Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko outoa jos 27.v asuu kotona?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Jos on aivan uusavuton ja vanhemmat passaa kaiken eteen niin sitten kyllä. Mutta jos opiskelee ja tekee itse oman osuutensa kotitöistä ja muutenkin harjoittelee sitä itsenäistä elämää varten, niin sitten ei.
Harjoittelee 27-vuotiaana lapsuudenkodissa itsenäistä elämää varten :D
Ihan oikeasti siinä vaiheessa on koulutukset, työt ja usein perhe. Normaalisti ei harjoitella äidin kanssa tiskikoneen käyttöä ja laskujen maksamista,... Vammaiset erikseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on aivan uusavuton ja vanhemmat passaa kaiken eteen niin sitten kyllä. Mutta jos opiskelee ja tekee itse oman osuutensa kotitöistä ja muutenkin harjoittelee sitä itsenäistä elämää varten, niin sitten ei.
Harjoittelee 27-vuotiaana lapsuudenkodissa itsenäistä elämää varten :D
Ihan oikeasti siinä vaiheessa on koulutukset, työt ja usein perhe. Normaalisti ei harjoitella äidin kanssa tiskikoneen käyttöä ja laskujen maksamista,... Vammaiset erikseen
Aamen! :D
/23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Kun kysyin asiaa sinulta ja vastasit siihen kommentissasi 77.
Tiesitkö, että vielä 1970-luvulla Suomessa 24 vuotta täyttänyt yksin asuva mies tai nainen joutui maksamaan nk "vanhanpojan/piian veroa"? Ja sitä ennen monet asuivat alivuokralaisina, jos eivät asuneet enää vanhempiensa luona? Eli yksin asuminen on oikeastaan aika uusi ilmiö, aiemmin oli tavallista lähinnä leskillä.
No mites, onko sinusta itsenäinen, jos asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa? Jos maksaa vuokraa siitä? Entä, jos ei maksa? Entä isovanhempien omistamassa asunnossa? Tai entä, jos vanhemmat tai isovanhemmat ostavat lapselleen lahjaksi ensiasunnon? Tai jos opiskelijana asuu vuokralla, mutta vanhemmat maksavat vuokran? Mä luulen, että eri ihmisillä on erilainen käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kokee olevansa itsenäinen. Millaista taloudellista tai muutakaan apua voi ottaa vastaan muilta, erityisesti vanhemmiltaan. Joillakin on tarve hoitaa lapsensakin kokonaan itse, jotkut toiset taas pitävät ihan normaalina, että lapsia hoitaa isovanhemmat tai kouluikäiset ovat kesäisin pitkiäkin aikoja isovanhemmillaan.
Sulla on kova tarve pärjätä yksin ja se voi hyvin olla seurausta vapaasta kasvatuksestasi. Sun piti jo varhain pärjätä yksin ja olet oppinut, että niin kuuluu ollakin.
Tuo kokemuksesi baarissa tapaamastasi miehestä ei ole mitenkään harvinainen, mutta erilaisiakin tapauksia löytyy. Esimerkiksi mun tyttäreni keskittyi kotona asuessaan opintoihinsa, työssäkäymiseen ja maailmalla reissaamiseen. Ei raahannut baarista kolleja kotiin. Eikä mun tarvinnut neuvoa opintotukihakemusten täyttämisestä eikä muistutella ruuanlaitosta. Ihan itse hän osasi ruokaa laittaa tai kaivaa kaapista, jos mä olin tehnyt sellaista ruokaa, mitä kumpikin syö. Monesti olin jo nukkumassa, kun hän tuli iltatöistä kotiin. Ja mä olin aamulla jo lähtenyt töihin ennenkuin hän nousi ylös lähteäkseen yliopistolle.
Kommentissa 77 en sanonut että avoliitto ei olisi itsenäistä asumista, olet mennyt jotenkin sekaisin.
Alan jo väsyä koko aiheeseen. Sä et näe muuta kuin oman kantasi, koska sulla on tytär jolla oli vaikeuksia itsenäistyä. Ymmärrän sen hyvin.
Mulla oli tosiaan ihan turvallinen lapsuus, en tiedä mistä keksit että olen joutunut pärjäämään yksin. Alkaa kyllästyttää keskustelu, jossa keksit päästäsi asioita ja laitat sanoja suuhuni. Oikeastaan keskusteleminen on mahdotonta.
Mutta tiivistetään nyt mun näkemykseni asiaan, jos se vielä on sulle epäselvä: itsenäinen ihminen ei asu vanhempien helmoissa. Piste.
/23
Minä kysyin sinulta: "Eli sun mielestä suuri osa vanhemmista sukupolvista ei ole itsenäisiä, koska he ovat muuttaneet suoraan lapsuudenkodistaan yhteen miehensä/vaimonsa kanssa eivätkä ole koskaan asuneet yksin? " Ja sinä vastasit esittämääni kysymykseen: "Näinkin voisi sanoa, mutta asia ei silti ole ihan noin selkeästi verrattavissa. Silloin vallitsivat aivan erilaiset olosuhteet kuin nyt. Mutta tällaiset asiat on joillekin vaikeita hahmottaa."
Sinä et taida nähdä kuin oman kantasi, mä näen kyllä sekä sinun kannan että omani. Sä kuvittelet, että mun tyttärelläni olisi ollut vaikeuksia itsenäistyä. Ei ollut, koska mä en millään tavalla estänyt hänen itsenäistymistään eikä hän millään tavalla kokenut, että olisin ollut esteenäkään. Aivan yhtä hyvin hänen kämppiksenään olisi voinut olla joku toinen tai hän olisi voinut asua alivuokralaisena jossain. Paitsi että säästi kotona asuessaan hyvän summan niin, että pystyi kartuttamaan omaa varallisuuttaankin.
Mun kantani on, että jotkut eivät tosiaan kykene itsenäistymään kuin muuttamalla omilleen. Syy voi olla joko vanhemmissa tai tässä nuoressa. Mutta on myös ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuvatkin vielä vanhempansa luona. Mulle itsenäistyminen tarkoittaa, että teen itse omaa elämääni koskevia päätöksiä ja vastaan niistä itse. Ei suinkaan se, asunko jonkun kanssa saman katon alla vai en tai maksanko vuokraa vai en.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on aivan uusavuton ja vanhemmat passaa kaiken eteen niin sitten kyllä. Mutta jos opiskelee ja tekee itse oman osuutensa kotitöistä ja muutenkin harjoittelee sitä itsenäistä elämää varten, niin sitten ei.
Harjoittelee 27-vuotiaana lapsuudenkodissa itsenäistä elämää varten :D
Ihan oikeasti siinä vaiheessa on koulutukset, työt ja usein perhe. Normaalisti ei harjoitella äidin kanssa tiskikoneen käyttöä ja laskujen maksamista,... Vammaiset erikseen
Mistä te oikein keksitte sen että vielä pitää 27-vuotiaana harjoitella sellaisia asioita, jotka opitaan jo 10-vuotiaana? Tää on taas ihan vääntämällä väänneettyä paskaa, mutta paskaa ei tule, sen sijaan peräsuoli pullahtaa pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Kun kysyin asiaa sinulta ja vastasit siihen kommentissasi 77.
Tiesitkö, että vielä 1970-luvulla Suomessa 24 vuotta täyttänyt yksin asuva mies tai nainen joutui maksamaan nk "vanhanpojan/piian veroa"? Ja sitä ennen monet asuivat alivuokralaisina, jos eivät asuneet enää vanhempiensa luona? Eli yksin asuminen on oikeastaan aika uusi ilmiö, aiemmin oli tavallista lähinnä leskillä.
