Inhoatteko toista ihmistä lihavuuden vuoksi
Olen miettinyt asiaa, kun tunnen vastenmielisyyttä raskaan ylipainon vuoksi. Onko oikein, väärin, ei kumpaakaan, mutta kysymys on toisesta ihmisestä tunteineen, ajatuksineen ja mielestäni usein valheineen liittyen lihavuuteen.
Ymmärrän toki, että joku voi inhota minua jostain muusta syystä. Lihava en ole, mutta minusta saa inhotakin.
Nyt tutustuin yhden lihavan ajatuksiin ja ollaan monessa aioissa samoilla linjoilla. Vielä en ole tohtinut kysyä. että ´miksi olet noin lihava, siis vähän kärjistetysti.`
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Inhoan tällä hetkellä myös itseäni läskieni takia. Mutta tavoitteena laihtua totta kai.
No kysyn sinulta, huomaatko, että muut inhoavat sinua. Jos niin, miltä se tuntuu? Ihmissuhteissa kun sanattomat viestit on totta, sanoilla voi yrittää huijata. Minä kun olen nähnyt ihmisen vaikkapa ilkeän ihmisen tai alkoholistin `takana`, mutta yllättäen tuntenut kovaa inhoa vaippapa 30kg ylipainoista kohtaan. En tiedä syytä. Monestihan lihavia pidetään laiskoina tai elämänhallinnan menettäneenä.
En tietenkään. En inhoa ketään ulkoisten piirteiden vuoksi. Luonteenpiirteiden vuoksi voin inhota, tai ehkä lähinnä sellaisessa tapauksessa, että ihminen on tehnyt minulle tai läheiselleni jonkin paskamaisen tempun.
Luulisin, että siitä tuttusi lihavuudesta voi puhua vasta sitten, kun hän itse ottaa sen esille. Sehän voi olla vaikkapa hyvinkin kipeä asia hänelle eikä hän ole välttämättä valmis puhumaan siitä sinulle ennenkuin luottaa sinuun riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. En inhoa ketään ulkoisten piirteiden vuoksi. Luonteenpiirteiden vuoksi voin inhota, tai ehkä lähinnä sellaisessa tapauksessa, että ihminen on tehnyt minulle tai läheiselleni jonkin paskamaisen tempun.
Luulisin, että siitä tuttusi lihavuudesta voi puhua vasta sitten, kun hän itse ottaa sen esille. Sehän voi olla vaikkapa hyvinkin kipeä asia hänelle eikä hän ole välttämättä valmis puhumaan siitä sinulle ennenkuin luottaa sinuun riittävästi.
Joo, voi toki olla niin, etten rupea puhumaan hänen lihavuudestaan ilman aloitetta. Mutta minusta kuitenkin on niin, että ihminen viestittää aina ulkomuodollaan jotakin. Enkä tietenkään tarkoita pelkästään lihavuutta. Voi olla myös laihuus, raskas meikki, epäaito käytös ym. Kokonaisuus ratkaisee ja tietysti oma suhde itseensä.
En tunne yhtään ”pikaruokalihavaa” tai laiskaa ylipainoista. Kaikki ylipainoiset tuttavapiirissäni harrastavat ruoanlaittoa ja hyvää ruokaa. Syövät melko terveellisesti, mutta paljon. Ja ovat myös aktiivisia, henkisesti ja fyysisesti.
En todellakaan inhoa, hieman kadehdin.
Itse sinnittelen normaalipainossa ainaisella nälällä ja herkuista kieltäytymällä.
En ymmärrä miksi ottaisit ylipainon puheeksi kenenkään kanssa.
Olen miettinyt, että ovatko jotkut erityisen katkeria siitä, että lihavat vain ovat ja elävät, kuten haluavat ilman suurempia rangaistuksia lihavuudesta. Samalla kun itse rehkii hoikkuuden eteen. Joillekin miehille taas kaikkien naisten tulisi olla viehättäviä ja käytettävissä, jolloin läskeys on väärin. Läskiviha toimii myös varoituksena muille.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että ovatko jotkut erityisen katkeria siitä, että lihavat vain ovat ja elävät, kuten haluavat ilman suurempia rangaistuksia lihavuudesta. Samalla kun itse rehkii hoikkuuden eteen. Joillekin miehille taas kaikkien naisten tulisi olla viehättäviä ja käytettävissä, jolloin läskeys on väärin. Läskiviha toimii myös varoituksena muille.
