Naimisissa oleva! Mistä tiesit, että oli oikea aika mennä naimisiin?

Minkä lopullisen päätöksen tekeminen? Avioero on aina vaihtoehto, jos suhteessa kaikki menee pieleen.

Maha alkoi kasvaa, siksi.

Mies alkaa hipoa viittäkymmentä, sitä ennen pitää mennä naimisiin jotta on oikeutettu leskeneläkkeeseen.

Kun ensimmäinen lapsemme ilmoitti tulostaan, oli hyvä aika mennä naimisiin. Yhdessä olimme olleet sitä ennen jo nelisen vuotta ja emme edes harkinneet muuta kuin yhteistä tulevaisuutta. Siitä onkin aikaa jo parikymmentä vuotta ja vieläkin menee todella hyvin.

Mahasta oli tulossa vauva, niin aateltiin, että olis helpompi mennä naimisiin ennen syntymää. Kerettiin juuri 4 päivää ennen.

Elokuvissa ja sen sellaisissa naimisiinmeno tai kihlautuminen esitetään monesti ikään kuin vuoren huipun saavuttamisena, tiettynä pisteenä jolloin kaikki kirkastuu ja tulevaisuus levittäytyy selkeänä eteen.

Mutta todellisessa elämässä ei tule mitään "ulkopuolista" merkkiä, jolloin pitäisi astella alttarille. Se täytyy vain itse päättää. Teillä on asiat hyvin, tunnette toisenne usean vuoden ajalta, rakastatte toisianne ja haluatte mennä naimisiin. Eikös siinä ole jo tarpeeksi?

Voittehan kysyä itseltänne, että jos ei kumppanini, niin kuka, ja jos ei nyt, niin milloin?

Sopikaa vain mukava päivä, keksikää hauska häämatkakohde ja siinä vaadittava aivotyö sitten jo onkin :)

Oltiin asuttu yhdessä jo 14 vuotta niin ajateltiin että yhtä hyvin voisimme sitten virallistaa suhteen.

Astrologi ja selvännäkijä sanoi niin. Muuten en olisi tiennyt.

Meillä oli esikoinen tulossa ja haluttiin mennä naimisiin ennen vauvan syntymää.

Mikä muu olisi ollut ratkaisu. Naimisissa oleminen on taloudellisesti paras ratkaisu.

Joo, toki voi aina erota, eli ei naimisiinmeno sillä tavalla lopullinen päätös ole. Tuo kysymys ”jos ei kumppanini niin kuka ja jos ei nyt niin milloin” oli tosi hyvä ajatusten herättäjä! En odota mitään salamaa taivaalta, mutta olen luonteeltani sellainen, että isojen päätösten tekeminen jännittää (vaikka tietäisin tekeväni oikean päätöksen ja selviäväni mahdollisista ongelmista).

Sinänsä meillä on helppo tilanne, sillä naimisiin meno on vain päivän päättäminen, avioehdon tekeminen, esteettömyystodistuksen hakeminen ja häämatkan tms varaaminen. Ehkä ostetaan minulle sormus, mutta todennäköisesti ei. Juhlia tai vieraita ei tule. Nimet eivät vaihdu, eli mitään sen isompaa paperityötä ei ole. Tai no, pomolle pitänee kertoa, sillä hääpäivä on palkallinen vapaapäivä :D

Ap.

Tuntui vaan siltä että tuon kanssa haluan vanheta ja perustaa perheen, nyt jo melkein 20 vuotta naimisissa. 

Vaimo sen kertoi, että nyt oli oikea aika mennä naimisiin.

Jännästi hän osasi sen verhoilla uhkaavalla sävyllä, joten minun ei tarvinnut asiaa pitkään miettiä.

Oltiin silloin seurusteltu vasta 24 vuotta.

En tiennytkään. Tunsin haluavani avioitua. Hyvin on mennyt!

Tiesin, että hän on elämäni mies ja haluan olla hänen kanssaan aina. Hän taas halusi olla naimisissa ennen kun lapsia alkaa tulla. Menimme naimisiin kahden ja puolen vuoden yhteiselon jälkeen. Nyt olemme olleet yhdessä reilut 23 vuotta. Ei ole avioituminen kaduttanut kertaakaan, vaikka monenlaisia vaiheita on ollut. Halu selvitä yhdessä on ollut voimakas.