No mites, onko sinusta itsenäinen, jos asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa? Jos maksaa vuokraa siitä? Entä, jos ei maksa? Entä isovanhempien omistamassa asunnossa? Tai entä, jos vanhemmat tai isovanhemmat ostavat lapselleen lahjaksi ensiasunnon? Tai jos opiskelijana asuu vuokralla, mutta vanhemmat maksavat vuokran? Mä luulen, että eri ihmisillä on erilainen käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kokee olevansa itsenäinen. Millaista taloudellista tai muutakaan apua voi ottaa vastaan muilta, erityisesti vanhemmiltaan. Joillakin on tarve hoitaa lapsensakin kokonaan itse, jotkut toiset taas pitävät ihan normaalina, että lapsia hoitaa isovanhemmat tai kouluikäiset ovat kesäisin pitkiäkin aikoja isovanhemmillaan.
Sulla on kova tarve pärjätä yksin ja se voi hyvin olla seurausta vapaasta kasvatuksestasi. Sun piti jo varhain pärjätä yksin ja olet oppinut, että niin kuuluu ollakin.
Tuo kokemuksesi baarissa tapaamastasi miehestä ei ole mitenkään harvinainen, mutta erilaisiakin tapauksia löytyy. Esimerkiksi mun tyttäreni keskittyi kotona asuessaan opintoihinsa, työssäkäymiseen ja maailmalla reissaamiseen. Ei raahannut baarista kolleja kotiin. Eikä mun tarvinnut neuvoa opintotukihakemusten täyttämisestä eikä muistutella ruuanlaitosta. Ihan itse hän osasi ruokaa laittaa tai kaivaa kaapista, jos mä olin tehnyt sellaista ruokaa, mitä kumpikin syö. Monesti olin jo nukkumassa, kun hän tuli iltatöistä kotiin. Ja mä olin aamulla jo lähtenyt töihin ennenkuin hän nousi ylös lähteäkseen yliopistolle.
Kommentissa 77 en sanonut että avoliitto ei olisi itsenäistä asumista, olet mennyt jotenkin sekaisin.
Alan jo väsyä koko aiheeseen. Sä et näe muuta kuin oman kantasi, koska sulla on tytär jolla oli vaikeuksia itsenäistyä. Ymmärrän sen hyvin.
Mulla oli tosiaan ihan turvallinen lapsuus, en tiedä mistä keksit että olen joutunut pärjäämään yksin. Alkaa kyllästyttää keskustelu, jossa keksit päästäsi asioita ja laitat sanoja suuhuni. Oikeastaan keskusteleminen on mahdotonta.
Mutta tiivistetään nyt mun näkemykseni asiaan, jos se vielä on sulle epäselvä: itsenäinen ihminen ei asu vanhempien helmoissa. Piste.
/23
Minä kysyin sinulta: "Eli sun mielestä suuri osa vanhemmista sukupolvista ei ole itsenäisiä, koska he ovat muuttaneet suoraan lapsuudenkodistaan yhteen miehensä/vaimonsa kanssa eivätkä ole koskaan asuneet yksin? " Ja sinä vastasit esittämääni kysymykseen: "Näinkin voisi sanoa, mutta asia ei silti ole ihan noin selkeästi verrattavissa. Silloin vallitsivat aivan erilaiset olosuhteet kuin nyt. Mutta tällaiset asiat on joillekin vaikeita hahmottaa."
Sinä et taida nähdä kuin oman kantasi, mä näen kyllä sekä sinun kannan että omani. Sä kuvittelet, että mun tyttärelläni olisi ollut vaikeuksia itsenäistyä. Ei ollut, koska mä en millään tavalla estänyt hänen itsenäistymistään eikä hän millään tavalla kokenut, että olisin ollut esteenäkään. Aivan yhtä hyvin hänen kämppiksenään olisi voinut olla joku toinen tai hän olisi voinut asua alivuokralaisena jossain. Paitsi että säästi kotona asuessaan hyvän summan niin, että pystyi kartuttamaan omaa varallisuuttaankin.
Mun kantani on, että jotkut eivät tosiaan kykene itsenäistymään kuin muuttamalla omilleen. Syy voi olla joko vanhemmissa tai tässä nuoressa. Mutta on myös ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuvatkin vielä vanhempansa luona. Mulle itsenäistyminen tarkoittaa, että teen itse omaa elämääni koskevia päätöksiä ja vastaan niistä itse. Ei suinkaan se, asunko jonkun kanssa saman katon alla vai en tai maksanko vuokraa vai en.
Joo, se elämä ei tuolloin ollut niillä aviopareilla, tai ainakaan naisilla, kovin itsenäistä. Toista on nyt, kun avopuolisonsa saa valita aivan puhtaasti itse, ja myös sen, muuttaako tämän kanssa yhteen vai ei. Ennen ei sellaisia valintamahdollisuuksia ollut ihan samoissa määrin. En tajua miten tuon kommentinkin voi ymmärtää noin väärin. En kyllä yllättynyt ollenkaan.
En mä sanonut että sä olit esteenä sun tyttären itsenäistymiselle. Sä sanoit sen itse, ja se kertoo aika paljon. Sanoin vain että sun tyttärellä oli ongelmia itsenäistymisessä, minkä vuoksi hermostut täysin kun joku sanoo että se ei ole normaalia. Hyvä että te kuitenkin pärjäsitte ilmeisesti hyvin ja homma toimi teillä. Oli syy touhuun mikä tahansa.
/23
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä kuvitellaan ittä ilmaiseksi nurkissa roikutaan? Taidatte olla kateellisia tilan paljoudesta ja rauhallisuudesta. Kerrostaloon en mene ikinä.
Kateellisia siitä, että joku kolmikymppinen roikkuu vanhempiensa nurkissa:)
Lähinnä sääliä herättää, ei ole pystynyt irtautumaan ja luomaan omaa elämää.
Sehän näkyy suoraan jo kommentista. Koska kerrostalossa ei voi asua, niin tuskin koskaan voi asua Berliinissä, Pariisissa, nykissä jne.
Siellä mamman ja papan omakotitalossa Hattulan kylässä on niin hyvä olla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tää suomalainen "18v V*ttuun kotoa- kulttuuri" on outo. Muualla maailmassa on ihan normi, että asuu aikuisena kotona varsinkin jos ei ole perhettä.
Kyl mäkin voisin asua edelleen näin 27-vuotiaana kotona. Muutin kotoa kun olin 22v ja sitäkin kaverit ihmetteli, että miksi vasta nyt. :D
18v. voikin asua mutta 27v. ei voi. Hiukan eroa ikävuosissa.
En rupea elättämään ja passaamaan aikuisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Kun kysyin asiaa sinulta ja vastasit siihen kommentissasi 77.
Tiesitkö, että vielä 1970-luvulla Suomessa 24 vuotta täyttänyt yksin asuva mies tai nainen joutui maksamaan nk "vanhanpojan/piian veroa"? Ja sitä ennen monet asuivat alivuokralaisina, jos eivät asuneet enää vanhempiensa luona? Eli yksin asuminen on oikeastaan aika uusi ilmiö, aiemmin oli tavallista lähinnä leskillä.