Olen hoikka, muttei minun tarvitse rehkiä sen eteen. Syön terveellisesti, liikun normaalist, siis normisti töissä ja silloin tällöin lenkillä ja uimassa. En kadehdi lihavia, pidän nimittäin terveyttä arvossa.
Mutta kun ulkomuoto on asia, minkä uudessa ihmisessä ensin näkee ja haluaako tutustua vai ei. Lihavuus on joskus este niinkuin joillekin esim. runsas tatuointi.
Entä sänkyhommat. Olen nainen ja sairaan ylipainoinen mies sängyssä...kiitos ei. Mitäs miehet sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että ovatko jotkut erityisen katkeria siitä, että lihavat vain ovat ja elävät, kuten haluavat ilman suurempia rangaistuksia lihavuudesta. Samalla kun itse rehkii hoikkuuden eteen. Joillekin miehille taas kaikkien naisten tulisi olla viehättäviä ja käytettävissä, jolloin läskeys on väärin. Läskiviha toimii myös varoituksena muille.
Olen hoikka, muttei minun tarvitse rehkiä sen eteen. Syön terveellisesti, liikun normaalist, siis normisti töissä ja silloin tällöin lenkillä ja uimassa. En kadehdi lihavia, pidän nimittäin terveyttä arvossa.
Mutta kun ulkomuoto on asia, minkä uudessa ihmisessä ensin näkee ja haluaako tutustua vai ei. Lihavuus on joskus este niinkuin joillekin esim. runsas tatuointi.
Entä sänkyhommat. Olen nainen ja sairaan ylipainoinen mies sängyssä...kiitos ei. Mitäs miehet sanoo?
Ei kai jokaisen läskin kanssa tarvi seksiä harrastaa? Estääkö lihavuus esim. tutustumisen kaverimielessä?
En, suurin osa mun perheenjäsenistä on lihavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että ovatko jotkut erityisen katkeria siitä, että lihavat vain ovat ja elävät, kuten haluavat ilman suurempia rangaistuksia lihavuudesta. Samalla kun itse rehkii hoikkuuden eteen. Joillekin miehille taas kaikkien naisten tulisi olla viehättäviä ja käytettävissä, jolloin läskeys on väärin. Läskiviha toimii myös varoituksena muille.
Olen hoikka, muttei minun tarvitse rehkiä sen eteen. Syön terveellisesti, liikun normaalist, siis normisti töissä ja silloin tällöin lenkillä ja uimassa. En kadehdi lihavia, pidän nimittäin terveyttä arvossa.
Mutta kun ulkomuoto on asia, minkä uudessa ihmisessä ensin näkee ja haluaako tutustua vai ei. Lihavuus on joskus este niinkuin joillekin esim. runsas tatuointi.
Entä sänkyhommat. Olen nainen ja sairaan ylipainoinen mies sängyssä...kiitos ei. Mitäs miehet sanoo?
Ei kai jokaisen läskin kanssa tarvi seksiä harrastaa? Estääkö lihavuus esim. tutustumisen kaverimielessä?
Ei mielestäni estä, mutta vuorovaikutus on molemminpuolista. Vaikka suututan varmaan monia, niin raskaasti ylipainoiset naiset myös saattavat kadehtia hoikkia naisia. Kun ilmassa negatiivisuuutta, ey yhteyttä ja tutustumista tapahdu. Raskaasti ylipainoiseen mieheen mulla ei ole ollut tilaisuutta tutustua kaverimielessä. Joten en osaa sanoa. Mutta eikö fiksu ihminen pidä huolta myös terveydestään. Ei ylipaino ole pelkästään ulkonäkökysymys.
Tunnistan tuota ap. Mutta mun ”inhotus” ei liity BMI:n tai painoon ihan hirveän suoraviivaisesti. Mulla on hyviä kavereita, jotka ovat lihavia ja myös laihoja kavereita ja siltä väliltä.
Vain silloin nousee inho, kun runsas ylipaino yhdistyy muutenkin velttouteen ja sellaiseen ”en tee mitään ja syön vain karkkia” -elämäntyyliin.
Vierailija kirjoitti:
En, suurin osa mun perheenjäsenistä on lihavia.
