Lue keskustelun säännöt.
Näenkö kummituksia vai olenko tulossa hulluksi?
Rouske
14.01.2019 |
Sain neljä vuotta sitten esikoiseni, jonka jälkeen menin kai hieman sekaisin – kuvittelin eläväni osin henkimaailmassa ja näin aika paljonkin yliluonnollisia asioita. Silloin ajattelin, että kokemus oli hyvä ja se teki minut onnelliseksi, olin ikään kuin "turvassa", koska ymmärsin miten maailmankaikkeus toimii ja miten jatkamme elämää, vaikka täällä kaikki päättyisikin. Myöhemmin tajusin, että olen mennyt ihan ylikierroksilla ja että minulla on jonkinsortin mielenterveysongelmia.
Nyt sain toisen lapseni ja olen jälleen alkanut nähdä outoja asioita. En paljoa, mutta muutamia ja pelkään, että menen taas jonkin tietyn pisteen yli. Olin esimerkiksi juuri nukahtamaisillani, kun yhtäkkiä sängyssä istui aivan tavallisen näköinen vanhempi nainen, noin 65-vuotias, joka katseli nukkuvaa lastani. Hän oli siis ihan tavallinen mummo, permanentti ja tavalliset vaatteet, eikä hän käyttäytynyt mitenkään uhkaavasti. Kunhan vain istui ja katseli lastani.
Ennen lapsia minulla on myös ollut outoja kokemuksia. Olen muun muassa "keskustellut" erään tuttavani mökillä pienissä viineissä ihmisen kanssa, jota ei yhtäkkiä enää ollutkaan paikalla – heräsin ikään kuin unesta. Kun selitin muille kokemustani ja kenen kanssa olin puhunut, tämä henkilö oli aivan kuin tämän mökin omistajan serkku, joka oli tehnyt itsemurhan suvun kesämökillä muutamia vuosia aikaisemmin.
Voiko tulla hulluksi, jos pelkää tulevansa hulluksi? Olen aloittamassa terapian, mutta tässä kaikessa univelassa tuntuu, etten saa sitä oikein järjestetyksi.
Olen tavallista luovempi ja herkempi ihminen ja olen ollut kai aina taipuvainen "maagiseen" ajatteluun. Nautin siitä, että näen kauneutta ja ihmettä esimerkiksi siinä, miten valo liikkuu tai miten tuuli osuu puun oksiin, mutta mielelläni pitäisin sen kuitenkin leikkinä ja omana onnen lähteenäni. Välillä tuntuu, että tämä touhu menee vähän yli.
Huolestuako vaiko ei?
Kommentit (58)
En tiedä, onko noissa kyse mt-ongelman oireista. Voi ollakin. Toisaalta minä olen nähnyt henkiä, enkä ole hullu.
Fifty-fifty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hulluksi tulemisen pelko on suurin todiste siitä että ei voi tulla hulluksi. Ole levollinen. Tässä on jotain enemmän menossa. Jota tiede ei vielä tunne. Ole varovainen sen terapeutille puhumisen kanssa siellä säännönmukaisesti passitetaan muka psykoosissa sairaalaan jos näkee tämmöisiä. Luota itseesi. Sinussa ei ole mitään vikaa. ÄLÄ KERRO TERAPEUTILLE NÄITÄ. Merkinnät jäävät papereihisi ja loppuelämäsi on pilalla! Usko minua!
Olet herkkä. Näet täältä poistuneita ihmisiä. Älä pelkää, he eivät tahdo sinulle pahaa.
Unen ja valvetilan sekoittuminen?
Aika tavallinen ilmiö.
Jotkut kykenevät siihen tietoisestikin.
Jos uskoo henkimaailmaan, saavat kokemukset sellaisen merkityksen.
Etsipä tietoa selko- ja valveunista sekä unihalvauksesta.
Selitys voi löytyä näistä ilmiöistä.
Vauva-ajan unenpuute ja katkonainen uni varmasti altistaa näille.
Ihmeen pönttö tuolla ylväällä.
Terapeutille voit kertoa, terapeutti ei tee diagnoosia, vaan on juuri sinua varten jotta voisit keskustella nämäkin asiat ulos pään sisältä kiertämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko noissa kyse mt-ongelman oireista. Voi ollakin. Toisaalta minä olen nähnyt henkiä, enkä ole hullu.
Fifty-fifty?
Ap, Lisään vielä, että en minäkään suoraan sanoen kertoisi terapeutille noista. Ehkä jos alkaisi olla esim kokemus, että henget/ äänet ovat aggressiivisia ja kehottavat vaikka tekemään jotain pahaa, niin olisi tärkeä kertoa.
Minäkin olen saanut yliluonnollisia kokemuksia elämän käännöskohdissa eniten. Esim ennen lapsen syntymää ennen kuin tiesin olevani raskaana, minulle kerrottiin se ja ennen kuin tiesin lapsen sukupuolta, mimulle kerrottiin se ja nimi myös. Olen jopa nähnyt lapseni kuvan aikuisena ja se on auttanut paljon aikoina, kun olen ollut jostain syystä huolissani hänestä, että olen voinut luottaa asioiden menevän hyvin.