No mites, onko sinusta itsenäinen, jos asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa? Jos maksaa vuokraa siitä? Entä, jos ei maksa? Entä isovanhempien omistamassa asunnossa? Tai entä, jos vanhemmat tai isovanhemmat ostavat lapselleen lahjaksi ensiasunnon? Tai jos opiskelijana asuu vuokralla, mutta vanhemmat maksavat vuokran? Mä luulen, että eri ihmisillä on erilainen käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kokee olevansa itsenäinen. Millaista taloudellista tai muutakaan apua voi ottaa vastaan muilta, erityisesti vanhemmiltaan. Joillakin on tarve hoitaa lapsensakin kokonaan itse, jotkut toiset taas pitävät ihan normaalina, että lapsia hoitaa isovanhemmat tai kouluikäiset ovat kesäisin pitkiäkin aikoja isovanhemmillaan.
Sulla on kova tarve pärjätä yksin ja se voi hyvin olla seurausta vapaasta kasvatuksestasi. Sun piti jo varhain pärjätä yksin ja olet oppinut, että niin kuuluu ollakin.
Tuo kokemuksesi baarissa tapaamastasi miehestä ei ole mitenkään harvinainen, mutta erilaisiakin tapauksia löytyy. Esimerkiksi mun tyttäreni keskittyi kotona asuessaan opintoihinsa, työssäkäymiseen ja maailmalla reissaamiseen. Ei raahannut baarista kolleja kotiin. Eikä mun tarvinnut neuvoa opintotukihakemusten täyttämisestä eikä muistutella ruuanlaitosta. Ihan itse hän osasi ruokaa laittaa tai kaivaa kaapista, jos mä olin tehnyt sellaista ruokaa, mitä kumpikin syö. Monesti olin jo nukkumassa, kun hän tuli iltatöistä kotiin. Ja mä olin aamulla jo lähtenyt töihin ennenkuin hän nousi ylös lähteäkseen yliopistolle.
Kommentissa 77 en sanonut että avoliitto ei olisi itsenäistä asumista, olet mennyt jotenkin sekaisin.
Alan jo väsyä koko aiheeseen. Sä et näe muuta kuin oman kantasi, koska sulla on tytär jolla oli vaikeuksia itsenäistyä. Ymmärrän sen hyvin.
Mulla oli tosiaan ihan turvallinen lapsuus, en tiedä mistä keksit että olen joutunut pärjäämään yksin. Alkaa kyllästyttää keskustelu, jossa keksit päästäsi asioita ja laitat sanoja suuhuni. Oikeastaan keskusteleminen on mahdotonta.
Mutta tiivistetään nyt mun näkemykseni asiaan, jos se vielä on sulle epäselvä: itsenäinen ihminen ei asu vanhempien helmoissa. Piste.
/23
Minä kysyin sinulta: "Eli sun mielestä suuri osa vanhemmista sukupolvista ei ole itsenäisiä, koska he ovat muuttaneet suoraan lapsuudenkodistaan yhteen miehensä/vaimonsa kanssa eivätkä ole koskaan asuneet yksin? " Ja sinä vastasit esittämääni kysymykseen: "Näinkin voisi sanoa, mutta asia ei silti ole ihan noin selkeästi verrattavissa. Silloin vallitsivat aivan erilaiset olosuhteet kuin nyt. Mutta tällaiset asiat on joillekin vaikeita hahmottaa."
Sinä et taida nähdä kuin oman kantasi, mä näen kyllä sekä sinun kannan että omani. Sä kuvittelet, että mun tyttärelläni olisi ollut vaikeuksia itsenäistyä. Ei ollut, koska mä en millään tavalla estänyt hänen itsenäistymistään eikä hän millään tavalla kokenut, että olisin ollut esteenäkään. Aivan yhtä hyvin hänen kämppiksenään olisi voinut olla joku toinen tai hän olisi voinut asua alivuokralaisena jossain. Paitsi että säästi kotona asuessaan hyvän summan niin, että pystyi kartuttamaan omaa varallisuuttaankin.
Mun kantani on, että jotkut eivät tosiaan kykene itsenäistymään kuin muuttamalla omilleen. Syy voi olla joko vanhemmissa tai tässä nuoressa. Mutta on myös ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuvatkin vielä vanhempansa luona. Mulle itsenäistyminen tarkoittaa, että teen itse omaa elämääni koskevia päätöksiä ja vastaan niistä itse. Ei suinkaan se, asunko jonkun kanssa saman katon alla vai en tai maksanko vuokraa vai en.
Joo, se elämä ei tuolloin ollut niillä aviopareilla, tai ainakaan naisilla, kovin itsenäistä. Toista on nyt, kun avopuolisonsa saa valita aivan puhtaasti itse, ja myös sen, muuttaako tämän kanssa yhteen vai ei. Ennen ei sellaisia valintamahdollisuuksia ollut ihan samoissa määrin. En tajua miten tuon kommentinkin voi ymmärtää noin väärin. En kyllä yllättynyt ollenkaan.
En mä sanonut että sä olit esteenä sun tyttären itsenäistymiselle. Sä sanoit sen itse, ja se kertoo aika paljon. Sanoin vain että sun tyttärellä oli ongelmia itsenäistymisessä, minkä vuoksi hermostut täysin kun joku sanoo että se ei ole normaalia. Hyvä että te kuitenkin pärjäsitte ilmeisesti hyvin ja homma toimi teillä. Oli syy touhuun mikä tahansa.
/23
Ei hitto, sä menet sekaisin niin omissa kuin muidenkin kirjoituksissa. Mutta joo, lopputulos kuitenkin sekä sun että mun tyttäreni kohdalla on, että molemmat ovat elämäänsä tyytyväisiä. Ovat kokeneet tehneensä oikeita valintoja ja erityisesti sellaisia, joiden ovat kokeneet olevan hyödyksi itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Kun kysyin asiaa sinulta ja vastasit siihen kommentissasi 77.
Tiesitkö, että vielä 1970-luvulla Suomessa 24 vuotta täyttänyt yksin asuva mies tai nainen joutui maksamaan nk "vanhanpojan/piian veroa"? Ja sitä ennen monet asuivat alivuokralaisina, jos eivät asuneet enää vanhempiensa luona? Eli yksin asuminen on oikeastaan aika uusi ilmiö, aiemmin oli tavallista lähinnä leskillä.
No mites, onko sinusta itsenäinen, jos asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa? Jos maksaa vuokraa siitä? Entä, jos ei maksa? Entä isovanhempien omistamassa asunnossa? Tai entä, jos vanhemmat tai isovanhemmat ostavat lapselleen lahjaksi ensiasunnon? Tai jos opiskelijana asuu vuokralla, mutta vanhemmat maksavat vuokran? Mä luulen, että eri ihmisillä on erilainen käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kokee olevansa itsenäinen. Millaista taloudellista tai muutakaan apua voi ottaa vastaan muilta, erityisesti vanhemmiltaan. Joillakin on tarve hoitaa lapsensakin kokonaan itse, jotkut toiset taas pitävät ihan normaalina, että lapsia hoitaa isovanhemmat tai kouluikäiset ovat kesäisin pitkiäkin aikoja isovanhemmillaan.
Sulla on kova tarve pärjätä yksin ja se voi hyvin olla seurausta vapaasta kasvatuksestasi. Sun piti jo varhain pärjätä yksin ja olet oppinut, että niin kuuluu ollakin.