Niinpä. Lihavien äitien lapset lihavia. Ruokailutottumukset tulee kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuota ap. Mutta mun ”inhotus” ei liity BMI:n tai painoon ihan hirveän suoraviivaisesti. Mulla on hyviä kavereita, jotka ovat lihavia ja myös laihoja kavereita ja siltä väliltä.
Vain silloin nousee inho, kun runsas ylipaino yhdistyy muutenkin velttouteen ja sellaiseen ”en tee mitään ja syön vain karkkia” -elämäntyyliin.
Ei niin, ei se niin suoraviivaista ole. Asia tuli mieleeni eilen, kun kaupan kassalla vilkaisin taakseni ja takana hymyili ystävälliset, kivat miehen kasvot. Toki näin pulleuden, mutta hymy oli kiva ja aito.
No, kaveri rupesi laittamaan hihnalle ostoksiaan. kokista monta pulloa, sipsejä monta pussia ja valmiita hampparepakkauksia useita. Oi hyvä ihme, pettymys oli kova ja samalla näin koko miehen raskaan lihavuuden. En haluaisi tutustua.
Tänään ajattelin, miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, että ovatko jotkut erityisen katkeria siitä, että lihavat vain ovat ja elävät, kuten haluavat ilman suurempia rangaistuksia lihavuudesta. Samalla kun itse rehkii hoikkuuden eteen. Joillekin miehille taas kaikkien naisten tulisi olla viehättäviä ja käytettävissä, jolloin läskeys on väärin. Läskiviha toimii myös varoituksena muille.
Olen hoikka, muttei minun tarvitse rehkiä sen eteen. Syön terveellisesti, liikun normaalist, siis normisti töissä ja silloin tällöin lenkillä ja uimassa. En kadehdi lihavia, pidän nimittäin terveyttä arvossa.
Mutta kun ulkomuoto on asia, minkä uudessa ihmisessä ensin näkee ja haluaako tutustua vai ei. Lihavuus on joskus este niinkuin joillekin esim. runsas tatuointi.
Entä sänkyhommat. Olen nainen ja sairaan ylipainoinen mies sängyssä...kiitos ei. Mitäs miehet sanoo?
Ei kai jokaisen läskin kanssa tarvi seksiä harrastaa? Estääkö lihavuus esim. tutustumisen kaverimielessä?
Ei mielestäni estä, mutta vuorovaikutus on molemminpuolista. Vaikka suututan varmaan monia, niin raskaasti ylipainoiset naiset myös saattavat kadehtia hoikkia naisia. Kun ilmassa negatiivisuuutta, ey yhteyttä ja tutustumista tapahdu. Raskaasti ylipainoiseen mieheen mulla ei ole ollut tilaisuutta tutustua kaverimielessä. Joten en osaa sanoa. Mutta eikö fiksu ihminen pidä huolta myös terveydestään. Ei ylipaino ole pelkästään ulkonäkökysymys.
Ehkä puhutaan eri asioista. En miellä läskeyttä ja lihavuutta pelkästään sairaalloiseksi lihavuudeksi, joka käytännössä vammauttaa ja vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun.
Hoikkuus ei automaattisesti tarkoita terveellisiä elämäntapoja. Vaikka moni hoikka terve onkin, niin onhan näitä, jotka elävät kaljalla ja sipseillä ja sehän on monien mielestä vain hauska juttu. Toisaalta itse läskinä pyrin syömään terveellisesti ja minulla on useampi liikuntaharrastus, mutta en ota stressiä esim. herkuttelusta.
En. Ei se lihavuus ihmisen luonnetta muuta.
En. Ylimääräinen rasva itsessään inhottaa kyllä minua ulkonäöllisesti, mutta en minä nyt sen takia sitä ihmistä inhoa, joka sitä rasvaa kantaa.
En. Inhoan ihmisiä, jos inhoan, ikävien luonteenpiirteiden tai käyttäytymisen vuoksi. Kenenkään lihavuus tai sen syyt eivät kuulu minulle.
Minulla lihavia suvussa ja myös työkavereina.Ei ole ollut mitään ihme ajatuksia. Ihmisiä ovat kuten kaikki muutkin.
Kyllä. Inhoan tällä hetkellä myös itseäni läskieni takia. Mutta tavoitteena laihtua totta kai.