Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten koet suuttumuksen ja miten tapanasi on käsitellä sitä?
14.01.2019 |
Vaikkapa jos joku tavara hajoaa kun sitä käsittelet, tai teet tietsikalla jotain kirjoitusta ja kaikki häviää, tai puolisosi tekee jotain mielestäsi typerää? Tai ehkä se pahin, että joku loukkaa sinua?
Huudatko suoraa huutoa vai poljetko lattiaa kuin pieni lapsi, tai paiskotko lautasia seinään?
Kommentit (27)
En ole kovin tulistuvaa sorttia, eli jos vaikka joku tavara menee rikki, niin kirosanan tai kaksi sanon ja se on siinä. Teen mitä tehtävissä on, kiroan hiljaa ehkä mielessäni lisää, mutta tämä riittää hyvin. Hyvin olen pärjännyt, positiivisella mielellä. N44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä yksin tietokoneen ääressä suuttuessani kiroilen ja näytän tietokoneelle keskisormea. :D
Jos joku ihminen suututtaa, ajattelen häntä ajatellessani esim. vessanpönttöä. Se helpottaa, mutta näistä ajatusyhdistelmistä on vaikea päästä eroon myöhemmin...
Perheen kanssa suuttumukselleni ei ole oikein tilaa, koska roolini on aina piristää ja tukea muita. Sitten kun jokin suuttumus tarpeeksi kertyy, ääritilanteessa paiskon lautasia lattiaan (hyvin harvoin onneksi).
Riippuu tilanteesta. Yksinollessani huudan ja tiuskin, toisten seurassa yritän olla hillitty. Usein saan myös paniikkikohtauksen, kun alkaa tuntua siltä ettei mikään suju.
Vierailija kirjoitti:
Töissä yksin tietokoneen ääressä suuttuessani kiroilen ja näytän tietokoneelle keskisormea. :D
Jos joku ihminen suututtaa, ajattelen häntä ajatellessani esim. vessanpönttöä. Se helpottaa, mutta näistä ajatusyhdistelmistä on vaikea päästä eroon myöhemmin...
Perheen kanssa suuttumukselleni ei ole oikein tilaa, koska roolini on aina piristää ja tukea muita. Sitten kun jokin suuttumus tarpeeksi kertyy, ääritilanteessa paiskon lautasia lattiaan (hyvin harvoin onneksi).
Kivaa materiaalia lapsille terapiakäyntejä varten. Siellä sitten muistellaan kuinka äiti tai isä oli aina niin hyväntuulinen ja aurinkoinen aina siihen asti, kunnes flippasi täysin ja alkoi hajottaa paikkoja. Mahdollisesti lapset pohtivat myös olikohan vanhempi peräti tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, kun käytös oli noin arvaamatonta.
Yksin ollessa räjähdän totaalisesti, lyön seinään tai heitän tavaroita. Jos puoliso ärsyttää, puren vain hammasta ja nielen kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kivaa materiaalia lapsille terapiakäyntejä varten. Siellä sitten muistellaan kuinka äiti tai isä oli aina niin hyväntuulinen ja aurinkoinen aina siihen asti, kunnes flippasi täysin ja alkoi hajottaa paikkoja. Mahdollisesti lapset pohtivat myös olikohan vanhempi peräti tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, kun käytös oli noin arvaamatonta.
Ja paheksuminenhan on tietysti paras reaktio, kun joku uskaltaa kertoa tukahdutetun suuttumuksen ongelmasta? Ou jee, kivaa päivää sullekin vessanpönttö.