Tuo kokemuksesi baarissa tapaamastasi miehestä ei ole mitenkään harvinainen, mutta erilaisiakin tapauksia löytyy. Esimerkiksi mun tyttäreni keskittyi kotona asuessaan opintoihinsa, työssäkäymiseen ja maailmalla reissaamiseen. Ei raahannut baarista kolleja kotiin. Eikä mun tarvinnut neuvoa opintotukihakemusten täyttämisestä eikä muistutella ruuanlaitosta. Ihan itse hän osasi ruokaa laittaa tai kaivaa kaapista, jos mä olin tehnyt sellaista ruokaa, mitä kumpikin syö. Monesti olin jo nukkumassa, kun hän tuli iltatöistä kotiin. Ja mä olin aamulla jo lähtenyt töihin ennenkuin hän nousi ylös lähteäkseen yliopistolle.
Kommentissa 77 en sanonut että avoliitto ei olisi itsenäistä asumista, olet mennyt jotenkin sekaisin.
Alan jo väsyä koko aiheeseen. Sä et näe muuta kuin oman kantasi, koska sulla on tytär jolla oli vaikeuksia itsenäistyä. Ymmärrän sen hyvin.
Mulla oli tosiaan ihan turvallinen lapsuus, en tiedä mistä keksit että olen joutunut pärjäämään yksin. Alkaa kyllästyttää keskustelu, jossa keksit päästäsi asioita ja laitat sanoja suuhuni. Oikeastaan keskusteleminen on mahdotonta.
Mutta tiivistetään nyt mun näkemykseni asiaan, jos se vielä on sulle epäselvä: itsenäinen ihminen ei asu vanhempien helmoissa. Piste.
/23
Minä kysyin sinulta: "Eli sun mielestä suuri osa vanhemmista sukupolvista ei ole itsenäisiä, koska he ovat muuttaneet suoraan lapsuudenkodistaan yhteen miehensä/vaimonsa kanssa eivätkä ole koskaan asuneet yksin? " Ja sinä vastasit esittämääni kysymykseen: "Näinkin voisi sanoa, mutta asia ei silti ole ihan noin selkeästi verrattavissa. Silloin vallitsivat aivan erilaiset olosuhteet kuin nyt. Mutta tällaiset asiat on joillekin vaikeita hahmottaa."
Sinä et taida nähdä kuin oman kantasi, mä näen kyllä sekä sinun kannan että omani. Sä kuvittelet, että mun tyttärelläni olisi ollut vaikeuksia itsenäistyä. Ei ollut, koska mä en millään tavalla estänyt hänen itsenäistymistään eikä hän millään tavalla kokenut, että olisin ollut esteenäkään. Aivan yhtä hyvin hänen kämppiksenään olisi voinut olla joku toinen tai hän olisi voinut asua alivuokralaisena jossain. Paitsi että säästi kotona asuessaan hyvän summan niin, että pystyi kartuttamaan omaa varallisuuttaankin.
Mun kantani on, että jotkut eivät tosiaan kykene itsenäistymään kuin muuttamalla omilleen. Syy voi olla joko vanhemmissa tai tässä nuoressa. Mutta on myös ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuvatkin vielä vanhempansa luona. Mulle itsenäistyminen tarkoittaa, että teen itse omaa elämääni koskevia päätöksiä ja vastaan niistä itse. Ei suinkaan se, asunko jonkun kanssa saman katon alla vai en tai maksanko vuokraa vai en.
Joo, se elämä ei tuolloin ollut niillä aviopareilla, tai ainakaan naisilla, kovin itsenäistä. Toista on nyt, kun avopuolisonsa saa valita aivan puhtaasti itse, ja myös sen, muuttaako tämän kanssa yhteen vai ei. Ennen ei sellaisia valintamahdollisuuksia ollut ihan samoissa määrin. En tajua miten tuon kommentinkin voi ymmärtää noin väärin. En kyllä yllättynyt ollenkaan.
En mä sanonut että sä olit esteenä sun tyttären itsenäistymiselle. Sä sanoit sen itse, ja se kertoo aika paljon. Sanoin vain että sun tyttärellä oli ongelmia itsenäistymisessä, minkä vuoksi hermostut täysin kun joku sanoo että se ei ole normaalia. Hyvä että te kuitenkin pärjäsitte ilmeisesti hyvin ja homma toimi teillä. Oli syy touhuun mikä tahansa.
/23
Ei hitto, sä menet sekaisin niin omissa kuin muidenkin kirjoituksissa. Mutta joo, lopputulos kuitenkin sekä sun että mun tyttäreni kohdalla on, että molemmat ovat elämäänsä tyytyväisiä. Ovat kokeneet tehneensä oikeita valintoja ja erityisesti sellaisia, joiden ovat kokeneet olevan hyödyksi itselleen.
Ja hyvä näin! :)
Vielä jos kerrot että missä menin sekaisin niin olisi kiva. Kiinnostaa.
/23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on aivan uusavuton ja vanhemmat passaa kaiken eteen niin sitten kyllä. Mutta jos opiskelee ja tekee itse oman osuutensa kotitöistä ja muutenkin harjoittelee sitä itsenäistä elämää varten, niin sitten ei.
Harjoittelee 27-vuotiaana lapsuudenkodissa itsenäistä elämää varten :D
Ihan oikeasti siinä vaiheessa on koulutukset, työt ja usein perhe. Normaalisti ei harjoitella äidin kanssa tiskikoneen käyttöä ja laskujen maksamista,... Vammaiset erikseen
Mistä te oikein keksitte sen että vielä pitää 27-vuotiaana harjoitella sellaisia asioita, jotka opitaan jo 10-vuotiaana? Tää on taas ihan vääntämällä väänneettyä paskaa, mutta paskaa ei tule, sen sijaan peräsuoli pullahtaa pihalle.
Ihan vain aloituksen luin ja siihen joku valopää oli vastannut, että on normaalia harjoitella itsenäistä elämää 27-vuotiaana mamman kanssa.
Lue sinäkin aloitus ja sitten vasta purskahtele peräsuoli edellä keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollenkaan. Esimerkiksi moni maajussin muksu ei lähde koskaan kotoaan vaan asuu samassa talossa vauvasta vaariin. Nykyään tosin maajussille morsian-ohjelma on hieman parantanut "mitä serkumpi sitä herkumpi" tai syväjoki taantumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Kun kysyin asiaa sinulta ja vastasit siihen kommentissasi 77.
Tiesitkö, että vielä 1970-luvulla Suomessa 24 vuotta täyttänyt yksin asuva mies tai nainen joutui maksamaan nk "vanhanpojan/piian veroa"? Ja sitä ennen monet asuivat alivuokralaisina, jos eivät asuneet enää vanhempiensa luona? Eli yksin asuminen on oikeastaan aika uusi ilmiö, aiemmin oli tavallista lähinnä leskillä.
No mites, onko sinusta itsenäinen, jos asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa? Jos maksaa vuokraa siitä? Entä, jos ei maksa? Entä isovanhempien omistamassa asunnossa? Tai entä, jos vanhemmat tai isovanhemmat ostavat lapselleen lahjaksi ensiasunnon? Tai jos opiskelijana asuu vuokralla, mutta vanhemmat maksavat vuokran? Mä luulen, että eri ihmisillä on erilainen käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kokee olevansa itsenäinen. Millaista taloudellista tai muutakaan apua voi ottaa vastaan muilta, erityisesti vanhemmiltaan. Joillakin on tarve hoitaa lapsensakin kokonaan itse, jotkut toiset taas pitävät ihan normaalina, että lapsia hoitaa isovanhemmat tai kouluikäiset ovat kesäisin pitkiäkin aikoja isovanhemmillaan.
