huvittavanakin tietenkin."
"Ihan oikeasti repeäisin varmaan nauramaan, jos joku aikamispoika ylpeänä selittäisi säästävänsä rahaa maksattamalla asumisen vanhemmillaan."
"En vain ymmärrä heitä, enkä luultavasti haluaisi tutustua heihin."
Ei tarvitse edes hirveästi rivien väliin tihrustaa nähdäkseen mitä mieltä olet. Jos oikeasti se, että kolmekymppinen asuu vanhempiensa kanssa samassa taloudessa on este tutustumiselle, niin ei voi kuin kulmaansa kohottaa. Mutta siinä se pikkusieluisuus juuri näkyy.
En ole suuttunut. Selitin vain, miten kommenttisi oli potaskaa. Ja se on sitä edelleen, en tiedä miten tämä sinun avautumisesi sitä nyt muuttaisi. Sinä ajattelet kotona asuvien aikuisten olevan surkeita luusereita, en minä. Minä kyllä todellakin pidän sitä pimeänä, ja olen onnellinen että omassa elinpiirissäni ei sellaista esiinny. On sairasta, että aikuiset ihmiset pyrkivät hyötymään vanhemmistaan taloudellisesti eivätkä halua itsenäistyä. Jos se on pikkusieluisuutta, niin sitten minä olen pikkusieluinen. Itsestäni huolehtiva, taloudellisesti itsenäinen pikkusielu.
Mutta kaikki saavat kyllä asua ihan missä vain ikinä haluavat, näin se on. Minä saan kuitenkin valita seurani, luojan kiitos.
/23
Kasvata sitten vain oman itsenäisyytesi alttarilla jonkun muun varallisuutta vuokrakompleksissasi. Kukin tyylillään.
Mielelläni. Omaisuuden haaliminen ei ole minulle niin kovin tärkeää. Pidän elämässä ihan muita asioita tärkeänä. Kuten nyt vaikka tosiaan sitä itsenäistymistä.
/23
Ja mitään et tästä ketjusta oppinut.
Opin, paljonkin! En tosiaan tiennyt, että peräkammarielämä on monien mielestä normaalia ja ihan ok. Tai jopa suotavaa. Ja että rahanahneus ajaa elämässä monilla kaiken muun ohi.
/23
Minkä kaiken muun? Paitsi vuokranmaksun? Ja voihan vanhemmilleenkin maksaa asumisestaan, jos se nyt on siitä kiinni.
No sen oman elämän, aikuistumisen ja itsenäistymisen. Että väliäkö normaalilla elämänkululla, kunhan on massia. Muiden kustannuksella säästettyä massia.
/23
Luettele nyt aluksi vaikka 10 omaan elämään kuuluvaa asiaa, joita ei voi tehdä kuin asuessaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Miksi avopuolison kanssa asuminen olisi itsenäisempää kuin vanhempien?
Monet eläimet elävät samassa laumassa monessa sukupolvessa, ja nimen omaan sosiaaliset ja älykkäät eläimet kuten sudet, elefantit ja niin – ihmiset. Toki joku lähtee etsimään toista laumaa tai laumaan liittyy uusia jäseniä geenien monipuolisuuden takaamiseksi jälkeläisissä, mutta "pesästä pois lentäminen" ei ole mikään "niin se luonnossa menee", varsinkaan sosiaalisesti älykkäiden lajien keskuudessa.
Koska se avopuoliso ei ole oma vanhempi? :D Jestas.
Totta turiset, jotkut eläimet jäävät tosiaan vanhaan laumaansa kasvattamaan poikasiaan. Insestin riski on silloin suuri, joten suurin osa poikasista vaeltaa kuitenkin muualle etsimään kumppaneita.
/23
:D Suuri insestiriski? Et ole tainnut tutustua juuri ollenkaan perheyhteisöissä eläviin eläimiin ja niiden tapoihin. Tunnistavat kyllä sukulaisensa, eivätkä niiden kanssa lisäänny. Taidatkin olla trolli.
Luen evoluutiopsykologiaa yliopistossa, laumaeläinten käyttäytyminen on hyvinkin tuttua. Kiitos kysymästä.