En suutu helposti, mutta silloin kun taulu näyttää punaista, hengittelen rauhallisesti ja lähden pois tilanteesta. Palaan asiaan kun koen että voin käsitellä sen rakentavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suutun kyllä mutta lähinnä itselleni ja näen hetken aikaa punaista. Varsinkinkin kun on paljon päiviä ettei mikään onnistu ja kaikki asiat menevät mönkään. Joskus voi itku tulla myöhemmin siitä pettymyksestä kun mikään ei onnistu. Harvemmin puran kiukkua esim. kumppaniin mutta joskus tulee sanottua jotakin. Ikinä en huuda mutta pari kertaa vuodessa korotan ääntäni. Pidän yleensä mölyt mahassani mutta manaan sisäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivaa materiaalia lapsille terapiakäyntejä varten. Siellä sitten muistellaan kuinka äiti tai isä oli aina niin hyväntuulinen ja aurinkoinen aina siihen asti, kunnes flippasi täysin ja alkoi hajottaa paikkoja. Mahdollisesti lapset pohtivat myös olikohan vanhempi peräti tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, kun käytös oli noin arvaamatonta.
Ja paheksuminenhan on tietysti paras reaktio, kun joku uskaltaa kertoa tukahdutetun suuttumuksen ongelmasta? Ou jee, kivaa päivää sullekin vessanpönttö.
Normaali ihminen osaa sanoa tuntemuksensa ääneen siinä vaiheessa kun ärsyttää eikä yritä väkisin tukahduttaa tunteitaan. Minun vanhempani oli juuri tuollainen riehuja ja se on jättänyt jälkensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on asennettu nyrkkeilysäkki talliin ja käyn sitä mätkimässä silloin kun näen punaista. Helpottaa kummasti. Karjahtelen ja huudan samalla turhat frustraatiot pihalle.
Jos jotakin menee rikki tai kirjoitukseni katoaa tietokoneelta, huudahdan pari kirosanaa.
Jos joku loukkaa minua, reaktioni riippuu henkilöstä ja tilanteesta. Luontaisimmin kovetan itseni ja ilkeilen takaisin antaen ymmärtää, ettei tämä minua hetkauta. Seurustelukumppaneiden kanssa reaktio taas on voinut olla vaikka juuri tuota lautasten heittelyä ja tuolien kaatelua, koska silloin koen loukkaamisen paljon henkilökohtaisemmin.
Mutta vaikkapa työroolissa ei ole ok ilkeillä asiakkaalle takaisin, saati sitten alkaa heitellä tavaroita. Silloin kun en saa käyttää kumpaakaan "kovista" puolustusmekanismeista (ilkeily tai fyysinen raivo), olen huomannut olevani aivan avuton ja alkavani itkeä. Se on näistä kolmesta varmasti myös se tervein tapa suhtautua loukatuksi tulemiseen, ja sitä ehkä pitäisi opetella toteuttamaan muutenkin. Usein se asiakaskin silloin ymmärtää olevansa tekemisissä ihmisen kanssa ja pyytää hämmentyneenä anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on asennettu nyrkkeilysäkki talliin ja käyn sitä mätkimässä silloin kun näen punaista. Helpottaa kummasti. Karjahtelen ja huudan samalla turhat frustraatiot pihalle.
Tämä on rakentavampi tapa purkaa aggressiota kuin tavaroiden rikkominen. Ilmeisesti se on sitten melko yleistä ihmisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle on asennettu nyrkkeilysäkki talliin ja käyn sitä mätkimässä silloin kun näen punaista. Helpottaa kummasti. Karjahtelen ja huudan samalla turhat frustraatiot pihalle.
Tämä on rakentavampi tapa purkaa aggressiota kuin tavaroiden rikkominen. Ilmeisesti se on sitten melko yleistä ihmisillä.
Aivan jokin aika sitten luin joko artikkelin tai jostakin kirjasta näkökulman, että itse asiassa nyrkkeilysäkin tms. hakkaaminen negatiivisten tunteiden purkamisen välineenä olisikin itse asiassa haitallista. Ne eivät siis jotenkin tulisikaan käsitellyiksi, vaan patoutuisivat, vai olikohan niin että ihminen sitten ehdollistuu käyttämään fyysistä väkivaltaa ollessaan vihainen. Hitto kun en yhtään muista. Koetan etsiä tekstin, vaikka voi olla turha toivo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olemän tosi väsynyt, niin kyllä silloin tulee purettua tosi lapsellisesti omaa oloa välillä, esim. sanomalla turhan ikävästi puolisolle tai lapsille ja pahimmillaan huutamalla. Joskus koko keho jännittyy niin, että tekisi mieli rikkoa jotain tai pahimmillaan tarttua vihan aiheuttajaan kovaa, silloin siirryn pois tilasta ja vedän henkeä.