Sulla on kova tarve pärjätä yksin ja se voi hyvin olla seurausta vapaasta kasvatuksestasi. Sun piti jo varhain pärjätä yksin ja olet oppinut, että niin kuuluu ollakin.
Tuo kokemuksesi baarissa tapaamastasi miehestä ei ole mitenkään harvinainen, mutta erilaisiakin tapauksia löytyy. Esimerkiksi mun tyttäreni keskittyi kotona asuessaan opintoihinsa, työssäkäymiseen ja maailmalla reissaamiseen. Ei raahannut baarista kolleja kotiin. Eikä mun tarvinnut neuvoa opintotukihakemusten täyttämisestä eikä muistutella ruuanlaitosta. Ihan itse hän osasi ruokaa laittaa tai kaivaa kaapista, jos mä olin tehnyt sellaista ruokaa, mitä kumpikin syö. Monesti olin jo nukkumassa, kun hän tuli iltatöistä kotiin. Ja mä olin aamulla jo lähtenyt töihin ennenkuin hän nousi ylös lähteäkseen yliopistolle.
Kommentissa 77 en sanonut että avoliitto ei olisi itsenäistä asumista, olet mennyt jotenkin sekaisin.
Alan jo väsyä koko aiheeseen. Sä et näe muuta kuin oman kantasi, koska sulla on tytär jolla oli vaikeuksia itsenäistyä. Ymmärrän sen hyvin.
Mulla oli tosiaan ihan turvallinen lapsuus, en tiedä mistä keksit että olen joutunut pärjäämään yksin. Alkaa kyllästyttää keskustelu, jossa keksit päästäsi asioita ja laitat sanoja suuhuni. Oikeastaan keskusteleminen on mahdotonta.
Mutta tiivistetään nyt mun näkemykseni asiaan, jos se vielä on sulle epäselvä: itsenäinen ihminen ei asu vanhempien helmoissa. Piste.
/23
Minä kysyin sinulta: "Eli sun mielestä suuri osa vanhemmista sukupolvista ei ole itsenäisiä, koska he ovat muuttaneet suoraan lapsuudenkodistaan yhteen miehensä/vaimonsa kanssa eivätkä ole koskaan asuneet yksin? " Ja sinä vastasit esittämääni kysymykseen: "Näinkin voisi sanoa, mutta asia ei silti ole ihan noin selkeästi verrattavissa. Silloin vallitsivat aivan erilaiset olosuhteet kuin nyt. Mutta tällaiset asiat on joillekin vaikeita hahmottaa."
Sinä et taida nähdä kuin oman kantasi, mä näen kyllä sekä sinun kannan että omani. Sä kuvittelet, että mun tyttärelläni olisi ollut vaikeuksia itsenäistyä. Ei ollut, koska mä en millään tavalla estänyt hänen itsenäistymistään eikä hän millään tavalla kokenut, että olisin ollut esteenäkään. Aivan yhtä hyvin hänen kämppiksenään olisi voinut olla joku toinen tai hän olisi voinut asua alivuokralaisena jossain. Paitsi että säästi kotona asuessaan hyvän summan niin, että pystyi kartuttamaan omaa varallisuuttaankin.
Mun kantani on, että jotkut eivät tosiaan kykene itsenäistymään kuin muuttamalla omilleen. Syy voi olla joko vanhemmissa tai tässä nuoressa. Mutta on myös ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuvatkin vielä vanhempansa luona. Mulle itsenäistyminen tarkoittaa, että teen itse omaa elämääni koskevia päätöksiä ja vastaan niistä itse. Ei suinkaan se, asunko jonkun kanssa saman katon alla vai en tai maksanko vuokraa vai en.
Joo, se elämä ei tuolloin ollut niillä aviopareilla, tai ainakaan naisilla, kovin itsenäistä. Toista on nyt, kun avopuolisonsa saa valita aivan puhtaasti itse, ja myös sen, muuttaako tämän kanssa yhteen vai ei. Ennen ei sellaisia valintamahdollisuuksia ollut ihan samoissa määrin. En tajua miten tuon kommentinkin voi ymmärtää noin väärin. En kyllä yllättynyt ollenkaan.
En mä sanonut että sä olit esteenä sun tyttären itsenäistymiselle. Sä sanoit sen itse, ja se kertoo aika paljon. Sanoin vain että sun tyttärellä oli ongelmia itsenäistymisessä, minkä vuoksi hermostut täysin kun joku sanoo että se ei ole normaalia. Hyvä että te kuitenkin pärjäsitte ilmeisesti hyvin ja homma toimi teillä. Oli syy touhuun mikä tahansa.
/23
Ei hitto, sä menet sekaisin niin omissa kuin muidenkin kirjoituksissa. Mutta joo, lopputulos kuitenkin sekä sun että mun tyttäreni kohdalla on, että molemmat ovat elämäänsä tyytyväisiä. Ovat kokeneet tehneensä oikeita valintoja ja erityisesti sellaisia, joiden ovat kokeneet olevan hyödyksi itselleen.
Ja hyvä näin! :)
Vielä jos kerrot että missä menin sekaisin niin olisi kiva. Kiinnostaa.
/23
Tässä: "En mä sanonut että sä olit esteenä sun tyttären itsenäistymiselle. Sä sanoit sen itse, ja se kertoo aika paljon". Jos edelleen olet samaa mieltä, niin missähän kommentissani mä olen näin sanonut? Laita kommentin numero ja kopioi kohta, jossa noin olen sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meidän yksi poika kehitysvammainen ja olen arvioiden vetänyt rajaksi 25v. eli silloin on viimeistään lähdettävä tai sen jälkeen kun pikkuveli muuttaa pois eli saa nyt asua ainakin 22v. asti.
Ei siis normaalia edes vammaiselle.
Löytyyhän noita selityksiä aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä kuvitellaan ittä ilmaiseksi nurkissa roikutaan? Taidatte olla kateellisia tilan paljoudesta ja rauhallisuudesta. Kerrostaloon en mene ikinä.
Kateellisia siitä, että joku kolmikymppinen roikkuu vanhempiensa nurkissa:)
Lähinnä sääliä herättää, ei ole pystynyt irtautumaan ja luomaan omaa elämää.
Sehän näkyy suoraan jo kommentista. Koska kerrostalossa ei voi asua, niin tuskin koskaan voi asua Berliinissä, Pariisissa, nykissä jne.
Siellä mamman ja papan omakotitalossa Hattulan kylässä on niin hyvä olla
Ei voisi vähempää kiinnosta teidän Berliinit tai Pariisit.
Vierailija kirjoitti:
On.
Minulla on tuttava joka on nyt 35v ja asuu vanhempiensa luona.
Äiti passaa kaiken naaman eteen, mitään ei tarvitse tehdä itse.
Kokeilihan tuo vuosia sitten yksin asumista, kuukauden sisällä muutti takas vanhempiensa helmoihin.
Se onkin tuon ikäisenä vähän liian myöhäistä sopeutua. Pitäisi muuttaa alle 25v, kun aivot vielä kehittyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On outoa.