Jos otat siltä kannalta että sinulla on tällainen ominaisuus että synnytyksen jälkeen tulee näitä ilmiöitä, hyväksyt ne etkä takerru niitä vatvomaan, niin tuskin "tulet hulluksi". Tai ainakaan tuota "hullummaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ristin kiesus!
Mitä hyötyä siitä terapiasta on jos sinnekin mennään vaan kuluttamaan resursseja kun pitää miettiä että mistä tän tyypin kanssa on keskuSteltu ja mistä ei?
Minustakaan tuo ei kuulosta siltä, että olisit tulossa hulluksi. Entä jos etsisit esim. jonkin henkisen auttajan, joka voisi vahvistaa sen mitä koet ja olla vertaistukena? Mutta niidenkin kanssa saa olla varovainen, huijareita mahtuu mukaan. Sinunlaisiasi ihmisiä on paljon, minullakin lähipiirissä, eivätkä he ole hulluja/psykoosissa, tai mitään muutakaan.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuntuu siltä että on tulossa hulluksi, se on merkki että olet epätasapainossa, et välttämättä hullu.
Tärkeintä olisi tarttua syyhyn, eli unenpuutteeseen. Elämän uudelleenjärjestelyn paikka, eli tarvitset apua, et terapeuttia.
Olet jo hullu kuin pullosta tullut. Eipä sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka tietää mitä se on. Pää tekee helposti kepposia. Stressi saa piuhat ylikierroksille ja ihminen näkee silloin helposti harhoja. Lapsilla tämä on vielä herkempää. Tämä on faktaa. Mutta voi olla joku muukin maailma. Joko näin tai noin. Tuskinpa on hirveän vaarallista, jos ei ole menossa psykoosiin.
Terapeuteista varoitan jotkut tekevät oikeastikin sen diagnoosin sillä alalla toimii myös lääkäreitä. Ja terapeutti pitää kirjaa asiakkaistaan. Ja ne tarinat pysyvät siellä. Älä kerro näitä kokemuksia vaan pimitä nämä. Kerro muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
Vierailija kirjoitti:
Ristin kiesus!
Mitä hyötyä siitä terapiasta on jos sinnekin mennään vaan kuluttamaan resursseja kun pitää miettiä että mistä tän tyypin kanssa on keskuSteltu ja mistä ei?
Tuo on niin oikea kommentti.
Ap ei ole tulossa hulluksi. Ja hänellä on näyttöä että näki ihan oikeita henkilöitä. Hyväksy nämä kokemukset älä missään tapauksessa mene terapeutille hölisemään näitä. Se ei pääty ikinä hyvin. Elämäsi leimautuu ja medikalisoidaan. Ja lapsesikin kärsivät juuri siitä. Älä kerro vaikk terapeutti manipuloisi. ÄLÄ!
Vierailija kirjoitti:
Terapeuteista varoitan jotkut tekevät oikeastikin sen diagnoosin sillä alalla toimii myös lääkäreitä. Ja terapeutti pitää kirjaa asiakkaistaan. Ja ne tarinat pysyvät siellä. Älä kerro näitä kokemuksia vaan pimitä nämä. Kerro muusta.
Tuon kirjoittaja vaikuttaa vainoharhaiselta. Miksi ihminen oikein käy terapiassa, jos ei siellä pysty puhumaan tuollaisista asioista?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
No hui. Mua kyllä pelottais tuollainen poika huoneeni lattialla. Katosiko se ilmaan, kun nousit lähteäksesi? Yrittikö se katsoa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut satunnaisesti harhoja lapsesta asti. Nykyään niitä esiintyy pelkästään laskuhumalassa jos olen yksin. Joskus mulla on siis baarista tullessani seuraa vaikka olen yksin. Tiedostan myös sen täysin että kyse on harhoista, en siis luule niitä todellisiksi. Useimmiten huoneessa tuntuu olevan muita ihmisiä, joita en varsinaisesti näe, muuta kuin ehkä jotain hahmoja sivusilmällä. Ne eivät ole mitenkään pahantahtoisia eivätkä puhu, kunhan hengailevat vaan. Välillä naurattaa itseänikin näiden harhojen aikana, että kaikkea se ihmismieli kehittääkin pikku punssissa.
Taisin olla kuudennella luokalla kun ensimmäinen tällainen harha ilmeni, toki olin silloin selvinpäin. Luin huoneessani ruotsin sanakokeeseen, ja lattialla istui poika nojaten kirjahyllyyn ja luki jotain omaa kirjaansa. Siinä me sitten lueskeltiin yhdessä, hiljaisuuden ja hyvän fiiliksen vallitessa. Vasta kun nousin ylös mennäkseni hakemaan alakerrasta iltapalaa, havahduin siihen että olen tosiaankin huoneessa yksin.
En ole ollut näistä mitenkään huolissani juuri siksi, että tiedostan kaiken olevan aivojen temppuilua. Niin kauan kuin harhoissa esiintyvät hahmot ovat hyväntahtoisia, en kaipaa ammattiapua.
Juuri näin. Jos olisit mennyt terapeutille olisi KOKO elämäsi yhtä leimaa ja alamäkeä lopullisesti.
Ja tarkennan vielä, että tiesin mm. tämän itsemurhan tehneen ihmisen nimen. Yleinen, suomalainen nimi, eli voi olla myös sattumaa, mutta säikäytti aika tavalla.
Aloittaja.