Silloin kun olen nukkunut ok, osaan kyllä purkaa suuttumusta ihan terveellä tavalla. Lapsille suuttuessa korotan ääntä, ja aika nopeaa perään sanon, että minua suututtaa tämä käytös ja nyt rauhoitus hetken, sitten jutellaan. Puoliso sietää huonosti mitään negatiivisia tunteita keneltäkään, mutta en anna sen vaivata vaan sanon ihan suoraan silti että nyt ärsyttää/suututtaa asia x.
Jos ihan raivostuttaa, niin otan tyynyn ja huudan siihen. Tätä kyllä vältän tekemästä kenenkään edessä. Jos suututtaa kun joku tavara tippuu tms. niin siitä selviän kyllä ihan kiroilemalla mielessäni.
Muistelinkin, että ajatus oli Katja Myllyviidan Tunne tunteesi -kirjasta.
https://www.pohjalainen.fi/erikoissivut/vihaankin-voi-jaada-koukkuun-1…
Ja tässä lainaus Katjan ajatuksia toiselta sivulta (sosiaalialantietopalvelu.fi):
"Tunteiden tarkoitus on saada meidät ponnistelemaan itselle merkityksellisien asioiden puolesta tai vetäytymään pois.
— Tunteet kertovat tarpeistamme. Jos ohitamme tunteemme säännönmukaisesti, kykymme tunnistaa omia tarpeitamme heikkenee. Omien tarpeiden laiminlyönnin myötä myös käsityksemme omasta minuudesta alkaa häilyä. Tuolloin voi olla vaikea enää tunnistaa, kuka minä olen ja mitä minä haluan. Lisäksi tunteiden tukahduttaminen voi lisätä pelkoa voimakkaita tunteita kohtaan.
Tunteen viesti jää kuulematta, jos tunne itsessään nousee pääosaan ja tunteen herättämä tarve tulee ohitetuksi. Hyvä esimerkki tästä liittyy vihan tunteeseen: pitkään ajateltiin, että vihasta pääsee purkamalla sitä, kuten repimällä puhelinluetteloa tai hakkaamalla nyrkkeilysäkkiä. Tällainen niin sanottu vihan purku auttaa toki fyysiseen paineeseen, jota vihan tunne ja siihen liittyvät fysiologiset muutokset tuottavat kehossa. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että edellä kuvatun kaltaiset menetelmät itse asiassa lisäävät vihan tunnetta.
Jos sen sijaan tutkitaan, mistä tarpeesta vihan tunne syntyi, löydetään vihan tarkoitus tässä tilanteessa. Tämän jälkeen voimme ilmaista oman tarpeemme kyseisessä tilanteessa, jolloin voimme kenties myös vaikuttaa ympäröiviin olosuhteisiin. Vaikka olosuhteet eivät muuttuisi, olomme paranee, kun ilmaisemme ääneen omia tarpeitamme."
Vierailija kirjoitti:
Töissä yksin tietokoneen ääressä suuttuessani kiroilen ja näytän tietokoneelle keskisormea. :D
Hahaa, en olekaan ainoa, joka tekee tätä!
Jos yleensä paiskoo kiukkuisena lautasia seinään, niin pitäisi hakea ammattiapua tunteidensäätelyn parantamiseksi. Fyysinen väkivalta ei ole ratkaisu omaan pahaan oloon.
Poltan jointin kukkaa, ja zädäm olen taas rauhallinen, kuin taikaiskusta
Alue: Aihe vapaa
Up