En tajua näitä, joiden mielestä aikamiehen/-naisen on järkevää asua kotona, koska siinä säästää rahaa. Mihin sitä rahaa sitten säästetään? Minkä ihmeen takia pitää laittaa oma elämä sivuun ja roikkua kuin lapsi vanhemmissaan kiinni? Eikö rahaa juuri tarvita elämään, asumiseen, laskuihin yms? En näe tuossa minkäänlaista logiikkaa.
Rahaa säästetään vaikkapa omistusasuntoon. Tai tehdäään sijoituksia. Tai käytetään just elämiseen eli voidaan vaikka pitää pidempiä taukoja opiskelu- tai työelämästä ja lähteä esim kolmeksi kuukaudeksi reppureissaamaan Australiaan. Omaa elämää on joskus helpompikin elää, jos ei ole sidoksissa asuntoon, josta pitää joka kuukausi maksaa, vaikka ei majailisikaan ko asunnossa. Sillä rahalla, mikä menee asumiseen, voi tehdä paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Okei. En nyt osannut ajatella tätä muuten kuin itseni kannalta, myönnetään.
Omalla kohdallani itsenäisyys ja aikuinen, riippumaton elämä on sellainen itseisarvo mitä ilman kaikki rahan tuhlaus, tai vaikka säästäminenkin, tuntuisi kummalliselta. Siis pidän edelleen todella outona ihmistä, joka mieluummin loisii vanhempiensa asunnossa jotta voisi reppureissata. Voihan sitä rahaa säästää siihen reissaamiseen ja ties mihin vaikka asuisikin omillaan. Töistä sitä saa.
/23
Kaikki eivät halua maksaa lähes kymppitonnia vuodessa vain tunteakseen olevansa itsenäinen Käyttävät kymppitonnin mieluummin johonkin muuhun. Mulla asuu vielä toinen lapsista kotona ja hänen omassa käytössään on talon koko yläkerta. Reilusti enemmän neliöitä kuin mitä olisi, jos asuisi vuokralla. Tietenkin tämä edellyttää, että ei ole enää äiti-lapsi -suhde vaan pikemminkin kämppäkaveruussuhde eli kumpikin ymmärtää antaa toisen elää omaa elämäänsä eikä puutu toisen tekemisiin mitenkään.
Okei, tämä on mulle uusi ilmiö! Olen jotenkin kuvitellut, että rahaa käytetään ensisjaisesti elämässä juurikin välttämättömyyksiin kuten asumiseen, ruokaan ja laskuihin. Jäljellä jäävällä osalla voi sitten tehdä mitä itse kukin lystää; säästää, tuhlata tai molempia.
Maailmani avartui hieman. Kiertäisin kyllä edelleen kaukaa aikuiset vanhemmissaan roikkuvat ihmiset.
/23
Jos sun vuokranantajasi ilmoittaisi, että tästä päivästä lähtien sun ei tarvitse enää maksaa vuokraa, haluaisitko ehdottomasti silti maksaa kuten tähänkin asti? Vai olisitko iloinen, kun sulla jäisi joka kuukausi merkittävä summa käytettäväksi johonkin ihan muuhun? Asumisesta maksaminenhan on välttämätöntä vain silloin, kun ei ole mahdollisuutta asua ilmaiseksikaan.
Esikoiseni asui myös pitkään kotona. Säästi rahaa ensiasuntoonsa ja lisäksi vietti kaikki kesät maapallon toisella puolella, mikä ei olisi ollut mahdollista, jos olisi asunut vuokralla ja olisi kesätkin pitänyt olla töissä maksaakseen vuokrat. Asumiskulut on nykyisin niin suuria, erityisesti vuokrat, että nuorena pystyy näkemään ja kokemaan maailmaa ihan toisella tavalla, jos ei ole sidoksissa vuokranantajaan. Asumisestaan ehtii maksaa myöhemminkin.
En tietenkään maksaisi. Mitäköhän nyt käsitit väärin? Juurihan sanoin että asuminen kuuluu normaaleilla ihmisillä niihin välttämättömiin kuluihin, ruoan ja laskujen lisäksi.
On mulla mahdollisuus asua ilmaiseksi, esimerkiksi vanhempieni luona tai sillan alla. Nämä kaksi eivät kuitenkaan ole normaalille, aikuiselle ihmiselle varteenotettavia vaihtoehtoja.
Itse matkustelin koko nuoruuteni, ja matkustelen edelleen. Nimenomaan pidempiä reissuja. Ei tullut mieleenkään silti olla itsenäistymättä ja jäädä äidin helmoihin.
/23
Mutta omistusasunto sulta kuitenkin vielä puuttuu? Normaali aikuinen tekee mun mielestäni järkeviä valintoja. Joillekin on järkevä valinta asua ilmaiseksi ja kaiken lisäksi vielä väljemmin kuin mihin olisi mahdollisuus vuokraa maksaessaan. Matkustellaan ja sen lisäksi säästetään niin, että ei tarvitse ottaa älytöntä asuntolainaa, kun muuttaa omilleen. Mutta kuten aiemmin sanoin, tällainen järjestely edellyttää, että vanhempi ja aikuinen lapsi kykenee kämppäkaveruussuhteeseen eli ei jäädä "äidin helmoihin" vaan kumpikin elää omaa elämäänsä häiritsemättä toistensa elämää. Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että ihmisillä oli alivuokralaisia. Ihan sama käytäntö tämäkin, vaikka vuokralainen olisi oma lapsi eikä tämän tarvitsisi maksaa mitään asumisestaan.
Omistusasuntoa en aio ostaa ollenkaan. En näe sellaiselle tarvetta, kun asun edullisesti isossa vuokrakämpässä. Ja haluan voida muuttaa kun tarve ilmenee.
Tässä on nyt tosiaan ehkä sellainen ero, että joillekin asunnon omistaminen on tavoiteltava itseisarvo elämässä, mulle se taas on itsenäistyminen. Se, että on oma katto pään päällä.
/23
Tarkoitat siis vuokranantajan katto pään päällä. Mä ymmärrän sua silti ihan hyvin. Täällä pääkaupunkiseudulla vaan vuokrat on niin älyttömiä, että on sulaa hulluutta maksaa vuokraa, jos ei ole pakko. Vaikka omistusasuminenkin maksaa, on asuntolaina kuitenkin jossain vaiheessa maksettu pois. Ja mitä vähemmän lainaa joutuu ottamaan, sen parempi. Vuokralla maksat vuokraa koko elämäsi eikä asunnostasi jää sulle kuin irtaimisto, kun muutat siitä pois. Tietenkin voit säästää ja sijoittaa jollain muulla tavalla samalla kun makselet vuokraasi, mutta vuokra kartuttaa asuntosi omistajan varallisuutta, ei sinun varallisuuttasi. Esikoiseni osti oman asunnon muuttaessaan kotoa ja kun löysi puolison, laittoi oman asuntonsa vuokralle. Sinänsä hyvä, että löytyy ihmisiä, jotka kartuttavat mieluummin jonkun toisen varallisuutta kuin omaansa.
Asuntoni on toki vuokranantajan (firma), mutta ei se mun arjessa mitenkään näy. Ihan samanlaiset seinät ja lattiat tässä olisi vaikka omistaisinkin ne itse. Ehkä ei aleta jauhaa tästä aiheesta enempää. Täällä on jo satoja keskusteluja, joissa omistusasujat jankkaavat sokeasti omaa agendaansa vuokra-asujille, turha tästä keskustelusta on enää tehdä samanlaista.