Insestiriski on voimakkaasti läsnä kaikilla laumassa elävillä eläimillä, jossa laumaan jää osa syntyneistä poikasista emojen hoivattaviksi. Eläin ei molempien yksilöiden aikuistuttua useinkaan enää tunnista edes lähisukulaistaan, ja saattaa yrittää lisääntyä jopa oman vanhempansa kanssa. Sisaruksista ja serkuksista puhumattakaan. Kannattaa tutustua aiheeseen, on mielenkiintoinen ala! :)
/23
Sepäs sattui että ihan evoluutiopsykologiaa luet yliopistossa! Ehkä kannattaisi kuunnella siellä kursseilla paremmin kun useimmat nisäkkäät eivät parittele sukulaistensa kanssa ja tunnistavat sukulaisuuden esimerkiksi hajun perusteella. Kyllä olisi ihan helvetisti sairaita eläimiä, jos tätä "hajuestoa" ei olisi.
Joo, sivuaineena vaan kylläkin. Harmittaa kun sitä ei vielä saa pääaineeksi. Joskus sitten.
Tuo hajutieto (tai siis luulo) on vanhentunut jo kauan sitten. Voi olla että se jossain määrin vaikuttaa edelleen. Ainut varma keino välttää insestiä on kuitenkin se, että poikaset lähtevät etsimään omia laumojaan. Suuri osa eläimistä ei siis tunnista aikuisena enää edes omaa äitiään.
/23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Kun kysyin asiaa sinulta ja vastasit siihen kommentissasi 77.
Tiesitkö, että vielä 1970-luvulla Suomessa 24 vuotta täyttänyt yksin asuva mies tai nainen joutui maksamaan nk "vanhanpojan/piian veroa"? Ja sitä ennen monet asuivat alivuokralaisina, jos eivät asuneet enää vanhempiensa luona? Eli yksin asuminen on oikeastaan aika uusi ilmiö, aiemmin oli tavallista lähinnä leskillä.
No mites, onko sinusta itsenäinen, jos asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa? Jos maksaa vuokraa siitä? Entä, jos ei maksa? Entä isovanhempien omistamassa asunnossa? Tai entä, jos vanhemmat tai isovanhemmat ostavat lapselleen lahjaksi ensiasunnon? Tai jos opiskelijana asuu vuokralla, mutta vanhemmat maksavat vuokran? Mä luulen, että eri ihmisillä on erilainen käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kokee olevansa itsenäinen. Millaista taloudellista tai muutakaan apua voi ottaa vastaan muilta, erityisesti vanhemmiltaan. Joillakin on tarve hoitaa lapsensakin kokonaan itse, jotkut toiset taas pitävät ihan normaalina, että lapsia hoitaa isovanhemmat tai kouluikäiset ovat kesäisin pitkiäkin aikoja isovanhemmillaan.
Sulla on kova tarve pärjätä yksin ja se voi hyvin olla seurausta vapaasta kasvatuksestasi. Sun piti jo varhain pärjätä yksin ja olet oppinut, että niin kuuluu ollakin.
Tuo kokemuksesi baarissa tapaamastasi miehestä ei ole mitenkään harvinainen, mutta erilaisiakin tapauksia löytyy. Esimerkiksi mun tyttäreni keskittyi kotona asuessaan opintoihinsa, työssäkäymiseen ja maailmalla reissaamiseen. Ei raahannut baarista kolleja kotiin. Eikä mun tarvinnut neuvoa opintotukihakemusten täyttämisestä eikä muistutella ruuanlaitosta. Ihan itse hän osasi ruokaa laittaa tai kaivaa kaapista, jos mä olin tehnyt sellaista ruokaa, mitä kumpikin syö. Monesti olin jo nukkumassa, kun hän tuli iltatöistä kotiin. Ja mä olin aamulla jo lähtenyt töihin ennenkuin hän nousi ylös lähteäkseen yliopistolle.
Kommentissa 77 en sanonut että avoliitto ei olisi itsenäistä asumista, olet mennyt jotenkin sekaisin.
Alan jo väsyä koko aiheeseen. Sä et näe muuta kuin oman kantasi, koska sulla on tytär jolla oli vaikeuksia itsenäistyä. Ymmärrän sen hyvin.
Mulla oli tosiaan ihan turvallinen lapsuus, en tiedä mistä keksit että olen joutunut pärjäämään yksin. Alkaa kyllästyttää keskustelu, jossa keksit päästäsi asioita ja laitat sanoja suuhuni. Oikeastaan keskusteleminen on mahdotonta.
Mutta tiivistetään nyt mun näkemykseni asiaan, jos se vielä on sulle epäselvä: itsenäinen ihminen ei asu vanhempien helmoissa. Piste.
/23
Alue: Aihe vapaa
Ja mitään et tästä ketjusta oppinut.