Vierailija kirjoitti:

Joo, toki voi aina erota, eli ei naimisiinmeno sillä tavalla lopullinen päätös ole. Tuo kysymys ”jos ei kumppanini niin kuka ja jos ei nyt niin milloin” oli tosi hyvä ajatusten herättäjä! En odota mitään salamaa taivaalta, mutta olen luonteeltani sellainen, että isojen päätösten tekeminen jännittää (vaikka tietäisin tekeväni oikean päätöksen ja selviäväni mahdollisista ongelmista).

Sinänsä meillä on helppo tilanne, sillä naimisiin meno on vain päivän päättäminen, avioehdon tekeminen, esteettömyystodistuksen hakeminen ja häämatkan tms varaaminen. Ehkä ostetaan minulle sormus, mutta todennäköisesti ei. Juhlia tai vieraita ei tule. Nimet eivät vaihdu, eli mitään sen isompaa paperityötä ei ole. Tai no, pomolle pitänee kertoa, sillä hääpäivä on palkallinen vapaapäivä :D

Ap.

Kuulostaa oikeastaan siltä, että päätös on jo tehty ja suuntaviivat määritelty. Kaipaat vain vähän rohkaisua :)

Eli päättäkää vaan nyt nuo loputkin yksityiskohdat! Olette selvästi osanneet jossitella selväksi, että jos menette naimisiin, niin sukunimiä ei vaihdeta, juhlia ei ole tarkoitus järjestää ja sormusta ei välttämättä tarvita, joten jossitelkaa samassa hengessä hääpäivälle päämäärä ja varatkaa kiva matka, hankkikaa esteettömyystodistukset yms.

Ja pitäkää hauskaa! :D

Oli kaunis keväinen päivä, kuljin kotiin ja tajusin että haluan naimisiin mieheni kanssa, olla virallisesti puoliso. Olimme olleet yhdessä nuoresta asti, yhdeksän vuotta. Kuukautta myöhemmin meidät vihittiin.

Olen raskaana ja halusimme koko perheelle saman sukunimen. 11v yhdessä joista 7 naimisissa. Suosittelen, mukavaa on! En ole katunut.

Esikoinen oli vähän toisella vuodella kun tulin uudelleen raskaaksi. Olin neljännellä kuulla, kun kävimme vihaisuttamassa itsemme - kumpaakaan ei erityisemmin innostanut mennä uudelleen lastenvalvojalle isyysselvitykseen. Jotenkin ankea ja vaivaannuttava tilaisuus se oli ainakin 90-luvulla.

Että näin romanttinen syy oli meillä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, toki voi aina erota, eli ei naimisiinmeno sillä tavalla lopullinen päätös ole. Tuo kysymys ”jos ei kumppanini niin kuka ja jos ei nyt niin milloin” oli tosi hyvä ajatusten herättäjä! En odota mitään salamaa taivaalta, mutta olen luonteeltani sellainen, että isojen päätösten tekeminen jännittää (vaikka tietäisin tekeväni oikean päätöksen ja selviäväni mahdollisista ongelmista).

Sinänsä meillä on helppo tilanne, sillä naimisiin meno on vain päivän päättäminen, avioehdon tekeminen, esteettömyystodistuksen hakeminen ja häämatkan tms varaaminen. Ehkä ostetaan minulle sormus, mutta todennäköisesti ei. Juhlia tai vieraita ei tule. Nimet eivät vaihdu, eli mitään sen isompaa paperityötä ei ole. Tai no, pomolle pitänee kertoa, sillä hääpäivä on palkallinen vapaapäivä :D

Ap.

Kuulostaa oikeastaan siltä, että päätös on jo tehty ja suuntaviivat määritelty. Kaipaat vain vähän rohkaisua :)

Eli päättäkää vaan nyt nuo loputkin yksityiskohdat! Olette selvästi osanneet jossitella selväksi, että jos menette naimisiin, niin sukunimiä ei vaihdeta, juhlia ei ole tarkoitus järjestää ja sormusta ei välttämättä tarvita, joten jossitelkaa samassa hengessä hääpäivälle päämäärä ja varatkaa kiva matka, hankkikaa esteettömyystodistukset yms.

Ja pitäkää hauskaa! :D

En ole ap, mutta olipa ihanasti sanottu

Ja olen ihan samaa mieltä, nyt vaan omat ja maistraatin kalenterit esille ja varatkaa päivä! Huomenna sitten lakimieheen yhteys avioehdon suhteen jne. Onnea!