Ps. Et sä sitä kotia mukaasi saa kun muutat pois. Etkä mahdollisia vastikkeita etkä lainan korkoja. Mutta hyvä että jotkut omistaa niin minä voin vuokrata. :)
/23
En, mutta saan kuitenkin melkoisen paljon enemmän rahaa kuin vain vuokravakuuden.
Ihmettelit ketjussa, miksi joku asuu vielä lähes kolmekymppisenä vanhempiensa luona. Tämä on yksi syy siihen eli saadaan säästettyä rahaa omistusasuntoa varten. Tai ylipäätään ei haluta maksaa vuokranantajalle, koska on mahdollisuus asua ilmaiseksikin. On ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuukin vanhempansa kanssa. On ihmisiä, joilla ei edes ole mitään tarvetta asua koskaan yksin vaan muuttavat vanhempiensa luota suoraan poika/tyttöystävänsä kanssa yhteen.
Tämä on siis juuri se mikä minua ihmetyttää. Palasit juuri homman alkulähteille. Eli en voi käsittää, vaikka tosissani yritän, miten jollekin asunnon omistaminen voi olla tärkeämpää kuin itsenäistyminen. En ole koskaan tavannut sellaista ihmistä. Ihmiselle eläimenä on luontaista, että poikaset lähtevät pesästä. Kuten muillakin eläimillä. En pidä normaalina sitä, että aikuiset lapset haluavat jäädä vanhempiensa helmoihin.
Nyt siis ymmärrän paremmin, tai ainakin olen tietoinen tällaisesta ilmiöstä. Pidän sitä silti aika sairaana, mutta sen ei onneksi tarvitse häiritä kenenkään elämää. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
/23
Itsenäistyminenhän on oman pään sisällä tapahtuva asia. Sinä et olisi pystynyt itsenäistymään vanhempiesi luona. Ehkä syy oli vanhemmissasi, jotka eivät olisi antaneet sinun itsenäistyä, tai sitten sinussa itsessäsi, koska et olisi kyennyt olemaan tasaveroinen aikuinen omien vanhempiesi kanssa. Tuo on aika tavallista meissä suomalaisissa ja silloin onkin ihan hyvä, että itsenäistyäkseen muuttaa pois vanhempiensa luota. On kuitenkin vanhempia, jotka sallivat lapsensa itsenäistymisen, ja heidän lapsiaan, jotka kykenevät tasaveroiseen aikuissuhteeseen omien vanhempiensa kanssa, vaikka eivät asukaan eri osoitteissa. On nuoria, jotka muuttavat näennäisesti omilleen, mutta asuvat silti joko ilmaiseksi tai ainakin edullisesti vanhempiensa omistamassa asunnossa. Joku ei ehkä pystyisi itsenäistymään, jos ei maksaisi vuokraa tai vuokranantaja ei olisi tuntematon henkilö. Joku kokee itsenäistyvänsä, kun muuttaa alle parikymppisenä tyttö/poikaystävänsä kanssa yhteen, mutta sinusta tuokaan ei ole itsenäistymistä vaan itsenäistyminen edellyttää yksin asumista. Jotkut taas pitävät pelkästään hyvänä asiana, että eivät ole liikaa itsenäistyneet eli asuneet liian pitkään yksin, koska sen jälkeen voikin olla haastavaa saada sovitettua toinen ihminen omaan elämään.
Kaikilla nuorilla ei ole kiire itsenäistyä. Monissa maissa on jopa ihan normaalia, että vanhempien luona asutaan siihen asti, että mennään parisuhteeseen. Joissain maissa on ihan normaalia, että useampi sukupolvi asuu samassa talossa.
Mitä tulee omistusasumiseen vs vuokra-asumiseen, niin tässä on varmaan hyvin pitkälti kyse arvostuksista sekä kasvatuksesta. Joissain suvuissa ja perheissä pyritään jo varhain kasvattamaan varallisuutta, joissain toisissa taas varallisuutta ei kasvateta koko elinaikana. Suurin osa asettuu johonkin siihen välimaastoon.
Mistäköhän keksit, että avoliittoon muuttaminen ei mielestäni olisi itsenäistymistä? Yksin asumisella tarkoitan sitä, että poistuu vanhempien helmoista. Sen jälkeen saa asua missä lystää, vaikka solussa tai avopuolison kanssa, ihan sama.
Muualla maailmassa tosiaan on tavallista, että lapset asuvat vanhemmillaan jopa kolmekymppisiksi, menevät sitten naimisiin ja muuttavat suoraan yhteen asumaan. Joskus avioparit jäävät myös kasvattamaan lastaan jommankumman vanhempien luokse. Luojan kiitos asumme Suomessa, jossa parisuhteen muodostaminen ei ole mikään elämään automaattisesti kuuluva pakko, jota ilman et ole aikuinen.
Minä elin aika itsenäistä elämää jo teininä. Vanhempani luottivat vapaaseen kasvatukseen. Pidän silti sitä luonnollisena, että poikaset lähtevät pesästään itsenäistyessään ja kasvaessaan aikuiseksi. Ovat he sitten sitä ennen olleet näennäisen itsenäisiä tai roikkuneet vanhemmissaan. Niin muutkin eläimet tekevät.
Tapasin muuten kerran nuorempana baarissa miehen, joka asui äitinsä luona. Niskakarvat nousivat pystyyn, mutta päätin antaa miehelle mahdollisuuden kun hän vakuutti, että he ovat äidin kanssa kämppiksiä ja elävät molemmat omaa elämäänsä. Hänen asuntonsa oli suuren omakotitalon ylimmässä kerroksessa, siis koko kerros.
Kun sitten käytiin tämän miehen luona, meininki oli juuri sellainen kuin olin ounastellutkin. Äiti, olen kotona! Toin tytön mukana. Ei, ei me missään baarissa tavattu. Ei, en ole syönyt vielä tänään, syön vähän myöhemmin. Juu, muistin laittaa sen tukihakemuksen vetämään.
Voitte väittää kiven kovaan että kaikilla se ei ole tuollaista, mutta en tule sitä koskaan uskomaan. Poikasten on irrottauduttava emostaan aloittaakseen oman aikuisen elämänsä, niin se luonnossa menee.
/23
Kun kysyin asiaa sinulta ja vastasit siihen kommentissasi 77.
Tiesitkö, että vielä 1970-luvulla Suomessa 24 vuotta täyttänyt yksin asuva mies tai nainen joutui maksamaan nk "vanhanpojan/piian veroa"? Ja sitä ennen monet asuivat alivuokralaisina, jos eivät asuneet enää vanhempiensa luona? Eli yksin asuminen on oikeastaan aika uusi ilmiö, aiemmin oli tavallista lähinnä leskillä.
No mites, onko sinusta itsenäinen, jos asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa? Jos maksaa vuokraa siitä? Entä, jos ei maksa? Entä isovanhempien omistamassa asunnossa? Tai entä, jos vanhemmat tai isovanhemmat ostavat lapselleen lahjaksi ensiasunnon? Tai jos opiskelijana asuu vuokralla, mutta vanhemmat maksavat vuokran? Mä luulen, että eri ihmisillä on erilainen käsitys siitä, millaisissa olosuhteissa kokee olevansa itsenäinen. Millaista taloudellista tai muutakaan apua voi ottaa vastaan muilta, erityisesti vanhemmiltaan. Joillakin on tarve hoitaa lapsensakin kokonaan itse, jotkut toiset taas pitävät ihan normaalina, että lapsia hoitaa isovanhemmat tai kouluikäiset ovat kesäisin pitkiäkin aikoja isovanhemmillaan.
Sulla on kova tarve pärjätä yksin ja se voi hyvin olla seurausta vapaasta kasvatuksestasi. Sun piti jo varhain pärjätä yksin ja olet oppinut, että niin kuuluu ollakin.
Tuo kokemuksesi baarissa tapaamastasi miehestä ei ole mitenkään harvinainen, mutta erilaisiakin tapauksia löytyy. Esimerkiksi mun tyttäreni keskittyi kotona asuessaan opintoihinsa, työssäkäymiseen ja maailmalla reissaamiseen. Ei raahannut baarista kolleja kotiin. Eikä mun tarvinnut neuvoa opintotukihakemusten täyttämisestä eikä muistutella ruuanlaitosta. Ihan itse hän osasi ruokaa laittaa tai kaivaa kaapista, jos mä olin tehnyt sellaista ruokaa, mitä kumpikin syö. Monesti olin jo nukkumassa, kun hän tuli iltatöistä kotiin. Ja mä olin aamulla jo lähtenyt töihin ennenkuin hän nousi ylös lähteäkseen yliopistolle.
Kommentissa 77 en sanonut että avoliitto ei olisi itsenäistä asumista, olet mennyt jotenkin sekaisin.
Alan jo väsyä koko aiheeseen. Sä et näe muuta kuin oman kantasi, koska sulla on tytär jolla oli vaikeuksia itsenäistyä. Ymmärrän sen hyvin.
Mulla oli tosiaan ihan turvallinen lapsuus, en tiedä mistä keksit että olen joutunut pärjäämään yksin. Alkaa kyllästyttää keskustelu, jossa keksit päästäsi asioita ja laitat sanoja suuhuni. Oikeastaan keskusteleminen on mahdotonta.
Mutta tiivistetään nyt mun näkemykseni asiaan, jos se vielä on sulle epäselvä: itsenäinen ihminen ei asu vanhempien helmoissa. Piste.
/23
Minä kysyin sinulta: "Eli sun mielestä suuri osa vanhemmista sukupolvista ei ole itsenäisiä, koska he ovat muuttaneet suoraan lapsuudenkodistaan yhteen miehensä/vaimonsa kanssa eivätkä ole koskaan asuneet yksin? " Ja sinä vastasit esittämääni kysymykseen: "Näinkin voisi sanoa, mutta asia ei silti ole ihan noin selkeästi verrattavissa. Silloin vallitsivat aivan erilaiset olosuhteet kuin nyt. Mutta tällaiset asiat on joillekin vaikeita hahmottaa."
Sinä et taida nähdä kuin oman kantasi, mä näen kyllä sekä sinun kannan että omani. Sä kuvittelet, että mun tyttärelläni olisi ollut vaikeuksia itsenäistyä. Ei ollut, koska mä en millään tavalla estänyt hänen itsenäistymistään eikä hän millään tavalla kokenut, että olisin ollut esteenäkään. Aivan yhtä hyvin hänen kämppiksenään olisi voinut olla joku toinen tai hän olisi voinut asua alivuokralaisena jossain. Paitsi että säästi kotona asuessaan hyvän summan niin, että pystyi kartuttamaan omaa varallisuuttaankin.
Mun kantani on, että jotkut eivät tosiaan kykene itsenäistymään kuin muuttamalla omilleen. Syy voi olla joko vanhemmissa tai tässä nuoressa. Mutta on myös ihmisiä, jotka kykenevät itsenäistymään, vaikka asuvatkin vielä vanhempansa luona. Mulle itsenäistyminen tarkoittaa, että teen itse omaa elämääni koskevia päätöksiä ja vastaan niistä itse. Ei suinkaan se, asunko jonkun kanssa saman katon alla vai en tai maksanko vuokraa vai en.
Joo, se elämä ei tuolloin ollut niillä aviopareilla, tai ainakaan naisilla, kovin itsenäistä. Toista on nyt, kun avopuolisonsa saa valita aivan puhtaasti itse, ja myös sen, muuttaako tämän kanssa yhteen vai ei. Ennen ei sellaisia valintamahdollisuuksia ollut ihan samoissa määrin. En tajua miten tuon kommentinkin voi ymmärtää noin väärin. En kyllä yllättynyt ollenkaan.
En mä sanonut että sä olit esteenä sun tyttären itsenäistymiselle. Sä sanoit sen itse, ja se kertoo aika paljon. Sanoin vain että sun tyttärellä oli ongelmia itsenäistymisessä, minkä vuoksi hermostut täysin kun joku sanoo että se ei ole normaalia. Hyvä että te kuitenkin pärjäsitte ilmeisesti hyvin ja homma toimi teillä. Oli syy touhuun mikä tahansa.
/23
Ei hitto, sä menet sekaisin niin omissa kuin muidenkin kirjoituksissa. Mutta joo, lopputulos kuitenkin sekä sun että mun tyttäreni kohdalla on, että molemmat ovat elämäänsä tyytyväisiä. Ovat kokeneet tehneensä oikeita valintoja ja erityisesti sellaisia, joiden ovat kokeneet olevan hyödyksi itselleen.
Ja hyvä näin! :)
Vielä jos kerrot että missä menin sekaisin niin olisi kiva. Kiinnostaa.
/23
Tässä: "En mä sanonut että sä olit esteenä sun tyttären itsenäistymiselle. Sä sanoit sen itse, ja se kertoo aika paljon". Jos edelleen olet samaa mieltä, niin missähän kommentissani mä olen näin sanonut? Laita kommentin numero ja kopioi kohta, jossa noin olen sanonut.
Kommentti nro 125:
Sä kuvittelet, että mun tyttärelläni olisi ollut vaikeuksia itsenäistyä. Ei ollut, koska mä en millään tavalla estänyt hänen itsenäistymistään eikä hän millään tavalla kokenut, että olisin ollut esteenäkään.
Siinä. Kukaan ei puhunut mitään siitä, että sinä olit esteenä itsenäistymiselle. Sinä otit sen puheeksi itse. Ja se tosiaan kertoi mulle kaiken tarpeellisen.
/23
Jos opiskelet täysipainoisesti ja teet oman osasi kotihommista, jos rahaa et pysty taloon tuomaan niin ei ole, mutta jos olet kotona mamman helmoissa täyshoidossa paapottavana niin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä kuvitellaan ittä ilmaiseksi nurkissa roikutaan? Taidatte olla kateellisia tilan paljoudesta ja rauhallisuudesta. Kerrostaloon en mene ikinä.
Kateellisia siitä, että joku kolmikymppinen roikkuu vanhempiensa nurkissa:)
Lähinnä sääliä herättää, ei ole pystynyt irtautumaan ja luomaan omaa elämää.
Sehän näkyy suoraan jo kommentista. Koska kerrostalossa ei voi asua, niin tuskin koskaan voi asua Berliinissä, Pariisissa, nykissä jne.
Siellä mamman ja papan omakotitalossa Hattulan kylässä on niin hyvä olla
Ei voisi vähempää kiinnosta teidän Berliinit tai Pariisit.
Korjataan sitten, ettei voi koskaan asua kaupunkiolosuhteissa.
Kun on hyvä mamin leivinuunin ääressä. Lämmittää niin hyvin peräkammariakin.
Alue: Aihe vapaa
Itsenäistyä. Se riittää. Kai siellä vanhempien luona voi touhuta vaikka mitä, mutta niistä touhuista minä en halua tietää mitään.
/23